Luku 145. Kaapparijengi
Huhuiltuaan metsässä hetken, Adara onnekseen löysi Harryn, joka johdatti hänet teltalle, selvitettyään ensin varmaksi että Adara oli oikeasti hän, eikä kukaan kuolonsyöjä valeasussa.
”Anteeksi kun epäilin sinua viimeksi”, Harry mutisi ennen telttaan astumista.
”Ei se mitään, itse olin typerä kun suutuin sillä tavalla”, Adara sanoi ja ojensi Harrylle eväät, ennen kuin he astuivat sisälle telttaan. Hermione istui nojatuolissa lukemassa, Ron makasi lattialla radion kanssa ja naputteli sitä välillä ja kuunteli tapahtuuko mitään.
”Mitä sinä touhuat? Pottervahti alkaa kohta”, Adara sanoi.
”Niin alkaa, mutta en tiedä salasanaa!” Ron voihkaisi.
”Salasana on Albus”, Adara sanoi.
”Ai! Kiitti!” Ron sanoi, naputteli radiota hetken ja samassa Pottervahti alkoi kuulua.
”Pahoittelemme tilapäistä poissaoloamme radioaalloilta, mikä johtui lukuisista kotikäynneistä, joita nuo hurmaavat kuolonsyöjät tekivät alueellamme”, Lee Jordanin ääni sanoi.
”Eikö tuo ole Lee Jordan?!” Hermione henkäisi hämmästyneenä ja kyyristyi radion ääreen.
”On, aika makeeta, vai mitä?” Ron sanoi.
”Löysimme kuitenkin uuden turvallisen paikan ja minulla on ilo ilmoittaa, että tänä iltana meillä on seurassamme kaksi vakituista avustajaamme. Iltaa, pojat!”
”Moi”, kuului Georgen hiukan masentuneen kuuloinen ääni.
”Iltaa, Joki”, Fred lisäsi.
”Lee on Joki. Kaikilla on koodinimet, mutta yleensä –” Ron yritti selittää, mutta Hermione hyssytteli tätä olemaan hiljaa.
”Mutta vielä ennen kuin päästämme Ruhtinaan ja Romuluksen ääneen, kerromme lyhyesti niistä kuolemista, joita Velhoradion verkkouutiset ja Päivän Profeetta eivät ole pitäneet maininnan arvoisina. Valitamme syvästi, että joudumme kertomaan kuulijoille tänään, ei kovinkaan kauan sitten tapahtuneista Ted Tonksin ja Dirk Creswellin murhista.”
Adara löi kätensä suulleen peittääkseen järkyttyneen huudahduksen. Kaikki katsoivat toisiaan ja heidän ilmeistään huomasi, että kaikki tiesivät tasan tarkkaan, että Ted Tonks oli Nymfadoran isä. Dirk Creswellistä Adara ei ollut koskaan kuullutkaan.
”Surmattu on myös Gornuk-niminen maahinen. Jästisyntyisen Dean Thomasin ja erään toisen maahisen, joiden kummankin uskotaan liikkuneen Tonksin, Cresswellin ja Gornukin kanssa, oletetaan päässeen pakoon. Jos Dean on kuulolla tai jos jollakulla on tietoa hänen olinpaikastaan, hänen vanhempansa ja sisarensa odottavat epätoivoisesti uutisia. Samaan aikaan löydettiin Gaddleyssa viisihenkinen jästiperhe kuolleena kotoaan. Jästiviranomaiset syyttävät kuolemista kaasuvuotoa, mutta olen saanut Feeniksin killan jäseniltä tiedon, että kyseessä oli tappokirous – lisätodiste, jos olimme sitä vailla, siitä tosiseikasta, että jästien tappamisesta on tulossa jonkinlainen vapaa-ajan harrastus uuden hallituksen aikana. Lopuksi joudumme ikäväksemme kertomaan kuulijoillemme, että Bathilda Bagshotin maalliset jäännökset on löydetty Godrickin notkosta. Vaikuttaa siltä, että hän on kuollut useita kuukausia sitten. Feeniksin killasta ilmoitetaan, että ruumiissa oli selviä merkkejä pimeyden taioilla aiheutetuista vammoista.”
Tässä vaiheessa Harry oli valahtanut kalpeaksi ja näytti pahoinvoivalta.
”Tunsitko sinä Bathildan?” Adara kysyi.
”Selitän myöhemmin”, Harry sanoi.
”Hyvät kuulijat, ehdotan nyt minuutin hiljaisuutta Ted Tonksin, Dirk Cresswellin, Bathilda Bagshotin, Gornukin ja niiden jästien muistoksi, joiden nimiä emme tiedä mutta joiden murhaa yhtä kaikki pahoittelemme”, Lee sanoi ja he neljä hiljenivät, kuten radiokin. Harrykaan ei alkanut selostamaan Bathildasta mitään hiljaisella hetkellä.
”Kiitos”, Lee sanoi minuutin päästä. ”Ja nyt käännymme vakituisen avustajamme Ruhtinaan puoleen ja pyydämme tämän hetken tietoja siitä, miten velhojen uusi järjestys vaikuttaa jästien maailmaan.”
”Kiitos, Joki”, Kingsleyn ääni sanoi.
”Kingsley!” Ron huudahti ja Hermione tukki tämän suun kädellään.
”Jästit eivät edelleenkään tiedä kärsimystensä syytä ja joutuvat sietämään raskaita tappioita. Me kuitenkin kuulemme edelleen todella innoittavia kertomuksia velhoista ja noidista, jotka uhraavat oman turvallisuutensa suojellakseen jästiystäviään ja –naapureitaan usein ilman että jästit tietävät siitä mitään. Haluan vedota kuulijoihimme, jotta seuraisitte heidän esimerkkiään vaikkapa langettamalla suojataian kotikatunne jästitalon ylle. Moni ihminen säästyisi, jos ryhtyisimme tällaisiin yksinkertaisiin toimiin.”
”Entä mitä sinä, Ruhtinas, sanoisit niille kuulijoille, jotka vastaavat että näinä vaarallisina aikoina olisi pantava velhot etusijalle?”
”Sanoisin että ’velhoista etusijalla’ on lyhyt matka ’puhdasverisiin etusijalla’ ja edelleen ’kuolonsyöjiin’”, Kingsley vastasi. ”Ihmisiähän me kaikki olemme. Jokainen ihmiselämä on yhtä arvokas ja syytä säästää.”
”Erinomaisesti muotoiltu, Ruhtinas, minä äänestän sinua ministeriksi, jos me joskus päästään tästä sekasorrosta”, Lee sanoi. ”Ja nyt vuorossa Romulus ja suosittu osio ’Potterin kaverit’.”
”Se on Remus”, Adara kuiskasi, ennen kuin Lupinin ääni edes kuului.
”Kiitos, Joki”, Lupin sanoi.
”Romulus, väitätkö sinä yhä, kuten olet väittänyt joka kerta kun olet ohjelmassamme ollut, että Harry Potter on edelleen hengissä?”
”Väitän”, Lupin sanoi. ”Minun mielestäni on päivänselvää, että jos hän kuolisi, kuolonsyöjät kuuluttaisivat kuoleman mahdollisimman laajalle, koska se olisi kohtalokas isku uutta hallintoa vastustavien taistelutahdolle. ’Poika joka elää’ on edelleen kaiken sen vertauskuva, minkä puolesta taistelemme: hyvän riemuvoiton, viattomuuden, voiman, vastarinnan välttämättömyyden. Kaiken lisäksi eräs luotettavan tahon ihminen, joka on hyvin läheinen minulle, on tavannut Harryn juuri ja kertoi tämän olevan kunnossa.”
”Sepä on hienoa kuulla! Entä mitä sanoisit Harrylle, Romulus, jos tietäisit että hän kuuntelee tätä?”
”Sanoisin, että olen hengessä hänen mukanaan. Ja kehottaisin häntä seuraamaan vaistojaan, jotka ovat hyvät ja melkein aina oikeassa.”
”Ja nyt tavanmukainen raporttimme niistä Harry Potterin ystävistä, jotka kärsivät uskollisuutensa tähden?” Lee sanoi.
”No, kuten vakituiset kuulijamme tietävät, useita hiukankaan suorasanaisia Harryn kannattajia on vangittu. Sirius Mustan tytär on yhä väkisin Tylypahkassa - vaikkakin lomalla, josta on pakko palata -, kuten kaikki muutkin nykyään siellä olevat ja muun muassa Saivartelijan entinen päätoimittaja Ksenofilius Lovekiva ja hänen tyttärensä ovat mitä ilmeisimmin Azkabanissa. Ja Tylypahkan riistanvartija Rubeus Hagrid vältti täpärästi vangitsemisensa, pidettyään Harry Potterin tukijuhlaa kotonaan.”
”Miksi hän ei kutsunut minua?” Adara tuhahti ja Harry katsoi tätä kuin sanoen ilmeellään: eikö sinulla ole jo ongelmia tarpeeksi?
Adaran nyrpeys haihtui ja hän mutisi: "Ai... joo..."
”Kuolonsyöjiä paetessa auttaa varmaan jos sattuu omistamaan kuudentoista jalan pituisen velipuolen”, Lee totesi.
”Eiköhän. Tahtoisin silti tähdentää, että vaikka me täällä Pottervahdissa ihailemme Hagridin rohkeutta, emme kehota tulisieluisimpiakaan tekemään samaa. Harry Potterin tukijuhlia ei ole viisasta järjestää tässä ilmapiirissä.”
”Eipä todellakaan”, Lee sanoi, ”ehdotamme sen sijaan, että osoitatte edelleen kiintymystänne salama-arpiseen mieheen kuuntelemalla Pottervahtia! Ja nyt siirtykäämme uutisiin, jotka koskevat velhoa joka on osoittautunut aivan yhtä vaikeasti tavoitettavaksi kuin Harry. Käytämme hänestä nimitystä pääkuolonsyöjä ja minulla on kunnia esitellä avustajani syvällisiä mietteitä huhuista, joita pääkuolonsyöjästä on liikkeellä. Ole hyvä, Jyrsijä!”
”Jyrsijä?” kuului Fredin ääni. ”Minä en ole Jyrsijä, en takuulla. Minähän sanoin, että haluan olla Floretti!”
”Okei, olkoon menneeksi. Floretti, voisitko nyt kertoa mielipiteesi erinäisistä tarinoista joita olemme kuulleet?”
”Kyllä voin, Joki. Kuten kuulijamme tietävät, jolleivät ole paenneet puutarhalammen pohjaan tai johonkin vastaavaan paikkaan, tiedätte-kai-kenen strategia, jonka mukaan hän pysyttelee piilossa, on omiaan luomaan kivaa pikku pakokauhua. Huomauttaisin vain, että jos hänet olisi todella nähty aina kun niin on väitetty tapahtuneen, meillä täytyisi olla yhdeksäntoista tiedätte-kai-ketä juoksemassa ympäriinsä.”
”Mikä tietenkin sopii hänelle mainiosti”, Kingsley huomautti. ”Salaperäisyyden velho herättää enemmän kauhua kuin se, että hän astuisi näkyville.”
”Olen samaa mieltä. Yritetäänpä siis tyyntyä hivenen, ihmiset. Asiat ovat tarpeeksi pahalla tolalla ilman keksittyjä juttujakin. Otetaan esimerkiksi tämä uusi ajatus, että tiedätte-kai-kuka osaisi tappaa pelkällä katseella. Se on kuulkaa basiliski se. Yksinkertainen testi: tarkistakaa, onko sillä, joka teitä tuijottaa, jalat vai ei. Jos sillä on, voitte katsoa sitä turvallisesti silmiin, joskin jos toljottaja on tosiaan tiedätte-kai-kuka, se on todennäköisesti vihonviimeinen katseenne.”
Harry ja Adara nauroivat, Hermione virnisti ja Ron hymähti huvittuneena.
”Entä huhut, joiden mukaan hänet on nähty ulkomailla?” Lee kysyi.
”No, kukapa ei tahtoisi kivaa pikku lomaa kaiken sen raskaan työn jälkeen, jota hänkin on tehnyt?” Fred sanoi. ”Tärkeintä on, ihmiset, ettette tuudittaudu väärään turvallisuuden tunteeseen, kun arvelette että hän on poistunut maasta. Ehkä hän on, ehkä ei, mutta tosiasiaksi jää, että hän pystyy halutessaan liikkumaan nopeammin kuin Severus Kalkaros shampoopullon nähdessään, joten älkää luottako siihen että hän on jossain kaukana, jos suunnittelette jotain hivenenkään vaarallista. En olisi uskonut, että ikinä sanon näin, mutta turvallisuus ennen kaikkea!”
Harry, Hermione ja Ron nauroivat Kalkaros-vitsille niin että vesi valui heidän silmistään. Adara ei nauranut, vaan tyytyi kuuntelemaan Fredin puhetta loppuun.
”Suurkiitos viisaista sanoistasi, Floretti. Hyvät kuulijat, tähän päätyy tämänkertainen Pottervahti. Emme tiedä, milloin pystymme lähettämään seuraavan ohjelman, mutta voitte luottaa siihen että palaamme vielä. Sormeilkaa valitsimianne, seuraava tunnussana on ’Villisilmä’. Turvatkaa toistenne elämä, olkaa uskollisia. Hyvää yötä.”
”Hyvä, vai mitä?” Ron kysyi.
”Loistava”, Harry totesi ja Adara nyökkäsi.
”He ovat niin rohkeita”, Hermione totesi ihaillen. ”Jos heidät löydettäisiin…”
”No, hehän pysyvät liikkeellä, niin kuin mekin”, Ron totesi.
”Mutta kuulitteko te, mitä Fred sanoi?” Harry kysyi innoistaan. ”Hän on ulkomailla! Hän etsii edelleen sauvaa, minä tiesin sen!”
”Mitä sauvaa?” Adara kysyi ihmeissään.
”Harry”, Hermione yritti väittää vastaan, mutta Harry jatkoi innoissaan.
”Älä viitsi, Hermione! Miksi sinä olet niin lujasti päättänyt väittää vastaan? Vold-”
”Harry, EI!”
”-emort hakee seljasauvaa!”
”Harry! Se nimi on tabu!” Ron karjaisi ja hän ja Adara pomppasivat seisomaan, kun teltan ulkopuolelta kuului ilmiintymisen raksahdus.
”Minä sanoin, ettei sitä saa sanoa ääneen!” Adara sihahti heille, samassa kun ilmiskooppi, viholliset tunnistava laite jonka Harry sai Vauhkomieleltä, alkoi pyöriä vinhaa vauhtia.
”Tulkaa ulos kädet ylhäällä!” kuului karhea miehen ääni, joka kuulosti kuin koiralta jonka kurkku oli viilletty auki. Adara nielaisi ja tunsi yhtäkkiä arpia vatsassaan kirveltävän: Fenrir Harmaaselkä.
”Me tiedetään, että te olette siellä! Puolen tusinaa sauvaa tähtää teihin, eikä me piitata, kenet me kirotaan!”
