Kirjoittaja Aihe: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)  (Luettu 316568 kertaa)

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Luku 101. Sinutellaan
« Vastaus #440 : 12.04.2008 13:49:38 »
Luku 101. Sinutellaan







”Minä tulen Kotikoloon jouluna”, Adara lupasi.
”Totta hitossa tulet, muuten saat muutaman kääpiöpalluran kirouksen niskaasi”, George sanoi.
”Mikä on kääpiöpallura?” Adara kysyi hölmistyneenä.
”Näet kohta”, George sanoi ja Adara oli jo lähdössä kaupan puolelle kun George vielä pysäytti hänet pitkään suudelmaan.

Kääpiöpallurat olivat niin suloisia pieniä karvapalloja, että Adarakin halusi yhden. George antoi hänelle ilmaiseksi yhden kirkkaanpunaisen ja kaupanpäälle vielä hyvästisuukon. Adara toivoi että George ehtisi vielä viimeisellä lomaviikolla Kotikoloon, mutta jos ei.. niin nämä olisivat hyvästit.
Adara kääntyi vielä puodin ovella katsomaan pikaisesti Georgea, joka oli myös pitänyt katseensa hänessä. Adara soi hänelle pienen hymyn ja George nyökkäsi hyvästiksi.
Oven sulkeuduttua Fred läimäisi Georgea selkään lohduttavasti.

Pian koitti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen. He matkustivat jälleen ministeriön autoilla Kings Crossille ja menivät laiturille 9 ja ¾. He hyvästelivät heitä saattamaan tulleen Lupinin ja Tonksin, sekä rouva ja herra Weasleyn.
”Pitäkää huoli itsestänne”, rouva Weasley nyyhkytti rutistaessaan Harrya itseään vasten. Adara nyökkäsi heille ja jätti hyvästit. Hän haki Harryn kanssa tyhjän vaunuosaston kun Ginny lähti poikaystäväänsä Deania etsimään.

He olivat tuskin ehtineet istuutua, kun Luna ja Nevillekin osuivat paikalle.
”Moi Harry ja Adara!” Neville sanoi ja Luna nosti nenänsä irti Saivartelija-lehdestään.
”Ai, moi”, Luna sanoi jälkijunassa ja he molemmat astuivat vaunuosastoon.
”Sopiiko, että tullaan tänne?” Neville kysyi ja Harry nyökkäsi. Vaunuosaston oven takana syttyi yhtäkkiä kuisketta.
”Kysy sinä!”
”En, sinä!”
”Minä kysyn!”
Adara vilkaisi ovelle ja huomasi kun yksi kuiskineista, rohkean näköinen tyttö, tuli ovesta sisään.

”Moi Harry”, tyttö sanoi. Olisi pitänyt arvata… Adara tuumi.
”Minä olen Romilda, Romilda Vane”, tyttö esittäytyi. ”Tulisitko istumaan meidän vaunuosastoon? Ei sinun tarvitse noiden kanssa olla.” Tyttö vilkaisi halveksuen Nevilleä, Lunaa ja Adaraa.
”He ovat ystäviäni”, Harry totesi hyvin koleasti.
”Ai”, tyttö vastasi hölmistyneenä. ”Ai, okei…”
Tyttö ei kuitenkaan häipynyt vaan silmäili Harrya flirttailevasti.
”Oliko muuta asiaa vai kaipaatko kasvojen muodon muutosta?” Adara kysyi, Harry tyrskähti ja tyttö näytti säikähtävän. Hän paiskasi oven kiinni ja lähti ystäviensä kanssa pois.

Keskustelun aihe vaihteli milloin V.I.P:stä milloin Huispaukseen. Lopulta Ron ja Hermionekin tulivat vaunuosastoon ja he joutuivat tiivistämään roimasti.
”Arvatkaa mitä, Malfoy ei hoida valvojaoppilaan hommia! Hän vain istuu luihuisten kanssa vaunuosastossaan. Me nähtiin hänet kun mentiin ohi!” Ron sanoi. Samassa osaston ovi aukeni ja kasvoiltaan täysin punainen tyttö astui sisälle.
”An-nteeksi. Minun käskettiin toimittaa nämä Neville Longbottomille, Adara Mustalle ja Harry P-Potterille.”
Tyttö ojensi heille kolmelle violetilla nauhalla sidotut pergamenttirullat ja katsottuaan Harrya, hän lehahti vieläkin punaisemmaksi. Tyttö mutisi jotain ja lähti. Adara avasi oman pergamenttinsa:

Adara Musta,
Olisin otettu, jos saapuisit lounastamaan kanssani osastoon C.
Terveisin professori H.E.F. Kuhnusarvio


”Kuhnusarvio? Se uusi opettaja?” Adara kysyi. Harry nyökkäsi hyvin ilottomana.
”Miksi hän minut sinne tahtoo?” Neville kysyi. Adara ja Harry kohauttivat täysin samaan aikaan olkiaan ja nousivat ylös.
”Parasta kai mennä katsomaan, mitä hän tahtoo”, Harry sanoi ja he kolme lähtivät kohti C-osastoa.
Kun he saapuivat sinne, he tiesivät heti, etteivät he olleet ainoat kutsutut. Paikalla oli myös Blaise Zabini Luihuisesta, Cormac McLaggen Rohkelikosta, Marcus Belby Puuskupuhista, sekä Ginny, joka näytti tylsistyneeltä.
”Harry kuomaseni! Mukava nähdä taas!” harmaantunut, kaljuuntuva mies jolla oli muhkeat viikset ja maha, sanoi huomattuaan Harryn saapuneen.
”Ja sinä olet kaiketi Longbottom!” hän lisäsi ja kätteli Nevilleä.
”Aa, Adara! Mukava tavata viimeinkin!” hän sanoi ja kätteli Adaraakin. Hän ei kuitenkaan päästänyt irti vaan opasti tämän hiukan lähemmäksi itseään ja katsoi tyttöä tutkivasti.
”Kyllä on äidiltä perityt kasvot, sen voin sanoa”, hän totesi hymyillen ja Adara irrottautui tylysti kättelystä.
”…Mutta on näköjään isääkin”, Kuhnusarvio lisäsi. ”Olivat kummatkin suosikkejani Rohkelikon oppilaista, Viola ja Sirius nimittäin. Sirius oli aina keppostelemassa ja äitisi taas oli se mukava ja jutteleva osapuoli.”

Tässä vaiheessa Adara kuuli tuhahduksen ja huomasi tuijottavansa Dracon ystävää, Zabinia.
”Mutta ei hän sitä mielistelyn kannalta tehnyt, osaan onneksi nähdä sellaisten läpi”, Kuhnusarvio lisäsi ja Zabini sulki suunsa. ”Viimeisenä vuotena Viola oli tosin hyvin syrjään vetäytynyt, koulu kait rasitti –”
”Miksi kutsuitte meidät tänne, professori?” Adara keskeytti hiukan tylysti. Muisto hänen äidistään Kalkaroksen syleilyssä oli muistunut hänen mieleensä.
”En mistään erityisestä syystä, halusin vain nähdä mitä lempioppilaideni jälkikasvusta on tullut”, Kuhnusarvio sanoi ja hymyili. ”Zabini, mitenkäs enosi?”

Keskustelu muuttui pelkäksi sanahelinäksi Adaran ympärillä. Hänen piirtoonsa sattui taas, muttei niin paljoa että kyseessä olisi Voldemortin kutsu.
Voldemortista muistuikin Adaran mieleen; miten Kalkaros oli sairastunut? Matami Pomfrey oli varmasti hoitanut hänet jo kuntoon…
”Adara?” Adara havahtui ajatuksistaan.
”Hm?” hän hymähti ja katsoi Kuhnusarvioon.
”Anteeksi kun kysyn, mutta minne Sirius haudattiin?”
”Ai – öh, äitini viereen…”
”Aa, sinne…” Kuhnusarvio sanoi ja jatkoi jonkinnäköistä keskustelua hautausmaista kalpean Nevillen kanssa. Adara painoi kätensä vasemmalle käsivarrelleen ja puraisi huultaan. Sattui.
Harry painoi yhtäkkiä kätensä Adaran kädelle ja ohjasi tämän käden pois käsivarrelta.
”Sattuuko siihen?” hän kuiskasi. Adara nyökkäsi.

”Pitäisikö meidän lähteä?” Harry kysyi ehkä turhan äänekkäästi, sillä Kuhnusarvio havahtui.
”Lähteä? Nyt jo?”
”Adara ei voi kovin hyvin”, Harry sanoi.
”No voi… Ehkä on sitten parasta että saatat Adaran vaunuosastoonsa lepäämään. Nähdään taas!” Kuhnusarvio heilutti heille ja Adara sulki vaunuosaston oven perässään.
”Tarvitsetko apua?” Harry kysyi.
”En, pärjään kyllä… Menen yksin”, Adara mutisi ja raapi käsivarttaan. Rouva Weasleyn pistämä side ei ilmeisestikään parantanut hänen oloaan.
”Minä voin kyllä saattaa sinut –”
”Ei tarvitse”, Adara sanoi ehkä turhankin tylysti. Hän nielaisi.
”Anteeksi… mutta – tämä on minun taakkani, pärjään kyllä yksin.”
”Enkö minä tehnyt jo selväksi, ettet sinä ole yksin?” Harry kysyi ja virnisti.
”Harry, ihan oikeasti. Olet tehnyt jo tarpeeksi”, Adara sanoi ja lähti jättäen Harryn hiukan avuttomana käytävään.
Adara saapui tyhjään vaunuosastoon. Ilmeisesti Luna oli lähtenyt hetkeksi johonkin.

Adara kävi makuulleen ja huokaisi. Se sattui yhä. Heti kun hän pääsisi Tylypahkaan, hän menisi käymään sairaalasiivessä etsimässä jotain kivun lievityslääkettä ja repimässä siteen pois.
Luna saapui takaisin vaunuosastoon ja katsoi kummissaan Adaraa. Adara vakuutti olevansa vain hiukan kipeä ja Luna jatkoi mukisematta Saivartelijan lukemista.
”Tiedätkö. Ehkä täällä tosiaan on rikkokiri.”
”Mikä?” Adara kysyi.
”Rikkokiri, ne sumentavat aivoja pörrättyään pään sisälle korvan kautta”, Luna sanoi.
”Aha… ei minun aivot kyllä ole sumentuneet”, Adara sanoi.
”No, ei sitten. Ehkäpä se lähti jo.”


Juna pysähtyi viimein ja Adara ja Luna ottivat matka-arkkunsa.
”Missähän Harry on?” Luna kysyi. Adara kohautti olkiaan ja juuri suljettuaan vaunuosaston ovea perässään, ovi ei mennytkään kiinni ja Adara kuuli jonkun näkymättömän parahtavan: ”Au!”
Luna ei kiinnittänyt ääneen huomiota vaan jatkoi matkaansa. Adara avasi vaunuosaston ovea ja nosti sauvansa esille.
”Ei hätää, ei hätää, Adara! Se olen minä!” kuului tuttavallinen ääni.
”Tonks?” Adara sanoi ja tunsi nykäisyn kun hänet kiskaistiin vaunuosastoon sisälle ja ovi sulkeutui hänen perässään. Verhot menivät vaunuosaston lasien eteen ja Tonks laski näkymättömyysviitan huppuaan.
”Oletko vahtimassa minua?” Adara kysyi.
”Sinua ja Harrya. Missä Harry on?”
”En tiedä, en ole nähnyt sen jälkeen kun lähdin Kuhnusarvion kutsuilta.”
”No, ei hätää. Minä etsin hänet. Menehän nyt”, Tonks kehotti ja pisti viitan taas kokonaan päälleen. Adara avasi vaunuosaston oven, pahoitteli kun hänen matka-arkkunsa oli tukkinut käytävän ja lähti sitten arkkua ja pöllöä raahaten Tylyahon vaunuihin, joita Thestralit kiskoivat kohti Tylypahkaa.

Päästyään koulun ulko-ovista sisään, hän jätti arkkunsa ja muut tavaransa oven viereen kuten muutkin, ja säntäsi kohti sairaalasiipeä.
Matami Pomfreya ei näkynyt, joten Adara hiipi peremmälle ja katsoi vaivihkaa matami Pomfreyn parantajakirjaa. Hän oppi sieltä loitsun jolla siteet sidotaan ja otetaan pois.
Hän käytti sitä, ja juuri saatuaan rouva Weasleyn tekemän siteen irti, hän kuuli ääniä yhdeltä potilasvuoteelta, jota peittivät verhot. Verhot hulmahtivat ja Adara näki Kalkaroksen astuvan hiukan kalpean ja sairaan näköisenä esiin.
”Professori –” Adara ehti sanoa, kun Kalkaros huomasi hänet.
”Musta, mitä sinä täällä teet?”
”Otin tämän pois”, Adara vastasi näyttäen sidettä. ”Minun – käteni – kaipasi happea.” Adara vältti sanomasta piirtoa, sillä Kalkaros kyllä tiesi, mitä hän tarkoitti.
”Arvelinkin, ettei Weasleyn avuttomat siteet siihen mitään auta. Parasta on kuin vain annat sen olla, iho kuivuu ja palaa normaaliksi pikkuhiljaa ja kipukin loppuu”, Kalkaros sanoi. ”Sattuuko siihen vielä?”
”Välillä, vähän”, Adara sanoi ja Kalkaros alkoi yskiä hyvin kuivaa ja karheaa yskää.
”Oletteko kunnossa, professori?” Adara kysyi. Kalkaros selvensi hiukan kurkkuaan voidakseen vastata.
”Eiköhän me voida sinutella kun olemme kahden, tai – samoissa piireissä”, hän sanoi ja Adara tiesi tämän tarkoittavan kuolonsyöjiä.
”Selvä, Severus”, Adara sanoi ja Kalkaros ei näyttänyt olevan ihan tyytyväinen vieläkään. Hän lähti ovelle ja kääntyi vasemmalle kohti Suurta salia.

Adara lähti hänen peräänsä, mutta huomasi käytävällä oikealla jotain joka vei hänen huomionsa.
”Severus”, hän sanoi ennen kuin ehti edes ajatella. Kalkaros kääntyi ja näki saman. Valkoisen, koiran tai suden muotoisen suojeliuksen seisomassa käytävällä. Suojelius avasi suunsa ja Tonksin ääni tulvi käytävään: ”Löysin Harryn, tule avaamaan portti.”
Kalkaros kääntyi sanaakaan sanomatta ja jatkoi matkaansa ulko-oville. Adara jäi katsomaan hänen jälkeensä ja lähti sitten saliin.

Ei kestänyt kauaa, kun Harry astelikin jo saliin – kasvot aivan veressä. Hän käveli ripeästi Adaran ja Hermionen väliin ja Hermione katsoi tätä kauhuissaan: ”Olet ihan veressä!”
Hermione teki loitsun jolla veri katosi ja Harry kiitti tätä.
”Miltä nenäni näyttää?” hän lisäsi.
”Tavalliselta?” Adara sanoi kohottaen kulmiaan. ”Pitäisikö siinä olla vikaa?”
”Kerron myöhemmin”, Harry mutisi ja vilkaisi Luihuisien pöytää. Adara katsoi myös sinne ja näki Dracon virnuilemassa kavereilleen ja osoittelemassa Harrya. Adara huokaisi huomaamattomasti ja pudisti päätään. Loistavaa olla Harryn ystävä ja Dracon tyttöystävä yhtä aikaa.
Jotain rajaa…

Harry kyseli mitä häneltä jäi väliin, mutta Adara kiinnitti huomiota enemmän lihapiiraaseensa, vaikkakin hän törkki sitä enemmän kuin söi.
Hän tunsi taas kuinka häntä tuijotettiin ja kohtasi samassa Kalkaroksen katseen käännettyään päätään opettajien pöytää kohti. Kalkaros käänsi katseensa rasvaiset hiuksensa hiukan hulmahtaen ja keskittyi kuuntelemaan mitä McGarmiwa hänelle sanoi. Adara tuijotti tätä vielä pitkään, mutta keskeytti puuhansa osuttuaan haarukalla lihapiirakan sijaan Harryn sormeen.
”Sori Harry!”
”Mitä parhainta iltaa teille!” Dumbledore toivotti kädet levällään kuin syleilläkseen kaikkia. Hermione näki ensimmäistä kertaa Dumbledoren käden ja henkäisi.
”Mitä hänen kädelleen on tapahtunut?” hän kysyi. Adara kohautti olkiaan.

”No niin… tervetuloa uudet oppilaat, tervetuloa takaisin, vanhat oppilaat! Teillä on edessänne jälleen yksi vuosi täynnä taikaopetusta…”
”Hänen kätensä on ollut tuollainen jo kesän lopulla”, Harry kuiskasi.
”Jo kesäloman alussa, kun tapasin hänet Kalkaroksen kanssa saatuani kutsun Malfoylle”, Adara lisäsi.
”Se näyttää kuolleelta”, Hermione totesi ja häntä selvästi kuvotti. Adaraa ihmetytti, oliko Pomfrey ollenkaan Tylypahkassa kun Kalkaroskin sairasti monta viikkoa ja Dumbledoren käsi oli yhä tuossa kunnossa.

”Olemme mielissämme voidessamme tänä vuonna toivottaa tervetulleeksi uuden henkilökunnan jäsenen. Professori Kuhnusarvio -”, Dumbledore sanoi ja Kuhnusarvio nousi ylös.
”- on entinen kollegani, joka on suostunut palaamaan vanhalle paikalleen juomamestariksi.”
”Juoma?” Harry, Hermione, Adara ja Ron sanoivat yhteen ääneen. Ja pian moni muukin hoki sanaa kummissaan.

”Professori Kalkaros sen sijaan ottaa hoitaakseen pimeyden voimilta suojautumisen opettajan tehtävät”, Dumbledore lisäsi kovempaan ääneen ja Adara oli pudonnut penkiltä. Kirjaimellisesti.
Harry ei järkytykseltään tajunnut nauraa (sen sijaan hän huusi kovaan ääneen ”Ei!”), eikä tajunnut kukaan muukaan nauraa Adaran kömmähdykselle. Adara kiipesi äkkiä omin voimin takaisin penkille, leuka alas loksahtaneena.
”No on tässä yksi hyvä puoli. Kalkaros on mennyttä kun vuosi päättyy”, Harry sanoi.
”Miten niin?” Ron kysyi.
”Se hommahan on kirottu. Pidän peukkuja Kalkaroksen kuoleman puolesta”, Harry mutisi ja Adara potkaisi tätä nilkkaan niin kovaa, että Harryn silmät vetistivät.
”Aih! miksi sinä tuon teit?”
”En miksikään”, Adara totesi ja katsoi kuinka tyytyväiseltä ja melkeinpä iloiselta Kalkaros näytti.

”No niin, kuten kaikki läsnäolijat tietävät, lordi Voldemort ja hänen kannattajansa ovat vapaalla jalalla”, Dumbledore sanoi korottaen taas ääntään. Salissa hiljeni ja kaikki kuuntelivat Dumbledoren pitkän puheen varovaisuudesta ja muusta. Lopulta hän lopetti puheensa sanoihin, joissa hän kehotti kaikkia menemään nukkumaan.
Adaraa ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan hän nousi ylös ja lähti innolla ulos salista. Hän kuitenkin ehti käytävää vain pari metriä eteenpäin, kun joku tarttui häntä käsivarresta.
Kaikki katsoivat kummissaan, kuinka tuttavallisesti Kalkaros sanoi Adaralle: ”Meidän täytyy puhua, nyt.”
Adara nyökkäsi, vältti naureskelevien Luihuisten katseen ja lähti Kalkaroksen kanssa kohti autiota käytävää.

Lopulta Kalkaros pysähtyi ja katsoi Adaraa tarkkaavaisesti.
”Onko Draco kertonut sinulle tehtävästään?”
”Mikä tehtävä?” Adara kysyi hämmentyneenä.
”Minä tiedän, että hänellä on jokin tehtävä, joten jos sinä tiedät mikä se on, parasta että kerrot sen minulle.”
”En tiedä mistä puhut, Severus.”
”Etkä varmasti, Musta?” Kalkaros kysyi.
”Eikö meidän pitänyt sinutella kun olemme kahden, Kalkaros?” Adara näpäytti takaisin. Kalkaros vaikeni.

”Hyvä on, Adara –” Jessus, että Adara tahtoikin sillä hetkellä olla sittenkin pelkkä Musta.
”- kysy Dracolta mitä hän on saanut tehtäväkseen, ja kysykin pian. Minun kuuluu auttaa häntä.”
”Miksi?”
”Koska minua pyydettiin tekemään niin, mutta on vaikea auttaa asiassa josta ei tiedä, joten hanki tietoa Dracolta.”
”Selvä”, Adara vastasi ja lähti sitten kohti rohkelikkotornia.
Draco oli siis saanut tehtävän, mutta Adara ei. Ja miksei Adaraa käsketty auttamaan Dracoa, vaan Kalkaros pistettiin siihen hommaan?
Omituista…
« Viimeksi muokattu: 20.07.2009 03:33:08 kirjoittanut Fubuki »

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
« Vastaus #441 : 12.04.2008 14:10:17 »
Miten voit kirjoittaa jatkoa aina noin nopeasti?! Ja vielä noin hyvin!
Pidin tästä(kin) luvusta. :) Tuntuu hassulta, että joku oppilas kutsuisi Kalkarosta Severukseksi ;)
Kirjoitathan pian jatkoa  ;D
Ai mikä rakentava??
Wanna see how hard i can fall?

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
« Vastaus #442 : 12.04.2008 18:50:47 »
Tosi hyvä luku taas, kuvailua oli sopivasti kuten aina, myöskin hauskoja kohtia edelleen riittää, yhdeksi hauskoista asioista tässä luvussa lasken sen, kun Adara kutsuu Kalkarosta Severukseksi ja kun Kalkaros sanoo Adara :) jotenkin niin mukava juttu.

Tästä ilmeisesti puuttuu toinen koo:

Lainaus
Pian koiti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen.

Olen tuota Kalkaroksen sairautta miettinyt, ihan varmana se liittyy jotenkin siihen kun Adaralle annettiin osa sen piirrosta..
Varsin kamala se piirto homma sitten, jos se kestää vieläkin kamalan kauan että se kipu menee pois, varmaan aika tuskasta.
Kuhnusarvion kutsut oli melko samanlaiset kuin kirjassa, sillä erotuksella että välissä kysyttiin jotain Adaraltakin, silti se oli hyvin tehty.
Sen tajuaa vasta nyt kuinka vaikeaa Adaralle tulee kun hän on toisen vihamiehen "tyttöystävä" ja toisen ystävä, on siinäkin kestämistä.

Jotain piti vielä kirjottaa, mutta ei nyt tule taas mieleen, muuta että pian jatkoa taas, nykyään on ollut tosi hyvä tahti tässä ;)

Mya
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
« Vastaus #443 : 12.04.2008 20:29:50 »

Tästä ilmeisesti puuttuu toinen koo:

Lainaus
Pian koiti Tylypahkaan lähtö, eikä Adara ollut nähnyt Georgea lainkaan Weasleyn welhowitseissä käynnin jälkeen.


Mya

ööh, meinasit kai t? ei k?

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
« Vastaus #444 : 13.04.2008 12:09:52 »
Joo niin meinasin :P oon kai ittekkin vähän pimpom taas vaihteeksi xD
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 101. luku 12.4!
« Vastaus #445 : 17.04.2008 21:55:42 »
Luku 102. Puoliverinen prinssi








Seuraavana aamuna, Adaran ollessa suuressa salissa ja syötyään paahtoleipänsä loppuun, professori McGarmiwa saapui tuomaan kaikille rohkelikoille lukujärjestykset. Adaralla olisi se päivä pelkästään tunti Binssiä, kaksoistunti Kuhnusarviota ja kolmoistunti Kalkarosta.
”Oi kun kiva…” Adara huokaisi ja tunki lukujärjestyksen taskuunsa. Hän toivoi, että kaksoset loikkaisivat hänen molemmille puolilleen ja vinoilisivat hänelle Kalkaroksen kolmoistunnista – mutta eivät he tietenkään tulleet. Koko kouluvuosi tuntui olevan nyt ankea ilman heitä.
Adara vilkaisi vaivihkaa yhden Harryn vuosiluokkalaisen lukujärjestystä ja huomasi, että heillä oli samat opettajat sinä päivänä, mutta eri järjestyksessä. Ensin tunti Kuhnusarviota, sitten Kalkarosta kaksi tuntia ja tunti Binssiä. Harrylla on paljon opiskelua edessä, sillä toisiksi viimeinen vuosi Tylypahkassa olisi rankka viimeisenä vuonna suoritettavien S.U.P.E.R-tutkintojen takia. Adaralla ne kokeet olivat jo melkein nenän edessä. Ensimmäinen koe olisi helmikuun puolessa välissä.

”Ai niin, professori –” Adara sanoi ja McGarmiwa pysähtyi.
”En koskaan saanut taikajuomien V.I.P-tulosta.
”Ja onko sen niin väliäkään? Pääsit selvästikin läpi, koska Kalkaros huoli sinut S.U.P.E.R-tutkintoihin.”
”Niin, mutta… minä en koskaan suorittanut edes koetta – kolmivelhoturnajaisten takia.”
McGarmiwa heilautti kättään.
”Kalkaros varmaankin tiesi että olisit suorittanut kokeen hyväksytyksi, joten hän vain päätti jättää uusintakokeesi väliin, säästäkseen sinut kokeiden turhalta rasi-tuk-sel-ta…” McGarmiwa sanoi ja jäi miettimään viimeistä sanaansa. Adara oli varma, että McGarmiwa olisi seuraavaksi sanonut: ”Merlin, eihän Kalkaros koskaan tee niin”, mutta eräs ensiluokkalainen huusi tupajohtajaansa avuksi ja hän poistui.
Adara kurtisti kulmiaan, mutta päätti jättää kyseisen asian sikseen. Sen sijaan hän lähti hakemaan sen päivän kirjoja ja lähti sieltä kohti tornia jossa Binssin uuvuttava tunti olisi...

”Aa, Adara! Voitkos jo paremmin? Näytit aika kalpealta junassa.”
”Joo, ei minulla enää mitään. Kiitos vain, professori”, Adara sanoi ja laski tyrmiin päästyä kirjansa takimmaisen rivin pulpetille.
”Mitä mitä? Ehei, tyttöseni, sinä tulet eturiviin, että näen työpöydältäni että edes joku on tehnyt läksynsä!” Kuhnusarvio sanoi.
Adara huokaisi ja siirtyi eturiviin.
”No niin, onko kaikki oppilaat paikalla? On? Hyvä, aloittakaamme siis tunti huonomuistisuusjuomalla -”
Voi kun unohtaisin tämän tunnin saman tien. Adara ajatteli jo puolessa välissä oppituntia kun Kuhnusarvio kyseli Adaran kuulumisia lähes kolme neljäsosaa ajastaan.

Adara säntäsi nälkäisenä suureen saliin ja hakeutui Harryn ja Ronin väliin. Harryn katse oli tosin Hermionessa kun he kiistelivät jostakin.
”Mistä nyt kiikastaa?” Adara kysyi ja Harry vihdoin huomasi hänet.
”Ai, hei. Minä sain Kuhnusarviolta yhden vanhan koulukirjan johon on merkitty kaikennäköisiä… ohjeita, ja Hermione sanoi että huijasin kun toteutin niitä ja olin paras luokassa!” Harry sanoi nyrpeänä.
”Ai, no jospa se kirjan omistaja oli parempi taikajuomissa kuin kirjojen tekijät.”
”Nimenomaan, miksen sitten saisi totella näitä ohjeita?” Harry kysyi ja näytti kirjaa, johon oli merkitty kaikennäköisiä neuvoja.

”Kenen tuo kirja on?” Adara kysyi ja etsi etukannesta jotakin nimeä.
”Takakannessa lukee että ’Puoliverinen prinssi’, tiedätkö kuka se voisi olla?” Harry kysyi. Adara kohautti olkiaan.
”Ei hajuakaan, kirja on jo melko vanha, joten veikkaan että se on kuulunut jollekin Lucius Malfoyn ikäiselle.”
”No Lucius ei ainakaan sanoisi itseään puoliveriseksi edes maksusta…” Harry tuumi.
”Ehkä kysyn Severukselta?” Adara ehdotti. Harry ja Ron katsoivat häntä tyrmistyneinä.
”Mitä?” Adara hämmentyi.
”Severus?” Ron toisti. ”Piru vie, aletaanko jo järjestää häitä? Voisitte pitää ne yhtä aikaa Billin ja Fleurin kanssa.”
Adara tökkäsi Ronia kylkeen kyynärpäällään ja Ron ähkäisi.

”Tiedät-kai-mitkä tuskin kutsuvat tovereitaan professoreiksi. Kalkaros itse sanoi, että voimme nykyään keskustella sinutellen ja nimellä.”
”Kalkaros sanoi niin?” Hermione kysyi hämmästyneenä.
”Niin.”
”Tosi… epäkalkarosta”, Hermione totesi.
”Eipä olisi ensimmäinen kerta kun hän tekee jotain erikoista…” Adara mutisi ja kaikki kolme katsoivat häntä kysyvästi.
”Ai enkö kertonut?”
Kaikki pudistivat päätään. Adara huokaisi ja kertoi Kalkaroksen muistosta, jossa hän näki äitinsä Kalkaroksen syleilemänä. Harry oli tyrmistynyt, Ron osui haarukalla suunsa ohi ja Hermione kurtisti kulmiaan.

”Adara – et ole sattunut punnitsemaan vaihtoehtoa, että Kalkaros ja äitisi olisivat joskus -?”
”Sirius kertoi äidin pitäneen Siriuksesta jo ensimmäiseltä luokalta, hän ja Kalkaros eivät ikinä -!”
”Mutta jos äitisi petti Siriusta?” Ron ehdotti varovasti. Adara puraisi huultaan.
”Äitini ei ikinä –”
”Ei pahalla… mutta sinä et edes muista äitiäsi”, Harry huomautti.
”Etpä muista sinäkään, enkä silti ole ehdotellut että hänellä olisi ollut jotain juttua vaikka Remuksen kanssa”, Adara tiuskaisi. Harry avasi suunsa, mutta Adara jatkoi: ”Nyt sanoisit varmasti että ’äitini ei tekisi niin’, mutta et sinäkään voi täysin varmaksi tietää.”
Harry huokaisi.
”Okei – anteeksi. En minäkään sinun äitiäsi tuntenut joten enhän minä tiedä, mutta miksi hän ja Kalkaros halailisivat?”
”En tiedä… Ehkä viimeisen Tylypahka-vuoden loputtua? Sirius kertoi, että äitini pysyi Kalkaroksen ystävänä koko Tylypahkan ajan, ja kutsui Kalkaroksen häihinkin… mutta Sirius taisi hävittää kutsun ennen postiin menoa.”
”Oikein Kalkarokselle”, Harry sanoi ja Adara katsoi tätä ilkeästi.

”Jos minun äitini löysi hänestä jotain hyvää, niin sitten pitäisi meidänkin, ei me voida olla näin lapsellisia häntä kohtaan lopun ikäämme –”
”Kalkaros itse aloitti minun ärsyttämisen, minä vain maksan samalla hinnalla takaisin”, Harry sanoi.
”Niinpä tietysti…”
”Muistatko yhtään siitä muistosta, että missä he olivat?” Hermione kysyi.
”Ööh… se oli jossain metsässä… oli syksy koska lehdet olivat ihan ruskeita – Tylyaho! Tylyahon metsän reunassa!”
”Mitä hittoa he siellä toisiaan hyvästelisivät?” Ron kysyi, kun Adara vilkaisi kelloaan.
”En tiedä, minulla on nyt Kalkaroksen kolmoistunti… Kysyn häneltä tuosta puoliverisestä prinssistä. Nähdään!”

Ja niin, Adara huomasi pimeyden voimilta suojautumisen tunnillaan muutaman asian.
Ensinnäkin, professori Kalkaros rakasti uutta työtään ja oli tyytyväinen saadessaan sen. Toisekseen, kukaan muu ei nauttinut niistä tunneista, koska Kalkaros kuulosti vain omahyväiseltä opettaessaan.
Ja kolmannen asian hän havaitsi tunnin loputtua; Kalkaros todellakin tiesi, kuka Puoliverinen prinssi oli. Tai ainakin jotain hän tiesi. Nimittäin…

”Severus”, Adara sanoi kolmoistunnin loputtua, kun muut olivat jo häipyneet. Kalkaros ei vastannut mitään, mutta hänen liikkeistään (tai niiden vähentymisestä) Adara tiesi, että tämä kuunteli.
”Satutko tietämään kuka nimitti Tylypahkassa itseään ’Puoliveriseksi prinssiksi?’”
”Miksi kysyt?” Kalkaros vastasi harvinaisen nopeasti.
”Lainasin Kuhnusarviolta  taikajuomien kirjaa ja se oli ihan suttuinen ja täynnä merkintöjä… Mietin vain, kun luin takakannesta sen nimen, että kuka se olisi mahtanut olla.”
”Miksi kysyt sitä minulta?” Kalkaros kysyi tylysti.
”No anteeksi jos ajattelin että sinä osaisit kertoa”, Adara sanoi hiukan kurtistaen kulmiaan. Kalkaros käyttäytyi jollain tavalla omituisesti.
”Anteeksi pettymys, mutta en tiedä jokaisen Tylypahkalaisen lempinimeä. Suosittelen, että menet tuhlaamaan aikaasi ennemminkin Dracoon, kuin entisiin oppilaisiin.”
”Selvä…” Adara vastasi ja poistui mitään sen enempää sanomatta. Kalkaros tiesi ja salasi jotain. Mutta koskiko se prinssiä vai jotain aivan muuta?

 
« Viimeksi muokattu: 28.04.2008 22:42:31 kirjoittanut Fubuki »

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.4 102.luku!!
« Vastaus #446 : 18.04.2008 15:39:52 »
Pidin tästä osasta todella paljon <3
Vaikka minua kyllä yhä hiukan häiritsee Violan ja Kalkaroksen juttu tiedät-kai-minkä takia...
On kiva ajatella kaikkia kirjan tapahtumia eteenpäin ja miettiä miten sinä aiot tunkea Adaran niihin. Odotan varsinkin sitä kohtaa, missä Dumbledore kuolee! ;) :D Vaikka Adara ei tietenkään välttämättä ole silloin paikalla. Itse asiasa tavallaan toivon, että ei ole...
Jatkoa ja mahdollisimman nopeasti kiitos! :) Rakentava piiloutui komeroon...
Wanna see how hard i can fall?

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.4 102.luku!!
« Vastaus #447 : 18.04.2008 16:14:49 »
Tosi hyvä luku taas, Kuhnusarvio osaa sitten olla rasittava :D ihan hyvällä tavalla silti lukijan kannalta, onpahan jotain hauskaa lukemista. No joo, muakin häiritsee tosi paljon se Kal.. Severuksen ja Violan halailu, ja miks just Tylyahossa, mitä niitten välillä oli???? ääääh, tahdon tietää  ;D
Mäkin aattelin tossa kohtaa kun McGarmiwa ehdotti, että Severus ois vaan halunnu säästää Adaran uusintakokeen rasitukselta, melko naurettavan se kyllä keksi :P

Lainaus
”Tiedät-kai-mitkä tuskin kutsuvat tovereitaan professoreiksi. Kalkaros itse sanoi, että voimme nykyään keskustella sinutellen ja nimellä.”
”Kalkaros sanoi niin?” Hermione kysyi hämmästyneenä.
”Niin.”
”Tosi… epäkalkarosta”, Hermione totesi.
”Eipä olisi ensimmäinen kerta kun hän tekee jotain erikoista…” Adara mutisi ja kaikki kolme katsoivat häntä kysyvästi.

Tää oli musta melko hauska kohta, mut toi Hermionen kommentti ois myös voinu olla epäkalkarosmaista, mutta kyllä se ihan noinkin menee

Lainaus
”Anteeksi pettymys, mutta en tiedä jokaisen Tylypahkalaisen lempinimeä. Suosittelen, että menet tuhlaamaan aikaasi ennemminkin Dracoon, kuin entisiin oppilaisiin.”

Jotenki tavallaan hauskasti (en osaa oikeen selittää sitä) sanottu Severukselta, nauroin tässäkin :D

Laita pian jatkoa, tahdon nähdä miten oot saanu Adaran mukaan niihin kaikkiin juonenkäänteisiin mitä kirjoissa löytyy!

Mya
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

starry-eyed

  • Vieras
Vs: Adara, Siriuksen tähti 17.4 102.luku!!
« Vastaus #448 : 18.04.2008 19:07:01 »
En ole kommentoinut todella pitkään aikaan. Kuitenkin, nyt päätin jättää jonkinmoista kommenttia ja jos keksin jotain rakentavaa...(todennäköisesti en)

Ensinnäkin, nämä luvut ovat olleet hyviä koko ajan silläkin välillä, kun en ole kommentoinut. Olet saanut Adaran aika hyvin livautettua Pottereihin mukaan. Tosin välissä tuntuu, että ehkä hieman liiankin hyvin. Esim. Adara oli mukana hautausmaalla kolmivelhoturnajaisten aikaan. Tämä oli nyt ensimmäinen mikä tuli mieleeni. Joihinkin näistä tosiaan ei haittaa ja on hyväkin, että saat Adaran ujutettua mukaan. Tähän mennessä ei ole mielestäni ollut ns. "Liikaa Adaraa" jos ymmärrät mitä ajan takaa. Eli siis et ole syrjäyttänyt Harrya tavallaan kokonaan... (Jos joku saa pointtini tästä irti, onnitteluni hänelle :D )

Kuitenkin tämä mistä moni on jo aiemminkin huomauttanut, eli tämä Severus-Adaran äiti -juttu... Sanotaan nyt vaikka näin, että pidin tätä outona asiana. Ehkä se vain on siksi, että tietää mitä oikeasti tapahtuu... En voi paremmin tätä muotoilla, etten spoilaa ketään. Tavallaan sen voisi ajatella ihan positiivisenakin, että olet tehnyt tällaisen muutoksen...  ::)

En tosin haluaisi, että Adara otetaan mukaan Dumbledoren ja Harryn hirnyrkki-jahtiin. Se on kuitenkin sellainen asia kuudennessa kirjassa, että se mielestäni on tavallaan "Harryn juttu." Uskon, että tiedät mitä tarkoitan. Eli siis toivon, ettet tule syrjäyttämään Harrya tästä kokonaan pois. Etkä yleensäkään ns. Kultaista Trioa. Toivon, että antaisit kolmikon tehdä ne asiat, mitkä he kirjassakin tekevät kolmestaan ja laittaisit Adaran siksi aikaa jonnekin toiseen paikkaan hoitamaan omaa tehtäväänsä. (Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan, jos olet lukenut Deathly Hallowsin tai Kuoleman varjelukset. En kuitenkaan voi tästä enempää sanoa, etten spoilaa ketään...) Lisäksi mielestäni esim. seitsemännen loppu pitäisi mennä niinkuin se meneekin, eikä Adaralla olisi suurempaa osuutta lopputulokseen... Ellet sitten ehdi tappaa Adaraa ennen seitsemättä kirjaa...

Lopputuloksena: Pidän tästä ficistä oikein paljon! Kirjoitusvirheitä ei näy paljoakaan ja muutenkin teksti on erittäin mukavaa luettavaa. Kiitos näistä kappaleista ja toivottavasti jatkoa voi lukea jälleen pian! Toivottavasti sait tästä kommentista jotain hauskaa irti! ;)

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Luku 103. Pikku-Annie
« Vastaus #449 : 19.04.2008 18:15:38 »
Luku 103. Pikku-Annie







Adara kuuli Harryn noudattavan koko loppu viikon Puoliverisen prinssin ohjeita, ja onnistunut kaikissa liemissään. Adara ajatteli jättää siis prinssin henkilöllisyyden selvittämisen sikseen ja yrittää selvittää Dracolta mikä hänen tehtävänsä oli. Pian hän sai siihen tilaisuudenkin, sillä Draco ilmaantui kirjastoon Adaran istuessa siellä yksin matami Prillin vahtivan silmän alla.
”Draco”, Adara sanoi hiljaa ja herätti pojan aatoksistaan.
”Ai, hei, en huomannut sinua”, Draco sanoi ja istuutui häntä vastapäätä.
”Kysyn tämän suoraan nyt ja heti: minkä tehtävän sinä olet saanut tiedät-kyllä-keneltä?” Adara täräytti siinä toivossa että Draco vain säikähdyksissään kakistaisi vastauksen ulos. Se nyt ei tietenkään onnistunut.

”Miten sinä tiesit?” Draco kysyi hölmistyneenä.
”Kalkaros kertoi. Hänen tehtävänsä on auttaa sinua, joten suosittelen että kerrot hänelle mistä on kyse.”
”Kalkarosta on käsketty auttamaan minua? Tiedät-kai-kuka käski?” Draco kysyi.
”Niin”, Adara vastasi – vaikkei oikeasti tiennyt vastausta. Kalkaros ei ollut koskaan maininnut kuka oli käskenyt häntä vahtimaan Dracon tehtävän suoriutumista. Ehkäpä Dumbledore?

”No, minä kerron sitten… hänelle…” Draco mutisi ja raaputti sormellaan kynttilävahaa pöydän pinnasta.
”Mutta et minulle?” Adara kysyi. Draco pudisti päätään.
”Onko sinua käsketty olemaan kertomatta?” Adara kysyi.
”Ei… En vain halua nostaa sinullekin tätä taakkaa. Hoidan tämän itse, minä pystyn siihen”, Draco vastasi ja nosti leukansa normaaliin ylväyteensä.
”Ole varovainen”, Adara käski ja jätti Dracon sitten jälkeensä, koska kirjastoon oli saapunut pari rohkelikkoa.

”Adara, odota!” kuului ääni Adaran takaa kun hän oli juuri menossa muotokuva-aukosta sisään.
”Neville, hei”, Adara sanoi kun Neville juoksi portaat äkkiä ylös.
”En – en – muista salasanaa”, Neville puuskutti ja Adara hymyili.
”Hevoskotka”, hän sanoi ja taulu aukesi. Neville asteli Adaran perässä oleskeluhuoneeseen ja vilkaisi ilmoitustaulua.
”Uutta huispausjoukkuetta aletaan kasata – tänään”, Neville totesi. Adara vilkaisi ilmoitusta, joka oli kirjoitettu Harryn käsialalla pienelle pergamentille. Kokoontuminen olisi sinä päivänä – lauantai-iltapäivänä – huispauskentällä.
”Minusta ei ole koskaan ollut huispaajaksi, mummukin sanoo että hukkaisin päänikin jos se ei olisi hartioissa kiinni – miten sitten pitäisin otteeni kaadossa?”
Adara naurahti ja taputti Nevilleä olkapäälle.

”Osaat sinäkin jotain, ei kaikki voi olla hyviä kaikessa.”
”Aiotko sinä osallistua?”
”Minä? Mihin?”
”Huispaukseen”, Neville vastasi.
”Ai, en – en minä –”
”Oletko koskaan huispannut?” Neville kysyi.
”No… Olen minä jahtaajana, kun olen pelannut Fredin ja Georgen kanssa, ja he opettivat minua lyömään ryhmyä, mutta ei se ole sama asia.”
”Mene kokeilemaan, ehkä käy tuuri”, Neville suositteli ja lähti poikien makuusaliin hakemaan ulkoviittaansa. Adara huokaisi. Ei hänestä ikinä tulisi Tylypahkan huispaaja.
Siitä ajatuksesta huolimatta Adara otti Tulisalamansa lähtiessään kentälle…

Harrylla oli sinä päivänä selvästi hermot kireällä, kun puolet paikalle tulleista eivät olleet edes Rohkelikosta, vaan Puuskupuhin kikattelevia tyttöjä. Adara vain odotti tyynesti, että Harry sai heistä suurimman osan häädettyä ja alkoi keskittyä pelaajaehdokkaisiinsa. Harryn katse vaelsi kaikissa ja hänen silmänsä laajenivat teekuppien kokoisiksi Adaran huomatessaan.
”Adara? Sinä haluat huispausjoukkueeseen?” hän sanoi.
”Noo… Ajattelin kokeilla”, Adara mutisi ja tunsi poskiaan kuumottavan. Olipa hän typerä luullessaan pystyvänsä pelaajien tasolle.
”Hmm. Okei, kaikki paikalla olijat, jotka ovat siis rohkelikkoja!” – viimeisetkin puuskupuhit lähtivät kikattaen – ”Tulkaa tänne ja hajaantukaa pelaajataitojenne mukaan ryhmiin. Lyöjät tähän, pitäjät tähän ja jahtaajat tähän!”
”Eikö meillä ole etsijää?” kysyi pieni ensiluokkalainen.
”Mikä minun virkani sitten täällä mahtaa olla?” Harry kysyi kiristellen hampaitaan ja poika säikähti niin että päätti lähteä Harryn läheisyydestä. Adaraa nauratti.

He jakaantuivat siis ryhmiin ja Harry pyysi heitä lentämään pienemmissä ryhmissä kentän ympäri. Adara meni ensimmäisten joukossa ja oli ensimmäisenä maassa tulisalamansa kanssa. Harry näytti häneen melko tyytyväiseltä.
Kun kaikki luudattomat, ensiluokkalaiset ja kikattavat tytöt oli heitetty joukosta, jahtaajat jatkoivat näyttämällä taitojaan kaadon heitossa, maalien teossa ja hallussapidossa.
Adara melkein tiputti kaadon kerran, koska yksi roteva häntä vuoden nuorempi rohkelikkopoika heitti sen niin lujaa Adaraa päin että häneltä meni ilmat hetkeksi pihalle. He saivat ryhmytkin häiritsemään heidän syöttelyä, mutta Adara väisteli niitä melko hyvin. He laskeutuivat vartin kuluttua ja Harry näytti mietteliäältä.

”Ginny, tervetuloa joukkueeseen”, hän sanoi ja Ginny hymyili. Adara ei ollut aiemmin edes huomannut tätä. Ehkä se johtui siitä että hänen tulipunainen lettinsä oli piilossa hupun alla.
”Katie, tervetuloa takaisin”, Harry toivotti hymyillen ja Katie hymyili takaisin. Harry katsoi nyt punniten Adaraa ja Demelza Robinsia, joka oli tehnyt yhden maalin enemmän kuin Adara.
”Demelza, tervetuloa. Anteeksi, Adara –” Adara heilautti kättään.
”Äsh, ei se mitään!”
”Mutta pääset varapelaajaksi –”
”Min- mitä?” Adara hölmistyi.
”Jos jollekulle tapahtuu jotain, sinä tulet hänen paikalleen, tiedän että osaat olla lyöjä ja pitäjäkin, vaikket ehkä niin hyvä kuin jahtaajana.”
”Ai… Ai! Okei! Kiitos Harry!” Adara sanoi yhä hämmentyneenä mutta sai hymyn huulilleen. Ehkei hän harjoitellutkaan ihan turhaan kaksosten kanssa.

Lyöjiksi Fredin ja Georgen paikalle valittiin Jimmy Peakes ja Ritchie Coote, jotka näyttivät aivan toistensa vastakohdilta (roteva ja ruipelo), mutta pelasivat melko hyvin.
Pitäjän valitseminen kesti kauiten. Halukkaita olivat muun muassa Ron sekä Kuhnusarvion vaunussa ollut Cormac McLaggen. Adara ei pitänyt McLaggenin asenteesta, jolla hän kohteli muita, joten hän piti peukkuja alaspäin hänelle. Ja Adaran onneksi – ja epäilemättä Harrynkin – Ron torjui kaikki viisi kaatoa viidestä, kun McLaggen vain neljä. Harry toivotti Ronin tervetulleeksi joukkueeseen ja McLaggen näytti raivoisalta.

He sopivat ensimmäiset harjoitukset torstaille, ja Harrylle sopi, että Adarakin tulee mukaan pysyäkseen vireessä. Adara pyyhki otsaansa hihaansa ja katsoi kun Harry, Ron ja Hermione kävelivät Hagridin mökille. Hän ajatteli kulkea itsekin sitä kautta, mutta mökin ympärillä ei ollut enää ketään, paitsi vanha kunnon Hiinokka lieassa. Se oli tuotu Hagridin hoiviin siksi aikaa kun Kotikolossa ei asu ketään.
Adara kumarsi hevoskotkalle ja se kumarsi laiskasti takaisin. Adara asteli sitä lähemmäs ja silitteli sitten sen päälakea.

”Ööm. Adara Musta?” kuului epävarma tytön ääni ja Adara kääntyi. Pieni ensiluokkalainen Puuskupuh seisoi varuillaan kahden kymmenen jalan päässä hänestä pieni kortti kädessään.
”Niin?” Adara sanoi ja asteli pois Hiinokan luota, joka katsoi häntä nyrpeästi kun ei saanutkaan enää huomiota.
”Professori Kuhnusarvio pyysi minua toimittamaan tämän”, tyttö sanoi ja ojensi kortin Adaralle.
”Kiitos”, Adara sanoi ja otti kortin, muttei avannut sitä. Hän vilkaisi tyttöä joka tuijotti nyt lumoutuneena Hiinokkaa.

”Tykkäätkö hevoskotkista?” Adara kysyi ja tyttö nyökytti innokkaasti.
”Haluatko silittää tätä?” Adara kysyi ja osoitti Hiinokkaa. Tyttö näytti hiukan säikähtävän ajatusta.
”Eikö se Hagrid suutu –?”
”Pah, tämä hevoskotkahan on minun! Tavallaan…” Adara päästi suustaan ennen kuin ehti ajatella ja tyttö katsoi häntä nyt oudoksuen.
”Miten niin?” hän kysyi.
”No… tämä hevoskotka oli isälläni pitkään… Mutta hänen kuoltuaan hän testamenttasi sen ystävälleni, jolla on paljon maatilaa jossa se voi liikkua”, Adara sanoi ja asteli takaisin Hiinokan luo. Se puski päätään Adaran kättä vasten hellyyden kipeästi.
”Miksi se on nyt täällä?” tyttö kysyi.
”Koska täällä se saa nyt parasta huolta…” Adara mutisi ja katsoi tyttöä. ”Haluatko silittää sitä vai et?”
Tyttö nyökkäsi.

”Minä opetan”, Adara sanoi ja asteli tytön luo. Hiinokka kiinnitti viimeinkin huomionsa pikkutyttöön ja tuijotti tätä nyt melko varuillaan ja uteliaana.
”Ensin, teet selväksi että olet tässä – no, se huomasi sinut jo. Sitten, astele hiukan lähemmäksi.”
Adara piti tyttöä lohduttavasti olkapäästä kun hän asteli lähemmäksi hevoskotkaa.
”Ja nyt, kumarra syvään”, Adara sanoi ja tyttö kumarsi Hiinokalle. Hiinokka nousi jaloilleen ja kumarsi takaisin. Tyttö nosti päätään uteliaana.
”Voit mennä lähemmäksi”, Adara sanoi hyväksyen ja tyttö asteli hiukkaakaan arastelematta Hiinokan luo. Hiinokka laski päätään pienen tytön tasolle ja tyttö painoi kätensä Hiinokan otsalle.
”Loistava suoritus”, Adara sanoi virnistäen. Tyttö silitti hämmentyneenä Hiinokkaa ja Adara hymyili. Hän oli aivan kuin Adara joskus nuorena, kun hänkin oli hulluna hevoskotkiin.
”Mikä nimesi on?” Adara kysyi.
”Annie”, tyttö vastasi.
Jostain syystä Adarasta tuntui, että hän oli pitkästä aikaa päästänyt jonkun tuntemattoman ihmisen lähelleen.


A/N: Muistakaa kommentoida :D
« Viimeksi muokattu: 28.04.2008 22:43:16 kirjoittanut Fubuki »

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
« Vastaus #450 : 19.04.2008 19:28:28 »
Tykkäsin tästä luvusta! (niin kuin 102 muustakin... ::))

Niin kuin joku tuossa jo mainitsikin niin olen hieman huolissani, että mihin kaikkeen aiot Adaran oikein vielä mahduttaa mukaan. Kun tässä on nyt tulossa ne hirnyrkitkin niin toivon ettet ainakaan siihen tunge, koska se todellakin on minun mielestä yksin Harryn juttu... :-\ Ja myös se kolmikon juttu on todellakin myös sellainen mihin voisit keksiä Adaralle ihan omat tapahtumat ;)

Jatkoa, kiitos!

Rakentava? Mikä se on?
Wanna see how hard i can fall?

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
« Vastaus #451 : 19.04.2008 21:11:02 »
Sen näette sitten kun edetään tarinassa, että missä Adara on ;) ja kuten huomaatte, Adara ei ole Dumbledoren ja Harryn Voldemort-oppitunneilla käynyt joten voitte päätellä siitäkin jotain :)

starry-eyed

  • Vieras
Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
« Vastaus #452 : 19.04.2008 22:09:56 »
Tämä luku oli sinänsä mukava, kun ei tapahtunut mitään niin suurta. Tavallaan kevyttä luettavaa. Hyvä lukea välissä tällaisiakin! Se, että Adara tosiaan hieman puhui tälle Annielle oli mukava pikkujuttu tässä mukana. Tämä vaikuttaa aika suloiselta pikkutytöltä. Toivottavasti kerrot Anniesta vielä lisääkin. Hauska pikku yksityiskohta lisää!

Ihan positiivista on se, ettet päästänyt Adaraa huispausjoukkueeseen. Tämä varapelaajapaikka kuulosti ihan hyvältä. Odotin jo, että Draco olisi kertonut Adaralle tehtävästään, mutta kun ei niin ei. En ole tosin pettynyt tähän ratkaisuun, en ollenkaan! Olisihan se ehkä ollut Dracolta melko uskaliasta luottaa Adaraan ihan päättömästi... Toisaalta olisi mukava kuulla tästä Adaran ja Dracon "suhteesta" jälleen... Vaikka olenkin sitä mieltä, että Adara kuuluu Georgelle! :P GoGo kaksoset!

Lainaus
”Eikö meillä ole etsijää?” kysyi pieni ensiluokkalainen.
”Mikä minun virkani sitten täällä mahtaa olla?” Harry kysyi kiristellen hampaitaan ja poika säikähti niin että päätti lähteä Harryn läheisyydestä. Adaraa nauratti.
Tämä oli hyvä kohta ja minuakin nauratti. Harry parka joutuu kestämään aluksi puuskupuheja ja korpinkynsiä ja sitten vielä typeriä kysymyksiä. ;D

Loistava luku ja ihanan nopeasti jatkoa saapui. Toivottavasti seuraavaankaan lukuun ei kestä kauaa. Kiitos tästä!

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
« Vastaus #453 : 20.04.2008 14:08:48 »
Luku oli taas hyvä, lopusta tykkäsin tosi paljon, se oli jotenki ihana, huomasi kuinka Adarasta on tullut taas vähän avoimempi, mistä on tietysti aina tosi mukavaa lukea :D
Hyvä ettet ottanu Adaraa oikeen kunnolla tohon Rohkelikon joukkueeseen, ois menny jo vähän liian puolelle, jos tiiät mitä tarkotan ;)

Tää pisti melko ikävästi silmään:

Lainaus
Pitäjiksi Fredin ja Georgen paikalle valittiin Jimmy Peakes ja Ritchie Coote, jotka näyttivät aivan toistensa vastakohdilta (roteva ja ruipelo), mutta pelasivat melko hyvin.

Kaksosethan oli lyöjiä :)

Mä oikeestaan luulin et Draco ois kertonu Adaralle sen tehtävänsä, ihmettelin todella kun ei....

Ihana kohta:

Lainaus
”Pah, tämä hevoskotkahan on minun! Tavallaan…” Adara päästi suustaan ennen kuin ehti ajatella ja tyttö katsoi häntä nyt oudoksuen.

Ja hauska :D

Laita pian jatkoa, tahtoo lukea lisäää

Mya
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti 19.4 103.luku!!
« Vastaus #454 : 20.04.2008 21:17:54 »
Oho, oho, lyöjiksihän ne kaksi tulivatkin, sekoilen xD *korjaa*

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Luku 104.
« Vastaus #455 : 21.04.2008 23:29:15 »
Luku 104. Luihuinen vs. Rohkelikko







Kävi ilmi, että kortti oli professori Kuhnusarvion kutsu illalliskutsuihin, joita vietettäisiin sinä päivänä. Adaraa ei jostain kumman syystä kiinnostanut sillä hetkellä mielistelevän opettajansa seura, joten hän väitti olevansa väsynyt huispauskarsinnoista ja lähetti Kuhnusarviolle viestin, jossa hän sanoi menevänsä suoraan nukkumaan.

Seuraavan parin viikon aikana, professori Dumbledorea näki hyvin harvoin. Hän kävi ehkä kaksi kertaa lounaalla kahden viikon aikana, eikä häntä näkynyt missään koulun käytävillä koskaan.
Harry kertoi, että hän teki varmasti jotakin Voldemortiin liittyvää, muttei tiennyt mitä.
Adarasta tuntui hiukan huojentavalta, että edes joku teki jotain Voldemortin tuhoksi, mutta tuntui hassulta että juuri Dumbledore hoiti asioita, yksin. Hänen kätensä oli ja pysyi yhä mustana ja kuolleen näköisenä, mutta Kalkaros tuntui parantuvan kokonaan niiden viikkojen aikana kun Adara kävi koulua hiki hatussa. Kalkaros myös kertoi, että Draco oli uskoutunut hänelle tehtävästään ja että he kyllä hoitaisivat asian keskenään. Adaraa ärsytti tietämättömyys, mutta ei viitsinyt inttää Kalkarokselta mitään… ainakaan enempää kuin oli pakko.

Lokakuun puolessa välissä oli ensimmäinen Tylyaho-retki. Adara törmäsi lähtöä tehdessään oviaukolla Harryyn, Hermioneen ja Roniin, joten hän jatkoi matkaansa heidän kanssaan.
Sää oli hirveä: Räntää satoi niskaan kuin ämpäreistä ja tuuli pistävästi.
Adaran silmät vuotivat vettä tuulessa ja hän joutui pariin otteeseen kiristämään kaulahuiviaan paremmin kaulalleen. Samassa, juuri saavuttuaan Tylyahoon, hän tunsi törmäävänsä johonkin ja jäävänsä muista jälkeen.
”Ai, törmäsimme jälleen”, Tonks totesi ja laski näkymättömyysviitan pois yltään.
”Tonks, taas meitä vahtimassa?” Adara kysyi. Tonks ei näyttänyt kovin terveeltä. Hänen hiuksensa olivat yhä hiirenharmaat ja hän näytti laihalta ja kurjalta. Adaran oli jo pitkään tehnyt mieli kysyä mikä hänen mieltään painaa.

”Sitähän minä, mutta minne se Harry jo vilahti?”
”Tuolla hän on ja… voi ei…” Adara sanoi herättyään aatoksistaan, ja näki Harryn, joka oli juuri paiskannut Mundungus Fletcherin seinää vasten kurkusta pidellen.
”Oi voi, pitäisitkö tätä?” Tonks kysyi ja ojensi näkymättömyysviittansa Adaralle.
Adara katsoi ympärilleen ja tuumasi näkisikö joku hänet kun hän laittaisi viitan ylleen.
Ketään ei näkynyt joten Adara kokeili viittaa päälleen.

Hän kulki näkymättömänä ympäriinsä, miettien tältäkö Harrystakin aina tuntui kun hän pukeutui näkymättömyysviittaansa: vapautuneelta. Kukaan oppilas ei kuiskutellut ja osoitellut sormella. Kukaan vain ei yksinkertaisesti nähnyt häntä, kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Adara näytti tästä vapauden tunteesta, kunnes näki Harryn, Tonksin saattelemana Kolmen luudanvarren edessä.
Adara otti viitan kiireesti yltään ja antoi sen takaisin Tonksille, Ronin ja Hermionen kävellessä juuri Harryn perässä Kolmeen luudanvarteen.
”Nähdään taas, Tonks”, Adara sanoi ja Tonks loi väkinäisen hymyn hänelle. Adara huokaisi Tonksin ankeuden vuoksi.

”Eikö kilta saa Mundungusia kuriin?” Harry kysyi ärtyneenä istuuduttuaan. ”Eivätkö ne voi edes estää häntä varastamasta päämajasta kaikkea joka ei ole pultattu kiinni?”
”Shh!” Hermione hyssytti.
”Siitäkö tässä oli kyse? Kun Mundungusilla oli isän – tai siis minun tavaroitani? Ja Harry, suuta pienemmälle, sano sitä minun kodikseni tai jotain, päämaja kuulostaa hiukan väärältä sanavallinnalta tänne”, Adara sanoi ja istuutui Harrya vastapäätä.
”Mundungus pölli…”
”Eikä pöllinyt! Minä annoin ne tavarat Mundungusille!” Adara sanoi ja Harryn suu loksahti auki.
Sinä? Annoit ne Mundungusille?”
”Niin annoin, nehän ovat nyt minun. Enkä minä tee mitään ihanan isoäitini teeastiastolla. Nehän purevat kaltaisiani verenpettureita”, Adara totesi ja Ron tyrskähti. Harry punastui nolostuneena.
”Minä syytin häntä varkaaksi…”
”No, pyydät vain anteeksi seuraavan kerran kun tapaatte niin kyllä se siitä”, Hermione sanoi ja tilasi heille kermakaljat.

Adara lähti hiukan muita edellä takaisin Tylypahkaan, sillä häntä jostain syystä väsytti aika paljon.
Hän saapui pian takaisin rohkelikkotorniin ja lysähti nukkumaan sohvalle.
Kun hän heräsi - tai siis se meteli mihin hän heräsi, oli joukko oppilaita, jotka säntäsivät kauhuissaan tai hämmentyneinä oleskeluhuoneeseen, Harry, Hermione ja Ron mukana.
”M-mitä tapahtuu?” Adara kysyi ja Harry istuutui hänen viereensä sohvalle.
”Katie Bell, hänelle tapahtui jotain kun me lähdimme Tylyahosta, hän – koski jotain kaulakorua ja meni aivan oudoksi. Hän lensi ja kiljui ja – ei me oikein tiedetä”, Ron selitti. Adara kurtisti kulmiaan.
”Onko Katie kunnossa?”
”Hänet vietiin Pyhään Mungoon”, Hermione vastasi.

”Me tarvitaan uusi jahtaaja”, Harry totesi hetken hiljaisuuden vallittua.
”Sitäkö sinä tässä tilanteessa mietit?!” Hermione tiuskaisi.
”En minä sillä!”, Harry sanoi ärtyneesti. ”Tuli vain mieleeni kun Adara nyt istuu tuossa… Että hän taitaa nyt siis olla uusi jahtaaja, kunnes Katie palaa.”
”Niin kai sitten…” Adara vastasi ja huokaisi: Luihuiset vastaan Rohkelikko-ottelu olisi ylihuomenna. Eipä sekään päivä tietenkään voinut sujua hyvin…

Koko seuraavan aamupäivän he harjoittelivat huispausottelua varten, ja lopettivat vasta kun luihuiset saapuivat vaatimaan omaa harjoitusvuoroaan.
Adara huomasi kuinka Dracon leuka loksahti auki nähdessään että Adara oli uusi jahtaaja. Harrya nauratti.
Ronilla harjoitukset eivät sujuneet kovin hyvin. Hän oli hermostunut koko ajan ja siksi hätiköi liikkeissään. Laskeuduttuaan kentälle, hän näytti jo surkealta. Adara antoi Harryn mennä lohduttamaan häntä ja lähti itse kohti linnaa.

Seuraavana päivänä, Ron näytti yhä surkealta, mutta Harry sanoi että hänellä on vedenkestävä suunnitelma, joten Adara luotti siihen.
Kentällä Ron näytti jo hiukan paremmalta, kuultuaan että toinen Luihuisten lyöjistä on sairaana, ja että Dracokaan ei aio pelata.
Adara hölmistyi tästä tiedosta, mutta ei viitsinyt uhrata ajatuksia sille sen enempää.

Pian hän polkaisikin maata ja nousi ilmaan, muodostelmaan muiden pelaajien kanssa. Pelin alkuvihellys soi ja Adara sai heti otteen kaadosta kun matami Huiski oli heittänyt sen ilmaan. Hän syötti Ginnylle, Ginny syötti takaisin kun yksi luihuisista yritti tiputtaa hänet luudalta, Adara jatkoi eteenpäin ja samassa kuului selostajan ääni: ”Ja Musta syöttää Weasleylle, Weasley Mustalle, koettaisivat antaa Demelzallekin vuoron –”
Adara vilkaisi selostajan koppiin ja näki Zacharias Smithin siellä. Mikä yllätys.
Adara ei koskaan ollut tullut toimeen Zachariaksen kanssa, edes Albuksen kaartin aikoina.
Siitä hyvästä Adara sai sinnikkyyttä ja hän heitti kaadon maaliin. Tilanne oli 10-0 Rohkelikolle.

Ginnyn tehtyä Rohkelikkojen viidennen maalin, Adaran silmäkulmassa vilahti jotain kultaista. Sieppi!
Harry oli huomannut sen myös, mutta Luihuisten etsijä oli liian lähellä sitä – muttei huomannut. Harry laskeutui huimaan syöksyyn alaspäin ja Luihuisten etsijä seurasi perässä. Adara tuijotti hölmistyneenä miettien mitä ihmettä Harry oikein touhusi, oliko hän seonnut?
Vasta viimetingassa Harry käänsi takaisin ylöspäin ja Luihuiset päästivät kaikki raivoisan äänen: heidän etsijänsä rämähti päin nurmikkoa. Adara nauroi ja Harry lensi takaisin yläilmoihin, mutta sieppi oli kadonnut.

Pelin jatkuttua vähän aikaa, Harry lähti taas syöksyyn, mutta Luihuisten etsijä ei seurannut. Ennen kuin kukaan ehti edes tajuta, Harry puristi sieppiä kourassaan ja tuuletti. Kaikki laskeutuivat kentälle ja nostivat Harryn ilmaan riemunhuutoja tehden ja muiden Rohkelikkojen juostessa kentälle.
Illalla he pitivät juhlat ja nauttivat Adaran keittiöstä hakemia juomia ja ruokia. Johtajaoppilaatkaan eivät pistäneet pahakseen, joten kaikki menivät nukkumaan vasta, kun McGarmiwa tuli raivoissaan häätämään heitä makuuhuoneisiinsa. Adara hymyili tyynyään vasten tyytyväisenä. Se päivä oli sujunut yllättävän hyvin. Yöllä Adara näkikin unta, kuinka hänestä tuli jonkun maajoukkueen jahtaaja ja he voittivat huispauksen Euroopan mestaruus-pokaalin...
« Viimeksi muokattu: 08.07.2008 22:35:48 kirjoittanut Fubuki »

Calylith

  • ***
  • Viestejä: 16
Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
« Vastaus #456 : 22.04.2008 12:12:49 »
Vähän lyhyt :D. No ehkä minä pystyn elämään sen kanssa :D. Huom!  Ehkä..

Muutama kohta oli ehkä hieman töks, kuten tuo kun Adara lainaa Tonksin näkymättömyysviittaa. :s
Et voi käydä kauppaa jos sinulla ei ole mitään kaupattavaa.

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
« Vastaus #457 : 22.04.2008 15:14:41 »
Se näkymättömyysviitta selviää sitten myöhemmin ;)

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
« Vastaus #458 : 22.04.2008 15:20:27 »
Kuvittelinko vain vai oliko tämä luku aika lyhyt??
Hankalaa lukea enää normaalia Potteria kun on lukenut nyt niin paljon tätä, kun alkaa ajattelemaan koko ajan jotain että 'Hetkinen, missä Adara on' ;D
Niin kuin joku tuossa jo mainitsikin tuo Adara lainaa Tonksin näkymättömyysviittaa - juttu oli vähän...töks :-\
Saihan Adarakin sen mahdollisuutensa huispata. Arvasin, että ottaisit hänet varalle tuon Katien jutun jälkeen :D
Jatkoa vaan tulemaan, kiitus...

//Ai se näkymättömysviitta juttu selviää myöhemmin? Okei...
« Viimeksi muokattu: 22.04.2008 15:22:43 kirjoittanut Luthien »
Wanna see how hard i can fall?

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti 22.4 Luku 104!!
« Vastaus #459 : 22.04.2008 15:30:13 »
Ai niin ja luku oli lyhyt koska se koski vain tuota huispauspeliä... Ehkä pistän pian jo toisen luvun kun tuo oli niin pätkä :)