Kirjoittaja Aihe: Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)  (Luettu 316554 kertaa)

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
« Vastaus #400 : 26.03.2008 18:56:42 »
A/N: Noniin! Uusi jakso alkanut koulussa ja keskiviikkoisin pääsen YHDELTÄ! Keskiviikko on siis virallinen ficci-päivä, ja siksi lahjoitankin lukijoilleni nyt trailerin, joka paljastaa tämän ficin loppusuoraa (ei se toki ole niin lähellä kuin ajattelette, mutta lähempänä tässä vaiheessa kuin alku on)


Traileri 2 - "Loppusuoralla"



Hän oli nuori tyttö…


”En aio koskaan palata Finniganeille. Sirius antoi minulle kodin, mutta menetin senkin.”

Joka kohtasi totuuden.


”Kaipaan Siriusta, kaipaan häntä joka päivä.”
”Me kaikki tiedetään se.”

Mutta nyt hän on jo aikuinen…


”Dumbledoren testamentissa oli sinullekin jotain, neiti Musta, osaatteko sanoa miksi?”

”Kaikella kunnioituksella ministeri, tunkekaa tuo arvokkuutenne sinne missä aurinko ei paista!”

Ja hän saa toisenkin tehtävän…

”Minulla on mahdollisuus pelastaa Sirius?”
”Kyllä.”

Onnistuuko hän?

”Kerro minulle miten.”
”Kaikki mitä tarvitset, on tämä.”

Olemme seuranneet häntä tänne asti...

”Mitä minä teen?!”
”Sen, mikä sinusta tuntuu oikealta.”

Mutta miten hänen käy?

”Avada Kedavra!”
”Adara, EI!”


Fubuki toivottaa teidät tervetulleeksi seuraamaan Adaran tarinan hitaasti lähestyviä viimeisiä hetkiä.

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
« Vastaus #401 : 26.03.2008 19:54:45 »
Onko tämä tarina jo niin lopussa? :o Mihin asti kirjoitat tätä?
Toivottavasti kirjoitat jatkoa pian ;D en malttaisi odottaa...
Wanna see how hard i can fall?

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
« Vastaus #402 : 26.03.2008 20:11:28 »
Minähän sanoin ettei se nyt niin lähellä ole, kuuntele mitä mä sanon  ;D Mutta loppu on kyllä lähempänä kuin alku, että ei nyt yli yhdeksääkymmentä lukua ole tulossa ennen kun tämä on loppu.

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
« Vastaus #403 : 27.03.2008 16:01:08 »
Oih!!!
Traileri vaikutti hyyyyyvin lupaavalta, ja hienoa kuulla, ettei olla niin kovin lähellä loppua, koska haluan niiin kovasti tietää mitä kaikkea vielä tapahtuu :)

Jatkoa sitten vaan keskiviikkona eiks jeh?! :D

~Amy ja hänen niin turhaa täynnä olevat kommenttinsa

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
« Vastaus #404 : 28.03.2008 08:42:51 »
Laitan tänään jatkoa ;)

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 2. traileri 26.3!
« Vastaus #405 : 28.03.2008 15:41:44 »
Luku 95. Malfoyn kartano








”Mutta professori, hän ei ole vielä valmis –” Lupin yritti, mutta Dumbledore keskeytti hänet pehmeän sointuisaan äänensävyyn.
”Hänen täytyy jo etukäteen tietää mitä hänellä on edessä. Ei tämä tarkoita että hänen täytyy osata nyt heti torjua minun lukilitukseni”, hän sanoi lämpimästi hymyillen. ”Joten ota ihan rauhallisesti, Adara.”
Adara nyökkäsi helpottuneena ja nousi ylös. Hetken hän oli jo luullut…
Dumbledore ei antanut varoitusta, ei nostanut sauvaansa, ei mitään. Adara vain tunsi kun tämä tunkeutui hänen mieleensä ja Adara torjui sen heti tajuttuaan.
”Erittäin hyvä”, Dumbledore totesi. ”Oletko opettanut häntä torjumaan vain tiettyjä muistoja, Severus?”
”Se taito tuntuu kehittyvän pikkuhiljaa itsekseenkin, mutta alamme opettelemaan sitä pian”, Kalkaros vastasi ja Adaran posket punehtuivat. Totta kai hän halusi piilottaa muistonsa Georgen kanssa vietetyistä hetkistä. Eivätpä ne Kalkarokselle kuuluneet.
”Hyvä”, Dumbledore totesi uudestaan. ”Palaan asiaan viikon kuluttua, toivotaan parasta, ettei Adaralla ole vielä kiire oppia täydellisesti okklumeusta. Severus, minulla olisi sinulle vielä asiaa”, hän lisäsi ja kääntyi keittiön suuntaan. Adara vilkaisi heidän peräänsä ja huokaisi. Lupin ei sanonut mitään vaan lähti kohti yläkertaa. Adara odotti että kuuli Lupinin sulkevan oven perässään ja lähti sitten itse portaita pitkin Georgen sairasvuoteelle. George nukkui taas, joten Adara vain vaihtoi hänen otsallaan lepäävän pyyhkeen vedet ja meni yhteen vierashuoneista. Hän kirjoitti vastauskirjeen Dracolle:

Kummisetäni on sairas, joten tulen sitten kun hän on parantunut.

Ainakin melko lähellä totuutta, Adara tuumi.
Kaksi päivää myöhemmin George voi jo paremmin ja Adara lähetti Dracolle uuden kirjeen jossa kertoi voivansa tulla käymään. He sopivat että he tapaisivat seuraavana päivänä Poimittaislinjassa kello kolme. Siihen asti George ja Adara viettivät yhteistä aikaa ja kun viimein tuli eron aika: Adaraa hermostutti. Eihän hän varsinaisesti pettänyt Dracoa, mutta silti hän pelkäsi. Hän kävi jopa suihkussa vain siinä pelossa, että hän tuoksuisi Georgelta ja Draco saisi siitä tietää heidän olleen yhdessä… vaikka tuskinpa Draco oli Georgea paljoa haistellut.
Adara kuivasi lopuksi hiuksensa, laittoi normivaatteensa päälle, suukotti Georgea pikaisesti kun tämä oli juuri kaikkoontumassa ja lähti sitten kohti tienreunaa, jossa hän nosti sauvakätensä ilmaan.

Adara huomasi heti platinanvaaleat hiukset takapenkkirivillä ja heilautti ehkä turhankin iloisesti kättään niiden suuntaan. Poika vastasi hymyillen heilautukseen, mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun Poimittaislinja jo pysähtyi osoitteeseen johon Adara oli käskenyt: Malfoyn kartano.
He laskeutuivat kapealle maantielle ja samassa Pomittaislinja oli kadonnut.
”Tännepäin”, Draco sanoi ja lähti johtamaan tietä edes tervehtimättä kunnolla. He kävelivät hetken matkaa, kunnes Adara näki takorautaiset portit tien päässä. Draco napautti sormellaan porttia ja portin raudasta muodostui Dracon eteen kasvot.
”Kuka siellä?” kuului naisääni.
”Draco Malfoy”, Draco vastasi ja portti aukesi. He astelivat laajaan puutarhaan ja pensaista tehtyyn käytävään, jolla heitä vastaan tuli albiinoriikinkukko. Draco yskäisi vaivaantuneesti sen nähdessään.
”Isän idea, hän tykkää niistä”, hän mutisi ja he jatkoivat matkaansa pääovelle. Draco avasi oven, antoi Adaran astella edellään, ja seurasi sitten perässä.

He nousivat kivisiä portaita pitkin vasemmalle eteiskäytävään. Adara huomasi heidän perässään liikkuvan naulakon ja antoi sille farkkutakkinsa. Naulakko pysähtyi ja alkoi siistiä takkia parhaansa mukaan ja asettui sitten takaisin oven viereen. He saapuivat seurusteluhuoneeseen, joka oli hyvin avara, avarampi kuin Mustan suvulla. Katossa roikkui suuri kristallikruunu, seinät olivat purppuran sävyiset ja niillä roikkui paljon Malfoyn suvun naamoja isoissa kultaisissa kehyksissään (Adara meni kananlihalle kun niin moni jäänharmaa silmä seurasi häntä). Huoneen päädyssä oli marmorinen takka, jonka edustasta päätellen sitä on käytetty hormiverkostossa kulkemiseen, nytkin sen edessä oli selvät tuhkaiset kengän jäljet. Marmoritakan päällä oli suuri kultakehyksinen peili, ja edessä lepäsi röykkiö nojatuoleja ja yksi sohva. Kuinka monta ihmistä heillä oikein vieraili?

Hän asteli Dracon perässä seurusteluhuoneen läpi portaisiin ja oli sen jälkeen täysin hukassa: he kulkivat jättimäisen kirjaston läpi. Sen katto oli korkealla parven yläpuolella ja alemmassa kerroksessa oli jälleen marmoritakka. Sitten he kulkivat punaista mattoa pitkin käytävällä ja ohittivat vierashuoneita, joiden ovet olivat kaikki suljetut. Keittiötä ei tietenkään ollut, sehän oli kotitonttujen hallussa. Sitten he nousivat portaita pitkin rakennuksen torniin jossa oli Dracon vanhempien makuuhuone, jonka ovi oli raollaan. Draco avasi yhtenä harvoista kerroista suunsa ja alkoi kertoa Narcissan äidistä jonka muotokuva lepäsi makuuhuoneen oven toisella puolella Narcissan isän muotokuvan vierellä.

Adara otti riskin ja hipaisi sormillaan makuuhuoneen ovea, joka aivan hiljaa aukesi hiukan enemmän. Adara tirkisteli sisälle ja näki tumman naishahmon istuvan vuoteella selkä ovelle päin. Naisen edessä oleva peili paljasti naisen kasvot.
Dracon äiti oli kaunis. Täysin erilainen kuin hän oli ollut huispausottelussa kauan sitten, hänen ihonsa oli maidonvalkea, hiukset kultaisena kiiltävät ja hänen lähes suljettujen silmien alustat kiilsivät – kyynelistä. Pulleat kyyneleet valuivat Narcissan kalpeita poskia pitkin ja Adara ymmärsi sopivasti siirtyä käytävää pitkin pois ovelta, kun nuo kirkkaan siniset silmät nostivat katseensa peiliin.

He astelivat vähän matkaa ja saapuivat taas portaille. He menivät ne alas ja jatkoivat matkaansa kohti Dracon huonetta: Adaran vatsassa muljahti jostain syystä, mutta hänen onnekseen hänet pysäytti valkea käsi jonka nimetöntä koristi timanttinen sormus.
Adara käännähti ja huomasi iloisesti hymyilevät kasvot, jotka hetki sitten olivat valuttaneet kyyneleitä poskillaan.
”Tämä on siis Adara, eikö niin, Draco?” nainen kysyi ja Draco nyökkäsi ja sanoi jotain. Adaraa hämmästytti naisen mielialamuutokset, hän tosiaan osasi näytellä.
”Minä olen Narcissa, Dracon äiti, kuten varmaan tiesitkin. Tapasimmehan huispauksen maailmanmestaruuskisoissa… Tulkaahan, pyysin teille jo ennen saapumistanne teetä, mennään seurusteluhuoneeseen juomaan”, hän sanoi ja painoi kätensä Adaran selälle rohkaisevasti ja he lähtivät takaisin kohti seurusteluhuonetta.

Kun Adara asteli seurusteluhuoneeseen, hän huomasi heti ensimmäisenä että takan edusta oli siivottu, nojatuoleja oli aseteltu eri tavoin ja niiden keskelle oli ilmestynyt pieni pöytä, jolla lepäsi hopeatarjottimella neljä teekuppia, yksi kannu, sokeripurkki, maitokannu ja jopa hunajaa sisältävä lasipullo. He istuutuivat ja Narcissa nosti taskustaan sauvan, näpäytti sillä ilmaan pikaisesti ja kannu alkoi kaataa teetä kuppeihin. Narcissa katsoi neljättä kuppia ja huokaisi, ei lainkaan ärtyneesti kuten hänen kaltaiseltaan naiselta ensitapaamisen perusteella olisi luullut, vaan pettyneesti, surullisesti. Draco vilkaisi myös kuppia ja Adaraa ihmetytti tämä tilanne, kunnes hän ymmärsi että se oli kotitonttujen tekemä virhe: kupin kahvassa luki kultaisin kirjaimin Lucius.
Narcissa hymyili pikaisesti Adaralle, otti täytetyn kupin käsiinsä ja vilkaisi Dracoa rohkaisevasti. Hetken huoneessa vallitsi hyvin kiusallisen tuntuinen hiljaisuus. Adara puhalteli teetään rauhallisesti ja katseli ympärilleen, vältellen kuitenkin Narcissan katsetta.

”Niin…” Narcissa sanoi yhtäkkiä ja yskäisi. Adara katsoi tätä ensi kertaa silmiin, mutta syntyi jälleen hiljaista ja katse vaelsi muualle. Adara naputti hiljaa teekuppiaan etusormella.
”Severus”, Narcissa totesi jälleen yhtä äkkiseltään kuin aikaisemman sanansa ja Adara havahtui hiukan säikähtäen. Draco katsoi seurusteluhuoneen ovelle ja Adarakin käänsi katseensa sinne. Kalkaros tosiaan seisoi siellä, katse hiukan hämmentyneenä Adarassa.
”Mitä sinä täällä teet?” tuli kysymys Adaran ja Kalkaroksen suista yhtä aikaa. Adara vilkaisi käsiinsä vaivaantuneena tilanteesta ja Kalkaros vastasi: ”Ajattelin käydä vierailulla, Dracohan sentään on kummipoikani.”
Adara yllättyi uudesta tietoiskusta, muttei sanonut mitään.
”Adara taas on meidän vieraanamme ihan kutsuttuna, Severus-hyvä”, Narcissa sanoi, muttei lainkaan kylmästi, kuten lauseen sanoista olisi voinut päätellä.
”Näemmä. Itse asiassa minulla oli sinulle asiaa, Narcissa, koskien eilistä vierailuasi luonani”, Kalkaros vastasi.
”Hyvä on”, Narcissa sanoi ja nousi ylös. ”Draco, pidä huoli vieraastamme sillä välin.”

Jälleen syvä hiljaisuus, jota kesti hyvin pitkään.
”Hän on ollut tuollainen sen jälkeen kun isä joutui Azkabaniin.”
Adara ei tiennyt mitä vastata. Mitä hän olisikaan voinut sanoa?
Onneksi sinulla sentään yhä on isä ja äiti.
”Hän halusi, että kutsun sinut tänne. Ehkä hän haluaisi jo tietää, oletko sinä valmis… tuota…”
”Olen minä valmis.”
”Oletko varma?” Draco kysyi epäröiden.
”Olen!” Adara sanoi varmana ja Draco näytti vain entistä huolestuneemmalta.
”Hyvä”, kuului ääni ovelta, jolla Narcissa ja Kalkaros seisoivat.
”Oletko sinä valmis vannomaan valan, joka sitoo sinut Pimeyden lordiin?” Narcissa kysyi.
”Olen”, Adara vastasi vielä yllättyneenä kuinka hiljaa hän oli saapunut takaisin.
”Sittenhän… Severus, sinun täytyy tuoda hänet piakkoin tänne tapaamaan Pimeyden lordi. Suoritamme valan ennen koulun alkua.” Kalkaros nyökkäsi ja vilkaisi Adaraan, yrittäen tunkeutua hänen mieleensä – ilman sauvaa! Adara hämmentyi, kurtisti kulmiaan ja torjui Kalkaroksen aikeet. Kalkaros käänsi katseensa muualle eikä sanonut mitään.
”Äiti!” Draco huudahti kuin tämä olisi sanonut jotain sopimatonta.
”Miksi viivytellä?” Narcissa kysyi kohottaen kulmiaan.
”Olen samaa mieltä äitisi kanssa”, Adara sanoi Dracolle. ”Minä olen valmis.”
« Viimeksi muokattu: 08.07.2008 22:34:50 kirjoittanut Fubuki »

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
« Vastaus #406 : 28.03.2008 16:45:36 »
Olin eka!! Olin eka!! (ja Tuoko oli ilmoitusluontoinen asia?)
Mutta oi kun vaikuttaa entistä lupaavammalta tämä!
Mitenköhän Adaran ja Voldemortin tapaaminen menee... huuu...
Jatkoa saa laittaa, vaikka sanoitkin, että keskiviikko on virallinen ficinlisäys päivä, mutta silti =)
prettyprettypleasee!! *swee puppy eyes*

~Amy

Taaspa tuli semmosta tekstiä ettähh... :D

//muoks: Aaaa, okei hyvä, että Fubuki selitit, koska minä taas nähtävästi tajusin jotain iiiihan omiani :D Mutta jatkoa toivonmukaan tulee taas kohtapuolin =)
« Viimeksi muokattu: 29.03.2008 10:26:53 kirjoittanut Amy Malfoy »

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Mrs Black

  • Vieras
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
« Vastaus #407 : 28.03.2008 16:51:12 »
Tosi hyvä luku!! Oli vähän muita pidempikin, mikä on iiiso plussa.
Jännittää aikas paljon se tuleva tapaaminen.
Toivottavasti se menee hyvin.  :-\ Kumpa Adara olisi parempi sulkemaan mielensä, kuin Harryl.
Tästä ei nyt tullut mikään rakentava kommentti, mutta kirjoita pian jatkoa.

Mrs Black

 

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
« Vastaus #408 : 28.03.2008 20:03:16 »
Apua! En alussa meinannut muistaa yhtään, mitä tässä on tapahtunut! Onneksi nyt alkaa taas jo valottua hieman. ;D
Olen yhä sitä mieltä, että olet erittäin hyvä kirjoittaja ja luvut ovat hyviä, mutta välillä tuntuu, että luvut ovat aika lyhyitä (Tai sitten luen ne todella nopeasti, tai ne ovat niin hyviä, että ne tuntuvat hyvin lyhyiltä, tai olen tottunut pitempiin lukuihin muissa ficeissä)....ehkä keskimmäinen ;)...
Tämä todellakin vaikuttaa lupaavalta. :D
En malta odottaa, että Adara tapaa Voldun ;D Toivottavasti se on seuraavassa luvussa!
Jatkoajatkoajatkoa!
Muuten! Kun tuossa trailerin yhteydessä sanoit, että keskiviikko on virallinen ficci-päivä niin tarkoititko, että teet uuden luvun joka viikko, niin kuin Amy Malfoy sanoi, vai että sinulla on aikaa kirjoittaa keskiviikkona, mutta silloin ei aina ilmesty uutta lukua niin kuin minä asian käsitin?  ???
« Viimeksi muokattu: 29.03.2008 12:10:39 kirjoittanut Luthien »
Wanna see how hard i can fall?

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
« Vastaus #409 : 28.03.2008 21:17:40 »
Joo, Amy Malfoy käsitti väärin, siis keskiviikkona minä kirjoitan kun muulloin ei ole aikaa :)

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 95.luku 28.3!!
« Vastaus #410 : 29.03.2008 12:17:30 »
Luku 96. He sylikkäin








Pian Adara palasi kotiinsa ja huomasi keittiön pöydällä lojuvan päivän profeetan, jonka kannessa loisti suuri otsikko ja liikkuva valokuva, jossa mies käveli salkku kädessään pitkin taikaministeriön hallia.

CORNELIUS TOFFEE ERONNUT VIRASTAAN

Adara ei ollut kovinkaan yllättynyt joten hän taitteli lehden ja laski sen vanhojen joukkoon Oljon pesän viereen.
Oljoa ei ollutkaan aikoihin näkynyt. Adara oli käskenyt sitä olemaan puhumatta Narcissa Malfoylle, Bellatrix Lestrangelle tai kenellekään muulle kuin kiltalaiselle, joten se ei ilmeisesti ollut ainakaan karkuteillä. Kalkaros asteli keittiöön Adaran perässä melko jäykin liikkein.
”Meidän täytyy harjoitella okklumeus-taitosi täydelliseksi nyt mahdollisimman pian”, Kalkaros totesi.
”Tiedän”, Adara vastasi.
”Aloitetaan nyt tiettyjen muistojen sulkeminen mielestä”, Kalkaros sanoi ja otti sauvansa. Adara huokaisi hiljaa ja kääntyi tähän päin.
”Valmis? Yritä poistaa muististasi äskeinen Malfoylla käyminen”, hän sanoi ja iski loitsun. Adara yritti kuten aina, kun hän ei halunnut Kalkaroksen näkevän hänen ja Georgen yhteisiä hetkiä, mutta yksi asia tulvahti hänen mieleensä, eikä hän ehtinyt poistaa sitä ajatuksistaan: albiinoriikinkukko.
”Epäonnistuit”, Kalkaros totesi ja laski sauvansa. ”Näin sen riikinkukon.”
”Uudestaan”, Adara sanoi ja he jatkoivat harjoittelua, kunnes Lupin asteli keittiöön. Hänen ilmeensä näytti sanovan taasko te harjoittelette, mutta hän ei sanonut mitään. Hän siivosi loitsulla astioita kaappiin ja jäi sitten katsomaan, kun Adara harjoitteli.

Tunnin harjoittelun jälkeen, Kalkaros lähti, luvattuaan tulla huomenna uudestaan. Adara tunsi itsensä väsyneeksi. Hänellä oli pitkä päivä takanaan. Narcissa Malfoyn tapaaminen, tieto että hänestä tulee pian Voldemortin palvelija, okklumeus…
Hän huoahti ja istuutui tuolille.
”Kauanko sinun täytyy vielä harjoitella?” Lupin kysyi.
”Sitten kun osaan poistaa tietyt muistot mielestäni. Minulla ei ole enää aikaa laiskotella…”
”Kuinka niin?” Lupin kysyi hiukan pelokkaaseen sävyyn.
”Puhuimme Narcissa Malfoyn kanssa… Ilmeisesti hän järjestää minulle tapaamisen Voldemortin kanssa”, Adara vastasi. Lupin tipautti kädessään olleen juomalasin lattialle ja se särkyi kovaan ääneen kilahtaen.
”Nyt jo?!” hän huudahti. Adara nyökkäsi.
”Aika on lentänyt kuin siivillä, vai mitä?” Adara totesi, Lupin ei vastannut.
”Noh, menen tästä nukkumaan. Olen ihan rätti…” Adara sanoi, mutta tultuaan ovelle Lupin täräytti kätensä kömpelösti hänen ja oviaukon välille. Adara katsoi hölmistyneenä kummisetäänsä.

”Lupaa minulle yksi asia”, Lupin sanoi.
”Riippuu asiasta”, Adara sanoi uteliaasti.
”Älä tee mitään harkitsematonta… Ja jos tarvitset apua, tulet heti puhumaan minulle, sovittu?” Lupin sanoi. Adara kurtisti kulmiaan.
”Luulin että nuo olivat ihan itsestään selviä asioita.” Lupin hymyili hiukan.
”Ei sinusta ikinä tiedä.”
”Kiitos vain, ja lupaan olla varovainen”, Adara sanoi ja toivotti hyvät yöt.

Harjoittelu jatkui, ja kolmen päivän kuluttua Malfoyn kartanolla käynnistä, oli profeetassa jälleen suuri otsikko:

RYMISTYIR TOFFEEN SEURAAJAKSI

Taikalainvartijaosaston auroriviraston entinen päällikkö Rufus Rymistyir on valittu taikaministeri Cornelius Toffeen seuraajaksi.


Tämän luettuaan Adara katsoi tutkivasti kannessa olevaa kuvaa miehestä, jolla oli leijonanharjamainen paksu hiuspehko ja uurteiset kasvot. Adara jatkoi taas lukemistaan.

Suurin osa velhoyhteisöä on tervehtinyt nimitystä innostuksella, joskin huhut uuden ministerin ja Albus Dumbledoren välirikosta lähtivät liikkeelle Rymistyirin oltua virassaan vasta muutaman tunnin.
Rymistyirin edustajat myönsivät, että ministeri tapasi Dumbledoren heti saatuaan nimityksen huippuvirkaan, mutta kieltäytyivät kommentoimasta keskustelun aiheita.


Adara mietti hetken ja päätteli Rymistyirin olevan samanlainen idiootti kuin Toffee oli. Tai ainakin melko samanlainen. Ei voitu muuta kuin toivoa että hän olisi edes kyvykkäämpi suojelemaan velhomaailman jäseniä kuin jästejäkin, toisin kuin Toffee.
Päivä päivältä Adaraa hermostutti enemmän. Lomaa olisi enää vähän aikaa – tai ainakin se tuntui vähältä, ja Adara oli saanut kutsun Kotikoloon loman loppuajaksi, juhlimaan muun muassa Harryn syntymäpäivää, ja tietysti Adaran omiakin. Adara vastasi kutsuun että tulee mielellään, mutta jätti kertomatta että hän tapaisi Voldemortinkin sen kesäloman aikana. Häntä hiukan pelotti kertoa asiasta rouva Weasleylle, tai Georgelle.
Samassa Kalkaros asteli keittiöön ja he aloittivat sanaakaan sanomatta jälleen okklumeuksen harjoittelun.

Adaraa pelotti, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Hänen ajatuksensa harhailivat kaikkiin tilanteisiin joissa hän voisi jäädä kiinni petturuudesta, jos hänen ystäväänsä kidutettaisiin, tai häntä käskettäisiin satuttamaan jotakuta…
Kalkaroksen lukilitis-loitsu iski aivan yhtäkkiä uudestaan ja Adara säikähti: hänen sauvansa reagoi siihen ja loi yllättäen suojakilven Kalkaroksen ja Adaran välille. Adara hämmentyi ja näki kun Kalkaros keinahti hiukan taaksepäin seinää vasten. Osuiko loitsu takaisin Kalkarokseen?

Samassa, kaikki pimeni. Nousi hämärä valonkajo ja Adara ymmärsi, ettei hän ole enää keittiössä. Hän seisoi Tylyahon laidalla ja huomasi edessään kaksi hahmoa – toinen oli hän itse.
Toinen hahmo taas oli mustahiuksinen, koukkunenäinen, noin Adaran ikäinen poika, joka oli kietonut kätensä hellästi Adaran ympärille. Adara siristi silmiään ja huomasi mustahiuksisen pojan halaavan sittenkin jotakuta muuta: Adaran äitiä. Tyttö oli nimittäin juuri avannut silmänsä ja paljastanut niistä pähkinänruskean sävyn, kun Adaran silmät taas olivat tummat kuin tähdetön yötaivas. Adara kurtisti kummastuneena kulmiaan. Mitä ihmettä hän näki?

Yhtäkkiä Kalmanhanaukion keittiö tuli takaisin ja Adara huomasi olevansa polvillaan lattialla. Kalkaros nousi takaisin ryhdikkääseen seisontaan, nojattuaan juuri seinään.
”Loihdit ilman että sanoit loitsun?” Kalkaros sanoi.
”En tiedä… Kuin sauvani olisi tehnyt sen ihan itse…” Adara sanoi ja nousi ylös.
”Mitä tapahtui?”
”Näin…” Adara empi, ”jotain.”
”Minun muistoistani?” Kalkaros kysyi yhtäkkiä kylmästi. Adara tiesi että nyt täytyi varoa sanojaan.
”En mitään erikoista, näin vain sinut Tylypahkaikäisenä seisomassa jossain…” Adara ei voinut vastustaa, piinaava uteliaisuus alkoi iskeä häneen.
”Hänen kanssaan… minun äitini”, hän lisäsi loppuun. Kalkaros ei sanonut mitään vaan laski sauvansa.
”Tunsitteko te toisenne, professori?”
”Kävimme yhtä aikaa Tylypahkaa, samalla vuosiluokalla… Siinä kaikki”, Kalkaros vastasi.
”Huomiseen”, Kalkaros lisäsi ja poistui.
Siinä kaikki…? Ja silti näin teidät… Adara ajatteli ja omituiset muistot tulvivat hänen mieleensä.

Kummallista jos Kalkaros on tyly sinulle... Hän oli Violan kanssa ystävä.

Viola oli aina puolustamassa Kalkarosta kun James ja minä – öh – teimme hänestä hiukan pilkkaa. He asuivat melko lähekkäin lapsina. Ja Violan tiedetään olevan ainoa joka liikkui Kalkaroksen kanssa koulussa.

Olimme nuorina melko ylimielisiä, tiesimme olevamme lahjakkaita neroja, kiusasimme usein ruikulia – tarkoitan Severusta. Hänellä tuntui olevan jotain pahasti Jamesia vastaan, kateutta kai.


Jospa Kalkaros ei ollutkaan vain ystävä? Ja jospa se kateus ei kohdistunutkaan Jamesiin, vaan hänen kilpailijaansa?
Ei, ei, mahdotonta! Adara ajatteli ja kieltäytyi ajattelemasta asiaa enää pidemmälle. Hän huokaisi ja lähti saman tien makuuhuoneeseensa, toivoen heräävänsä oudosta unesta…
« Viimeksi muokattu: 08.08.2008 02:01:36 kirjoittanut Fubuki »

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!.
« Vastaus #411 : 29.03.2008 12:42:24 »
Wuhuu!! Jatkoa! <3<3
Tämä on tällä hetkellä yksi parhaimmista seuraamistani ficeistä :D
Alan jo tosissani jännittää sitä Voldemortin tapaamista ;D

Yksi asia jäi muuten häiritsemään. Kun tuossa muistossa Kalkaros halasi Violaa ja Sirius sanoi, että Viola oli ainoa, joka ainoastaan oli Kalkaroksen kanssa koulussa ja puolusti häntä, niin... (tiedät kyllä mitä tarkoitan....)
No, mitäpä tuosta, ei se minua kamalasti häiritse. Tuli vain mieleen...

Ja nyt sitten taas jatkoa kehiin heti kun ehdit kirjoittaa!!
(Miten niin painostan? ;))
« Viimeksi muokattu: 31.03.2008 15:07:41 kirjoittanut Luthien »
Wanna see how hard i can fall?

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!
« Vastaus #412 : 30.03.2008 02:06:51 »
Luthien ja Amy spoilasivat, viestit nyt muokattu. ^^
« Viimeksi muokattu: 31.03.2008 14:56:11 kirjoittanut Fubuki »

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 121
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!
« Vastaus #413 : 31.03.2008 10:19:24 »
Fubuki: Hyvä huomio, välillä sitä aina unohtuu, että tuollaisetkin asiat on huomioitava =)
Poistin nyt varmuuden vuoksi tuon oman viestin, vaikka siinä ei paljon ollutkaan..
Ihana luku oli taas kerran! <3

~Amy

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 29.3 luku 96!!!
« Vastaus #414 : 31.03.2008 16:25:44 »
Vau, kaks uutta hyvää osaa tullu enkä mä tienny mitään! Alkaa pikkuhiljaa jännittämään se Voldun tapaaminen, toivottavasti se menee hyvin ja Adara osaa kunnolla okklumeusta..
Adaran vierailu Malfoyn kartanolla oli hyvin kirjotettu, just sellasta vaivaantuneisuutta oli sopivasti ilmassa :D
Toi Kalkaros halailemassa Violaa toi jotenkin niin mieleen tälläsen ajatuksen: "Mitä Sirius tohon sanois?" Jotenki alko karmimaan toi, en tiiä yhtään kyllä miks :)
Mut luvut oli kyllä taas kirjotettu oikeen hyvin, aika lyhyitä ne oli, mutta ei se mitään jos ne on vähän lyhempiä, mut osia tulee useemmin...vaikkakin sit tää loppuuki nopeemmin, aika hankala juttu :D

Mut laita sitten taas heti kun saat valmiiks, nii se seuraava osa tänne, kilttiiii

Mya
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 727
Luku 97. Tervetuloa
« Vastaus #415 : 31.03.2008 22:53:44 »
Luku 97. Tervetuloa







Seuraavana aamuna Adara sai kirjeen suurelta lehtopöllöltä. Kirjeessä oli Malfoyn sinetti ja Dracon hento käsiala.

Tule heinäkuun 31. päivä Malfoyn kartanolle kello yhdeksän illalla. Tiedät kyllä miksi.

Draco


Tuntui kuin kylmä käsi olisi puristanut Adaran sisuskaluja ja rutistanut niistä ylimääräiset nesteet ulos: heinäkuun 31 päivähän olisi ylihuomenna. Ja kaiken lisäksi Harryn syntymäpäivä oli silloin.
Adara lähetti myöntävän vastauksen ja kirjoitti saman tien Dumbledorelle ja Kalkarokselle että hän on saanut ”sen”, joka heidän kesken tunnettiin jo kutsuna Voldemortin tapaamiseen. Dumbledorelta tuli hyvin pian vastaus:

Severus ja minä olemme matkalla sinne. Odota kotonasi.

Mitäpä muutakaan siinä tilanteessa olisi voinut tehdä? Adara istui kiltisti keittiön pöydän reunalla ja lopulta kuuli Kalkaroksen ripeät ja Dumbledoren hitaat, rauhalliset ja hiukan laahustavat askeleet.
Kalkaros saapui ensimmäisenä ovesta ja piteli sitä auki Dumbledorelle.
Dumbledore oli normaalia kalpeamman ja väsyneen näköinen, Adara katsoi tätä hiukan huolissaan kun Kalkaros asteli hänen edellään ja istuutui pöydän ääreen. Adarakin istuutui, ja huomasi kun rehtori tarttui kädellään tuolinselkämykseen: käsi oli myrkyn violetin sävyinen, sormen päistä aivan musta, kuin mätä ja palanut ruumiin käsi.
”Professori, mitä teidän kädel-?”
”En usko että tulimme keskustelemaan tästä”, Dumbledore sanoi ja heilautti suorastaan välinpitämättömästi sairaan näköistä kättään. Adara sulki suunsa.
”Tulin nyt testaamaan, oletko todella valmis.”

Adara tunsi, kun Dumbledore iski hänen mieleensä. Adara tyhjensi muistonsa Siriuksesta testiksi. Dumbledore kohotti kulmiaan.
”Poistitko Siriusta koskevat muistot?” hän kysyi. Adara nyökkäsi.
”Erinomaista, nyt, yritä pyyhkiä kaikki okklumeustuntejasi koskevat asiat”, Dumbledore totesi ja hymyili. Hän iski Adaran muistoihin taas, ja taas, ja taas, kunnes…
”Loistavaa!” hän sanoi hyvän tuulisesti. ”Severus, hyvää työtä, ja mainiota työtä, Adara. Ja nyt, vastaa rehellisesti – oletko valmis toteuttamaan tehtäväsi?”
”Olen”, Adara sanoi varmana ja Dumbledore nyökkäsi.
”Enää ei voi perääntyä, kun olet tavannut Voldemortin. Olet siis aivan varma?”
”Aivan varma”, Adara vahvisti.
”Hyvä… Sitten en näe mitään ongelmaa siinä että tapaat Voldemortin. Koska tapaaminen on?”
”Sunnuntaina.”
”Niin pian? Se oli tosin odotettavissa… Severus, oletko saanut Voldemortilta kutsun tuohon tapaamiseen?”

Kalkaros joka oli tähän asti ollut aivan hiljaa, kohotti nyt katseensa.
”Uskon että pimeyden lordi kutsuu meidät vasta viime hetkellä, kuten aina.”
”Todennäköisesti…” Dumbledore totesi.
”Suosittelen, että viet jo koulutavarasi ja muut Kotikoloon ja lähdet sitten suoraan Voldemortin tapaamisesta sinne. Aavistan että kaipaat seuraa vielä sinä iltana.”
Adara nyökkäsi.
”Olen pakannut.”
”Hyvä… Näemme siis jälleen, en tiedä koska, mutta viimeistään Tylypahkassa. Toivotan onnea ylihuomiselle”, Dumbledore sanoi ja nousi ylös. Kalkaroskin nousi jaloilleen ja lähti rehtorin perässä portaita ylös. 
Adara nielaisi ja hieraisi päätään: miten hän kertoisi Lupinille?

Seuraavana päivänä Adara ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin kertoa. Hänen täytyi joka tapauksessa tehdä selväksi ettei hän palaisi sunnuntaina enää Kalmanhanaukiolle.
Illalla Adara istuutui aivan tavallisesti illallisen ääreen ja söi, odotti että Lupinkin olisi syönyt ja aukaisi sitten suunsa:
”Menen huomenna Malfoyn kartanolle.”
”Ai, miksi? Juurihan sinä olit”, Lupin sanoi ja nosti astiat tiskialtaaseen.
”Minä tapaan… Voldemortin.”
Lupin pysähtyi kaikilta liikkeiltään, kääntyi hitaasti Adaraan ja aukoi suutaan tietämättä mitä sanoa.
”T-tietääkö Dumbledore?”
”Tietää, ja toivotti onnea”, Adara vastasi ja piirteli näkymättömiä kuvioita sormellaan pöydän reunaan. Lupin huokaisi tuskastuneesti.
”On niin vaikea uskoa että se tapahtuu näin pian.”
”Sanos muuta…” Adara mutisi ja Lupin istuutui hänen viereensä.

”Pelottaako sinua?”
”Pelotti silloin, kun sain tietää tehtävästä… Ei enää niin paljoa”, Adara vastasi.
”No… muistat vain, että minä olen aina tukenasi kun sitä kaipaat”, Lupin sanoi ja Adara hymyili hänelle kiitollisena.
”Voisitko… odottaa Kotikolossa? Kun tulen sinne suoraan Malfoyn kartanolta”, Adara ehdotti ja muisti mitä Dumbledore oli sanonut seuran tarpeesta. Lupin nyökkäsi.
”Tietysti.”
”Kiitos…”

Seuraavana päivänä Adara nukkui myöhään: hän sai nukahdettua vasta aamuneljältä.
Iltapäivän muuttuessa illaksi, Adaran sydän hakkasi vain lujempaa. Mitä jos hän pilaisi kaiken? Entä jos hän saisi samanlaisen paniikin kuin hautausmaalla nähdessään Voldemortin?
Adara vapisi pelosta. Hän muisti vieläkin, miltä tuntui kun Voldemortin kylmät pitkät sormet olivat kietoutuneena hänen kurkulleen, miltä Voldemortin hengitys tuntui hänen korvansa juuressa – Adara meni kananlihalle. Hän asteli huoneessaan edes takaisin, lattia allaan hiukan natisten. Hän vapisi taas ja pysähtyi kävelyltään. Ovi aukesi ja Lupin astui esille. Hän katsoi tärisevää tyttöä hiukan säälien ja asteli sitten lähemmäksi halaamaan tätä. Adara tärisi yhä, mutta pikkuhiljaa se loppui kun hän sai olla kummisetänsä käsivarsien suojassa. Adara toivoi että Malfoyn kartanolla hän osaisi kuvitella itselleen Lupinin suojelevat kädet lähelleen.
”Hyvin se menee…” Lupin lupasi ja Adara hymähti myöntävästi.

Adara nousi Poimittaislinjan kyytiin, katsoi vielä kerran kotinsa ulko-ovea ja lähti kohti Malfoyn kartanoa.
Tie oli paljon vaikeampi erottaa pimeällä. Adara siristi silmiään ja lähti matkaamaan kohti kartanoa.
Ollessaan noin puolivälissä matkaa, hän kuuli rahinaa läheisestä pusikosta. Adara painoi kätensä taskuunsa ja puristi sauvaansa. Varjoista käveli kookas mies, jolla oli harmaa tukka ja viikset, hänen kasvonsa olivat arpiset kuin Lupinilla ja hänellä oli kellertävät pitkät kynnet. Jokin miehen ulkomuodossa sai Adaran inhon valtaan. Liekö syynä sitten tämän kylmät silmät vai raa’an näköinen ulkomuoto.
”Sinä olet Musta, vai mitä?” hän sanoi käheällä, Adaran ihoa puistattavalla äänellä. Se kuulosti lähinnä koiralta jonka kurkkua oli revitty auki. Adara ei vastannut tälle muuta kuin nyökkäämällä.
”Totta kai hän on”, kuului toinen ääni ja Adara katsoi vasemmalle puolelleen, äänen omistaja oli roteva mies jonka kasvoilla oli hyvin kieroutuneen näköinen virne.

”Ollaan odoteltu sinua jo hetki. Lähdetään”, roteva mies sanoi ja he lähtivät kävelemään kohti kartanoa.
”Se tuoksuu paremmalle kuin sinä, Amikus”, totesi karheaääninen mies kun he kävelivät.
”Älä nyt, Fenrir, ei sitä saa syödä”, Amikus-niminen mies naurahti ja Adara ymmärsi vihdoin: Fenririksi kutsuttu mies oli ihmissusi.
He saapuivat portille ja Fenrir napautti sormellaan sitä kerran. Jälleen rautaiset kasvot muodostuivat heidän eteensä ja kysyi: ”Kuka siellä?”
”Fenrir ja Amikus, tuodaan Mustaa sinne”, Fenrir vastasi ja portti aukesi kalahtaen.
He kävelivät pensasaitojen välistä kohti pääovea, kun samainen albiinoriikinkukko osui Adaran tielle, kuin viimeksikin.
”Jos Lucius pröystäilee enää tuota pahemmin, niin vannon että syön tuon riikinkukon”, Fenrir sanoi ärtyisästi, sekä vitsikkäästi. Amikus nauroi mielipuolisesti.

He astelivat sisälle ja miehet johdattivat Adaran vasemmalle kohti seurusteluhuonetta.
Sinne saavuttuaan Adara huomasi että lähes samainen määrä kuolonsyöjiä oli odottamassa häntä, kuin Voldemortia oli tullut tapaamaan hautausmaalle vuosi sitten. Huone oli pimeä, pelkkä takkatuli toi valoa saliin ja huoneiden perimmäiset nurkat olivat aivan näkymättömissä.
Kaikilla kuolonsyöjillä oli huput päissään, Amikuskin veti omansa päänsä päälle ja osoitti Fenririä lähtemään. Adara jäi keskelle huonetta ja katsoi kuolonsyöjiä jotka olivat pieninä ryhminä kuka missäkin. He huomasivat Adaran ja astelivat lähemmäksi, melkein piiriksi Adaran ympärille.
Adara tunnisti kävelytyylistä Kalkaroksen vasemmalla puolellaan häntä lähellä. Kalkaroksesta kahden henkilön päässä seisoi ruumiinrakenteesta päätellen Narcissa, ja hänen vieressään Bellatrix. Adara ei reagoinut mitenkään Bellatrixin nähdessään vaan keskittyi katsomaan eteensä. Salin toisessa päässä olevasta ovesta asteli joku.
Adara katseli huoneen pimeyteen kunnes Voldemort näkyi liekkien tuomassa valossa.
”Tervetuloa, Adara Musta.”

« Viimeksi muokattu: 28.04.2008 22:36:15 kirjoittanut Fubuki »

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
« Vastaus #416 : 01.04.2008 07:26:38 »
Et voi jättää tuollaiseen kohtaan!!  :o
Mitähän tulee tapahtumaan....;D
Luku oli taas kerran oikein hyvä. Kirjoitusvirheitä ei näin nopealla lukemisella ainakaan löytynyt ja teksti oli helposti luettavaa ja sujuvaa. :)
Jos minä olisin ollut Adara olisin varmasti hyökännyt Bellatrixin kimppuun (vaikka se olisi tietysti pilannut koko tehtävän ;))
JatkoaJatkoaJatkoaJatkoa!!!!
Wanna see how hard i can fall?

Chikyo

  • ***
  • Viestejä: 91
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
« Vastaus #417 : 01.04.2008 10:50:30 »
Heei, ei saa jättää tollaseen kohtaan :o
Luku oli taas jälleen kerran huippu jännä, ja tässä on se hyvä puoli ettei tässä olla siinä yhessä ja samassa kohdassa koko ajan. Tässä koko ajan tapahtuu jotain, ja siitä minä pidän. :)
Kirjoitat hyvin, jatka samaan malliin.

Mutta, jatkoa pian :)
You will lose everything.

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
« Vastaus #418 : 01.04.2008 16:04:32 »
Luku oli tosi hyvä, en voinu olla kuvittelematta mitä Sirius ois tossa tilantessa tehny..... Onneks Adaralla on kuitenki Remus joka pitää siitä huolta, mutta lupaathan, kun tossa trailerissa oli et Adara vois pelastaa Siriuksen, niin saahan se sen pelastettua, saahan :)
Mut et ois kylläkään saanu jättää lukua tohon kohtaan, ellei seuraava sitte ilmesty mahdollisimman pian!!
Se varmaan sattuu tosi paljon, kun Adaraan laitetaan Pimeän piirto, ainakin luulisin niin.
Sitä en ymmärrä milleen Adara sai hillittyä ittensä eikä hyökänny Bellatrixin kimppuun, seki voi silti olla et oklumeus on jotenki rauhottanu tai jotain..
Mutta siis, laitat taas pian sen seuraavan luvun, ei ihmistä saa pitää tälläsessä jännityksessä

Mya
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Vs: Adara, Siriuksen tähti (K-13) 1.4 luku 97!!
« Vastaus #419 : 01.04.2008 18:02:03 »
Ööm..

Nyt tulee erittäin lyhyt palaute.
Ja tämäkin koskee viimeisintä lukua.

Aloitit luvun 97 näin:
Seuraavana aamuna hän sai kirjeen suurelta lehtopöllöltä.

Minusta lukua ei koskaan saa aloittaa kertomalla hänestä, koska kenestä hänestä siinä sitten puhutaan?
Että luvun sisällä olevissa kappaleissa voi puhua ihan hyvin hänestä, mutta luku itsessään pitäisi aloittaa kertomalla tietystä henkilöstä nimellä.
Ymmärsitkö pointin?

Muuten todella hyvä/hyviä lukuja on tullut (:
Luen näitä innolla ja odotellen, että mitä seuraavaksi (:

Muu palaute on lukemassa kokeisiin (:

Cir*Katwi Kiittää
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.