Please say my name
Author Syvä Miete
Rating S
Genre fluff, angst, slash
Pairing Draco/Harry
Summary
A/N Tämä on vähän outo yöteksti, mutta kai se kelpaa.. Kappale Within Temptation - Say my name. Kommentteja?
Say my name, so I will know you're back here again, for while
Ou let us share, the memories that only you can share, together
Tell me about, the days before I was one how, we were, us childrens?
You touch my hand, these colours come a live, in your heart and in your mind
I cross the borders of time, leaving the day behind to be with you again
We breath the air
Do you remember how you use to touch, of my hair
You're not aware, you hand keep still you just don't know, that I am here
It hurts to much, I pray now that soon you're released, to where you belong[font]
You touch my hand, these colours come a live, in your heart and in your mind
I cross the borders of time, leaving the day behind to be with you again
Hän on poissa. Silloin vasta tajusin sen. Mitä olin tehnyt sen eteen? Miksi hän ylipäätään lähti? Enkö kelpaa enää?
Ilma oli viileä. Syksy toivotti kalpeat kasvot tervetulleeksi. Tuuli paiskasi yhden kellastuneen lehden päin niitä upeita, teräväpiirteisiä kasvoja.
Draco katsoi horisonttiin kyynel silmäkulmassaan. Miksi hän oli lähtenyt? Emme ehtineet asua yhdessä kuin pari kuukautta.
'"En enää jaksa sinua. Valitat joka asiasta, voisitko olla joskus hiljaa?" Harry huusi närkästyneelle miehelleen.
"Haluan vain tehdä jotain kanssasi.. Etkö voi jättää koulutöitäsi kesken ja olla kanssani? Edes hetken, tehtäisiin mitä vaan", Draco yritti suostutella. Hän ja Harry olivat asuneet kahdestaan Tylypahkan jälkeen. He olivat seurustelleet siellä kuudennesta vuodesta asti, ja nyt olivat muuttaneet jästi-Lontooseen kauniiseen omakotitaloon.
"Ei nyt. Ja tiedän täsmälleen mitä haluat, ei onnistu!" Harry oli joutunut huutamaan miehelleen jo useamman kerran, että hänellä ei ollut aikaa. Ja joka kerta oli päättynyt heidän yhteiseen leikkiinsä.
Harryn oli kirjoitettava esseetä aikuiskouluun, se oli tämänkertainen syy.
"Mutta! Edes yksi korttipeli? Tai kahvihetki? Jotain edes.." Dracon ääni hiipui loppua kohden, kuin toivoen saavansa aikaa Harryn kanssa. Mutta ei.
"Ei onnistu. Nyt jätä minut rauhaan!" Harry tiuskaisi ja vilautti raivoisan katseensa Dracon pyytäviin silmiin, jotka kuitenkin muuttuivat jäätäviksi samalla sekunnilla.
"Hyvä on, senkin sydämetön paska!" Vaaleaverikkö kurtisti kulmiaan vihaisesti ja kääntyi kannoillaan.
"Minä jätän sinut", Harry uhkaili, kuitenkin pieni vedon maku suussaan. Draco kääntyi saman tien katsomaan tummaverikköön.
"Et uskaltaisi?"
"Katsotaanko?" Harry siristi silmiään uhkaavasti ja jopa leikkisästi. Draco ei kuitenkaan osannut lukea silmistä mitään tunteita, joten hätääntyi pienesti.
"Ei", hän pelasi varman päälle ja istui pöytään Harrya vastapäätä.
"Kylläpäs", samassa Harryn päähän välähti jokaisen Dracon typerän tempauksen diasarja. Hän ojensi kätensä nimettömälleen ja pudotti käärmekuvioisen sormuksen, joka oli kaiken lisäksi liian suuri. Draco ei edes tiennyt miehensä kokoa.
Harry nousi pöydästä ja asteli makuuhuoneeseen hiukan katuen tekojaan. Draco jäi hämmästyneenä keittiöön ja poimi sormuksen lattialta kämmenensä päälle.'
Niin se oli tapahtunut. Dracolle oli avautunut muistellessaan tilannetta, että se olikin pelkkä veto. Kestäisikö toinen jättämisen. Harry oli tehnyt sen vedosta ja voitonhimosta Dracoa kohtaan.
Kyynel valui vaalealle poskelle ja hajosi kahtia. Kyyneleet jatkoivat matkaansa leuan alle, kunnes hävisivät. Ne eivät tippuneet maahan, ne eivät lentäneet - ne katosivat. Kukaan ei tiedä, mihin kyyneleet lopulta päätyvät. Jokainen arvaus on kuitenkin väärä.
Draco toivoi, että Harry katuisi tekosiaan ja palaisi takaisin. Se olisi kuitenkin liian hyvää ollakseen totta. Harry ei kuuluisi Dracolle, vaan jollekin muulle. Ei kenellekään. Vaaleaverikkö rukoili, että Harry löytäisi onnensa. Sitä hän todella kaipasi itsekin.
Metsä oli niin maaginen. Se oli yöllä pimeä puiden varjostuksissa, siellä kuului vaikka mitä ääniä. Siellä saattoi viettää yönsä, jos uskalsi. Sinne katosi. Draco tiesi, ettei löytäisi Harrya sieltä. Harry oli poissa.
Parvekkeen kaide esitti kylmyytensä, joten vaalean miehen olisi pitänyt mennä sisään. Siellä oli kuitenkin liikaa Harryn hajua. Draco mieluummin jäädyttäisi itsensä kuin itkisi koko illan sisällä.
Sureminen ei kuulunut Malfoyn rooliin, mutta Draco oli nyt Potter. Tai ainakin oli. Hän ei saanut enää surea, jouduttuaan vanhan sukunimensä vangiksi.
Hän ei tiennyt, missä Harry oli. Hän ei tiennyt, mitä Harry tarkoitti sanoessaan miehen löytävän hänet. Draco oli vain ihmetellyt. Harry pyysi sanomaan nimensä, koskettamaan käteensä. Siis vain vaalean miehen unelmissa.
Please say my name, 'do I know', remember who I am, you will find me in the world of yesterday
You drifting away, again, to find me where I am, when you ask me, who I am
Say my name, these colours come a live, in your heart and in your mind
I cross the borders of the time, leaving the day behind to be, with you again
Say my name...