Luku 1
Sade rummutti Joensuussa suuren koulurakennuksen peltikattoja. Puut huojuivat tuulessa, kilpaillen keskenään viileydestä. Tiilirakennuksesta hehkuvat kirkkaat valot saivat osan ohikulkijoista siristelemään silmiään ulkona lepäävän pimeyden takia.
Luokkahuoneessa 6.A oli täysi metakka päällä. Vanhemmat taputtivat lapsilleen, kun he saivat todistuksensa. Luokka hiljeni, kun kaksikymmentä oppilasta istuivat lopulta paikoillaan. Opettaja aloitti puheensa huoneen etuosassa.
”… Olen todella ylpeä teistä. Unohdukset jäivät vitosluokan puolelle, jälki-istunnoista ei tarvinnut stressata. Olitte myös todella avuliaita ykkösiä kohtaan. Kiitos”, opettaja nimeltään Minna lopetti ja antoi aplodit oppilailleen.
”Nyt voitte lähteä kesäloman viettoon. Tosin kovin kesäiseltä tuolla ei näytä… No, hyvästit vielä teille rakkaille oppilaille, siirrytte syksyllä yläasteelle emmekä näe enää opetuksen merkeissä”, huokaisi Minna ja päästi oppilaat pois vanhempiensa kanssa.
Jessi Kuusivirta, jolla oli pitkät ruskeat hiukset ja siniset silmät, juoksi ulos luokasta todistus kädessään. Hän suuntasi naulakoille ja nappasi lenkkarit jalkaansa. Ne olivat valkoiset, joissa lainehti violetteja raitoja. Tyttö juoksi portaikolle, mutta ei ehtinyt enempää edetä kun kuuli ystävänsä huudon.
”Jessi, odota!” Huusi vähän matkan päästä Hanna Metsämäki, vaaleat letit hyppien tämän selkäpuolella ja siniset silmät vilkkuen. Jessi kääntyi, odottaen Hannan saavan tämän kiinni.
”Moneltako bussi lähtee?” Hanna kysyi hieman huohottaen brunetelta, joka puri huultaan kulmahampaaltaan silmät katsoen kattoon.
”Öö, kohta. Mutta juostaan, niin ehditään, eikö?” Jessi virnisti ja lähti pinkomaan portaita temperamenttisesti alas. Hanna harppasi kolmet portaat kerralla, kunnes oli alakerrassa. Tytöt juoksivat ulos avoimista ovista ja katsahtivat linja-auton pysäkille. Porukkaa siellä oli, mutta bussi ei sentään ollut vielä saapunut. Vasta sitten Jessi huomasi sateen ja lähti pinkomaan asfalttia pitkin pysäkille blondi perässään, joka myöhemmin ohitti hänet.
Pysäkille koululta oli vain sata metriä, joten kauaa ei tarvinnut tyttöjen juosta. Jessi oli kuitenkin hitaampi juoksija kuin Hanna, joka yleensä voitti jokaisen juoksukisan mihin osallistui. Tummaverikkö oli udellut ystävältään, mikä mahtoi olla tämän inspiraatio juoksemiseen, mutta hän oli vain sanonut nopeuden tulevan luonnostaan.
”Hanna, odota!” Jessi huohotti ja jäi kävelemään. Hän kuitenkin vilkaisi rannekelloaan ja muisti bussin saapuvan varttia yli. Kello oli juuri sen verran, eli bussi tulisi hieman myöhässä. Jessi juoksi Hannan viereen pysäkille muiden joukkoon. Siellä he seisoivat suojatta. Hallitus oli päättänyt säästää rahaa uuteen uimahalliin jättämällä pysäkkisuojat pois.
Kun viimein bussi saapui vain viisi minuuttia myöhässä, jokainen kampesi itsensä kyytiin ja etsi sopivan paikan itselleen.
”Nurmeksentielle, kiitos!” Hanna hymyili yrmeän näköiselle kuljettajalle saadakseen hieman iloa naamaan.
”6 euroa”, kuljettaja vastasi kuitenkin yhä yrmeästi. Hanna tuhahti ja antoi rahat. Hän ja Jessi istuivat samalle parille sinikeltaisia penkkejä. Ne olivat mukavan pehmeitä ja jotenkin hyvin istuttavia. Jessi ryttäsi todistuksen farkkujensa takataskuunsa, Hannan taitellen sen mukavuuden vuoksi. Myöhemmin brunettekin laittoi sen nätisti mustelman tullessa.
Tytöt olivat matkalla Lauran tallille, jossa asusti monta hevosta ja ponia. Talli ei ollut ratsastuskoulu, pikemminkin yksityistalli mutta hevoset olivat silti Lauran. Hanna ja Jessi saivat ratsastaa hevosilla, miten nyt halusivat. Mutta he eivät olleet ainoita, jotka siellä kävivät. Myös heidän ystävänsä, veljekset Eero, Eetu ja Olli ratsastivat. 12-vuotiaita olivat Eero ja Eetu, kun taas Olli oli 14. Jasmin, Jessin sisko ratsasti myös. Hän oli päässyt jo eilen koulusta ja oli tallilla valmiiksi joka päivä. 14-vuotias Leena, täysi-ikäinen Riina ja 13-vuotias Roosa kävivät tallilla päivittäin edellä mainittujen kanssa. Yhdeksikkö oli siis oikein virallinen tallijengi, ainoa siellä käyvä. Jotkut satunnaiset ihmiset kävivät ratsastamassa pari kertaa vuodessa maksaen Lauralle tämän pitämästä tunnista pyyntöä vastaan.
”Nurmeksentien ensimmäinen pysäkki”, kuljettaja kuulutti mikrofonistaan avaten ovet ja päästäen ihmiset poistumaan. Toisaalta ainoat poistujat olivat Jessi ja Hanna, koska Lauran talli oli enimmäkseen syrjäisessä paikassa. Pidemmälle mentäessä asutusta näkyisi enemmän. Pysäkiltä tallille oli matkaa jonkun verran, mutta kenelläkään ei ollut kiire.
”Onkohan muut jo tallilla, kun me ollaan vähän myöhässä?” Hanna huolehti hangaten hampaitaan yhteen ja katsoen puhelintaan. Kello oli vasta puoli kaksi, mutta heti piti ottaa hirveät stressit. Jessi paiskasi kätensä Hannan selälle ja lähti kävelemään sateessa eteenpäin mutaista polkua.
Sillä aikaa tallissa
”Käyn ottamassa Stellan laitsalta”, pitkä, ruskeahiuksinen tyttö huikkasi Lauralle, joka asetteli heinäpaaleja. Tyttö pujotti itselleen oranssin ulkoliivinsä päälleen ja vetäisi vetoketjun kiinni. Hän otti punaisen salmiakkikuvioisen riimunnarun tallin kylmästä maasta ja potkaisi jalallaan hatarat ovet auki. Ne olivat menneet kiinnemmäs tuulen mukana.
Lauran tallihan sijaitsi ylämäessä, jonka takia kaksi suurta etuovea roikkuivat niin, että alapuolelta mahtui sisään ja ulos sekä lattialla veti. Mäen alapuolella olivat kaksi laidunta, ori - ja tammalaidun, niiden vieressä vähän matkan päässä ulkokenttä, jossa lepäsi estekalusteet ja kenttää vastapäätä ylämäen vieressä oli punainen maneesi. Kaiken keskeltä meni tie. Vasen laitumelta vei maastoille, oikea kaupungille.
Tyttö harppoi alamäen alas laitumelle, jossa pieni voikko shetlanninponi makasi sateessa. Poni oli Stella, hieno ravuritamma joka oli voittanut monet ravit ja saanut ravikuningattaruuden.
”Stellaa”, tyttö huusi portilta ja avasi sen. Tamma höristi korviaan ja katsahti omistajaansa päin. Kyllä, Stella oli tytön oma. Hän pujotteli märän ruohikon yli ja kiinnitti riimunnarun tamman riimuun. Hän lähti kävelyttämään sitä porttia päin eikä nähnyt lähestyviä tyyppejä.
”Hei Riina, menetkö Stellalla sateeseen ajelulle?” Jessi kysyi vitsikkäästi Hanna vierellään laitumen lähellä. Riina käänsi päänsä tyttöihin ja virnisti.
”En, kun se viimeksikin vähän rylläsi. Vien sen nyt vaan talliin nukkumaan ja odottamaan sateen ohi. Riina lähti taluttamaan tammaa eteenpäin Jessin ja Hannan seuratessa.
”Ovatko muut jo tallilla?” kysyi Hanna tallustaen eteenpäin Jessin vanavedessä.
”Ei, paitsi jos he ovat päärakennuksessa. Vain Laura on tallissa”, Riina mutisi avatessaan taas kiinni menneet ovet. Hanna piti yhtä puoliskoa auki päästäen parivaljakon sisään. Hanna ja Jessi seurasivat, kun Riina talutti Stellan karsinaansa ja otti tammalta riimun pois. Hanna katsoi ympärilleen. Talli oli aika sotkuinen. Sitä ei oltu selvästi siivottu sen jälkeen, kun hän viimeksi oli täällä. Eli päivään. Hevosista tuli paljon sotkua aikaisesti.
Niillä ajatuksilla Hanna otti lattiaharjan käsiinsä ja alkoi lakaista. Heinä ei pöllynnyt, koska oli niin märkä ilma ja ovet fuskasivat kosteaa ilmaa tallin sisään.
Jessi taas kierteli jokaisen karsinan luona katsoen ketkä ovat sisällä. Kun hän oli käynyt ainakin kaksikymmentä karsinaa, hän päätyi ruunikon tensseenwalkertamman luokse. Jessi kaivoi karsinanovessa roikkuvasta pussista porkkanan ja ojensi kätensä kaltereiden läpi.
”Ella, ota porkkana”, Jessi kuiskasi saaden tamman huomion. Se käänsi päänsä juomakupistaan Jessiin päin ja nappasi porkkanan turvallaan pehmeästi. Jessi silitti hetken hevosta kunnes meni Hannan luo.
”Menen sisään, jospa siellä olisi pullaa ja muut”, hän ilmoitti ja nappasi Hannan mukaansa. Tytöt avasivat tallin tiukan takaoven ja juoksivat pientä alamäkeä tallin takana sijaitsevaan päärakennukseen. Se oli hulppean näköinen.
Tytöt aukaisivat siistin oven nupista ja astuivat sisään jättäen kenkänsä eteiseen. He lävistivät Lauran ostamat oudot ´ötökkäverhot´ ja hyppäsivät suuren kynnyksen yli käytävään. Jessi suuntasi keittiöön pamauttaen sen oven auki ja yllättäen kaikki huoneessa olijat.
”Hui!” huusi säikähtänyt Jasmin ja tiputti sokeria täynnä olevan pullan kädestään. Jessi hymyili nähdessään kaikki puuttuvat ja istui keittiön penkille. Hanna tuli perässä.
Keittiössä olivat kaikki liedet ja ne keittiötavarat mitä sinne tarvitsi, sekä suuri pöytä johon mahtui istumaan kymmenen. Yleensä Laura teki leivonnaisia pöydälle odottamaan tallilaisia tai osti jotain hyvää. Usein porukka söi ne yhdessä sohvalla katsoen televisiota tai pöydän ääressä katsoen ulos.
Hanna istahti Roosan viereen ja nappasi pullan itselleen ja kaatoi mehua kuppiinsa. Jengi katsoi ulos, jossa satoi hulluna. Osa hevosista oli sisällä ja osa ulkona.
Oranssihiuksinen Eetu kahahti penkillään ja sai jokaisen katseen. Hiljaisuus oli harvinaista heidän kesken. Yleensä jokainen pälätti suunsa pois, mutta nyt ei ollut mitään mistä puhua.
Keittiön ovi aukesi taas ja Riina tunki päänsä sisään.
”Sori, en tullut heti koska hoidin Stellan. Pullaa? Nam”, hän totesi ja hyppäsi penkille paiskaten oven kiinni. Hän otti suuresta mutta jo aika tyhjästä korista pullan ja alkoi syödä.
”Jos sade lakkaa, jotkut voisi mennä ratsastamaan. Etenkin Star ja Della tarvitsevat liikuntaa. Eero ja Hanna? Kumpikin menette vielä shetlanninponeille”, Riina ehdotti. Hanna nyökäytti heti päätään.
”Mutta minä haluan Dellan…” tyttö päätti ja otti toisen pullan. Eero empi hetken.
”No… Kai minäkin voin tulla. Mutta ei mennä maastoon, siellä on kylmä sateen jälkeen. Pieni kenttäratsastus pitkästä aikaa”, poika virnisti.
Kukaan ei mennyt maneesiin sateella, sillä sen katto vuoti. Oli sama ratsastaa kentällä kuin maneesissakin. Kastui samalla tavalla.
Jessi liikahti penkillään saadakseen jalat alleen. Hän istui jonkunlaisessa kyykyssä valkoisella penkillä ja otti pullan.
”Onko Bissellä ratsastettu?” brunette kysyi toivokkaasti. Bisse oli appaloosatamma, jonka väritys nähtiin mustavalkoisina laikkuina.
”On, mutta ei tänään. Voisit silti ratsastaa sillä herran jestas, mistä tämä kaikki kireys ja epävarmuus?” Riina huudahti oikeasti kysyvänä. Jessi kohautti olkiaan.
”Kai kun kesäloma loppui, on outoa olla vapaa hevostelemaan. Mutta menen sitten maneesiin kun kenttä on varattu.”
Riina nyökkäsi ja huokaisi.
”Laura muuten puhui jostain leiristä”, hän aloitti varovasti. Koko jengi kahahti epämieluisen näköisenä.
”Ei tänne mitään leiriläisiä voi tulla! En rupea palvelemaan ja menemään niiden pyytämänä minne vaan!” Jessi aloitti protestoinnin. Hanna nyökkäsi ja Olli kohautti olkiaan.
”No, en tiedä mitä Laura suunnittelee sen paremmin, mutta saamme kai kuulla pian. Mutta nyt sade lakkasi, voimme kai mennä talliin?” Riina hymyili ja kaikki nousivat pöydän äärestä napaten vielä yhden pullan käteensä. He pääsivät juuri ulos, kun alkoi sataa uudestaan.
A/N Huomasin kuinka lapsenomainen tarina tästä tulee : D mutta kun hahmojen luonteet keksitty pienenä niin ei voi enää muuttaa.. Paljoa ainakaan. Mutta kommentteja.. ja yritin siis luoda sellaisen tarinan missä on enemmän äxöniä kuin kuvailua, olin kyllä jumissa yksissä kohdissa ja nyt tekee mieli pullaa. Joka tapauksessa toivottavasti nautitte!
