Ficin nimi: Arkielämän palapeli
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Aku Ankka
Ikäraja: S
Mukana: Koko joukko hahmoja
Genre: Slice of life
A/N: Aika on jälleen kypsä tämän vuoden joulukalenterille! Vaikea uskoa, että 2017 on tuota pikaa kulunut... Joko ajantajuni heittää hienoisesti tai vuosi on kipittänyt ohi harvinaisen vikkelään tahtiin. Tämänkin julkaisu meni vähän viime tipalle, mutta samaa vuorokautta eletään yhä, joten why not. ^^
Sain hyvän tovin miettiä sekä fandomia että teemaa tämän vuoden joulukalenterille. Jossain välissä ajattelin luovuttavani hankkeen suhteen, kunnes sitten mieleeni juolahti Aku ja kumppanit arkielämän hetkineen. Slice of life on muodostunut ilmeisesti yhdeksi suosikkigenrekseni.
Otsikkoa voi
ainakin yrittää tuumia siltä kannalta järkeväksi, että kustakin hahmosta kerrotaan välähdyksen verran arkielon virran ollessa kannatteleva teema. Raapaleet eivät liity toisiinsa, mutta eräänlainen Ankkalinnan palapeli muodostuu monista hahmoista ja hetkistä, kuten Akkareissa on tuotu esiin vuosien saatossa. Pidemmittä puheitta ensimmäinen luukku esiin!
1. Tupu
2. Minni
3. Una
4. Milla
5. Tulppu
6. Roope
7. Liinu
8. Kulta-Into
9. Riitta
10. Hupu
11. Polle
12. Touho
13. Hannu
14. Leenu
15. Mikki
16. Mummo
17. Pelle
18. Iines
19. Hessu
20. Tiinu
21. Hansu
22. Heluna
23. Lupu
24. Aku***
1. TUPU
Keraaminen säästöporsas halkesi vasaran tarkasta iskusta.
Tupu oli pari kuukautta sitten onnitellut itseään keksittyään säästöpossunsa avaimelle niin tehokkaan piilon, että veljet tai Aku-setä eivät vahingossakaan olisi löytäneet sitä ja saaneet tilaisuutta kääntää possun sisältöä parempiin käsiin. Nerokkuuden varjopuolena Tupu oli kuitenkin joutunut toteamaan, ettei itsekään muistanut kätköpaikkaa, vaikka oli käynyt läpi huoneensa joka laatikon ja hyllyntason ja kurkistanut puumajaankin kaiken varalta.
Häntä miltei nauratti tuumata, että uuden possun hankkimisella tuskin olisi mikään kiire. Hän oli rahan säästämisessä sen verran huithapeli, että viikkorahoista koostuvat tulot usein menivät menojaan alta aikayksikön. Sillä kerralla päämääränä oli sarjakuvakauppa. Putiikki oli mainostanut uusia Taistoturrikka-kortteja saapuvaksi sinä nimenomaisena päivänä, eikä Tupulla ollut aikeita odottaa kauemmin kuin mitä hänen oli jo täytynyt. Miksi hän olisi uhrautunut imuroimaan koko talon kolmesti, hoitamaan tiskit joka aterian päätteeksi ja suostunut kuuraamaan kylpyhuoneenkin lattiasta kattoon, ellei kaikki se vaiva olisi poikinut hyötyä sovittuna päivänä?
Myöhemmin iltapäivällä Tupu avasi innoissaan kaksi ostamaansa keräilykorttipakettia ja suorastaan hykersi uusille, mahtaville turrikoille, joihin tutustumista hän jaksoi tuskin odottaa. Jäljelle jääneet rahat, jotka koostuivat muutamista hassuista kolikoista, hän keräsi sukan sisään ja työnsi lipaston ylälaatikkoon. Jos joku olisi kostunut muutaman kolikon luvatta lainaamisesta, tämä tuskin osaisi katsoa vanhaa sukkaa tarkemmalla silmällä.
Hän totta vie oli nero.