Anteeksi alkuun tapahtumien kelaaminen =(
Luku 4
Lukuvuosi, oli ollut mitä vauhdikkain Jamielle ja kumppaneille.
Hän oli kohdannut veren himoisen vampyyri trioon, joka alkoi jahdata häntä hengen uhalla. Sekä hän oli selviytynyt kammoamistaan tanssiaisista.
”Jamie tämä, on ollut hyvin vauhdikas vuosi.” Sirius sanoi asiallisesti, mutta hänellä, oli selvästi jotain mielessään.
”Niin, mutta mitä takaajatauksia sulla on?” Jamie kysyi tiukasti.
” No Fred ja George kertoivat, että sinä pyysit Eddiä muutamaan sinut vampyyriksi, ja minusta se, on kuvottavaa ja minä en pidä siitä.” Sirius totesi nopeasti isällisen tiukalla äänellä.
”Kaksoset siis salakuuntelivat taas vaihteeksi? Miksi sinulle on jotain vampyyriksi muuttumista vastaan?” Jamie tiuskaisi.
”No ensinnäkin en halua, että Mr vampyyri pistää hampaansa sinuun, toiseksi sinä ja sinä jämähdät ikiteiniksi.” Sirius sanoi ja hän oli korottanut ääntään.
Jamie tuijotti hetken Siriusta, ja sitten hän veti henkeä.
”Mutta minä rakastan häntä ja, sitä paitsi isä teki mitä vain ollakseen yhdessä äidin kanssa.” Jamie totesi ja lähti huoneeseensa.
”Lähes mitä vain.” Sirius huusi perään.
Jamieta kirpaisi tuo lause. Silloin Edward putkahti huoneeseen.
”Hei kulta.” Hän kuiskaisi.
”Hei Edward.” Jamie kuiskasi ja syöksyi halamaan Edwardia.
Edward tiesi, kuinka tärkeä Sirius on Jamielle ja alkoi silittää Jamien hiuksia.
”Kaikki on hyvin, te sovitte jo huomenna.” Edward kuiskasi hyvin hiljaa niin, että vain Jamie kuuli.
”Ja Edward sinä voitkin lähteä kotiin. Minä en pidä siitä, että hän hiippailee kotiini, kuin rotta!” Sirius huudahti aivan yllättäen.
”Mistä hän tietää?” Edward kysyi ja selvästi alkoi kuunnella Siriusksen ajatuksia.
”Ai no kaksoset keksintönsä avulla.” Jamie totesi huvittuneesti.
”No nähdään huomenna ja Alice on sitten innoissaan syntymäpäivästäsi, niin minä en voi pelastaa sinua sen myrskyn luota.” Edward totesi ja hymyili vienosti Jamielle.
”No ihan, kuin kukaan voisi estää häntä. ” Jamie sanoi ja silloin Edward ja Jamie purskahtivat jostain syystä nauruun.
”Nähdään huomenna.” Edward sanoi ja suukotti Jamieta ja sitten hän lähti.
Seuraava päivä Culleenien talolla
Jamie Pov
”Hei Jay!” Alice hihkaisi iloisesti ja veti minut Culleneiden olohuoneeseen, joka oli muutettu suureksi juhlasaliksi. se oli niin kaunis kaikkine pienine yksityiskohtineen, että minua suorastaan pyörrytti.
”Vau Alice olet tehnyt hyvää työtä.” Totesin iloisesti.
”Eikä mitään tämä on ihan pientä.” Hän totesi superiloisesti, mutta kiitollisesti.
Niinpä tietenkin Alice oli tehnyt pikku homman taas vaihteeksi.
”No niin avataan lahjat ja otetaan kuvia.” Alice hihkui samalla, kun juttelin Esmen ja Carislen kanssa. Yllättäen Emmett veti minut halaukseen niin, että pyörähdin ympäri olohuonetta.
Emmett, on kyllä mahtava isoveli.
Sitten aloin avaamaan lahjoja, kun avasin Esmen ja Carlislen lahjaa sain haavaan sormeen, jonka jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Yllätäen tunsin kipua kädessäni ja huomasin, Esmen lasisen perintö vaasin olleen hajonnut sen siruja, oli mennyt käteeni. Ensimmäistä kertaa näin Culleenin verenhimossa lukuun ottamatta Carislea. Pian kaikki, oli taas entisellään paitsi. että Carslile, joutui paikkaamaan minua.
Vähän myöhemmin Edward vei minut kotiin ja selitti mitä, oli tapahtunut. Että Jasper ei hallinnut itseään jolloin Eddiltä, oli mennyt pinna ja hän, oli vahingossa heittänyt minut päin Esmen vaasia. Hyvästelimme, jonka jälkeen emme nähneet pariin päivään. Olin varma, että hän oli shokissa.
Katsoin parhaaksi, olla kertomatta Siriukselle tai kaksosille.
Kun vihdoin tapasimme Edward ilmoitti kylmästi, ettei rakasta minua ennän ja että hänen perheensä lähtee. Pian sen jälkeen minä jäin yksin metsään, josta minut löysi Sam Uley.
Seuraavat pari kuukautta, oli pelkää painajaista.
Pian tutustuin paremmin naapuriimme Bella Swaaniin ja hänen poikaystäväänsä Jacob Blackiin, joka oli jonkin luokan susipoika.
Kun vihdoin kerroin tästä kaksosille ja Siriukselle. He olivat huolissaan sen lisäksi, että he halusivat murhata Culleenit.
Silloin kaksoset kertoivat, että Jacobin ”lauma”, oli jonkin luokan puoliihmissusia, enkä voinut, kuin pohtia mihin, olin taas sekaanutnut.
