Title: Alusta loppuun.
Author: A.M.Charlotte
Beta: hahaa, ei ole.
Rating: S
Pairing: Henry/Trish
Genre: Romance, ehkä minimaalinen angst. 4xRaapale
Fandom: Harper's Island
Discalimer: HI:n käsikirjottajat sekä muut heput. En tienaa tästä rahaa tai mitään, puhtaasti teidän ärsytykseksenne.
A/N: Jotkut toivoivat uutta HI -ficciä, ja tässä olisi semmoinen. Toivottavasti tässä ei ole ns. pakonomaisuutta, vai miten sen nyt sanoisi. x] Let's see what u like.
HIEKKALAATIKOLLA- Saanko lainata ämpäriäsi? pinkin sadetakin omistava tyttö kysyi minulta.
- Äiti sanoi etten saa lainata sitä tuntemattomille, vastasin totuudenmukaisesti.
Tyttö istui viereeni ja taputti lapiollaan hiekkaa. Katselin hänen touhujaan, kun hän alkoi koota hiekkakasaa. Hän teki siitä sileän ja tökkäsi muutaman kivenmurikan kasan keskelle. Se näytti tökeröltä.
- Voidaanko me olla ystäviä?
Mietin hetken, mutta vastasin myöntävästi.
- Kiva, voitko nyt sitten lainata ämpäriäsi minulle? tyttö kysyi tyytyväisenä.
Annoin ämpärin hänelle kiltisti. Hän kiitti ja alkoi lappoa ämpäriin lisää hiekkaa. Sitten hän käänsi sen ympäri ja lausui lorun, otti ämpärin pois ja löysi täydellisen hiekkakakun. Hän näytti tyytyväiseltä, ja minä iloiselta uudesta ystävästäni.
TAPAAMINENHyvännäköinen. Kaunis. Enkeli. Mitä muuta hänestä voi sanoa yhdellä vilauksella? Vuosiin emme olleet tavanneet, mutta nyt hän saapui samaan lukioon. Ruskea tukka oli ponihännällä, meikki virheetön ja ilme kuin turistilla. Hän kulkeutui nuorten, meluavien huligaanien mukana vastakkaiseen suuntaan kuin mihin hän pyrki.
Jäin katsomaan hänen peräänsä lumoutuneena. Oppilaat katosivat luokkiinsa, eikä hän tiennyt minne mennä. Näemmä historianopettajakaan ei osannut auttaa häntä. Käytäville oli tullut yhtäkkiä rauhallista.
Historianluokan ovi kolahti kolkosti kiinni, jättäen nuoren naisen ongelmineen ulkopuolelle. Hän huokasi syvään, tutki paperinippua ja otti uuden suunnan. Hän ei huomannutkaan minua.
- Hei Trish, sanoin hänen pyyhältäessä ohitseni.
- Henry? hän oli oikeasti yllättynyt.
KOSINTAHengitys huurusi pakkasilmassa. Maa oli täynnä lunta, joka kimalteli katulamppujen valossa. Taivas oli mennyt pilveen, eikä romanttista tähtitaivasta näkynyt. Toisaalta sillä ei ollut mitään merkitystä.
Samettinen rasia tuntui painavan povitaskussani monta kiloa. Trishin nenä oli herttaisen punainen, samoin kuin rohtuneet huulet. Mikään hänessä ei voisi olla vialla. Hän irtautui minusta suudelman jälkeen, ja lähti hymyillen jatkamaan matkaansa.
- Trish! huusin hänen peräänsä.
Hän kääntyi ympäri ja näki minut polvillani. Olin ottanut painavan rasian taskustani, mutta nyt se tuntui kevyeltä kuin höyhen. Hymyilin väkisinkin ilosta.
- Tuletko naimisiin kanssani?
Hän ei liikahtanutkaan. Näin vain kuinka hänen silmänsä kimalsivat, kunnes tunsin hänen syöksyvän syliini.
HÄÄTKaikki oli valmista yksityiskohtia myöten. Ansat oli viritetty, vieraat saatu saarelle sekä häät valmistettu. Jos he vain tietäisivät, mikä verilöyly oli tulossa. Ajatus kutkutti mieltäni. Salainen suunnitelma. Olo oli kuin palkkamurhaajalla.
Seisoin terassilla ja katselin puiden takaa aukenevaa merta. Viereiselle pöydälle laskeutui lintu. Sillä oli kirkkaankeltainen höyhenpeite ja kimeä viserrys. Nostin käteni pöydälle, lintu ei huomannut. Se nokki keksinmuruja hyppien pahaa-aavistamattomana käteni luo.
Puristus. Lintu jäi nyrkkiini vangiksi. Nostin sen silmieni korkeudelle ja tarkkailin sen hätääntynyttä katsetta, näin kuinka se anoi apua. Puristin yhä lujempaa, linnulta alkoi loppua happi, kunnes se kuoli. Heitin sen kaiteen yli tunteettomasti. Juhlat voisivat alkaa.