Kirjoittaja Aihe: Pieniä lämpöisiä pisaroita (S, Neville/Hermione)  (Luettu 1479 kertaa)

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 444
  • © Ingrid
Nimi: Pieniä lämpöisiä pisaroita
Kirjoittaja: YourAngel
Ikäraja: Sallittu
Genre: lievä fluff, one-shot
Pairing: Neville/Hermione
Row omistaa hahmot.

A/N: Tässä ficissä Malfoy tietää jotain kautta Nevillen vanhemmista. Pahoitteluni jos kyseinen kohta on vähän outo, en keksiny järkevämpää tapaa laittaa sitä kohtaa ja kumminkin halusin jotain tommosta. : D


------------

Neville juoksi kohti Tylypahkan ulko-ovea. Hän halusi päästä mahdollisimman kauas Draco Malfoysta, kauas kaikista. Hän halusi vain kadota. Malfoyn sanat kaikuivat yhä hänen mielessään.

”Longbottom, mammanpoika! Ainiin, missäs sinun äitisi on? Pyhässä mungossa hullujen huoneella. Ei edes tunnista sinua pojakseen!” Malfoy nauroi pilkallisesti ja juoksi Nevillen ohi samalla lyöden tätä selkään niin lujaa, että tämä oli vähällä kaatua.

Neville saapui kielletyn metsän reunalle ja istui kivelle. Hänen teki mieli itkeä. Ei, kunnon miehet eivät itke! Toisaalta, jos kerran olen jo muiden mielestä mammanpoika, niin onko sillä enää mitään väliä, Neville ajatteli. Hän antoi kyyneleen pudota poskelleen. Malfoyn sanat olivat satuttaneet Nevilleä paljon. Ulkona alkoi sataa, mutta Neville ei jaksanut välittää. Missä vain oli parempi kuin sisällä linnassa Luihuisten pilkattavana.

”Ne-neville?” kuului varovainen ääni pojan takaa. Neville säpsähti ja pyyhki rajusti kyyneleen pois.

Hermione istahti Nevillen viereen. ”Ei sinun tarvitse hävetä itkemistä. Minusta miehet voivat ihan hyvin itkeä. Sitä paitsi, tässä tilanteessa se on ihan ymmärrettävää, minustakin Malfoy sanoi todella pahasti.”

”A-ai, joo...” Neville sanoi hiljaa tuijottaen jalkoihinsa.

Hermione kietoi kätensä Nevillen ympärille. Poika säpsähti hieman mutta rentoutui pian. Hieman epävarmasti hän vastasi halaukseen. Hermione kuiskasi Nevillelle: ”Muista, että me olemme aina sinun ystäviäsi.” Nevillen valtasi lämpö, jollaista hän ei ollut tuntenut pitkiin aikoihin. Aidon välittämisen lämpö. Hänellä oli hyvä olla, vaikka satoi kaatamalla ja kaapu alkoi liimautua ihoon kiinni.

Kun he irrottautuivat halauksesta, Hermione katsoi Nevilleä suoraan silmiin ja hymyili. Neville huomasi, että Hermione oli oikein kaunis. Hän näytti vallan suloiselta vaatteet ja hiukset sateesta aivan märkinä. ”Kiitos”, Neville sanoi ja hymyili ujosti. Hemione tarttui pojan käteen ja nousi seisomaan. ”Lähdetään sisälle, täällä alkaa olla kylmä”, hän sanoi. Neville nyökkäsi ja nousi ylös kiveltä. He lähtivät kulkemaan yhdessä kohti linnaa, eikä Nevillestä tuntunut enää ollenkaan niin pahalta.

------------

Tämmönen one-shot tällä kertaa... Kommentteja?  ;)
« Viimeksi muokattu: 01.08.2013 01:28:13 kirjoittanut Vanilje »


i lost my heart / my home is the ocean

Tuulevi-Hillevi

  • viimeinen lohikäärme
  • ***
  • Viestejä: 385
  • Anna mun elää mun omassa legomaailmassa.
Vs: Pieniä lämpöisiä pisaroita, S
« Vastaus #1 : 16.09.2010 18:46:46 »
Ja mitämitä ihmettä? Puolet hymiöistäni on näkymättömiä... Kone temppuilee taas...

Siis, aawww. Ja uudelleen, aawww. :D Tahtoo sanoa: suloista. Erittäin. Niinhän Neville/Hermione yleensä on, mutta mikäs sen muikeampaa. Enkä yhtään ihmettele, että Malfoy oli saanut jotakin kautta tietää Alicesta ja Frankista... Onhan hänellä toki omat verkostonsa :P Tämä oli varmaan heidän ensimmäinen vuotensa Tylypahkassa, tai ehkä toinen? Jäi sellainen mielikuva, että he olisivat olleet aika pieniä.

Lainaus
”Ne-neville?” kuului varovainen ääni pojan takaa. Neville säpsähti ja pyyhki rajusti kyyneleen pois.
Sittenkin ylpeys on säilytettävä viimeiseen asti :-X

Jostain syystä tuli mieleen myös tämä Hectorin kappale :D

Lainaus
Hermione kietoi kätensä Nevillen ympärille. Poika säpsähti hieman mutta rentoutui pian. Hieman epävarmasti hän vastasi halaukseen. Hermione kuiskasi Nevillelle: ”Muista, että me olemme aina sinun ystäviäsi.” Nevillen valtasi lämpö, jollaista hän ei ollut tuntenut pitkiin aikoihin. Aidon välittämisen lämpö. Hänellä oli hyvä olla, vaikka satoi kaatamalla ja kaapu alkoi liimautua ihoon kiinni.
Eniten pidin tästä kappaleesta, koko ficci olisi oikeastaan voinut loppua siihen. Mutta toisaalta loppu oli söpö myös tuollaisenaankin.

Olihan tämä osin vähän liiankin kliseinen fluffytöräys, mutta kun se oli niin syötävä. Namskis. Jatkahan toki kirjoistustesi kehittämistä :)

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 444
  • © Ingrid
Vs: Pieniä lämpöisiä pisaroita, S
« Vastaus #2 : 17.09.2010 23:28:58 »
Oi  ihanaa, kommentti! Mukava piristys tähän iltaan. :D Oikeastaan en sen kummemmin ajatellut että minkä ikäisiä he tässä olivat, ehkä jokainen voi sen päättää itse... ;)
Nyt kun tuota tosiaan lukee näin jälkeenpäin, niin huomasin kyllä itsekkin että se olis voinu ihan hyvin loppua tuohon mainitsemaasi kohtaan. Mutta laitoimpa nyt sitten tuohon sen loppuosan kumminkin. :D
Niin ja kuuntelin myös tuon Hectorin biisin, tosiaankin se kyllä jollain lailla kuvaa tätä ficciä... :P

Kiitos kommentista, oli oikein ihanaa huomata että joku oli kommentoinut! Tuollaiset kommentit motivoi kirjoittamaan lisää... ;)


i lost my heart / my home is the ocean