Kirjoittaja Aihe: Mustasukkaisuuden pauloissa (Sofie/Harry, Ginny/Harry, K-11)  (Luettu 1579 kertaa)

Melissa

  • ***
  • Viestejä: 26
Title: Mustasukkaisuuden pauloissa
Author: Melissa
Rating: K11
Genre: Romance
Pairing: Sofie/Harry, Ginny/Harry   



         1.   luku

”Sofie, sinulle tuli kirje!” äidin ääni kaikui talossa.

”Kirje? Minulle?” Sofie ajatteli. Eihän hänelle tullut kirjeitä kuin harvoin syntymäpäivänä kaukaisilta sukulaisilta joita Sofie ei muistanut koskaan edes nähneensä.

Hän hyppeli portaat alas ja juoksi keittiöön. Äiti seisoi esiliina yllään lieden ääressä ja käänteli lihapihvejä, jotka isä oli tuonut eilen tullessaan töistä rakennustyömaalta.

”Mitä? Missä se kirje on?” Sofie puuskahti. Hän katseli ympärilleen keittiössä, kunnes sai silmiinsä ruskean, paksun ja vanhanaikaisen kirjekuoren.

”Tämäkö se on?” Sofie kysyi äidiltään. Hänen äitinsä vain hymyili ja katsoi häntä, nyökkäsi sitten.

Sofie juoksi intoa puhkuen huoneeseensa, istahti sitten sängylleen ja hengitti pari kertaa oikein syvään. Tämä oli juhlallista. Hän käänteli kirjettä kädessään, katseli ja kosketteli sen rapeaa pintaa ja valmistautui avaamaan sen.


Parahin Sofie Cram,

haluaisimme kutsua Teidät opiskelemaan mitä ihmeellisimpiä ja mielenkiintoisimpia oppiaineita kouluumme Tylypahkaan. Tiedämme, että Te ette ole kuulleetkaan koulustamme, mutta saanemme kertoa siitä hiukan Teille. Koulumme on ikivanha taikakoulu jossa opetetaan erinäisiä asioita taikuudesta.
   Te, vaikkette sitä ehkä ole huomanneetkaan, olette erityinen nuori. Teillä on taikavoimia. Monet Teidänlaisenne huomaavat erityisvoimansa pienistä asioista. Esimerkiksi erilaiset vahvat tunteet saattavat aiheuttaa tapahtumia, joita ei osata selittää. Jos Teille ei ole tapahtunut mitään eriskummallista, Teidän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissanne. Taikavoimanne piilevät sisällänne.
   Syy, miksi Te saatte kutsun kouluumme vasta näin myöhään, on minun. Olin unohtanut Teidät täysin kaiken hulinan keskellä, silloin 5 vuotta sitten. Pahoittelen virhettäni ja pyydän Teiltä mitä nöyrimmin anteeksi.
    Koulussa menette 6.luokalle kuten muutkin ikätoverinne. Koulu alkaa elokuun 1. päivä.  Koulujuna lähtee King’s Crossin asemalta, laiturilta yhdeksän ja kolme neljännestä klo. 11.00.
   Parin päivän kuluttua saatte listan tarvitsemistanne kirjoista ja muista tarvikkeista.


Mitä parhain terveisin, Tylypahkan koulun rehtori Albus Dumbledore



Sofie katsoi kirjettä pyörällä päästään. Hänen kätensä vapisivat ja silmät olivat ammollaan ihmetyksestä. Mikä ihmeen Tylypahka? Mitkä ihmeen taikavoimat? Kuka ihmeen Albus Dumbledore? Sofie oli aivan sekaisin. Oliko tämä pilaa, hän ajatteli. Kertoisinko äidille, vai pitäisinkö tämän omana tietonani? Hänhän vain nauraisi Sofielle ja kertoisi kuinka joku pilaili hänen kanssaan. Käskisi ottamaan selvää tekijästä. Ei, Sofie ei kertoisi. Ei vielä.

* * *

Sofie katseli ympärilleen kadulla jossa erilaiset putiikit täyttivät kadun reunukset ja ihmisiä parveili kadulla ihan tungokseen asti. Yhtäkkiä hänen silmiinsä osui kyltti jossa luki: ”Vuotava Noidankattila”. Sofie oli jo hihkaista ääneen kunnes taas huomasi olevansa täpötäydellä kadulla Lontoossa. Hän lähti juoksemaan kohti pubia, mutta jo alkumetreillä tungos hidasti hänen vauhtinsa matelemiseksi. Lopulta monien anteeksipyyntöjen ja kolhujen jälkeen hän seisoi siivottoman pubin edessä silmät innosta hehkuvina. Sofie asteli reippaasti sisälle. Ihmiset sisällä olivat Sofien mielestä aivan omituisia. Heillä oli suippoja ja värikkäitä hattuja, pitkiä ja painavan näköisiä viittoja ja muita kummallisia asusteita, vaikka Halloween oli kaukana eikä edes ollut mikään karnevaaliaika. Kummallinen tyyli, Sofie ajatteli.

Yhtäkkiä totuus iski lujaa Sofieen. Tuo äskeinen katu ei kyllä ollut Viistokuja, eikä tämä pubikaan, joten miten ihmeessä pääsisin sille mystiselle kujalle. Sofien epätoivon vain kohotessa, pubin likaisen harmaa ovi aukeni jälleen ja sisään asteli iloisesti rupatteleva ja naurava kolmikko. Toisella pojista oli musta ja sotkuinen tukka sekä pyöreät silmälasit. Toinen poika taas oli punapäinen ja pisamaposkinen. Ainoalla tytöllä heidän seurassaan oli ruskeat, pitkät, kiharat hiukset ja hieman liian pitkät etuhampaat. Sofie seurasi heitä katseellaan ja huomasi heidän kulkevan kohti pubin takaosaa. Hän huomasi tilaisuutensa tulleen ja lähti seuraamaan kolmikkoa.

* * *

Vau, mikähän paikka tämä oikein on, Sofie ajatteli nähdessään kaikki ne kaupat ja niitä mainostavat värikkäät kyltit. ”Hienoja huispausvarusteita, Kirman ja Japinan pilailuvelhopuoti, Lurppuluomen pöllökeskus…” Sofie luki kylteistä. Hän ei osannut päättää minne menisi ensimmäiseksi.

* * *

Sofien olo oli pöllämystynyt. Hän oli ostanut elämänsä ensimmäisen taikasauvan. Se oli tuntunut, ja tuntui edelleenkin kummalliselta. Hän muisteli pitkää aikaa, aikaa jona hänen oli täytynyt oppia uskomaan taikuuteen. Nyt ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin uskoa. Olihan hän nähnyt mitä kaikkea velhot ja noidat sauvoillaan tekivät, ja hän itsekin oli saanut aikaan jonkinlaisen taian.

Sofie oli saanut ostettua kaiken pakollisen, mutta kun rehtori Dumbledoren lahjoittamaa rahaa oli vielä paljolti jäljellä, hän päätti suunnata Lurppuluomen pöllökeskukseen ostamaan itselleen pöllön, vaikka tiesi että sen salaaminen perheeltä tulisi olemaan hyvin vaikeaa.

Hän astui sisään tunkkaiseen puotiin. Likaisen tiskin takana seisoi vanha mies, joka nyt katsoi kiinnostuneena Sofieta. Sofie asteli tiskin luo ja sai kuin saikin suustaan lauseen: ”Tahtoisin ostaa pöllön.”

Mies katseli Sofieta päästä varpaisiin ja nyökkäsi sitten.

”Onko lajitoiveita?” mies kysäisi kuin ohimennen.

”No, ei oikeastaan. Joku söpö, ja mielellään vaikka valkoinen.” Sofie sanoi hämillään.

”No sitten tunturipöllö taitaakin sopia sinulle. Tulehan perässäni.” mies lausahti.

Sofie ja mies astelivat kaupan perälle jossa Sofie näki paljon suloisia, valkoisia pöllöjä.

”Valitse näistä mieleisesi.” mies sanoi ja asteli pois.

Sofie katseli hetken pöllöjä, mutta osaamatta löytää niistä minkäänlaisia eroavaisuuksia, otti pöllöistä yhden ja vei sen tiskille. Pöllö vikisi häkissään ja Sofien tuli sitä sääli. Olikohan se nälkäinen, vai oliko sillä vain kuuma. Sofie ainakin hikoili.

Sofien ollessa tekemässä ostoksiaan, liikkeen ovi avautui ja sama kolmikko jonka Sofie oli tavannut jo aiemmin, asteli liikkeeseen. Toinen pojista, se tummatukkainen, piteli kädellään suurta valkoista pöllöä, jonka Sofie arveli samanlaiseksi kuin omansa.

Mies tiskin takana huomasi tulijan ja tämän pöllön ja tervehti heitä: ”Kas, terve Harry ja Hedwig! Vai eikös se ollutkin sen niminen?”

”Terve! On se Hedwig. Kumma kun muistit.” poika hymyili, ja Sofie huomasi jäävänsä tuijottamaan pojan niin täydellisesti kaartuvaa suuta.

”Kiitos pöllöstä ja hyvistä neuvoista!” Sofie huikkasi miehelle ja kääntyi lähteäkseen.

Ja kuinka ollakaan, Sofien kääntyessä kääntyi myös tuo tumma, Harryksi kutsuttu poika, ja ei aikaakaan kun he molemmat makasivat maassa jalat ja kädet solmussa ja nuo kaksi valkoista tunturipöllöä istuivat heidän päällään ja katselivat toisiaan ihmetellen.

”Hauska tutustua.” sanoi Harry.




Siinäpä se, ensimmäinen luku nimittäin. Lisää on tulossa, toivottavasti piakkoin. Saa rakastaa ja vihata, ihan vapaasti. Sillä ehdolla että kommentoit ;)
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 04:33:30 kirjoittanut Kaapo »
Kaikkea muuta kuin normaalia . . .

mälså

  • ***
  • Viestejä: 196
Vs: Mustasukkaisuuden pauloissa
« Vastaus #1 : 10.06.2009 17:57:03 »
Aika lyhyt aloitus ja Dumbledoren kirje oli jotenkin omituinen, mutta muuten mukavaa luettavaa. :)
Pahoittelen lyhyttä kommenttiani, mutta ficci on niin alussa etten keksi tämän enempää  ;D

 Jatkoa!

Melissa

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Mustasukkaisuuden pauloissa
« Vastaus #2 : 11.06.2009 18:32:08 »
Kiitos mälså kommentista. Ensimmäinen luku oli kylläkin aika lyhyt, ja kirjeen keksin omasta päästäni, joten... Mutta kiitos kuitenkin kommentista, jatkoa tulee... :)


Melissa
Kaikkea muuta kuin normaalia . . .