Kiitos kommentista,
Fiorella <3
En tiedä olinko juuri lukenut mursiksen Hagrid-ilottelun (ummetus ja sen... helpottaminen), kun luin tämän kommenttisi ekaa kertaa, mutta edelleen naurattaa mielikuva Buckysta, jonka maha toimii kaiken luumujen vetämisen jälkeen vähän liiankin hyvin😂 Ja varmaan Sam tai Steve tai joku olisi häntä tästä mahdollisesta seurauksesta varoitellutkin, mutta Bucky haluaa vaan nauttia (ja nauttiikin) luumuista kuin ei olisi kuullutkaan kenenkään (turhaa) nalkutusta.
Kieltämättä luumuhillo on aika samannäköistä ulos tullessaan kuin sisään mennessään 😂
Pahoittelut, nyt meni ihan p*skapuheeksi tämä.
Mutta kiva että tykkäsit, lumisadepallosta tuli varmaan sanomista, kun Samille ehkä kävi ilmi, kuka hänen marmeladinsa oli tuhonnut.
A/N: Ja hups, kiitos Fion, tämä raapalesarja saikin äkkiä epäsuoran jatko-osan/spinoffin/encoren! Olen todella pahoillani tästä.
Otsikko: Vielä kerran luumut
Ikärja: S
Genre: gen, huumori
***
Vielä kerran luumut“Mitä tuo epämääräinen mouruaminen on?” Tony pausetti Die Hardin kolmatta kertaa.
Clint hautasi kasvot käsiinsä ja huokasi äärimmäisen turhautuneesti. Tällä menolla leffa kestäisi vähintään neljä tuntia.
Ensin Natasha oli pysäyttänyt elokuvan keittääkseen porukalle terästetyt glögit, sitten Steve oli hakenut sipsit huoneestaan, ja nyt tämä. Leffailta ei loppuisi ikinä.
“Varmaan joku naapuruston kollikissa, jatketaan nyt vaan”, Bucky kiemurteli sohvapaikallaan sen näköisenä, ettei millään löytänyt hyvää asentoa.
Tony painoi playta ja ruudulla räjähti juuri sopivasti niin, että ääni peitti uuden kummallisen mourahduksen alleen.
Sam kurkotti hedelmäkulhon sohvapöydältä ja pisti sen kiertämään.
Bruce otti mandariinin ja ojensi kulhon eteenpäin Stevelle, joka otti muutaman viinirypäleen.
Bucky oli juuri ottamassa kourallisen luumuja, kun Steve tarttui toista ranteesta.
“Jos ottaisit kuitenkin banaanin.”
“Minä en halua banaania, ne eivät edes maistu siltä miltä pitäisi”,
Buckyn kasvoille levisi Winter Soldier-dokumenteista tuttu, synkeä ilme, mutta jotenkin Steven onnistui pitää kasvonsa peruslukemilla ja pysyä lujana.
Mies kurkotti juustotarjottimen toiselta sohvapöydältä.
“Bucky, oletko kokeillut leipäjuustoa?”
Buckyn mulkoilu vain yltyi. Tämä ei mitä ilmeisimmin halunnut kokeilla leipäjuustoa.
Sam tarkkaili tilannetta elokuvan sijaan, ja äkkiä falconille valkeni, mikä täällä oikein mourusi. Tai paremminkin kuka.
Sam painoi nyrkin suulleen ettei pärskähtäisi naurusta.
Hänen oli pakko sanoa jotain, hän ei yksinkertaisesti voinut jättää näin loistavaa tilaisuutta käyttämättä.
Sam alkoi äänekkäästi nuuskia ilmaa ja käänsi nopeasti nenänsä sohvan suuntaan.
“Mikä täällä haisee?”
“Sinä ja sinun vihreä kuula -marmeladisi”, Buckyn jäätävä mulkoilu siirtyi Samiin kuin napista painamalla.
Tony painoi pausea julmistunut ilme kasvoillaan. Eikö täällä kukaan voinut keskittyä olennaiseen?
Buckyn maha mourahti niin äänekkäästi, ettei äänen lähteestä ollut epäilystäkään.
“Älähän nyt luumuseni”, Sam lepersi kasvoillaan ilme, joka oli vittumaisuuden multihuipentuma.
Bucky nousi ja poistui huoneesta ovet paukkuen.
“Luultavasti meni vessaan”, Sam kommentoi.
“Syökää luumut pois, olkaa niin kilttejä”, Steve hieroi ohimoitaan äärimmäisen rasittuneen näköisenä.
“Älkääkä kukaan ostako enää mitään, missä on luumua, vaikka Bucky uhkaisi teitä aseella.”
