Kirjoittaja Aihe: FMA, Aika lähteä K-11  (Luettu 1024 kertaa)

Whitestar

  • ***
  • Viestejä: 78
  • It's too late
FMA, Aika lähteä K-11
« : 29.09.2011 22:00:11 »
Kirjoittaja: Whitestar
Ikäraja: K-11
Fandom: Fullmetal Alchemist //Classick lisäsi fandomin otsikkoon
Vastuuvapaus: Hahmot eivät ole minun, eikä biisikään. En saa tästä rahaa.
A/N: tuli pitkästä aikaa tehtyä sing ficci. Toivottavasti pidätte tästä Edin kertomasta aika angsti ficistä.

Aika lähteä

Makaan maassa, mitä tämä on? Mitä tapahtui?
Osuiko minuun, miksen voi liikkua? Sattuu, minuun sattuu. Mitä tämä oikein on?
Kyyneleet vierivät poskilleni, apua.
Näen kaiken edessäni. Koko elämäni.
Kun elimme kolmistaan, minä, äiti ja Al. Kun äiti kuoli, kun päätimme herättää hänet henkiin, kun olimme koulutuksessa. Syynteesin epäonnistumisen, näyn kun Al katosi.
Automail leikkauksen. Kun minusta tuli valtionalkemisti, kun poltimme talomme ja lähdimme matkaan. Aivan kaiken.
Alusta loppuun, tähän hetkeen, tähän tuskalliseen hetkeen.
Onko tämä unta? Jos on, herättäkää joku. Tämä on painajainen. En tahdo kuolla, haluan elää vielä.
Roy, voi Roy, rakkaani, tule apuun. Kyyneleet valuvat poskilleni. Tahdon Royn tänne. Tahdon hänen ottavan minut syliinsä, vievän minut turvaan. Missä hän on?

Ei, en suostu, en suostu kuolemaan. Pakotan itseni liikkumaan. Se on vaikeaa ja hyvin tuskallista, mutta onnistun siinä. En kuole, en vielä.
Minä selviän tästä, vannon sen. Tämä ei ole mitään siihen verrattuna mitä olen kokenut. En ole kuolemassa vielä. Minä selviydyn. Varmasti.

En kuole, en todellakaan. Roy, Roy tulee vielä etsimään minua. Rakkaani, hae minut turvaan. Sinä tulet, minä tiedän sen. Minä odotan täällä, sinä tulet kyllä.
En voisi elää ilman sinua, Roy. Mutta kun olet luonani pystyn kaikkeen. Minä selviän tästä, koska olet luonani. Minä odotan sinua, vaikka ikuisesti. Sinä tulet, minä tiedän sen

Herään sängystäni, mitä tapahtui? Missä olen? Kuulen ääniä. Ne puhuvat sinusta. Olet kuollut. Mitä tämä tarkoittaa? Roy, Roy, ei. Älä lähde, et voi kuolla. Älä jätä minua.
Jos sinä menet nyt, ei minulla ole mitään jäljellä. Menetän kaiken. Ole kiltti, älä lähde.
Tunnen kuinka kyyneleet tulevat, tunnen kuinka silmieni eteen tulee hento sumu, tuntuu kuin menisin ohi kaikesta, nytkö aikani tuli? Nytkö lähden täältä? Nytkö jo tulen luoksesi?
Oliko tämä liikaa, oliko liikaa menettää sinut? En tiedä enkä välitä. En välitä enää mistään. Jos tämä on unta, ole kiltti rakas, ja herätä minut. Jos taas tämä on totta, tahdon kuolla. Nukahtaa ikuisiksi ajoiksi.
Ei, et sinä voi olla kuollut, et vain voi olla. En usko sitä, sanokoot muut mitä sanovat. Sinä olet elossa ja minä odotan sinua. Ikuisesti. Sinä tulet vielä luokseni.
Olen elämän ja kuoleman rajalla, mutta en suostu luovuttamaan, pelkällä tahdonvoimalla palautan itseni takaisin. En aio kuolla, en vielä. Minä odotan sinua, täällä ja ikuisesti, tiedän että tulet. Vielä joskus.
Herään hikisenä, erotan hahmosi sänkyni reunalla. Hymyilen. Yritän sanoa nimesi mutta en pysty siihen. Olen taas lipumassa toiselle puolelle. Ei, ei. En lähde täältä. En kuole kun olet luonani. En tappamallakaan. Hoen mielessäni, en kuole, en kuole.
Katsot minua ja puristat kättäni, se palauttaa minut rajan tälle puolelle. En kuole pois luotasi. En ikinä. Katsot minua kyyneleet silmissäsi. Sinä tiedät, minulla ei ole aikaa. Mutta en aio kuolla, en nyt.
Kun lähdet rupean taas taistelemaan hengestäni, mutta minä taistelen siitä ikuisesti. En aio kuolla. Odotan sinua, täällä.
Et tule enää katsomaan minua, kuulen kuinka kaikki puhuvat siitä. ”Hän pinnistelee Royn vuoksi, mutta Roy on kuollut. Poikarukka, ei tajua sitä. Hän on liian rajalla tajutakseen.” Kyllä minä tajuan. Tiedän että olet poissa, mutta minä odotan sinua, niin kauan kuin on tarpeen. Tällä puolella. Täällä, ikuisesti.
Elän vuoksesi, en ole lähtemästä luotasi. Minä selviän tästä. Vannon sen. Illalla nukahtaessani kyyneleet valuvat poskilleni, nukahdan levottomasti ja näen sinusta unta. Uneeni tunkeutuu sydämen tarkkailulaitteen vaimeneva piippaus joka pienenee ja pienenee ja lopulta tajuntani mustenee. Tulit viimein hakemaan minut, rakkaani. Viimein saamme olla taas yhdessä. Ikuisesti.

Three Days Grace- Time Of Dying

Maassa makaan
Liikumatta kivussa
Pystyn näkemään elämäni välähdyksinä silmieni edessä
Nukahdinko minä?
Onko tämä kaikki unta?
Herätä minut, elän painajaisessa

En kuole (En kuole)
Selviydyn

En kuole, odotan täällä sinua
Tunnen eläväni, kun olet rinnallani
En kuole, odotan täällä sinua
Loppuaikani

Tällä sängyllä makaan
Menetän kaiken
Pystyn näkemään elämäni ohittavan minut
Oliko se kaikki liian paljon?
Vai eikö se ollut tarpeeksi
Herätä minut, elän painajaisessa

En kuole (En kuole)
Selviydyn

En kuole (En kuole)
Selviydyn

En aio kuolla, tulen odottamaan sinua täällä
En aio kuolla, kun olet vierelläni
En aio kuolla, tulen odottamaan sinua täällä
Minun kuoleman ajassani
« Viimeksi muokattu: 20.06.2015 21:10:41 kirjoittanut Beyond »
Taivas itkee meidän näkymätöntä suruamme

Teräsedward

  • Valtionalkemisti
  • ***
  • Viestejä: 37
  • :DD Löllerröö
Vs: Aika lähteä K-7
« Vastaus #1 : 30.09.2011 06:38:35 »
Nuuu!!! Aivan käsittämättömän ihana song fic Kuro!!!! Mä olen monesti miettinyt tehdä kanssa tuosta kappaleesta X'D TDG on muutenkin hyvä bändi. Mun oli tarkoitus tehdä animal i have become kappaleesta. Pitääpä tehdä kun ehdin XD Vicio ollut päässä jo pitkään. Mutta arvasin jo heti ekaa kappaletta lukiessa, että kyseessä oli Time of Dying X''D

Ei muta lisää tulemaan!
:D Tällainen peräkylän alkemisti

Whitestar

  • ***
  • Viestejä: 78
  • It's too late
Vs: Aika lähteä K-7 FMA
« Vastaus #2 : 30.09.2011 17:11:30 »
Kiitos Edo :D
Hehee, mä vain luin suomennosta nii tuli jotenkin mieleen et tästä vois kirjoittaa. Ooo, odotan innolla kun saat kirjoitettua :)
« Viimeksi muokattu: 30.09.2011 17:54:32 kirjoittanut Whitestar »
Taivas itkee meidän näkymätöntä suruamme