Kirjoittaja Aihe: Run Away 36. luku 10.09! [Kelmit, het, K-11]  (Luettu 56840 kertaa)

Neruri

  • ***
  • Viestejä: 308
    • http://
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 26. luku 12.09!
« Vastaus #100 : 25.09.2007 19:55:47 »
Hoo! Älysin vasta nyt lukea tämänkin ja voin sanoa, etten todellakaan pettynyt. (: Hyvää jälkeä, pakko todeta. Pidän tällaisista ficeistä, joissa on muitakin "asiaankuulumattomia" henkilöitä (eli Mischa ja Stephanie).

En nyt osaa sanoa mitään sen kummempaa, kun kuolen päänsärkyyn, mutta jatkoa toivoisin. ^^
You wanna play with dolls?

Synagooganuoli

  • ***
  • Viestejä: 88
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 26. luku 12.09!
« Vastaus #101 : 25.09.2007 23:07:52 »
Hihhihhii.... Piti mun nyt tännekkin tukkia kommentoimaan jälleeen. Jatkoa odottelen, mutta kirjoita silti (tietty) ihan kaikessa rauhassa.
Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois,
vaan missä niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois?
Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee…

Sarada

  • ***
  • Viestejä: 5
  • Trufax
    • Sininen Perhonen
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 26. luku 12.09!
« Vastaus #102 : 27.09.2007 19:35:47 »
Yksinkertaisesti vau! Tämähän on todella hyvä! Paritukset ja juonenkäänteet ovat hyviä, James ja lily ovat tietenkin se söpöin pari! *parituksen suuri fani*
Jatkoa odotellaan... :)

Natabogi

  • ***
  • Viestejä: 42
    • http://natabogi.vuodatus.net
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 26. luku 12.09!
« Vastaus #103 : 02.10.2007 22:59:11 »
Kamalasti jälleen kommentteja! *onnellinen ja leveä hymy*

sirius musta: Kiitos hyvin paljon kommentistasi!
Ffup: Kaikki selviää tulevaisuudessa... :) Stephanien ja Mischan äitien juttu olikin todella sekava, toivottavasti vielä joskus hieman selvennän sitä... Kiitos kommentistasi!
emit: Kiitos kommentistasi! Jatkoa tuossa alapuolella, mutta taas näin pitkän ajan kuluttua. Pitäisi vakavissaan rustata jatkoa useammin.
Ceatrix: Jatkoa tulee! :D Kiitos kommentistasi!
nuuhku: Kiitos paljon :)
Cirilla: Chloesta selviää kyllä vielä lisää (: Kiitos!
suklaasammakko: Kiitos paljon kommentistasi! (:
Herm-oo-nini: Kiitos hyvin paljon kommentistasi!
Neruri: Hyvä, ettet pettynyt! :) Kiitos paljon kommentistasi!
Sarada: Kiitos paljon! :)

A/N: Kuten jo mainitsinkin, olin hyvin onnellinen kommenttien määrästä! *kiitos teille* Ehkäpä nyt tulisi sitten jatkoakin nopeammin..? Ei varmaa, mutta toivottavasti! :)
Seuraava osa onkin hieman väliosa, mitä on alkanut kertymään jo hirveästi, mutta toivottavasti sulatatte vielä ainakin yhden tällaisen :)


Luku 27
Haaveiluja


”Ja pergamentit esille, jokainen! Koskee myös sinua, Musta!”
Polkeinin ääni kajahti terävästi kellariluokassa ja Mischa kaivoi laukustaan pergamenttia, jotta voisi kirjoittaa Polkeinin luettelemat asiat ylös. Hänen oli pakko, jos hän halusi päästä S.U.P.E.R:sta läpi.
Chloen kohtaamisesta oli jo kulunut viikko, eikä Mischa ollut vieläkään unohtanut tätä. Se oli ollut niin kummallista, sillä hän oli aina kuvittelut Chloen olevan hieman hiljainen hissukka. Ilmeisesti asia ei ollut näin.
Chloe oli niin salaperäinen, mutta Mischa aikoi ottaa hänestä selvää ja näyttää tytölle, että hänkin osasi olla ovela. Mischan suunnitelman ensimmäinen osa oli jutella Lilyn kanssa...
”Voisikohan neiti Heyeskin herätä unelmistaan ja jopa kirjoittaa?” Polkein kysyi ivallisesti ja herätti Mischan tähän karuun maailmaan. Mischa irvisti tuskaisesti ja alkoi kirjoittaa muistiinpanoja.


”Kidutusta”, Mischa tuhahti luokan ulkopuolella. ”Viiden jalan essee?”
”Järkyttävää, tiedän”, Sirius sanoi hänen viereltään. ”Kaikki ovat seonneet päästään!”
Sirius katsoi merkitsevästi Jamesia, joka keskusteli innoissaan Noelle Johnssonin kanssa huispauksesta. Puuskupuh oli hävinnyt yli sadalla pisteellä Korpinkynnelle ja viidelläkymmenellä Luihuisille. Rohkelikko kohtaisi siis Puuskupuhin viikon kuluttua ja todennäköisen voiton jälkeen he taistelisivat Korpinkynsi – Luihuinen ottelun voittajaa vastaan.
”Hän on vain innoissaan, siinä kaikki”, Mischa kuittasi ja katsoi takanaan kävelevää Lilyä. Tytöllä oli hieman kireä ilme.  
”Jamesin innostus käy hermoille, vai?” Mischa virnisti.
”Ei siinä mitään vikaa ole”, Lily sanoi tuhahtaen. ”Mutta James kysyi minua tuuraamaan Stephanieta.”
”Eikö hän ikinä opi?” Mischa huokaisi myötätuntoisesti.
”Ei!” Lily kivahti. ”Jos minä sanon ei, se myös tarkoittaa ei. Tänään ja huomenna. Ja myös ylihuomenna ja...”
”Mutta tyttöjen mieli muuttuu koko ajan”, Sirius keskeytti Lilyn jupinan. ”Ehkä Sarvihaara kysyi sinua vain sen takia, ettet loukkaantuisi.”
”Niin, olisihan se järkeenkäyvää”, Mischa mietti. ”Huomaavaista.”
”Minulla tulee nämä läksyt ja huispaukset yli korvien”, Lily sanoi katkerasti. ”Minä en ikinä pääse S.U.P.E.R:ta hyvillä arvosanoilla läpi!”
”Sinä olet yksi luokan parhaimmista, Lily”, Mischa muistutti. ”Tottakai sinä pääset läpi, kirkkaasti!”
”Ei se ole niin varmaa, minä asetan kovat paineet itselleni”, Lily mutisi ja Mischan oli pakko vaihtaa tuskastuneita silmäyksiä Siriuksen kanssa. Lily oli mahdoton hermoilemaan kokeista.
”Ja sitten, meillä on kuukauden päästä se Durmstrangin vierailu! Miten siellä pystyy lukemaan kokeisiin?” Lily kysyi ja katsoi haastaen Mischaa.
Mischan sydän melkein pysähtyi. Hän oli aivan unohtanut kyseisen vierailun. Lily oli oikeassa, he lähtisivät sinne helmikuun loppupuolella. Olisi hirveää nähdä Coco uudelleen, mutta se tosiasia, että   Bonnie ja Heidi olivat vähemmän hirveitä kuin hän luuli, lohdutti häntä hieman.
”Olin aivan unohtanut”, Mischa sanoi totuudenmukaisesti, kun Sirius ja Lily katsoivat häntä huolestuneena. ”Mutta toisaalta, siitä voi tulla ihan kivaa.”
”Eikö ole hirveää nähdä vanha koulusi?” Sirius epäili.
”Ei se niin hirveä ole, sen periaatteet vain”, Mischa sanoi. ”Sitä paitsi, toivottavasti rehtori Jones ei ole unohtanut meitä.”
”Sen peruukin lennättämisen jälkeen? Ei varmasti!” Sirius nauroi ja kietaisi kätensä Mischan lantion ympärille.
Mischa ja Sirius kävelivät hymyillen kohti suurta salia. Lily oli kääntynyt ja haki Jamesin väkipakolla pois juoruamasta huispaustaktiikoista ja syömään päivällistä.
Mischa nojasi päätään Siriuksen olkapäätä vasten ja mietti asioitaan. Stephanie tuskin tulisi Durmstrangiin, ehkä se olisikin parempi -
Juuri silloin Chloe käveli heitä vastaan ja heitti Mischalle haastavan katseen ja Mischan ajatukset katkesivat siihen paikkaan. Chloe suunnitteli varmasti jotain hänen selkänsä takana, mutta mitä? Siriuksen valtaamista? Siinä hän ei onnistuisi, Mischa mietti vahingoniloisesti. Onneksi tuollaiset kateelliset koulutoverit eivät voineet saada aikaan mitään kauhean suurta tuhoa.


”Antaisitko sitä kurpitsamehua tänne päin, kiitos”, Remus pyysi Siriukselta ja otti käteensä  Siriuksen ojentaman kannun.
Kelmit, Lily ja Mischa olivat rohkelikon tupapöydässä ja söivät kaikki hyvin hitaasti, sillä sinä päivänä heillä kaikilla oli jotain puhuttavaa.
”...ja tiedätkö, Korpinkynsi voittaa Luihuisen...” James paahtoi täysillä Remukselle, joka ei välittänyt kuunnella.
”James, hiljaa nyt!” Mischa sanoi kovaa ja kaikki heidän ympäriltään hiljeni. ”Hyvä! Lily, paljonko sinä tiedät tuosta tytöstä, Chloesta?”
”Chloesta?” Lily varmisti mietteliäästi ja katsoi korpinkynnen pöydässä istuvan tytön selkää. ”En kauheasti. Hänen vanhempansa ovat auroreita ja hän itsekin haluaisi auroriksi. Ja hän kuulemma onkin hirveän hyvä PVS- tunneilla.”
”Auroriksi?” Mischa mietti.
”Joo. Kuule, miksi sinä olet noin kiinnostunut Chloesta?” Lily kysyi kummissaan. ”Hän on tosi kiva. Ja sinä näytät siltä, että voisit mennä lyömään häntä.”
”Jes, kissatappelu”, Peter sanoi innokkaasti ja ansaitsi tuimat katseet Lilyltä ja Mischalta.
”Hän on minua kohtaan outo. Kyseli innokkaasti Stephaniesta”, Mischa vastasi.
”Chloe on utelias. Aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan”, Lily kuittasi.
”Hän on niin salaperäinen!” Mischa sanoi ja katsoi otsa rypyssä Lilyä.
”Joten? Ei se tee hänestä sen kamalampaa ihmistä.”
”Sinä olet puolueellinen, Lily”, Mischa syytti.
”Minä olen vain tuntenut hänet kauemmin kuin sinä. Sinun pitäisi tutustua häneen, niin huomaat, että hän ei tarkoita mitään pahaa.”
”Ehkä olet oikeassa”, Mischa myönsi. ”Mutta en kyllä jaksa tutustua niin kammottavan salamyhkäiseen ihmiseen.”
”Tee kuten parhaaksi näet”, Lily neuvoi äidillisesti. Mischa irvisti tuskaisesti.
”Hyvä on James, voit jatkaa huispauksesta, ennen kuin Lily jakaa enemmän noita neuvojaan.”
”Kenet minä laitan Stephanien tilalle?” James kysyi myös tuskaisesti. ”En usko, että kukaan korvaa Stephanieta kunnolla. Hän oli niin loistava.”
”Eikö kukaan muu ollut sitten karsinnoissa hyvä?” Remus kysyi uteliaasti.
”Ei mitenkään merkittävän loistava. Ja jos haluamme voittaa mestaruuden, niin tason on oltava korkea”, James selitti kuin pikkulapsille.
”Hyvä on Sarvihaara, hyvä on”, Remus sanoi ärtyneesti. ”Uskon kyllä sinua.”
”Olisikohan se Noellen kaveri hyvä, Oceana?” Sirius kysyi.
”Oceana? Mielenkiintoinen nimi”, Mischa kommentoi. ”Eikö se olekin kreikkaa?”
”Kyllä, tarkoittaa merta”, Remus vastasi ja hymyili. ”Minusta se on ainakin nätti nimi.”
”Niin minustakin!” Mischa sanoi innoissaan. ”Voisin nimetä tyttäreni Oceanaksi.”
”Tyttäresi?” Sirius kysyi ja meinasi tukehtua pieneen leivän palaan.
”Niin, kaikki meistä ei suunnittele olevansa koko loppuelämäänsä lapsettomina ja yksinäisinä”, Mischa sanoi ylenkatseellisesti. ”Kai sinäkin haluat lapsia, Lily?”
Lily hämmästyi hieman. ”Kai minä sitten joskus, kun olen aikuinen...”
”Hienoa”, James hymyili. ”Minäkin haluaisin. Kolme poikaa.”
”Kolme poikaa? Miksi ihmeessä?” Remus ihmetteli.
”En tiedä, olen aina vain haaveillut sellaisesta luvusta..”
”Minä ainakin haluan tyttären”, Mischa sanoi. ”Sääli, ettei sitä sukupuolta saa valita etukäteen...”
”Eksyimme nyt hieman aiheesta, ystävät hyvät”, Peter kommentoi näsäviisaasti. ”Oceana voisi olla loistava jahtaaja. Miksei hän ollut koelennoissa?”
”Minusta hän oli sairaalasiivessä”, James mietti tuskaisesti. ”En nyt kyllä löisi päätäni pantiksi.”
”Sääli”, Sirius sanoi harmissaan. James mulkaisi ystäväänsä. ”Miksemme vain kysy häntä lentämään kokeeksi?”
”Loistava ehdotus”, James sanoi ja taputti Siriusta olalle. ”Et sinä aivan yksinkertainen ole!”


”Miksi ihmeessä?” oli Oceanan ensimmäinen hämmästynyt vastaus, kun James pyysi häntä esittämään lentotaitojaan.
”Stephanie, meidän jahtaajamme, on Mungossa, joten tarvitsemme kipeästi varapelaajaa”, James selitteli ja otti kasvoilleen anelevan ilmeen. ”Voisitko tulla tänään huispauskentälle, seitsemältä?”
Oceana katsoi hieman kummastellen Jamesia ja antoi terävien piirteidensä sulaa hymyyn. ”Kyllä kai se käy”, Oceana lupasi ja katsoi tummilla silmillään Jamesia tutkivasti. ”Miksi sinä pyysit minua, etkä heitä, jotka olivat koelennoissa?”
”Tiedän, että olet heitä parempi”, James naurahti. ”Olit viime vuonna koelennoissa, mutta silloiset seiskaluokkalaiset veivät kaikki jahtaajien paikat.”
”Muistan sen”, Oceana sanoi hieman surullisesti. ”Halusin niin paljon voittaa heidät, mutta turhaan.”
”Mutta, haluaisitko nyt joukkueeseen?” James hymyili hieman anelevasti ja toivoi sydämensä pohjasta Oceanin sanovan kyllä.
Oceana näytti miettivän ankarasti, mutta antoi lopulta kasvojensa sulaa hymyyn.
”Hyvä on, James Potter, minä sanon kyllä.”
”Upeaa!” James hihkaisi ja halasi nopeasti Oceanaa. Tyttö yllättyi pahasti ja horjahti taaksepäin, mutta sai juuri ja juuri tukea takana olevasta seinästä.
 ”Harjoitukset, tänä iltana kello seitsemältä!” James hihkaisi vielä ja lähti juoksemaan pitkin käytävää mutisten samalla ilouutisista jättäen Oceanan nauramaan itsekseen.


”Hyviä uutisia, Oceana tulee tänään jo harjoituksiin!” James ilmoitti välittömästi kun oli astunut muotokuvasta Rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Nopealla silmäyksellä hän havaitsi, että hänen ystävänsä olivat kaikki istumassa pöytien ääressä ja kirjoittelivat Polkeinin antamaa esseetä.
”Upeaa, Sarvihaara”, Remus sanoi hieman hajamielisesti ja jatkoi nopeaa tahtia kirjoittamista. Mischa yritti kurkkia Lilyn pergamentista vastauksia, mutta tämän epäonneksi Lily huomasi sen ja  huitaisi Mischaa kädellään.
”Sinä et opi mitään, jos katsot minulta!” Lily kivahti, mutta hänen silmänsä hymyilivät.
”Juuri nyt minua ei haittaisi se, etten oppisi”, Mischa jupisi. ”Kunhan tämä essee olisi vain ohitse ja valmis.”
Sirius katsoi Mischan pergamenttia. ”Kyllähän se pian valmis on, sinä olet kirjoittanut jo kolme lausetta.”
Muut nauroivat ja Mischa katsoi heitä tuimana. ”Minua ei olekaan luotu kirjoittamaan, kannatan mieluummin suoraa toimintaa!”
Muut nauroivat vielä enemmän ja Mischa alkoi selittämään: ”Otetaanpa esimerkki: tiedän, että joku on kuolonsyöjä, kirjoitanko hänelle kirjeen: 'olen pahoillani, mutta minusta sinun pitäisi lopettaa kuolonsyöjänä oleminen'? EN! Vaan minä menen ja hommaan sen nilkin Azkabaniin!”
”Eli sinusta tulee aurori?” Lily selvensi ja Mischa nyökkäsi varman näköisenä.
”Totta kai. Jos vain pääsen sinne”, Mischa sanoi hieman huolissaan ja katsoi pahoinvoivana pergamenttia edessään.
”Minustakin tulee”, Sirius sanoi ja katsoi haastavasti Jamesia. ”Eitkö sinäkin ole aina haaveillut aurorin työstä?”
”Todellakin olen”, James tokaisi. ”Haluan Voldemortin nopeasti alas.”
”Kuten me muutkin, mutta silti kaikista ei vain ole auroreiksi”, Lily sanoi hieman vihaisesti. ”Esimerkiksi minä. En ikinä haluaisi taistella joka päivä. Vihaan taisteluita.”
”Vaikka sinä oletkin hyvä tappelemaan?” Remus ihmetteli. ”Luulin aina, että haluaisit myös auroriksi.”
”En minä halua”, Lily sanoi. ”En vielä tiedä, minne menisin.”
”En minäkään”, Remus lohdutti. ”Kunhan vain se on jotain sellaista, mistä tykkäisin. Parantajaksi en halua, inhoan nähdä loukkaantuneita ihmisiä...”
”Minä en”, Lily mietti. ”Ehkä minusta tuleekin parantaja!”
”Se sopisi sinulle”, Peter sanoi murheissaan. ”Minä en tiedä, minne pääsisin koetuloksillani.”
”Älä vielä harmittele koetuloksia”, Sirius sanoi. ”Emme ole edes vielä olleet kokeissa!”
”Minä en jaksa tätä enää”, Mischa ilmoitti. ”Menen kirjastoon!”
”Lukemaan kirjojako?” Sirius naureskeli. Mischa katsoi vihaisesti poikaystäväänsä.
”En, vaan olemaan hetken rauhassa kirjojen äärellä.”
”Mutta eikö sinun pitäisi saada sinun esseesi valmiiksi?” Lily muistutti järkevästi.
”Onhan tässä vielä päivää jäljellä...”


Oikeastaan Mischa halusi nähdä Chloen kirjastossa, mutta sitä hän ei kertoisi ystävilleen. Chloen ja hänen taistelu oli sellainen asia, mitä muut eivät ymmärtäisi. Hänellä ei ollut intoa katsella Lilyn tuskastunutta ilmettä ja kuulla saarnaa, kuinka tyhmää hänen vihansa Chloeta kohtaan oli – hän tuomitsisi itse itsensä, ei muiden sitä tarvitsisi tehdä.
Kirjasto oli kuitenkin melkein autio Mischan suureksi yllätykseksi. Hän oli luullut, että seiskaluokkalaiset olisivat valloittaneet kirjaston kokeisiin valmistumisen takia, mutta kirjastossa ei ollut kuin pari kolmasluokkalaista tyttöä, jotka keskustelivat vilkkaasti keskenään. Mischa huokaisi ja meni aivan perälle istumaan, omaan rauhaansa ja sulki silmänsä. Päivä oli ollut raskas ja Mischa tunsi vaipuvansa hiljaa uneen, eikä yrittänyt vastustella sitä. Kaikki oli niin auvoisaa hetken, ei huolenhäivääkään...


”Kuinka sinä voit, Stephanie?” Violet – niminen parantaja kysyi pirteästi saapuessaan ylivalkoiseen huoneeseen kantaen runsasta ruokatarjotinta. Hetken silmäiltyään huonetta hän näki potilaansa istuvan sängynlaidalla ja kirjoittaen vilkkaasti kirjettä.
”Poikaystävällekö tuo menee?” Violet kysyi uteliaasti ja yritti katsoa kirjeen sanoja Stephanien olan yli, mutta tyttö närkästyi pahasti tästä.
”Ei mene!” tämä kiljaisi ja peitti kirjeen. ”Se on ihan vain äidilleni...”
”Ja tuoko minun pitäisi uskoa?” Violet kysyi kohottaen kulmiansa. Hänen potilaansa kohautti olkiaan.
”Aivan sama se minulle on... Joko muuten tiedät, milloin pääsen pois täältä?” Stephanie kysyi ja pörrötti vaaleita hiuksiaan entisestään.
”Sinun täytyy muistaa, että toivut vakavasta masennuksesta, Stephanie... Se ei ole leikin asia”, Violet sanoi ankarasti ja Stephanie huokaisi todella surullisena. ”Jos käy tuuri, pääset kouluusi keväällä.”
”Keväällä?” Stephanie kiljahti ja katsoi epäuskoisena parantajaa, joka vastasi hänen kunnostaan. ”Et voi olla tosissasi? Kuinka sinä luulet minun pääsevän kokeista läpi?”
”Minä en ole sinun professorisi”, Violet tokaisi, mutta hymyili kuitenkin. ”Kyllä sinä pääset. Jos haluat, voin toimittaa sinulle koulukirjasi...?”
”Ei kiitos”, Stephanie sanoi nenäänsä nyrpistäen. ”Masennun uudelleen, jos näen ne.”
Violet naurahti vaivaantuneena aiheesta. ”Sinähän olet jo aika hyvässä kunnossa, jos jaksat vitsailla... Haluaisitko sinä puhua eräälle kiltille parantaja-tädille ongelmistasi?”
”Tarkoitatko itseäsi? Tarkoitan, että kilttiä sinä et ole nähnytkään, et antanut minun edes...”
”En tarkoittanut itseäni”, Violet sanoi kiireesti ja otti leikillään loukkaantuneen ilmeen kasvoilleen. ”Ja olen ollut erittäin kiltti sinua kohtaan! Tarkoitin, että eräänlaiselle... miten jästit nyt sanovatkaan sen... Psykopatrille!”
”Psykipatrille?” Stephanie sanoi lannistuneena. ”Olenko minä niin huonossa jamassa?”
”Se voisi nopeuttaa sinun kotiinlähtöäsi”, Violet vinkkasi ja arvasi oikein nähdessään Stephanien nyökkäävän innolla ja valmiina juoksemaan vaikka heti psykopatrille. Potilaita piti vain kohdella hyvin ja vetää oikeista naruista, sen jälkeen he olivat kuin sulaa vahaa hänen käsissään...
”Mitä sinä virnuilet yksiksesi?” Stephanie kysyi palauttaen Violetin maan pinnalle.
”En mitään erityistä”, Violet punastui ja Stephanie nauroi iloisesti.
”Onko minua muuten kaivannut kukaan?” Stephanie kysyi hetken hiljaisuuden päästä ja yritti tosissaan peittää, että asia ei ollut hänelle tärkeä, mutta Violet oli jo oppinut tunnistamaan kaikki Stephanien naamiot.
”Ei, koska me annoimme koulullesi tarkat ohjeet, että sinun luonasi ei saa vierailla, Steph”, Violet sanoi ja katsoi hieman myötätuntoisena Stephanieta. ”Me emme vielä tiedä, mikä on aiheuttanut tarkalleen masennuksesi...”
”Eikö se ole aika selvää?” Stephanie sanoi karskisti. ”Ystäväni kuoli minun takiani. Minusta se on jo täydellinen syy vaipua masennukseen.”
”Ensinnäkin, se ei ollut sinun syysi, Stephanie, kuinka monta kertaa sinulle pitää siitä sanoa?” Violet hermostui hieman ja tällä kertaa loi Stephanieen hieman pettyneen katseen. ”Luulin sinua viisaammaksi... Toiseksi, se ei välttämättä ole ainut syy.”
”Miten niin?” Stephanie kyseenalaisti ja kietoi kätensä vyötärölleen mutristaen suutaan.
”Se on voinut vaikuttaa sinussa jo kauan ennen sitä ja sitten vasta laueta sinä iltana Lontoossa”, Violet paljasti. ”Mutta enempää en voi valitettavasti sanoa. Me pohdimme tilannettasi kyllä muiden parantajien kanssa, älä huolehdi.”
”Mutta en silti saa tavata ystäviäni?” Stephanie sanoi nyt selvästi surullisena.
”Et valitettavasti”, Violet sanoi huokaisten ja kääntyi lähteäkseen jättäen Stephanien murjottamaan onnettomana.


”Sirius, meidän pitäisi lähteä nyt huispausharjoituksiin”, James muistutti parasta ystäväänsä kireällä äänellä ja katsoi turtana, kuin poika oli kuin ei olisikaan kuullut hänen ääntään ja jatkoi aineen kirjoittamista.
”Anturajalka!” James karjaisi ja sai Siriuksen hätkähtämään todella pahasti.
”Oliko aivan pakko, Sarvihaara”, Sirius kysyi närkästyneenä ja katsoi tuimana Jamesia silmiin.
”Jos sinä vain muistaisit ajoissa, että meillä olisi huispausharjoitukset, niin minun ei olisi pakko tehdä noin”, James sanoi ja katsoi merkitsevästi Siriusta , joka vasta näytti tajuavan Jamesin sanat.
”Pikku hetki, käyn vaihtamassa vaatteet”, Sirius sanoi kiireesti ja juoksi koko matkan ylös makuusaliin. Remus ja James naureskelivat hetken.
”Oletko sinä tulossa seuraamaan harjoituksia, Kuutamo?” James kysyi ja katsoi uteliaana Remusta. Remus kohautti olkapäitään.
”Kai minä voisin tulla, ei tässä oikein muutakaan tekemistä ole...”
”Sinun pitäisi siis hommata nainen, ne vievät hirveän paljon aikaa”, Sirius puhisi tulleessaan jo alakertaan ja vetäessään mustaa hupparia päänsä yli. Remus irvisti.
”Puhut naisista aivan kuin heitä saisi kaupasta ostettua, Sirius”, Remus sanoi hieman turhautuneena. ”Ja luulisi sinun muistavan, että minulla itse asiassa on nainen. Jos muistat tytön nimeltä Stephanie.”
”Ai se, joka makaa Pyhässä Mungossa eikä ota mitenkään yhteyttä sinuun?” Sirius muistutti järkevänä ja katseli hieman harmissaan Remuksen harmistunutta ilmettä. ”Anteeksi Kuutamo, en tarkoittanut sitä noin. Hänellä on varmasti hyvä syy olla kirjoittamatta. Tai pyytämättä meitä käymään siellä...”
”Aion pyytää McGarmiwalta luvan päästä Pyhään Mungoon”, Remus sanoi itsevarmasti, kuin päättäen asian vasta nyt.
”Vaikka Stephanie ei ole kutsunut sinua? Uhkarohkeaa, Kuutamo”, James muistutti ja toivoi, että Remus ei menisi. Entä jos Stephanie hermostuisi ja jättäisi Remuksen? Mutta toisaalta, mitä se tällainen yhdessäolo oli, kun toinen ei pitänyt yhteyttä...
”En välitä siitä juuri nyt, pääasia että näen hänet...” Remus sanoi ja katsoi ikkunasta ulos. He kolme vajosivat painostavaan hiljaisuuteen.
”Eikö teillä ollutkaan kiire?” Remus muisti yhtäkkiä ja purskahti nauruun kuunnellessaan Jamesin ja Siriuksen kirosanoja ja juoksuaskelia.


Seuraavana päivänä Lily ja Kelmit istuivat aamiaisella ja haukottelivat kaikki makeasti.
”Minä sain esseen vasta kolmelta yöllä valmiiksi”, Peter valitti ja haukotteli sanojensa päälle.
”Minulla ja Siriuksella oli kaikista raskainta”, James sanoi vielä väsyneempänä kuin Peter. ”Meillä oli raskaat harjoitukset ja sen jälkeen meidän piti vielä kirjoittaa valmiiksi se kirotun essee!”
”Minä taas luulen, että Mischalla oli kaikkein raskasta”, Lily ehdotti Jamesin vierestä vienosti hymyillen. ”Heräsin neljältä yöllä, ja hän ei ollut vieläkään nukkumassa.”
”Mitä?” Sirius vetäisi mehut väärään kurkkuunsa. ”Onko hän jo nyt kuitenkin...?”
”Siellä hän nukkuu kuin tukki”, Lily sanoi ja pyöräytti vihreitä silmiään.
”Missäköhän hän on ollut?” Sirius mietti ääneen ja katsoi Suuren salin oville aivan kuin odottaen Mischan pelmahtavan sisään hetkellä minä hyvänsä.
”Sinun täytyy kysyä häneltä”, Peter sanoi viisaasti ja ansaitsi tiukan katseen Siriukselta.
”Vau, Matohäntä, en olisi ikinä keksinyt tuota!” Sirius onnitteli sarkastisesti ja nousi samalla pois pöydästä.
”Minne sinä nyt olet menossa?” Lily ihmetteli.
”Mischa ansaitsee aamuherätyksen”, Sirius sanoi pirteästi ja laittoi kätensä tummien farkkujensa taskuihin. ”Millainen poikaystävä olisin, ellen tekisi yllätyksiä tyttöystävälleni?”
”Riippuu yllätyksestä”, Lily mutisi. ”Oikeasti Sirius, eikö hänen pitäisi nyt nukkua rauhassa?”
”Ei”, Sirius ilmoitti jämerästi ja lähti Kelmien ja Lilyn luota itsevarmasti kävellen. Lily ja muut pudistelivat päätään.
”Muuten James, oliko Oceana hyvä harjoituksissa?” Lily kysyi ja kääntyi katsomaan Jamesin silmiin. Ne tuikkivat hänelle hyväntahtoisina.
”Loistava”, poika sanoi onnellisena. ”Mahtava Stephanien korvaamiseen. Mutta täytyy sanoa, että hypin riemusta, kun saan Stephanien takaisin joukkueeseen.”
”Jos saat”, Remus ennusti synkästi pöydän toiselta puolelta ja järsi kuivaa leipäänsä tummat varjot silmiensä alla.
”Totta kai Stephanie tulee vielä meidän joukkueeseen”, James sanoi varmasti.
”Tarkoitin, että jos Stephnie edes tulee tänne kouluun enää”, Remus sanoi ja katsoi Jamesia hieman vihaisena.
”Miksi ei tulisi?” James sanoi ja katsoi Remusta kuin vähäjärkistä.
”Koska häntä ei huvita tulla enää tänne?”
”Minne hän sitten menisi?”
”Durmstrangiin, ehkäpä?”
”Sinä olet sekaisin, Kuutamo”, James sanoi henkäisten. ”Stephanie ei ikinä menisi takaisin Durmstrangiin ja sinäkin tiedät sen.”
”Tiedänkö?” Remus kysyi katkerasti. ”Ei hän minulle ole kertonut sielunelämästään.”
Remus haukkasi nopeasti loputkin leivästään ja nousi kolistellen ylös pöydästä eikä edes moikannut Lilyä, Jamesia ja Peteriä.
”Mikä kaikkia vaivaa?” Peter kysyi hetken hiljaisuuden päästä. ”Kaikki on aivan... sekaisin.”
”En tiedä, mutta toivottavasti Stephanie tulee nopeasti takaisin”, Lily sanoi surullisesti. ”En olisi ikinä uskonut, mutta todella kaipaan häntä.”
”Kuten me muutkin”, James lohdutti ja halasi nopeasti Lilyä. ”Kyllä hän tulee. Stephanie ei ikinä menisi Durmstrangiin. Ei ikimaailmassa.

***

A/N2: Kinun vielä lopuksi kommentteja, kuten aina (:
I'm gonna run away and never say
goodbye

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #104 : 03.10.2007 20:02:09 »
Hyvä jatko!
Harmi niitä Remusta ja Stephanieta, niillä kun meni aika hyvin...
Sirius on niin ihana jotenki niin sulonen kun se huolehtii Michasta sillain!
Kirjotusvirheitä ei pahemmin näkynyt, ja muutenkin näytti hyvältä, riittäis nyt se, että pistäsit jatkoa!

Mya Musta
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

emit

  • ***
  • Viestejä: 33
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #105 : 03.10.2007 20:06:59 »
jösses. vihdoin jatkoa :D mutta oli meillä syytä odottaakin, sillä toi oli taas tosi loistava.

parissa repliikissä oli hieman toistoa, en ny vaan saa kohtia mieleen. väliosaksikin tosi mielenkiintonen luku.

oot tosi hyvä kirjottamaan, on aina pakko lukea loppuun ilman mitään katkoja. koukuttavaa tekstiä :)
Make it stop. Show me an easy way out.
Avatar by isnani: http://www.rupertandemma.org/media/graphics/avatars.php
Keys are made to open locks.

nuuhku

  • ***
  • Viestejä: 73
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #106 : 04.10.2007 11:30:02 »
Aivan loistavaa =) hyvä luku ja jatkoa odottelen ^^

~nuuhku

justiinsa (:

Synagooganuoli

  • ***
  • Viestejä: 88
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #107 : 04.10.2007 17:18:04 »
Yh, miksen mä saa ikään mitään järkevää kommenttia aikaan, kun olen lukenut uuden osan? No, lupaan, että käyn täällä johonkin osaan vielä kommaamassa jotain kunnolla... ;)
Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois,
vaan missä niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois?
Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee…

sirius musta

  • ***
  • Viestejä: 43
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #108 : 04.10.2007 20:55:27 »
HELMI TEKSTI! MOORE! Olen liian alhainen edes nuolemaan paskaa saappaistasi, joten sanon vain että oli hyvää luettava, loistava teksti
Minne sinä muuten olet menossa?” Kalkaros yritti vaihtaa puheenaihetta.
”Tylypahkaan”, Lucius vinkkasi. ”You know…”
”Älä ota tikkaria”, Kalkaros sanoi happamasti.
”Kyllä sinä tiedät, ettei sieltä ulos ilman tikkaria selviä”, Lucius vastasi.

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #109 : 06.10.2007 18:14:05 »
Missä minun rakentava palaute on?
En keksi mitään rakentavaa sanomista..
Rakentava palaute taitaa jatkaa jotain lomaa tai jotain vastaavaa.
En osaa kommentoida kuin että:
Onnistuit taas!
Minä ainakin pidin tästä jatkosta.
Jotenkin hieman rauhaisa ym.
Ja sitten tästä pitäisi (tiedän että pitäisi!) sanoa vielä jotain rakentavaa.
Niinkö luulet?
Aivot ovat jossain muualla kuin minun päässäni..
Osaan sanoa vain että hyvä ja hienoa ja mahtavaa!
Öhm..
Kommentoin kuitenkin että luin tämän!
Mutta muuta?
Öh, niin mitä muuta?
*Anteeksi taas vaihteeksi kun mitään tämän tähdellisempää kommenttia ei tule.
Otetaan joskus paremmalla onnella lisää.
Sitten kun aivot ovat takaisin päässä c(:

Cir*Katwi Kiittää
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Disenchanted

  • ***
  • Viestejä: 6
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #110 : 09.10.2007 16:51:35 »
Vitsi, kun siitä on pitkä aika, kun viimeks kävin tätä lukemassa. Oli joka tapauksessa aivan ihanaa jatkoa.
Nyt ihan mietityttää miten pystyinkään elää ilman tätä. <3 Aivan ihana ja kuulu edelleenkin mun lempi ficceihin.
  :D

~DisE~
Well I was there on the day
They sold the cause for the queen,
And when the lights all went out
We watched our lives on the screen.
I hate the ending myself,
But it started with an alright scene. <3

lumisuli

  • Vieras
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #111 : 09.10.2007 17:19:32 »
tosi ihana Fici!!!!!!!!!!!!!!!!!
                                                        oli tosi hyvä luku!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ;D  :roll:
           
                                        lumisuli

Natabogi

  • ***
  • Viestejä: 42
    • http://natabogi.vuodatus.net
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 27. luku 2.10
« Vastaus #112 : 19.10.2007 19:16:35 »
Taas näin paljon kommentteja *hymy*

Mya Musta: Kiitos paljon kommentistasi!
emit: Yritin niitä toistoja sieltä korjailla, toivottavasti sain pois. Kiitos kommentistasi!
Nuuhku: Kiitos :)
Herm-oo-nini: Kiitos kommentistasi! :)
sirius musta: *punastuu* Kiitos kommentistasi!
Cirilla: Kiitos paljon (:
Disenchanted: Tervetuloa takaisin :) Kiitos kommentistasi!
lumisuli: Kiitos kommentistasi :)

A/N: Huoh, minun oli tarkoitus laittaa tämä nopeasti nettiin, mutta sitten se vain jäi kun tulin kipeäksi. Jos nyt olisin lupaamatta jatkoa nopeasti...? No, kuitenkin, alkoi syysloma joten saatan ehtiä kirjoittamaan jatkoa nopeasti. :)


Luku 28
Säröjen maailma



”Mischa, herätys”, Sirius tokaisi tyttöjen makuusalissa ja katsoi tummaa hiusläjää, joka näkyi peiton alta. Kuului pelkästään epämääräistä tuhinaa, mutta Mischa ei herännyt.
Sirius huokaisi ja istahti Mischan sängylle. Hänen mieltään askarrutti vain yksi asia: miksi Mischa oli viettänyt koko yönsä kirjastossa? Oliko hänellä ollut tapaaminen, josta hän ei voinut kertoa kavereilleen?
”Mischa”, Sirius sanoi uudelleen  ja työnsi hieman Mischaa kyljestä. Tällä kertaa tyttö hätkähti ja nosti päänsä peiton alta unisesti.
”Sirius, mitä ihmettä?” Oli ainoat kolme unista sanaa mitä Mischa kykeni sanomaan.
”Tulin katsomaan joko selviydyit kirjastosta nukkumaan”, Sirius sanoi ja peitti hieman mustasukkaisen sävyn äänestään. Mischa vain pudisteli päätään.
”Minä vain en tajua, miten voin nukahtaa sinne ja kuinka kukaan ei herättänyt minua!” Mischa puuskahti. ”Eikö Matami Prillin pitäisi olla hieman tarkempi?”
”Ehkä hänellä oli tapaaminen Polkeinin kanssa jossain kirjaston nurkassa”, Sirius puolestaan arvuutteli.
Mischa alkoi kyökkimään. ”Kiitos Sirius!”
”Ole hyvä!” Sirius sanoi iloisena ja päätti jättää kyselemiset Mischan puuhista kirjastossa myöhemmäksi. ”Olisiko siellä peiton alla tilaa, vai...?”


”Mitä mieltä sinä olet, voitammeko Puuskupuhin ensi perjantaina?” James kysyi Lilyltä samalla kun he kävelivät kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta. Oli lauantaipäivä ja kevätaurinko paistoi hieman voimattomana ulkoa.
”Totta kai te voitatte”, Lily sanoi ja nousi varpailleen suudellakseen Jamesia poskelle. ”Minä kuolisin häpeästä, jos ette voittaisi.”
”Kiitos Lily, kun lisäät paineita”, James irvisti, mutta naurahti kuitenkin. ”Toivon vain, että Oceana pärjäisi...”
”Mutta etkö juuri sanonut, että hän on loistava?” Lily kummasteli. Hän ei aina aivan ymmärtänyt Jamesin ajatuksenjuoksua, mutta pitäisikö hänen?
”Kyllä, mutta pelitilanteessa... Epäilen, että hänen hermonsa eivät oikein pidä”, James tunnusti. ”Koelennoissakin viime vuonna hän möhli aika lailla, mutta hänestä näki silti lahjakkuuden.”
”No, minä ainakin uskon, että hän on todella hyvä”, Lily sanoi. ”Luota häneen, kyllä se siitä.”
”Sinä olet aina yhtä viisas”, James sanoi hieman sarkastisesti, mutta virnistäen ja suuteli Lilyä otsalle.


Remus käveli hurjistuneena kohti kirjastoa ja yritti pitää ajatuksensa edes jotenkin kasassa, mutta epäonnistui pahasti. Kuinka paljon siitä olikaan aikaa, kun hän oli viimeksi nähnyt Stephanien? Aivan liikaa, sen hän tiesi laskemattakin. Miten sellainen suhde oikein pidettiin kasassa, kun ei nähnyt sitä toista osapuolta?
Kirjastossa oli se loistava puoli, että kaikki olivat aivan hiiskumatta ja keskittyivät todella kirjojen lukemiseen. Se oli Remuksen mielestä täydellinen paikka tulla miettimään aivan rauhassa omia ongelmiaan ilman, että mikään häiritsisi.
Vallattuaan nurkkapaikan Remus mätkähti tuolille ja alkoi miettiä kuumeisesti. Hänen tarvitsisi puhua Stephanien kanssa, mutta miten se onnistuisi? Haluaisiko tämä edes nähdä häntä? Miten he enää olisivat luontevia toisiaan kohtaan, kun he eivät olleet puhuneet pitkiin aikoihin? Entä miten....
”Ai, Remus, hei”, sanoi hiljaa rauhallinen ääni ja Remus hätkähti mietteistään.
”Sabrina, mikä yllätys!” Remus hihkaisi ja ansaitsi murhaavan katseen Matami Prilliltä, joka valvoi kallisarvoisia kirjojaan ja vallitsevaa hiljaisuutta. Remus hymyili pahoittelevasti ja katsoi uteliaammin Sabrinaa.
”Mitäs sinulle kuuluu?” Remus kysyi hiljaa, hieman tutkiskellen, miten Sabrina reagoisi. Eikö tämä ollutkaan suuttunut hänelle?  
Sabrina hymyili hämmentyneesti ja istui Remuksen seuraksi. ”Mitäs tässä, ihan normaalia. Hieman koulustressiä, kuten varmaan ymmärrät...”
”Niin, S.U.P.E.R:it stressaavat kyllä monia”, Remus myönsi.
”Eikö sinua?”
”Ei oikeastaan, ainakaan vielä”, Remus virnisti ja katsoi tarkemmin Sabrinaa. Tyttö näytti oikein sievältä, mutta jotain puuttui. Oliko se tietty positiivinen asenne, jota Sabrina jaksoi levittää kaikille? Se se taisi olla, sillä Sabrina oli koko ajan hieman vaivautunut.
”Olet oikea onnenpekka siinä tapauksessa, Remus”, Sabrina sanoi ja huokaisi hiljaa.
”Onko jokin hätänä?” Remus rypisti otsaansa.
”Ei mikään”, Sabrina kielsi nopeasti. ”Mutta sanohan... Koska Stephanie on tulossa takaisin kouluun?”
Remus hymyili hieman kiusallisesti. ”Minä en itse asiassa tiedä...”
”Aijaa”, Sabrina sanoi aivan kuin häntä ei olisi koko asia edes kiinnostanutkaan. ”Onko Rohkelikolla jo varapelaaja?”
”Kyllä, aivan loistava sellainen”, Remus sanoi muka pahoitellen. ”Korpinkynnellä ei ole mahdollisuuttakaan voittaa, vieläkään.”
”Sehän nähdään, Remus, sehän nähdään...” Sabrina mutisi ja virnisti hieman heikosti, mutta Remukselle sekin oli voitto: hän sai hymyn Sabrinan kasvoille.


Kävi kuten Lily oli ennustanutkin: Rohkelikko voitti ylivoimaisesti Puuskupuhin pisteillä 30-270. Oceana oli tehnyt pari virhettä, mutta oli pelannut kuitenkin loistavasti.
Jamesin suureksi iloksi he saivat toukokuussa pelattavaan finaaliin vastaansa Korpinkynnen, jotka päihittivät luihuiset tiukasti pisteillä 180-200. Sabrinakin oli piristynyt huomattavasti saatuaan joukkueellensa finaalipaikan ja vaati äärettömän tiukkaa harjoittelua lähes viisi kertaa viikossa, aivan kuten Jameskin.
”James tekee meidät kaikki vielä rammoiksi!” Sirius jupisi Remukselle, Peterille, Mischalle  ja Lilylle katsoen samalla murhaavasti vastapäätä istuvaa Jamesia. Sirius kumosi lisää kurpitsamehua kurkkuunsa ja otti päivälliseksi hernekeittoa. ”Se ei ole enää urheilua, se on silkkaa kidutusta!”
”Sinä muutat mielipiteesi, kun saat pidellä huispauspokaalia kädessäsi”, James vähätteli hymyillen hieman ja ottaen myös hernekeittoa.
”Se voi olla totta, mutta siihen saakka sinä olet minulle pelkkä hullu!” Sirius kirosi.
”Mikä hän sitä ennen on ollut?” Mischa sanoi pikkuisen epäilevänä ja hieman vihjaillen.
James ja Sirius katsoivat Mischaa järkyttyneenä, mutta tämä oli kuin ei huomaisikaan.
”Tyttöystäväsi on kuollut”, James sanoi hetken päästä.
”Odota vain vuoroasi”, Sirius sanoi kiukkuisesti.
”Vitsi vitsinä, pojat”, Mischa sanoi nauraen. ”Eiköhän Sirius ole jo todistanut, ettei ole poikiin suuntautunut...”
”Entä minä sitten?” James sanoi surkeana.
”Sinusta en olisikaan niin varma...” Lily tokaisi ja nauroi iloisesti Jamesin ilmeelle.
”Ehkä meidän pitäisi mennä ennen kuin he oikeasti tappavat meidät”, Mischa sanoi rauhallisesti Jamesin ja Siriuksen nyökkäillessä vieressä.


”Mitä mieltä sinä olet tuosta Stephanien sairaalassa olosta?” Lily kysyi mietteliäästi Mischalta. Mischa yllättyi pahasti Lilyn kysymyksestä ja mietti ankarasti, mitä vastaisi. Lopulta hän päätti kuitenkin olla rehellinen.
”Se on epäilyttävää”, Mischa myönsi. ”Stephanie ei masennu. Se ei vain ole hänen tapaistaan. Mutta toisaalta, se voi olla hyvin mahdollista, olihan hän aika maassa ja erilainen kuin normaalisti... Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä ajatella. Toivon vain, että hän tulee nopeasti takaisin.”
”Niin minäkin”, Lily henkäisi. ”Ja niin varmasti Remuskin toivoo...”
”Aivan varmasti”, Mischakin sanoi. ”Mutta minua hieman pelottaa, onko Stephanie sitten sama ihminen kuin ennen masennustaan.”
”Tuskinpa hänen persoonallisuutensa muuttuu”, Lily lohdutteli. ”Se on aika epätodennäköistä, Mischa.”
”Mutta silti”, Mischa jankkasi. ”Entä jos tapahtuu niin? Pitääkö meidän kaikesta huolimatta olla Stephanien ystäviä?”
”Minä en tiedä”, Lily vastasi hieman lohduttoman kuuloisena. ”Kyllä kai...”
He jatkoivat matkaansa vaivaantuneina ja miettien omia asioitaan, eikä kumpikaan pukahtanut sanaakaan matkalla oleskeluhuoneeseen.


”Tiedättekö mitä?” Peter sanoi tupapöydässä istuessaan. Suuri sali oli jo hieman hiljentynyt. Paikalla ei ollut enää kauheasti nälkäisiä koululaisia.
”Mitä, Peter?” Sirius kysyi hieman tylsistyneesti.
”Me emme ole enää tehneet piloja tai mitään.. mitä voisi kutsua pilailuksi pitkään aikaan. Olemme tehneet harvinaisen vähän sellaista tänä vuonna”, Peter sanoi mietteliäästi ja seurasi hieman huvittuneesti Siriuksen, Jamesin ja Remuksen ilmeitä.
”Totta turiset, Matohäntä”, Sirius sanoi järkyttyneenä. ”Mikä meitä oikein vaivaa?”
”Meillä on ollut hieman muutakin ajateltavaa”, Remus sanoi ja jatkoi sisälmyspiiraan seivästämistä haarukallaan.
”Joo, James on saanut elämänsä naisen ja Sirius ihmeellisesti vakiintunut, mutta miten se on estänyt meitä tekemästä piloja?” Peter sanoi hieman ärsyyntyneenä.
”Ei kai mikään”, Jameskin mietti. ”Tähän on tultava muutos!”
”Aivan”, Siriuskin sanoi. ”Uusi pila?”
”Keneen me sen kohdistaisimme?” Remus kysyi edelleenkin hieman haluttomana osallistua pilaan. Hänellä oli muutakin huolenaiheita.
”Luihuisiin?” Sirius sanoi aivan kuin sen olisi pitänyt olla itsestään selvää.
”Selvä, sitten pitäisi vielä päättää, minkä pilan teemme!” James hihkui. Se olikin vaikeampi aihe. Kukaan heistä ei keksinyt sitä vielä, mutta he lupasivat miettiä asiaa myöhemmin paljon tarkemmin.


Lily päätti jättää hieman haikean oloisen Mischan yksin tyttöjen makuusaliin ja mennä istumaan jonnekin aivan yksin. Hän jatkoi matkaansa oleskeluhuoneesta ja lähti vaeltelemaan pitkin hiljaisia käytäviä kohti jotain pientä, yksinäistä paikkaa. Lily ei voinut olla ihmettelemättä sitä, miten Tylypahkan käytävät olivat aina hiljaisia kun sitä kaipasi. Luulisi, että joku koulun oppilaista vaeltelisi samaan aikaan käytävällä kuin hän. Mutta ei hän kyllä seuraa kaivannutkaan...
Hän muisteli, että oli viimeksi yksin kesälomalla ja päätti, että asiaan piti tulla muutos. Hän ei ollut kuin Sirius, joka oli sanonut kerran, että hän vihaa olla yksin. Lily mietti, voisiko se johtua Siriuksen vaikeasta lapsuudesta, mutta päätti jättää asian sikseen. Hänestä ei ollut arvostelemaan, mikä oli Siriukselle rankkaa ja mikä ei. Sirius oli kasvattanut itsellensä kuoren, jota ei avannut kuin harvoille ihmisille, Lily tajusi. Viime vuonna hän oli vielä vihannut Kelmejä ja oli ollut vakuuttunut siitä, kuinka itserakkaita, tunteettomia paholaisia nämä olivat, mutta hän oli erehtynyt pahasti. Hän ei ikinä olisi voinut olla kauempana totuudesta.
Kelmit olivat äärettömän epäitsekkäitä auttaessaan Remusta, joka ainut täysikuu. He kestivät kipua Remuksen vuoksi. Se ei ollut itsekkäiden ja tunteettomien puuhaa, sillä hän muisti minkälaiset haavat Jamesilla oli ollut, kun hän oli kerran palannut Tällipajun luota. Lilylle oli tullut huono olo, mutta James oli ollut aivan kuin ei olisi välittänytkään monen sentin syvyisistä haavoista. Ja kaikki vain kaverin vuoksi.
Lilyä alkoi hieman itkettämään. Mitä hän olikaan tehnyt ystäviensä eteen tänä vuonna? Ei niin mitään, hän tiesi sen. Hän oli saanut kylläkin kaksi uutta ja loistavaa ystävää, mutta menettänyt niistä pitkäaikaisimman. Amyn.
Amyn muisteleminen synnytti kyyneleet Lilyn vihreisiin silmiin. Lily istahti läheisille rappusille ja keskittyi muistelemaan vain ja ainoastaan niitä hyviä muistoja Amystä. He olivat kokeneet liikaa yhdessä, että Lily olisi voinut unohtaa kaiken. Eikä hän halunnutkaan unohtaa – hän halusi kokea surun itse, eikä hän halunnut padota sitä sisällensä kuten Stephanie.
Ehkäpä joskus hän voisi olla yhtä epäitsekäs kuin Kelmit. Ehkäpä joskus hän jopa antaisi elämänsä jollekin muulle. Jollekin tärkeälle ihmiselle.


Pieni vilkaisu peiliin ja tyytyväinen hymy heijastui sieltä takaisin. Hän tiesi näyttävänsä hyvältä.
Kengät jalkaan ja hän oli valmis lähtemään.
”Oletko sinä todella valmis?” epäuskoinen ääni kysyi ja ärtymys täytti valmiina olevan tytön.
”Minä olen toitottanut sitä jo kuukausia, totta kai olen valmis”, tyttö tiuskaisi tuntematta hiukkaakaan sääliä.
”Hyvä on, mutta muista tarkkailla itseäsi”, ääni muistutti vielä ja äänensävystä pystyi päättelemään, että puhuja hymyili. ”Vaikka täytyy minun mainita vielä, että olen todella ylpeä sinusta, tyttöseni.”
”Minä en ole sinun tyttösi”, peilin edessä oleva tyttö tiuskaisi leikillisesti. ”Mutta kiitos kaikesta. Tarkoitan sitä.”
”Tiedän, ettet olisi selvinnyt ilman minua.”
”Tuo on osittain totta.”
”Ohoh, sinä myönsit sen!”
”Pieni valkoinen valhe siis piristää päivää?”
Epäuskoisella äänellä puhunut nainen virnisti. ”Aina!”
”Tiedän sen! Mutta, eikö me voisi jo lähteä?”
”Sinullapa on kova hinku takaisin...”
”Totta kai, kaipaan heitä.”
”Siispä emme viivyttele enempää. Tule, mennään! Seikkailut odottavat!”


Sirius paiskasi koulukirjat laukkuunsa ja huokaisi syvään. Hän tiesi olevansa lahjakas, mutta silti S.U.P.E.R – kokeet huolestuttivat häntä, vaikka hän ei sitä kenellekään myöntänytkään.
Sirius nojasi huolettomasti tuolinsa selkänojaan ja katsoi uteliaasti muita kirjastossa olevia. Heitä ei taaskaan ollut paljon, suurin osa seitsemäs- ja viidesluokkalaisia opiskelemassa ahkerasti tai vähemmän ahkerasti tuleviin kokeisiin.
Sirius katseli pitkän aikaa seitsemäsluokkalaisia tyttöjä. Heistä pari oli hyvännäköisiä. Hän piti eritoten seitsemäsluokkalaisesta, korpinkynteläisestä Nora Wellingtonista, joka oli huumorintajuinen ja hyvännäköinen pitkine ruskeine hiuksineen ja urheilullisine vartaloineen. Mutta silti hän ei vetänyt vertoja Mischalle.
Mischa, niin. Mitä hän tekisi? He eivät olleet pitkään aikaan olleet kaksistaan ja jutelleet... tai tehneet mitään muutakaan. Ei heillä ollut aikaa, oli kaikennäköisiä Kelmi-asioita ja kokeisiin opiskelua, läksyjä ja muita sellaisia. Missä välissä he olisivat voineet olla rauhassa?
Viisas ääni Siriuksen päässä sanoi, että kaikelle pystyi järjestämään aikaa jos halusi. Mutta halusiko  hän? Mistä sitä voisi tietää, mitä todella haluaa? Se ainakin oli varmaa, että Mischa oli hieman surullinen siitä tosiasiasta, että he eivät olleet enää niin paljon yhdessä. Tämän  tyttö oli ilmaissut suoraan Siriukselle.
Siriusta harmitti. Tytöistä tuntui olevan aina harmia. Se oli lopulta erottanut Kelmejäkin. Remus murehti Stephanieta, James halusi olla aina Lilyn kanssa ja hän itse vietti vapaa-aikaansa Mischan kanssa. Muta nyt hän oli keskittynyt ystäviinsä ja heti oli saanut Mischan pahalle mielelle.
Oliko hänen siis valittava ystävistään ja Mischasta? Valinnasta ei tulsi helppo, Sirius tajusi järkyttyneenä. Mutta sisimmissään hän tiesi jo vastauksen.


Ilta alkoi jo hämärtyi horisontissa ja Kelmit kokoontuivat Lilyn ja Mischan kanssa Rohkelikon oleskeluhuoneeseen vain viettämään aikaa keskenään. Kaikki heistä oli loistavalla tuulella johtuen Jamesin tarttuvasta innosta. Poika ei malttanut olla odottamatta finaalipeliä ja jauhoi koko ajan huispauksesta ja piti omistavasti kättään Lilyn olkapäiden ympärillä. Mischa ja Sirius istuivat samalla sohvalla Peterin kanssa ja Remus istui yksin nojatuolissa Lilyn ja Jamesin nojatuolia vastapäätä.
”James, rauhoitu, peliin on vielä pari kuukautta”, Sirius tokaisi kuunneltuaan Jamesin innostunutta pölpötystä, mutta ei voinut olla hymyilemättä. Hän itse odotti peliä yhtä paljon kuin James ja kaikki tiesivät sen Siriuksen piinkovasta kuoresta huolimatta.
”Niin juuri, meillä on vielä pääsiäislomakin siinä välissä”, Remus muistutti järkevästi. ”Ehdit siis vielä hermoilemaan.”
”Ai niin, meillä on sellainenkin”, James mutisi ja hieroi otsaansa. ”Pitäisiköhän meidän mennä kotiin lomaksi, Anturajalka?”
”Mennään vain”, Sirius sanoi ja katsoi vaivihkaa Mischaa. Tämä huomasi katseen ja virnisti.
”Aioitko kysyä minulta lupaa vai?” Mischa nauroi.
Sirius virnisti, mutta hänen sydämensä takoi lujaa. Miksi sellaista tapahtui, kun Mischa nauroi? Oliko hän todella rakastanut vai pelkästään raukka, joka ei uskaltanut jättää tyttöystäväänsä?
”Minäkin menen kotiin”, Remus sanoi ja haukotteli väsyneesti. ”Täysikuu on taas lomalla”, hän mutisi vielä hiljempaa ja sai sympaattiset katseet kaikilta ystäviltään.
”Pärjäätkö sinä?” Sirius kysyi hieman käheästi.
”Totta kai”, Remus sanoi välittömästi; hän ei halunnut paljastaa, että oli hirveän peloissaan. Hänen kotonaan täysikuu suoritettiin ulkorakennuksessa, jonka lukko oli hirveän hatara... Oli vain ajan kysymys, milloin ihmissusi- Remus repisi lukon irti ja pääsisi naapurustoon seikkailemaan. Hän toivoi sydämensä pohjasta, että hänen isänsä olisi muistanut vaihtaa lukon.
”Minäkin menen kotiin”, Peter sanoi ja katsoi kaihoisasti ikkunasta ulos. ”Katsomaan perhettä ja olemaan välillä heidänkin kanssaan.”
”Etkö sinä ollut suunnitellut, että Beata tulisi teille pääsiäislomalla?” Remus kysyi otsa rypyssä.
”Kyllä, mutta emme ole enää yhdessä”, Peter sanoi, mutta hymyili urheasti. ”Hän oli sekopää!”
”Pojat sanovat aina noin entisistä tyttöystävistään”, Mischa vähätteli.
”Ai, sanoiko Bradley sinustakin niin?” Sirius sanoi piikittelevästi ja Mischa katsoi tätä kummissaan. Hän oli ihmetellyt Siriuksen kummallista käyttäytymistä jo hetken aikaa, mutta ei kehdannut sanoa mitään kavereidensa todistaessa Siriuksen kummallisuutta. Hän ei ollut draamakuningatar, kuten eräs hänen tuntema ystävänsä...
”Ei tainnut sanoa”, Mischa tokaisi vain kylmästi ja jätti Siriuksen omaan arvoonsa.
He kaikki olivat hetken painostavassa hiljaisuudessa, kunnes sen rikkoi oleskeluhuoneeseen syöksyvä kuudesluokkalainen rohkelikkopoika.
”Miksi sinulla oli kiire?” pojan ystävä kysyi hengästyneeltä vaaleatukkaiselta pojalta, joka oli hetki sitten rynninyt sisään.
”Muistatko vielä sen ihastukseni?” poika kysyi haukkoen henkeään. ”Se seiskaluokkalainen... Hetkinen... Muistan sen... Steena! Hän on tullut takaisin!”
Mischa pyöritti silmiään kavereilleen ja yritti olla kuuntelematta muiden ohessa poikien keskustelua, mutta seuraava lause kiinnitti hänen huomionsa: ”Ei se ollutkaan Steena, vaan Stephanie! Se se olikin!”
Mischa ja muut kääntyivät salamannopeasti ympäri tuoleillaan ja katsoivat järkyttyneenä vaaleatukkaista poikaa, joka vaikutti olevan hyvin pelästynyt muiden tuijottamisesta. Ennen kuin kukaan oli ehtinyt penätä enempää tietoa pojalta Stephaniesta, tämä astui sisään muotokuvasta.
« Viimeksi muokattu: 01.12.2007 22:23:18 kirjoittanut Natabogi »
I'm gonna run away and never say
goodbye

nuuhku

  • ***
  • Viestejä: 73
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 28. luku 19.10
« Vastaus #113 : 20.10.2007 13:53:46 »
hyvä luku ^^. tykkäsin. jee stephanie tuli takasin ^^ jatkoa odottelen lisää =)

~nuuhku

justiinsa (:

Chikyo

  • ***
  • Viestejä: 91
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 28. luku 19.10
« Vastaus #114 : 20.10.2007 19:52:17 »
Huui, uskomattoman jännä. ^^'

Muutaman kirjoitusvirheen bongasin, mutta ei se mitään. Kyllä minä tästä selkoa sain ;>
Stephanie tuli takaisin Tylypahkaan, jännää.. ((: Mutta Sirius ei saa jättää Mischaa, ei vaan saa.. :o

Jatkoa pian :)
You will lose everything.

koivunkäpy

  • ***
  • Viestejä: 21
    • http://
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 28. luku 19.10
« Vastaus #115 : 21.10.2007 12:05:34 »
Voihan nenä kun on hyvää tekstiä, pikku virheitä siellä täällä, mutta hyvin harvoin, sä taidat saada aineista aina joitakin kymppejä? Oot tosi hyvä kirjoittamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=aMtTJuVH28U&NR=1 <- kuuntelin noissa herkissä kohdissa tätä, tosi hyvä, kannattaa kokeilla!
No jaa, nyt eksyin vähän sivuseikkohin, kuiteskin hyvä ja toivon jatkoa pian, jäi vähän turhan jännään kohtaan tämä taas...
Koivunkäpy

Disenchanted

  • ***
  • Viestejä: 6
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 28. luku 19.10
« Vastaus #116 : 21.10.2007 16:30:25 »
AAAAAAAAAARRRRGHHHHH!!!!! Voi, että ärsyttää! Olin kirjottanu oikein mahtavan ja pitkän kommentin, mutta sitten mä vahingossa poistin sen, enkä varmasti jaksa kirjottaa niin pitkää uudelleen. Ärrin murrin.   >:(
Ihan tyhmää, kun uudessa finissä ei saa yhtä hienoja hymiöitä, kuin edellisessä... Ehe, vähän off topicia.  :D  

Tää oli tällänen "itsensä tutkiskelu" luku, jossa hahmot mietiskeli omaa tilannettaan ja silleen. Ihan jännä lukee.
Ois kiva, jos Lilylle ja Jamesille tapahtuis jotain mullistavaa, kun niillä on menny melko tasaisesti pitkään. Ja oikein odottaisin, että Remus ihastuu Sabrinaan, vaika Stephaniesta nykyään pidänkin. Ehe, rakastan suhde sotkuja.  :D
Kiva, kun kelmit alkaa kelmeilee, toivottavasti ne keksii jotain hauskaa. <3
Sirius ei saa erota Miscahsta nyt!!! Tai kylläpäs saakin, JOS ne palaa yhteen. Tai muuten... *pui nyrkkiä*
Mitäs muuta "jännää" olinkaan kirjoittanut siihen edelliseen kommentiin ennen kuin poistin sen?
Hmm... Ai niin toivottavasti Peterillekin tulee nyt jotain säpinää.

No, niin mitäs minä sanoin, ei tästä tullu yhtä pitkä. Whatevör, odottelen jatkoa.
deinen kleinen,
~Dise  8)
Well I was there on the day
They sold the cause for the queen,
And when the lights all went out
We watched our lives on the screen.
I hate the ending myself,
But it started with an alright scene. <3

Mya Musta

  • Kirvesmurhaaja
  • ***
  • Viestejä: 739
  • Janne on mun sankari.
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 28. luku 19.10
« Vastaus #117 : 21.10.2007 16:55:56 »
Tosi hyvä! Ihanaa kun Stephanie pääsi takasin Tylypahkaan!
Laita pian jatkoa!
"Well every game is big for us."
TEAM Tukkajumala

Ffup

  • ***
  • Viestejä: 6
    • http://www.foorumi.info/pelitys
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 28. luku 19.10
« Vastaus #118 : 23.10.2007 19:01:12 »
Jay, jatkoa. :D
Lainaus
”Olisiko siellä peiton alla tilaa, vai...?”
^Voi sitä Siriusta. :D:D Mutta luulen, ja toivon, etteivät he mitään pahaa siellä peiton alla tehneet (meinasin kirjoittaa sängyn alla. :D).
Arvasin tuossa kohdassa, että kyse oli Stephistä!!!
Lainaus
”Totta kai, kaipaan heitä.”
^Tuo lause varmaan paljasti sen. Steph kun varmasti todellakin kaipasi heitä. Ja hän pääsi aika aikaisin takaisin? :D
Kummankohan Sirre valitsee, kaverit vain Mischan? Veikkaan, että se on kaverit, niiden kanssa hän on kuitenkin viettänyt enemmän aikaa ja varmasti tärkeämpiä kuin Mischa.. Ja hänhän saisi uuden naikkosen milloin haluaisi. :D
TIESIN! Haha, tiesin, että se oli Steph, minähän sanoin! :'D
Ja Sirre käyttäytyy oudosti. :|
Ffup kiittää ja kumartaa.

fudge

  • ***
  • Viestejä: 13
Re: Run Away (Kelmit, het, K-13) 28. luku 19.10
« Vastaus #119 : 28.10.2007 11:39:34 »
Ihanaa! Olet loistavan loistava kirjoittaja ja mahtava mielikuvitus! Mischa ja Stephanie ovat täydellisesti onnistuneita hahmoja, kiitos siitä. En huomannut edes kirjotusvirheitä, noh ehkä yhden taisin, mutta en muista missä se oli  :D.
Ja sitten vielä pikku vinkki: voi elämä Sirius ja Mischa ei saa erota, alan muuten itkemään (näin on käynyt lukiessa tätä fikkiä)!!!

Jatkoi tai hirtän sut Suuren salin kattoon Ruikulin sukilla!  :o
we´re all stars.