Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Aikahyppypyörre [S, 11. Tohtori, Amy ja James Miller]  (Luettu 1208 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Ficin nimi: Aikahyppypyörre
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot, seikkailu ja huumori koska Tohtori
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Tohtori, Amy ja James Miller (Yhdysvaltalainen laskuvarjohyppääjä)
A/N: Joskus hyvät, vaikka hiukan oudot ja hassut ideat syntyvät niistä satunnaisimmista ideoista. Tässä jutussa on itse asiassa plot hole, koska juttu ei käy ihan DW kaanonin kanssa yhteen, mutta mitä pienistä jos ne ei sienistä.. eikun mitä? FF100 Siirtymä.

Aikahyppypyörre

James Miller tarkasti Amyn laskuvarjovarusteita ja nyökkäsi sitten Tohtorille.

”Tohtori, oletko varma että tämä on turvallista?” Amy kysyi.
”Kyllä. Aika lailla. En! Haittaako se?” Tohtori sanoi. TARDIS kiisi eteenpäin aikapyörteessä ja Tohtorin lukemat X-men sarjakuvat lepattivat ympäri TARDISin konsolihuonetta.
”Se on! avaatte varjon kun olette noin 800 metrin korkeudessa”, James huudahti.
”Kuinka tiedämme mikä on noin 800 metriä jos hyppäämme johonkin jossa ei ole taivasta tai maata?”
”Improvisoikaa!”

Amy huokaisi. Hänen teki mieli tehdä sama kuin Roryn, joka oli jo aikoja sitten poistunut toiseen huoneeseen todettuaan, että tämä oli liikaa ja toivomaan että hänen pitkällinen anelunsa siitä, ettei Amy hyppäisi toimisi.

”Pidän ideasta!” Tohtori sanoi. ”Valmiina?”
Amy nyökkäsi epävarmasti.
”Selvä. Minä menen ensimmäisenä”, Tohtori sanoi ja asteli TARDISin ovelle. Sitten hän otti kiinni nenästään ja näytti siltä että olisi hyppäämässä uima-altaaseen.

”Meinasin unohtaa”, Tohtori sanoi ja päästi irti kelvollisen kokoisesta nenästä. ”Tarvitsemme kertakäyttöiset matkakoon aikapyörrekapselit.”
”Kertakäyttöiset mitkä?” James kysyi ja kiristi erästä asunsa remmiä.
”Nämä!” Tohtori sanoi ja kaivoi taskustaan kolme kirkkaan vaaleanpunaista ranneketta, joissa oli pyöreätablettimainen vekotin. ”Sen oikeassa reunassa on tuo nappula. Painakaa siitä niin olette turvassa aikapyörteen voimalta! minä niin rakastan pinkkiä.”
”Veikeä vekotin”, James totesi.

Amy ja James tottelivat Tohtorin käskyä ja tunsivat kuin heidät olisi peitetty pieneen kerrokseen näkymätöntä hattaraa.

”Lasxaucin hattarateknologia, rakastan sitäkin. Siinä atomit ovat käännetty negatiivisessa neutronivirrassa toimimaan eräänlaisena suojaavana haarniskana, ja tämä laite on erikoistettu muodostamaan sellainen aikamatkaajien ympärille! Mutta meidän pitäisi kyllä hypätä. Tulin toiseen ajatukseen yksinhypystä, mitä jos hyppäisimme yhdessä?”
”Käy minulle”, Amy sanoi. Hyppy yksin tuntemattomaan tuntui lievästi pelottavalta, vaikka Tohtori sanoikin että oli ohjelmoinut TARDISin poimimaan heidät.

Tohtori ja Amy astuivat ovelle James perässään.

”James muuten, miksi oikeastaan hyppäsit sinne nyrkkeilykehään?” Tohtori kysyi.
”Mihin nyrkkeilykehään?” kuului Jamesin vastaus, mutta ennen kun Tohtori ehti täsmentää kysymystään hän ja Amy tempautuivat äkillisen aikatöyssyn ja –tuulen yhteisvaikutuksesta pyörteeseen, ja TARDIS katosi näkyvistä.

”Wheeeeee”, Amy huusi.
”YOLOOOOO”, Tohtori huusi.
”Tohtori mikä tuo oli?” Amy huusi Tohtorille.
”Se on lyhenne! Tarkoittaa sitä, että elämme vain kerran!”
”Minä tiedän mitä se tarkoittaa, mutta miksi huusit sen?”
”Ajattelin että se on uusi iskulauseeni! Tiedätkö, niin kuin TADAAM YOLO” Tohtori huusi ja heitti voltin.
”Sinä et voi huutaa sitä kun olemme mahdollisesti kuolemassa!”
”Miksi en?”
”Sinä et vaan voi tehdä sitä, sinulla on parempikin iskulause tähän tilanteeseen!” Amy sanoi ja katsoi sitten Tohtoria. Sitten he huusivat yhteen ääneen:

”GERONIMOOOOOOO!”
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan