Kirjoittaja Aihe: Juostaan yöstä aamuun, S, vähän vajaa tuplaraapale  (Luettu 1555 kertaa)

planeettabaletti

  • ***
  • Viestejä: 30
Nimi: Juostaan yöstä aamuun
Kirjoittaja: planeettabaletti
Ikäraja: S
Paritus:  Tulkinnanvarainen

A/N: Tällainen siis. Jotain 160 sanaa, niin eikö se silloin ole vajaa tuplaraapale?

”Tule”, sä sanoit ja viittilöit mua seuraamaan. Kirmasit pari askelta edellä, kuin lapsi. Välillä käännyit vilkaisemaan, että seuraanhan mä varmasti. Mitä muutakaan mä olisin voinut tehdä kuin seurata?

Pian me tultiin tuttuun leikkipuistoon, jossa me oltiin istuttu niin monet kerrat, muttei kertaakaan kahdestaan. Yö oli jo laskeutunut, ja kun mä katsoin taivaalle, mä näin satoja tähtiä. Sä istuit keinuun ja ponkaisit vauhtia lyhyillä jaloillas. Sussa oli jotain niin suloista. Punaiset posket, ilmavirrassa liehuvat hiukset, puhumattakaan siitä hymystä. Sun hymys oli viaton, lapsenomainen, ihan kuin moni muukin asia sussa.

Tuntien kuluessa me päädyttiin istumaan hiljakseen pyörivään karuselliin. Mä ihmettelin, että eikö sun vanhemmat kaipaa sua kotiin, ja sä vaan nauroit. Me istuttiin ja juteltiin lähes kaikesta maan ja taivaan välillä, ja välillä oltiin vaan hiljaa. Me katsottiin tähtiä yhdessä, ja sä muistit kaikkien tähtikuvioiden nimet.

Kun kello oli mun arvion mukaan lähemmäs aamukolmea, sä sanoit lähteväsi. Mä jäin puistoon istumaan, ihan yksin. Ja mä istuin siellä vielä monta tuntia.
« Viimeksi muokattu: 07.12.2012 02:47:52 kirjoittanut planeettabaletti »
"Life is the art of drawing without an eraser." - John W. Gardner

elendir

  • haaveilija
  • ***
  • Viestejä: 139
  • oi jos silmät saisin kaltaisensa...
Vs: Juostaan yöstä aamuun
« Vastaus #1 : 22.10.2009 08:19:06 »
Tämä oli ihana! Johtuen ehkä siitä, että pystyn todella hyvin näkemään itseni tuolla joskus menneisyydessä ja siitä tulee surullisia muistoja mieleen. Voin kuvitella, mitä tämä keinuun jäävä henkilö ajattelee ja mihin kaikki lopulta päättyy.

Yleisellä tasolla, jos en sekoita omaa elämääni tuonne joukkoon, tämä olisi varmasti myös sykähdyttävä, mutten osaa arvioida, kun näen tämän omien silmieni läpi.

Jutun nimi vähän pistää silmään... Jos olisin pilkunviilaaja, enkä ajattelisi mitään syvemmin, ärsyyntyisin siitä, että otsikko viittaa juoksemiseen, kun todellisuudessa tuo tapahtuu lähinnä istuen. Omana itsenäni, eli syvällisesti ajattelevana wannabe-nerona, näen tämän ajankulun nopeutena. Liekö se sitten sinun tarkoituksesi on aivan eri asia ::)

Kirjoitusvirheitä on löytänyt yhtään :) Tosin en niitä kyllä kovin tarkkaan etsinytkään, kun upposin tarinaan...

Kaunista tekstiä! Elendir kiittää. :)
Jos leijuminen johtuu ilosta, tuleeko painovoimattomassa tilassa onnelliseksi? Tasan ei mene nallekarkit!