Auta minut pakenemaan | S, angst, song

[Ria]

Name: Auta minut pakenemaan
Author: Ria
Beta: Bloody Princess
Rating: S
Genre: Angst, Songfic
Disclamer: Biisin sanat kuuluvat Happoradiolle kaikki muu onkin sitten miun.
A/N: Eli toi biisi on Happoradion Nukahdistus. Tämä kirjoitettu nopeasti tuota biisiä kuunnellen joten laatu voi olla sen mukaista Ja taas kerran nimestä kiitos Toujors Purille! Osallistuu albumihaasteeseen Happoradion biisillä Nukahdistus.



Makuuhuoneessa pyörii paha tuuli ja levottomat lakanoissa
Peiton liikkeistä huomaan ettet löydä unenjuurta sinäkään

Pyörin sängyn laidalta toiselle. Välillä nousen istumaan ja ravistan päätäni. Haluan nämä ajatukset pois. Ei ole kiva, ei yhtään kiva. Liian monta ajatusta liian pienessä päässä. Ahdistus, turhautuneisuus, väsymys. Kaikki iskevät samaan aikaan.

Ajatukseni on parvi kärpäsiä
Päässä ja pitkin huonetta
Enkä löydä lätkää jolla liiskata ne
ja surinansa sammuttaa

Haluan ne pois. Ne surisee kuin mikäkin ampiainen ampiaispesässä kun mesikämmen sitä heiluttaa. “Muista viedä lappu Kelaan. Muista tulla siskosi syntymäpäiville. Älä unohda palauttaa esseetä. Hän meni jo, nyt se on liian myöhäistä. Ikävä. Haluan olla yksin. Älkää jättäkö minua yksin. Haluan jonkun tänne. Jonkun luotettavan. Haluan jutella. Haluan vaieta kaikesta.”

Auttakaa, en saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa, en saa sammumaan silmien paloa

Liian ristiriitaisia ajatuksia. Ajatuksia, jotka eivät anna nukkua rauhassa. Osa arkipäiväisiä asioita, joista ei nyt tarvitsisi huolehtia, huolehdin silti. Osa asioita mistä pitää huolehtia, mitkä eivät ole vakavia. Osa vakavia ajatuksia, joiden kanssa en halua olla yksin. Osan kanssa haluan olla yksin. Haluan jonkun, jolle voisin puhua, jonkun johon voisin luottaa. Haluan pystyä nukkumaan, ilman näiden kaikkien ajatusten häiritsemistä.

Meit' on liian monta tässä vuoteessamme,
en taida sekaan sopia
Ulosottomiehet, sanat sanomattomat, kaikki väärät valinat
Eikä ihme oo et karttuu univelkaa, kun kaiken sillä maksan pois
Ihmeet innostuksen, matkat masennuksen,
selästä yömme raavitaan

Liian monta asiaa tekemättä. Lappuja viemättä, kouluun esseitä tekemättä, aivan liikaa muistettavia asioita. Muistan yhden, sitten unohdan toisen. Ja lopulta unohdan puolet asioista mitä pitää muistaa, joku suuttuu ja saan kärsiä. Miksi elämä ei ikinä kohtele reilusti? Miksi kukaan ei anna unohduksia anteeksi? Miksi kaikki on niin tarkkaa? Minä en tiedä, mutta haluaisin tietää. Ihmiset ovat julmia, aina olleet. Kukaan ei anna yhtä unohdusta anteeksi. Unohdat tehdä kotona yhden kotiaskareen, saat kotiarestia. Koulussa unohdat palauttaa aineen, saat nelosen. Töissä unohdat mennä töihin, tulee potkut. En tule ikinä pärjäämään elämässäni.

Auttakaa, en saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa, en saa sammumaan silmien paloa
Auttakaa, en saa sammumaan aivojen valoa

Joskus haluaisin vain sammuttaa aivot, olla ajattelematta, muistamatta. Olisi helpompaa, ei tarvitsisi ahdistua kaikista ajatuksista tai muistaa tärkeitä päivämääriä. Saisi vain olla, tekemättä mitään, ajattelematta mitään. Olisi sekin parempi kuin tämä elämä.

Haluan apua, olen varma siitä. En kuitenkaan tiedä keneltä sitä apua haluan. En ammattilaiselta, en todellakaan. Joltain ystävältä, joltain rakkaalta. Haluan vain, että joku kuuntelee ja kertoo, että kyllä kaikki on hyvin. Kaikki järjestyisi. Kuka sen minulle kertoo? Ei kukaan... Ei yhtään kukaan...

Auttakaa, en saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa, en saa sammumaan silmien paloa
Auttakaa........Auttakaa!!