Kirjoittaja Aihe: Multifandom: Muistokuvankaunis | S | Ronja/Peppi | raapalesarja 2/10  (Luettu 1352 kertaa)

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 410
Title Muistokuvankaunis
Rating S
Fandom Multifandom
Pairing Ronja Ryövärintytär / Peppi Pitkätossu
Disclaimer Hahmot ja miljöö kuuluvat Astrid Lindgrenille.

Summary Ronja oli siinä, mutta kuitenkin niin kaukana.

A/N Huokaisin ensin turhautuneena, kun sain Tropes-haasteessa tehtäväkseni kirjoittaa amnesiasta (=muistin menetys/muistin häiriöt). Pitkään pää löi tyhjää, kunnes Angie onneksi auttoi ajatukset alkuun. Tämä tulee olemaan muutamien raapaleiden mittainen sarja. Toivottavasti tämä löytää lukijansa. ♥ Ronjaa ja Peppiä pääset fiilistelemään myös täältä.







Yksi - ajattaret


Ronja oli matkannut liian lähelle ajattaria.

Typerä Ronja.

Peppi oli niin vihainen, että kyyneleet olivat kohonneet kirvelemään hänen silmiään.

”Miksi sinun täytyy aina olla niin tyhmänrohkea?” Peppi kuiskasi irvistäen, vaikka hän tiesi, ettei syvässä unessa oleva Ronja kuullut hänen sanojaan. Hän puristi käsiään nyrkkiin niin voimakkaasti, että kynnet jättivät punertavia jälkiä kämmenten ihoon.

Sade rummutti puumajan kattoa. Peppi valvoi Ronjan vuoteen vierellä ja katseli ulos ikkunasta, jonka raosta metsän siimeksessä majailevien ajattarten kirkuna yhä ylsi hänen korviinsa. Ronja oli uskaltautunut liian lähelle niiden pesää ja liukastunut märällä sammalmättäällä yrittäessään karistaa olentoja kannoiltaan.

Surutta ja naurusta kirkuen ajattaret olivat vieneet Ronjan muistot mennessään. Jäljellä oli vain tuttu, toisella suupielellä viipyvä kujeileva hymynkare. Tuike, joka ryövärintyttären silmissä yhä eli tämän ollessa hereillä oli villi, mutta etäinen.

Ronja oli siinä, mutta kuitenkin niin kaukana. Etäisyys tuntui julmalta. Kamalammalta, kuin fyysinen välimatka Huvikummun ja Matiaksenlinnan välillä oli koskaan tuntunut.

Peppi puri huultaan, jottei olisi purskahtanut itkuun. Hän tahtoi Ronjan takaisin. Hänen Ronjansa.

Mutta kuinka se onnistuisi? Peppi ei tiennyt, sillä Ronja oli heistä kahdesta ollut aina se, jolla oli ratkaisu jokaiseen ongelmaan. Peppi suukotti ryövärintyttären naarmuista kämmenselkää ja kömpi sitten tämän viereen kapeaan vuoteeseen.

Hän lupasi yrittää - hän tekisi mitä vain saadakseen Ronjan muistot palaamaan.

Ja kun Ronjan muistot palaisivat, he kävisivät varkain piilottamassa ajattarten pesän täyteen piikkiohdakkeita ja kuusenkäpyjä.




« Viimeksi muokattu: 26.12.2023 20:58:36 kirjoittanut Ingrid »

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Angelina

  • ***
  • Viestejä: 6 516
Oi jee, ihanaa kun sait tämän aloitettua ♥ Tässä on niin loistava lähtöasetelma, etten malta odottaa mitä saat tästä vielä aikaan!

Mun mielestä oli hieno idea, että juuri ajattaret veivät Ronjan muistot - todellakin fandomiin sopivaa ja täysin uskottavaakin (ainakin mulle), koska en tiedä niistä mitään sen enempää kuin että ne oli kauheita ja kirkuivat :'D Tässä myös jännittää Pepin puolesta, koska Ronja varmastikin on juuri se, joka kenties tietäisi mitä nyt pitäisi tehdä tai ainakin mikä saattaisi auttaa. Peppi sen sijaan on aikalailla mukavuusalueensa ulkopuolella, joten hänen avuttomuudentunteensa on kovin ymmärrettävää ;;

Lainaus
Ronja oli siinä, mutta kuitenkin niin kaukana. Etäisyys tuntui julmalta. Kamalammalta, kuin fyysinen välimatka Huvikummun ja Matiaksenlinnan välillä oli koskaan tuntunut.

Aaaaah tämä, voi Peppi-parka <3

Jään erittäin innolla seurailemaan 😍


or perhaps in slytherin,
you'll make your real friends


bannu © Inkku

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 410
Angie ♥ Kiitos kuuluu sulle siitä, että tämä sai tuulta siipiensä alle. Luultavasti ilman sua tämä olisi jäänyt ajatuksen tasolle, koska olen niin pitkään ollut kirjoittamatta yhtikäs mitään. Luulen, että Lindgrenin kirjoissa ajattaret kyllä poikkeavat aika paljonkin siitä, millainen mielikuva mulla niistä on, mutta toisaalta tykkään siitä, että hän kirjoittajana jätti tilaa lukijan itsensä mielikuvitukselle. Joten, mitäpä minäkään muuta kuin totaalisia pahanilmanlintuja niistä olisin tehnyt. Kiitos, kun aina jaksat tsempata ja käydä jättämässä kommentin. <3




Kaksi - tulenteko


Kaikki Ronjassa oli tuttua, mutta samalla äärettömän vierasta. Peppi tunnisti ryövärintyttären tämän naurusta, hymystä ja laventelin tuoksuisesta hiuspehkosta, mutta satunnaisista kosketuksista ja ohikiitävän hetken kestävistä katseista puuttui se onni ja huuma, jonka Ronja oli jakanut vain ja ainoastaan hänen kanssaan. Se särki maailman vahvimman naisen sydämen joka päivä uudelleen ja uudelleen.

Peppi ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, sillä niin hän oli sekä itselleen että Ronjalle luvannut. Hänellä oli suunnitelma, jonka hän oli keksinyt lueskeltuaan Ronjan isoäidin vanhoja päiväkirjoja öiden hämärässä, ja niinpä hän erään syyspäivän tullen pyysi Ronjaa lähtemään mukaansa retkelle.

Ronjan seikkailunhaluinen, villi ja ennakkoluuloton sielu eli yhä voimakkaana ryövärinaisessa, ja niinpä hän olikin empimättä lähtenyt Pepin mukaan.


”Taidatko tulenteon?” Ronja kysyi pyyhkiessään hikikarpaloita otsaltaan. Hän oli juuri kantanut suuren kasan polttopuita heidän telttansa kupeeseen nuotion sytyttämistä varten.

Pepin mieliala laski aavistuksen, kun hän katsoi ryövärintyttären kysyviä kasvoja – juuri Ronja oli ollut se, joka oli opettanut hänen kömpelöt sormensa sytyttämään valkean monta auringonkiertoa sitten, heidän telttaillessaan ensimmäistä kertaa keskenään.

Vaivoin Peppi sai huulensa kaartumaan pieneen hymyyn, mutta se jäi puolitiehen hänen saadessaan yllättäen ajatuksen. Hän selvitti pikaisesti kurkkuaan ja haroi hiukan teatraalisesti punaisia hiuksiaan.

”En”, hän valehteli ja pyöritteli tuluksia kädessään kuin ei olisi koskaan aiemmin moisia nähnytkään, ”mutta kenties voit näyttää minulle, kuinka se onnistuu?”

Ronjan suupielelle kohosi eloisa ja itsevarma hymy – Peppi tiesi, että ryövärintytär oli mielissään saadessaan opettaa erätaitoja muille.

”Totta kai”, hän lupasi ja istuutui Pepin viereen, alkaen sitten neuvomaan tälle tulenteon perusteita.

Sanasta sanaan aivan, kuin heidän ensimmäisellä yhteisellä telttaretkellään vuosia sitten.





Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Angelina

  • ***
  • Viestejä: 6 516
Lainaus
Ronjan seikkailunhaluinen, villi ja ennakkoluuloton sielu eli yhä voimakkaana ryövärinaisessa, ja niinpä hän olikin empimättä lähtenyt Pepin mukaan.

Emmä tiiä, jotenkin ihana ajatus kuitenkin ettei Ronja ole ihmisenä sen kummemmin muuttunut - vaikka toki Pepille varmasti kamalaa, että Ronja on tavallaan oma itsensä muttei kuitenkaan ole.  Mutta että seikkailumieli, ennakkoluulottomuus ja villiys on Ronjassa niin sisäänrakennettuna, ettei ne poistu mihinkään vaikka muistot onkin viety!

Aaaaah, tää kyllä riipaisee mua ja taatusti tulee riipaisemaan aina loppuun asti vaikka oonkin sisältä kuollut 😭


or perhaps in slytherin,
you'll make your real friends


bannu © Inkku