Title: Kaipuun sininen kukka
Kirjoittaja: Vlad
Genre: Angst
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
A/N: Tämän tekstin tarkoituksena on avata mun pientä blokkiani, jotta toinen teksti sujuisi vähän paremmin. Ja tämä tuplaraapale osallistuu OTP10-haasteeseen. Jotenkin tällä parituksella on helppo kirjoittaa angstia. (myös muutakin, mutta angstia kanssa)
Ruskeahiuksinen mies istui pienellä ja hivenen kuluneella penkillä ja katseli taivasta. Penkki oli jollain tapaa hyvin paljolti samanlainen kuin mies itse. Kumpikin oli ikäänsä nähden yllättävän kulunut ja rähjäinen, kumpikin oli nähnyt elämää ja varsinkin elämän huonoja puolia. Kumpikin jaksoi kaikesta huolimatta kulkea eteenpäin. Tosin, miehen kohdalla jaksaminen ei ollut niin itsestäänselvyys kuin penkin osalta. Mies oli jo useammin kuin kerran miettinyt, miksi hän oli täällä, mitä tehtävää hänellä enää oli. Tähän mennessä hän ei ollut vielä löytänyt vastausta, mutta hän jatkoi etsimistä.
Miehen sormissa oli pieni sininen kukka, joka toi miehen mieleen muistoja menneestä. Muistoja ajasta, kun hänellä oli vielä seuranaan aina niin nauravainen mustahiuksinen mies, Sirius. Siriuksen kanssa vietetty aika oli hänen elämänsä kiistattomasti parasta aikaa. Hän oli nauranut, hän oli rakastanut, hän oli ollut elossa. Nyt se kaikki oli mennyttä. Sirius oli kuollut Remuksen silmien edessä Taikaministeriössä mustatukan serkun taikaan. Sirius oli vaipunut verhon taakse, eikä ruskeatukka voinut tehdä mitään. Ei mitään muuta kuin tukea Harrya, joka oli menettänyt kummisetänsä, vaikka Remuksella oli omakin tuskansa voitettavana.
Kukka putosi sormien lomasta maahan ja Remus vajosi polvilleen maahan. Aina kaikkia kiinnosti ensimmäisenä Harry, mitä Harrylle kuului, miten tämä jaksoi. Kenenkään mieleen ei tullut koskaan kysyä Remukselta, miten hän oli jaksanut rakkaansa menettämisen jälkeen. Kyynelet juoksivat vuolaasti miehen arpisia poskia pitkin ja Remus asetti pienen sinisen kukan hellästi harmaan hautakiven päälle.
Nuku hyvin, Sirius.
