Kirjoittaja Aihe: Perillinen: Elämästä ja kuolemasta | S | drama, action  (Luettu 2085 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Author: Duzku
Beta: - hukkui enkä löytänyt
Fandom: Chistopher Paolinin Perillinen
Ikäraja: S
Disclaimer: Minun ei ole mikään, eikä kukaan tahtonut hyvittää luomisen tuskaani.
Genre: action, drama + angstin murenta
Hahmot/Paritus: Murtagh & Thorn, Arya (& Fírnen) (viittaus Eragon/Aryaan, voi lukea myös Murtagh/Aryaa)
Kesäetydihaaste, Kirjoita & Kommentoi - Perillinen

Summary: ”Liian myöhäistä!” Murtagh karjui haltian kielellä tuulen yli, pärski suustaan suolaista vettä.

A/N: Tästä saa kiittää tätä kuvaa, kiitokset Nevillalle. Toivottavasti ei ole liian kaukaa haettua, ja toivottavasti joku tykkää ja uskaltaa pistää puumerkinkin.
Murtaghista pitäisi kirjoittaa enemmän.





Elämästä ja kuolemasta
Aaltojen mustaan syliin



Jyrähdystä seuraava välähdys läpivalaisi Thornin hurmeenpunaiset siivet värjäten lohikäärmeen selässä istuvan Murtaghin punaiseen, suomujen kirkkaiden heijastusten läikittämään hehkuun. Murtagh ulvoi hurjasta riemusta painautuessaan satulassa tiiviisti vasten Thornin suomuista kaulaa. Ylös, uudestaan!

Thorn vastasi karjaisemalla keuhkojensa pohjasta.

Luonnonvoimia ei voinut hallita. Niiden rinnalla he olivat ikuisia kakkosia, ja juuri se kiistaton tosiasia ajoi Murtaghin tähän hurmaan, jonka he jakoivat Thornin kanssa vellovan aallokon yläpuolella uhmatessaan tuulta ja tuiverrusta kerran toisensa jälkeen. He olivat tumma nuoli vasten pilvien patsaita, kapinallinen parivaljakko, joka viisti meren vaahtoa syöksyjen ja nousujen välillä.

He kiipesivät tuulta vasten takaisin taivaalle. Aavalla meri yhtyi saumattomasti pilviin, taivaalla pilvien alla Thorn joutui taistelemaan suolaisen tuulen aiheuttamaa turbulenssia vastaan.

He pyyhkäisivät rankkasateen läpi uuteen syöksyyn kohti aaltojen mustaa syliä.

Lakikohdassa, siinä missä Thorn alkoi kallistaa suomuista ruumistaan alaspäin, Murtagh vannoi nähneensä jotain mantereesta ulkonevaa nientä peittävien pärskeiden takana.

Seis! Murtagh jännitti otettaan Thornin niskapiikistä pitääkseen päänsä ylhäällä ilmamassan paiskautuessa silmänräpäyksessä syöksyn pysäyttäviin valtaviin siipiin. Murtagh tunsi kumppaninsa ponnistukset omassa lihassaan haravoidessaan katseellaan myrskyävää merta.

Mitä nyt?

Näin jotain, vannon, että näin. Katso pääsetkö tuonnemmas. Murtagh jakoi havaintonsa Thornin kanssa.

Olisiko se ollut villi lohikäärme?

Murtagh jäyti huulta hampaillaan ja mietti Thornin arvelua. En tiedä, näin vain välähdyksen… Mutta mikä muukaan se voisi olla?

Pitäisikö meidän käydä katsomassa?

Jos pääset etenemään tässä ristituulessa.

Pitkältä tuntuvien minuuttien jälkeen Thorn pyyhkäisi kivisen niemen yli – Murtagh kääntyi satulassa pitääkseen katseensa ihmishahmossa, joka näytti aikovan suin päin aaltoihin. Hahmo oli selvästi nainen, ja mitä pidempään hän sai havaintoja, sitä varmempi hän oli siitä, että kyseessä oli haltia – Thornin siivet viistivät vettä, metrien korkuinen hyöky lähti kaatumaan heidän päälleen, ja sitten he olivat jo sen yläpuolella ja Thorn taisteli kääntääkseen lennon takaisin, toiseen ylitykseen.

Mitä tuo haltia aikoo, onko hän tullut hulluksi –

Murtaghille valkeni. Hän oli varma, että oli nähnyt mereen vajoavan lohikäärmeen.

Thorn! Heti kun annan merkin sukellat niin matalalta kuin pystyt joutumatta mereen!

Thorn vaikutti huolestuneelta. Kun hän ei väittänyt vastaan, Murtagh alkoi kiskoa satulan hihnoja irti jaloistaan.

Pysy ilmassa ja yritä katsoa näetkö lohikäärmettä missään. Hän on mahdollisesti vihreä tai sininen.

Kun Thorn syöksyi matalalta kivien yltä, Murtagh oli jo ilmassa, putosi halki kivikkoon murtuvien aaltojen ja ympärillään kohoavan raivostuneen meren, tuli horjahtaen alas veden peittämille liukkaille kiville ja kastui päästä varpaisiin.

Hän sai otteen haltian vyötäisiltä kreivin aikaan. Kapeat kädet huitoivat ilmaa hänen tiukassa otteessaan, haltia sylki epätoivosta vääristynein katsein raivokkaita uhkauksia, kirosi, kiljui ja rimpuili ja sai perille muutaman iskun jotka saivat Murtaghin irvistämään.

”Typerys, päästä irti! Kumppanini on tuolla!”

”Liian myöhäistä!” Murtagh karjui haltian kielellä tuulen yli, pärski suustaan suolaista vettä. ”Lohikäärmeeni on ilmassa, ja jos hän ei näe kumppaniasi, on jo liian myöhäistä!”

”Päästä irti, en voi jättää häntä yksin! Minun täytyy mennä!”

”Ei todellakaan täydy!”

Murtagh piteli haltiaa estottomammin ja suolsi sanoja kiivaasti. ”Kuuntele, haltia! Juuri nyt olisit valmis mihin tahansa, mutta ketä se auttaa, jos sukellat tuonne ja kuolet? Mieti selväjärkisemmällä hetkellä uudestaan, ja jos sittenkin tahdot kuolla – siitä vain sitten, en estä!”

Haltia oli livetä hänen käsistään. Pitkät mustat hiukset tarttuivat märkinä Murtaghin kasvoihin ja hän tunsi jäntevän kehon kaaret repeytyneiden, läpimärkien vaatteiden alla, he taistelivat elämästä ja kuolemasta.

Pahinta oli että Murtagh tiesi tarkalleen miltä haltiasta tuntui.
 
Pian Murtagh saattoi kantaa voipuneen haltian tyrskyistä rantaan. Haltianaisen kalpeat kasvot hopeisen otsarivan alla raidoittuivat sateesta ja kyynelistä ja vääntyivät surusta, jonka Murtagh tiesi musertavan kapeita hartioita.

Thorn syöksyi myrskyn läpi rantakalliolle. Murtagh, kuinka kuningatar-haltia voi?

Et löytänyt vilaustakaan?

Surullinen vinkaisu oli riittävä vastaus. Murtagh heijasi sylissään nyyhkyttävää haltiaa ja toivoi ettei joutuisi kertomaan Eragonille taas yhdestä menetyksestä.
« Viimeksi muokattu: 12.04.2017 05:51:55 kirjoittanut DulzGram »
pannu by wolferain ♥

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 786
  • Not killing people is really hard.
Vs: Perillinen: Elämästä ja kuolemasta | S | drama, action
« Vastaus #1 : 19.06.2015 00:27:41 »
Mun ensimmäinen lukemani Perillinen-ficci ja se oli sitten tällainen. Huhhuh, en kyllä osannut odottaa mitään näin surullista, voi apua, en oikein edes tiedä mitä sanoa!

No tuota, Murtagh on mun mielestä hyvin mielenkiintoinen hahmo, etenkin Galbatorixin kuoleman jälkeen. Voisin hyvin kuvitella, kuinka Murtagh pelastaa vaikka ihan tuntemattomankin (kuten mitä ilmeisimmin luuli tässä ensin tekevänsä) - hän on kuitenkin hyväsydäminen ja kiltti, oikeudenmukainen. Mua vähän surettaa, että Murtagh on ehkä vähän sellainen yhteiskunnan hyljeksimä menneisyytensä ja isänsä vuoksi.

Lainaus
sai perille muutaman iskun jotka saivat Murtaghin irvistämään.
Tykkäsin tästä kohdasta, koska tää muistuttaa mua itsensä Paolinin tekstistä! Irvistäminen on jotain sellaista, mitä mulle jäi erityisesti mieleen kirjoista, koska siellä kaikki aina irvistelivät, erityisesti kivusta. Ihana että oot saanut sen tähän mukaan!

Pidin tästä tekstistä kovasti, vaikka se olikin surullinen. Haluan ajatella, että tuo loppu jättää vähän auki sen, oliko Fírnen lopulta sittenkään kuollut vai pääsisikö ehkä kuitenkin ylös niistä aalloista jollain ihmeen konstilla.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Tutitutie

  • Vieras
Vs: Perillinen: Elämästä ja kuolemasta | S | drama, action
« Vastaus #2 : 20.06.2015 00:22:18 »
Hei, Tutitutie täällä, hyvää yötä! (Tämä siis on tervehdys, ei hyvästit) ;D
Kiirjoittamasi teksti sai minut todella hyvin mukaan tarinaan. Varsinkin kuinka kuvailit miten tuuli tarttui Thornin siipiin niin elin täysillä mukana. Sydäntä lämmitti se, kuinka Murthag oli valmiina pelastamaan kenet vain, ei rodulla tms väliä, joka kertoo juuri tästä että ei ole väliä kenen perillinen on vaan kuka itse on. :)
Itse tykkäsin kovasti, kuten aiemmin mainittu tuosta irvistelystä, kaikki aina vaan irvistelevät, joka on täysin luonnollista kun sattuu XD
Totta kai loppu oli hyvin surullinen, mutta hyvä kun jätit sen silleen auki, että ehkä Fírnen voisi uida sieltä ylös... toivo elää!
Kiitos hyvästä ficistä! :P ja pahoittelut sekavasta kommentista!
Tutitutie

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Perillinen: Elämästä ja kuolemasta | S | drama, action
« Vastaus #3 : 22.07.2015 11:56:17 »
En kyllä ole turhan paljoa lukenut Perillistä, joten pitäisi ehkä lukea näitä enemmänkin, tämä fandom kun kuitenkin sattuu olemaan aika lähellä sydäntä.

Lakikohdassa, siinä missä Thorn alkoi kallistaa suomuista ruumistaan alaspäin, Murtagh vannoi nähneensä jotain mantereesta ulkonevaa nientä peittävien pärskeiden takana.
Nyt on ihan pakko lainata tämä kohta, koska tuo kursivoimani sana aiheutti kyllä hetkellisen pohdintatuokion. En vain meinannut millään saada kiinni siitä, mitä tarkoitit tuolla ennen kuin vasta luettuani koko jutun, jolloin ymmärsin sun kenties tarkoittaneen niemeä. En sitten tiedä, että miten kyseinen sana taipuu, että johtuiko mun ymmärtämättömyys sanan erikoisesta taivutuksesta vai siitä, että olen kulkenut muutenkin hitaalla tänä aamuna, mutta ajattelin kuitenkin nostaa sen esille. (:

Nyt täytyy kyllä sanoa, että vaikka alkutiedoissa luki parituksen kohdalla viittaus Eragon/Aryaan, niin mä en ainakaan huomannut tässä mitään sen suuntaistakaan, mutten sitten tiedä johtuuko se ihan vain siitä, että vältän tuota paritusta kuin ruttoa... :D Murtagh/Aryaan löysin kyllä kivoja viitteitä täältä, vaikka paritankin Murtaghia enemmän Nasuadalle (hitto, kun meni kauan saada tuo nimi oikein! :D). Tykkäsin kuitenkin siitä, että tässä oli jätetty avoimeksi tuo paritus, eikä kumpaakaan näistä tuotu niin vahvasti esille, ettei tätä olisi voinut lukea ihan parituksettomanakin. Tykkäsin myös siitä, että tässä Murtaghia ei hirveästi kiinnostanut, minkä rodun edustajaa hän oli pelastamassa, kunhan vain saisi tämän pelastettua. Liityn myös Lauchuon ja Tutitutien kommenttien sekaan siinä, että tuo lopetus jäi kivasti avonaiseksi, ettei siinä suoraan sanottu, jäikö Fírnen sinne aaltojen alle vai pääsikö tämä toisella vai tavalla pois sieltä. Ehkä tuo lopetus viittaa enemmän siihen surullisempaan vaihtoehtoon, mutta sitä ei kuitenkaan ole vielä ehkä ihan kiveen hakattu, joten kenties on vielä toivoa, että Fírnen pystyy vaikka uimaan turvaan sieltä.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Vs: Perillinen: Elämästä ja kuolemasta | S | drama, action
« Vastaus #4 : 24.07.2015 18:01:03 »
Nyt oon yrittäny vastata näihin jo kolmesti, ei hyvä päivä! Josko nyt!

Lau-kultu: Olen pahoillani ilkeästä surullisuudesta, mutta hyväksi onneksi loppu sentään jäi auki, eikö totta? Oon aina kuvitellu, että varsinkin muututtuaan Thornin kanssa päästäkseen valoista irti nämä kaksi olisivat varmasti pelastaneet kenet tahansa, antaneet jokaiselle ainakin mahdollisuuden, riippumatta rodusta taikka mistään muustakaan. Murtagh surettaa muakin :>
Hah, en edes tajunnut, miten paljon alkuperäisteoksissa kiristellään hampaita ja irvistellään, hyvä poiminta!  ;D Hurjasti kiitoksia!

Tutitutie: Tervehdys ;) Kiitos, ihana kuulla että pidit! Tykkäsin tunnelman kuvaamisesta tosi paljon itse, näköjään jotenkin oon onnistunukin. Kiitos!

LillaMyy: Haha, krittiikkiä on aina kiva saada, oikeasti  ;D Mietin kirjoittaessa jo tuota sanaa, mutta en sitten jäänyt siihen kiinni. Ilmeisesti sanalla niemi on kaksi muotoa tuossa sijassa, nientä ja niemeä, joten sinänsä virhettä ei ole - lukijakokemuksena huomautuksesi on otettu vakavuudella vastaan.
Viittauksella Eragon/Aryaan tarkoitan tuota viimeistä lausetta, Murtagh miettii sitä joutuuko kertomaan Eragonille lopulta Aryankin kuolemasta tai muuten vain rikkoutumisesta, mutta tämän voi lukea täysin parituksettomanakin. Canonissa kun Eragon/Arya tehdään niin ehdottoman selväksi, että vaikka Eragonin tunteet joskus muuttuisikin, muisto ja vaikutus niistä jää. Totta puhuakseni paritus ei mulle mikään OTP ole, vaikka en osaisi kuvitella Perillinen-universeä jossa Eragon/Aryaa ei edes yksipuolisena olis koskaan ollut...
Murtagh/Nasuada forever! Tästä muuten piti tulla selkeämmin Murtagh/Aryaa, mutta ei sitten. Ehkä joskus palaan asiaan.
Kiitos <3

-Duzku
pannu by wolferain ♥