Kirjoittaja Aihe: Suuri Suunnistuskilpailu, Kelmit, K11, (4.luku ilmestynyt 25.12!)  (Luettu 5217 kertaa)

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Nimi:Suuri Suunnistuskilpailu
Kirjoittaja: Minä itse, Myself
Beta: Ei ole. Jos joku asiasta kiinnostuu, niin laita vaan yksäriä reippaasti tulemaan!
Ikäraja: Tässä vaiheessa veikkaisin K11 // Vanilje tarkensi alkutietoihin ja otsikkoon korkeimman ikärajan.
Paritukset/Henkilöt: Kelmeistähän tämä kertoo. Omia hahmoja minulla on toki myös mukana, kuten oma lempparini Pax (OMC). Parituksia on tulossa luultavasti muutamiakin, mutta tässä vaiheessa paljastan ainakin Lily/Jamesin
Warnings: Eipä ole sen ihmeempiä... Joissain kohdin voidaan kiroilla
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa tämän ihanan maailman minä vain leikin hieman hänen hahmoillaan
Summary: Eiköhän se selviä prologissa

A/N:Tässä olisi tarjolla ensimmäinen jatkoficcini! Voi olla, että kirjoitusvirheitä löytyy, olisi mukava, jos niistä kerrottaisiin, muutenkin olisi todella mukava, jos jaksaisitte kommentoida! Ensimmäinen lukukin on jo valmiina koneellani, mutta vaatii vielä pientä hienosäätöä virheiden suhteen. Ensimmäinen luku tulee olemaan myös jonkun verran pidempi kuin Prologi. Ennen kuin päästän teidät lukemaan, ilmoitan vielä, että omistan tämän ficin Olivialle, jota ilman en luultavasti olisi koskaan uskaltanut julkaista tätä.



Prologi

Rohkelikkotornin ilmoitustaulun luokse oli kerääntynyt jo laumoittain oppilaita. Kaikkialla oli kauhea melske, kun jokainen halusi ilmaista asiansa siitä jostain, joka luki tuolla taululla.

”Mikä helvetissä voi olla noin tärkeää?” Sirius ärjähti, kun jo kolmas alempiluokkalainen astui hänen varpailleen matkatessaan juosten ilmoitustaululle.
”Mistä minä sen tietäisin”, James puuskahti hieman ärtyneesti, koska Sirius oli keskeyttänyt varsin mielenkiintoisen haavekuvan Lilystä.
”Hei pojat, oletteko te jo nähneet mitä tuolla taululla lukee? Aivan mahtavaa!” hehkutti paikalle saapunut Peter, joka oli ilmeisesti jo perillä tästä uudesta puheenaiheesta.
”Mitä siellä lukee?” kysyivät James ja Sirius samaan aikaan.
”Tulkaa itse katsomaan”, Peter sanoi hieman salaperäisesti johdattaessaan pojat kaiken vilinän keskipisteeseen.

Arvoisat oppilaat,                                                                                                                   7.5.

koulumme on tänä vuonna päättänyt järjestää Suuren Suunnistuskilpailun koulumme seitsemäsluokkalaisille. Kilpailuun osallistuu 4 joukkuetta, jokaisesta tuvasta yksi. Joukkueessa tulee olla 4 seitsemäsluokkalaista ja, jottei tämä kävisi liian helpoksi, tulee jokaisessa joukkueessa olla mukana myös 1 ensiluokkalainen. Ensiluokkalainen on ryhmän ainoa, joka saa ottaa mukaansa taikasauvan.
Viimeinen rasti vie voittajan lähteen luo, joka pulppuaa puhdasta Felix Felicista. voittaja saa palkinnokseen puoli litraa sitä.
Halukkaat osallistujat voivat jättää nimensä omalle tuvanjohtajalleen. Joukkueet arvotaan puolueettomasti 17.5.. Kilpailu kestää 6 päivää.
Kilpailijat eivät saa ottaa omia tavaroitaan mukaan, mutta jokaiselta rastilta on mahdollisuus voittaa ”välipalkintoja” kuten esim. hygieniatarvikkeita ja ruokaa.
Tarkemmat ohjeet annetaan joukkueiden jakotilaisuudessa.

Terveisin,
 Rentorinne Albus Dumbledore.
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 09:27:32 kirjoittanut Vanilje »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Olivia

  • Homo harakka
  • ***
  • Viestejä: 238
  • 365 päivää <3
Vs: Suuri Suunnistuskilpailu, Kelmit, K13
« Vastaus #1 : 29.05.2012 18:24:43 »
Jeee vihdoin sää julkasit tän!!!! Olen ylpeä sinusta! Juu noo sää tiiät mun mielipiteeni jo joten millos sitä ekaa lukuu tänne pukkaa?? :D
Sinä pieni piru keksittkin omistaa tämän minulle! Hulluko olet? ;D
Kiitos Myself<3 Olet ihana!!
Voin vain kuvitella mitä sinun mielikuvitusksesi johdolla tästä ficistä  ;)
Otsikko on mahtava kertoo jo hieman ficistäsi!! :)
« Viimeksi muokattu: 29.05.2012 18:34:37 kirjoittanut Olivia »
Kuin pienet sadepisarat kimmeltävät kauniina kirkkaana kevätaamuna. Tuhansina pieninä pilkkuina maassa ne jotka säkenöivät ja kääntävät maisemaa ylösalaisin.
Tekstini ovat vain kalpeita. Tekstejä, jonka aurinko on jättänyt valaisematta.

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Vs: Suuri Suunnistuskilpailu, Kelmit, K13
« Vastaus #2 : 30.05.2012 18:27:49 »
Olivia: Jee, säkin olet ehtinyt tulla kommaamaan tänne jo! En voi oikein sanoa muuta, kuin että kiitos paljon kommentistasi, ja totta kai mä omistin tän sulle<3

Chelsey:Kiitos miljoonasti sinunkin kommentistasi! Ihanhan täällä punastuu kun saa noin ihania kehuja...

A/N: Ja tässä olisi sitten tarjolla ensimmäistä lukua! Toinen luku tulee luultavasti joskus tässä viikon sisällä...


1.luku


"Minusta meidän pitäisi ehdottomasti osallistua", Sirius sanoi itsevarmasti.
"Niin, ja saataisiin olla lähes viikko pois koulusta", vastasi Peter täydentäen Siriuksen ajatuksen.
"Todellakin osallistutaan! Ja varmasti Lily lankeaa jalkoihini voittaessamme", Jameskin puuskahti innostuneena.
"Mutta, mistä ihmeestä me hommaamme joukkueeseemme jonkun ykkösluokkalaisen? Hei Kuutamo, tiedätkö sinä ketään sopiv..." Peterin lause keskeytyi tämän katsellessa ihmeissään ympärilleen.
"Missä Kuutamo muuten on?"

Nyt Sirius ja Jameskin huomasivat saman kuin Peter.
"Öh, en olekaan tainnut nähdä häntä pariin tuntiin..." Sirius totesi mietteliäästi, Jamesin nyökyttäessä samalla, ilmaistakseen olevansa samaa mieltä.
"Mennään etsimään se Neropatti", James sanoi samalla, kun kelmit lähtivät yhdessä kohti muotokuva-aukkoa.

# # # # #

"Missä ihmeessä se Einstein voi olla?" Peter puuskahti puolen tunnin toivottoman etsinnän jälkeen.
"Einstein?" Sirius ja James kysyivät samaan aikaan.
"Joo.. se.. on.. öö.. no se on sellainen jästityyppi..." Peter yritti selittää, samalla kun kaksi muuta kelmiä tuijottivat häntä epäillen.

Keskustelun kuitenkin päätti Remus, joka juoksi taakseen katsoen suoraa Peterin selkää päin.
"Anteek-" Remus aloitti, mutta Sirius keskeytti hänet.
"Missä helvetin oravanpesässä sinä oikein olet ollut meitä piilossa? Me olemme ravanneet ympäri koulua jo puoli tuntia sinun takiasi!" Poika tiedusteli äkäisesti.
"Etsineet minua? Ei, kun minähän se tässä olen etsinyt teitä samalla kun olen yrittänyt pakoilla Pa-"

Remuksen lause jäi jo toistamiseen kesken kun rohkelikkokaapuinen, vaaleahiuksinen, lyhyt ja erittäin pullea pieni poika juoksi heidän luokseen.

"Siinähän sinä olet Remus, vai saanko sanoa Kuutamo? Luulisi melkein, että yrität pakoilla minua, tai jotain, sillä aina kun keskustelumme on saanut mielenkiintoisen alun, sinä vain tunnut katoavan jonnekin", Poika sanoi. Sitten hän huomasi muut kolme Kelmiä, jotka tuijottivat häntä hämmästyneinä.
"Öö, kuka sinä oikein olet?" James kysyi varovaisesti pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Minä olen teidän suurista suurin, koko suuren galaksimme ja toisten ulottuvuuksienkin suurin ehdottomasti ykkösfaninne, mutta voitte kutsua minua ihan vain Paxiksi" poika, Pax sanoi hehkuen innosta. Sirius, James ja Peter tuijottivat poikaa, miettien miten suhtautua tähän.

"Sinä siis olet meidän... suurin fani?" Peter kysyi epäilevästi hetken kuluttua.
"Joo, olen teidän suurista suurin, koko suuren galaksimme ja-", Pax aloitti, mutta Remus keskeytti hänet.
"Ei tarvitse toistaa, kyllä nuo kuulivat jo", tämä puuskahti.

Taas syntyi hetken hiljaisuus, kun Kelmit tarkkailivat Paxia ja Pax Kelmejä.

"Mutta, jos sinä olet meidän suurin fanimme, niin miksi me saamme tietää sinusta vasta nyt?" Sirius kysyi, päättäen olla huomaamatta Remusilta tullutta varoittavaa katsetta.
"Katso, minä olen pitänyt matalaa profiilia, ja vain tarkkaillut teitä alkuvuoden. Olen koittanut päästä perille salaisuuksistanne, ja olen jopa onnistunut päättelemään miksi lempinimenne ovat: Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara!" Pax selosti ylpeänä, samalla kun kolme kelmiä vaihtoivat pelästyneen katseen. Remus tyytyi pyöräyttämään silmiään.
"No, miksi?" Sirius kysyi naama valkoisena pelästyksestä.
"Siksi, koska sinun suojeliuksesi on koira, niin nimesi on Anturajalka, koirillahan on anturat. Samalla logiikalla myös Matohäntä ja Sarvihaara. Hirvi on Jamesin suojelius, se tosin saattoi olla myös jokin peura tai poro, en ole ihan varma... Niin, ja Peterin suojelius on rotta. Remus, eli Kuutamo oli hankalampi, mutta luultavasti se perustuu jotenkin siihen, että mörkö muuttui hänen kohdallaan kuuksi", Pax selitti näyttäen vielä enemmän ylpeältä itseensä.
"Joo, siitä se totta kai tulee", Sirius sanoi huokaisten helpotuksesta.
"Mutta... mistä ihmeestä sinä tiedät minun, Matohännän ja Anturajalan suojeliukset tai Kuutamon mörön? Ja, muuten, se minun suojeliukseni on ihan varmasti hirvi, eikä mikään peura!" James ärjähti, aiheuttaen Siriukselle pienen naurukohtauksen. Pax odotti levollisesti naurun loppua ennen kuin aukaisi suunsa.

"Minä kiristin tietoja teistä muutamilta luihuisilta!" Pax sanoi.
"Sinä.. kiristit.. tietoja... meistä.. luihuisilta? Hyvä poika!" Sirius myhäili. Pax nyökkäsi Siriukselle.

"Minä olen tutkinut myös muita periaatteitanne ja huomannut yhtä, sun toistakin mielenkiintoista. Kuten, että Kuutamo (kai minä voin sanoa jo Kuutamo?) on porukkanne aivot, sinä ja Sarvihaara olette porukan innostajat ja Matohäntä varmistaa kaiken onnistuvan. Olen myös miettinyt eri mahdollisuuksia, ja tullut siihen tulokseen, että teillä on oltava joku kartta, tai jonkinmoinen peili, missä näkyvät ainakin Ruikuli ja Voro. Olette aina samassa paikassa Ruikulin kanssa, mutta katoatte aina Voron tullessa paikalle", Pax sanoi hieman miettivän näköisenä.

"Hei kuulkaa minun arvoisat Kelmiveljeni, minä sain aivan mahtavan idean! Pax, sinä näytät aika nuorelta, olenko oikeassa jos väitän sinua ensiluokkalaiseksi?" Sirius kysyi, samalla, kun hänen kasvoistaan loisti, että hän oli saanut mahtavan idean.
"Joo, olen minä vasta ensimmäisellä luokalla... Mutta älkää aliarvioiko minua sen vuoksi! Olen käyttänyt aikaani myös kaikkien pikkukirousten ja muiden luihuisten rääkkäämiseen tarvittavien loitsujen opetteluun" Pax sanoi näyttäen jälleen erittäin omahyväiseltä.
"Luuletko, että tarkoitat samaa, kuin mitä minä ajattelen?" Kysyi James Siriukselta.
"Luulen, että tarkoitan juuri sitä!" Sirius myhäili.
"Tarkoitatteko te, että me ottaisimme... No, se olisi kyllä hyvä ajatus, mutta..." Peter mietti ääneen.
"Mitä ihmettä te oikein juonitte?" Remus tivasi muilta.
"Luulenpa, että nyt meillä olisi aihetta supersalaiseen Kelmikokoukseen!" Sirius ja James totesivat samaan aikaan.

"Valitettavasti sinä et pääse mukaan, Pax", Remus sanoi vahingoniloisesti, ja sai muilta Kelmeiltä kysyvän katseen.


« Viimeksi muokattu: 08.06.2012 23:04:09 kirjoittanut Myself »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Rentun Ruusunen

  • Vieras
 1. Olen uusi lukija
2. Sä jatkat tätä
3. Sä et jätä tätä kesken

Toi Pax on tosi söppänä. Tämä on muutenkin tää on aivan mahtava.

Olivia

  • Homo harakka
  • ***
  • Viestejä: 238
  • 365 päivää <3
Jes jes, lisää vaan! Tuo Remus on niin hyvä kun se on ainoo joka ei tykkää tosta Paxista ja pax on niiin mahtava hahmo ( vähän niiku Colin, Harry Pottereissa)
Ole hyvä kommentista ja näistä kaikista tulevista kommauksista Ahdiskelen sua taas   :D
« Viimeksi muokattu: 30.05.2012 19:06:14 kirjoittanut Olivia »
Kuin pienet sadepisarat kimmeltävät kauniina kirkkaana kevätaamuna. Tuhansina pieninä pilkkuina maassa ne jotka säkenöivät ja kääntävät maisemaa ylösalaisin.
Tekstini ovat vain kalpeita. Tekstejä, jonka aurinko on jättänyt valaisematta.

LunaLovegood

  • Hippie
  • ***
  • Viestejä: 186
Tää kuulostaa todella hyvältä ficiltä, toi suunnistusidea on jotenkin niin hyvä. Mun mielenkiinto heräsi, ja haluan todellakin tietää mitä tästä kehkeytyy. Pax on tosi mielenkiintoisen kuuloinen henkilö, usein ei tuu törmättyy johonkin Kelmien faniin.
Elikkä siis odotan innolla seuraavaa osaa.

Luna
Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu enää miltään?
Mitä tehdä, jos tuntuu ettei jaksa enää elää?
Se on ihan helvetin hyvä kysymys.

Tylis

  • ***
  • Viestejä: 4
Minäkin luen tätä ficciä!

Sun on ihan pakko jatkaa tätä. Pakko!

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Rentun Ruusunen:Jee, uusi lukija! Ja ainakin tällä hetkellä tavoitteeni olisi kirjoittaa tämä valmiiksi, joten jatkoa on tulossa! ;D Ja olet oikeassa siinä, että Pax todellakin on aika "söppänä". Kiitos paljon kommentistasi!

Olivia: Haa, säkin olet ehtinyt käydä täällä kommentoimassa ;D. Ja, kiitti vielä kerran tosi paljon tosta Paxin vertauksesta Coliniin, koska nyt mulla sitten pyörii Colin aina kun pitäisi saada tekstiä Paxista... Niin, ja ei se semmoinen pieni ahdistelu ole ollenkaan pahasta...

LunaLovegood:Vou, toinenkin uusi lukija  Kiitos paljon kommentistasi, ja Paxhan on mielenkiintoinen henkilö! :D Ja jatkoa pitäisi tulla pian.

Tylis: Vouvouvou, kolmas uusi lukija :o . Kiitos todella paljon myös sinun kommentistasi! Ja mä jatkan tätä piakkoin.

A/N: näin yleisesti sanon vielä, että jatkoa voi olla ehkä tulossa jo tänään, jos ehdin oikolukea luvun. Muutoin se luultavasti tulee 2-3 päivän sisällä!

Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
A/N:Tässäpä tätä jatkoa nyt olisi!  Tämä ja vielä ensilukukin seikkaillaan vielä turvallisesti tylypahkassa, mutta 4-5 luvussa päästään sitten vihdoin metsään! Kolmas luku luultavimmin ilmestyy joskus ensi viikolla...

2.luku


Kaikki neljä Kelmiä saapuivat hiljaisuuden vallitessa takaisin oleskeluhuoneeseen. Pax oli jäänyt matkanvarrella kirjastoon.

Peter näytti Remukselle mainoksen kilpailusta ja ryki.
”Kuutamo, miksi sinä olit niin ilkeä sille pojalle, Paxille? Yleensä sinä olet meistä se mukavin”, poika sanoi, pukien myös Siriuksen ja Jamesin ajatukset sanoiksi.
”En kai minä nyt niin ilkeä ollut?” Remus sanoi pelästyen ja jättäen mainoksen lukemisen kesken.
”Ei, et sinä nyt mitenkään erityisen ilkeä ollut, mutta yleensä sinä et tiuski kenellekään saati ole sitten vahingoniloinen kenenkään puolesta”, Peter sanoi täydentäen edellistä lausettaan.

”No, sanotaanko, että minulla meni vähän hermot häneen...”Remus sanoi hieman vaivaantuneena, samalla kun muut Kelmit kohottivat hänelle kulmakarvojaan.
”Hän oli roikkunut minussa koko päivän, ja minulla meni totaalisesti hermot häneen!” Remus hetken kuluttua sanoi, ja luki sitten nopeasti mainoksen loppuun.

”Tuon voisimme jo uskoakin. Ahaa, sinä oletkin jo lukenut sen, joten mitä mieltä olet? Eikö niin, että osallistutaan ja Pax olisi ehdottomasti se meidän tiimimme ensiluokkalainen?” Sirius kysyi Remukselta, mutta äänensävystä sai kuitenkin sen käsityksen, että juttu oli jo päätetty.
”Ajattelinkin, että haluaisitte osallistua... Mutta oletteko ihan tosissanne sen Paxin suhteen? Kestetäänkö me muka oikeasti sitä pikkukakaraa kuutta päivää?” Remus kysyi.
”Totta kai, se poikahan suorastaan palvoo meitä!” Peter huudahti, myös Jamesin ja Siriuksen nyökyttäessä epävarmalle Remukselle.
”No, jos te kerran kaikki olette sitä mieltä, niin kai me voisimme harkita asiaa...” Remus mietti ääneen.

”Hyvä, että sinullekin sopii! Nyt mennään hakemaan se Pax jostain mukaan ja sitten suunnataan kohti professori McGarmiwaa...” Sirius touhotti ja lähti salamana ulos muotokuva-aukosta, jättäen lievästi hämmästyneen Remuksen jälkeensä.
Normaalitilanteessa poika olisi lähtenyt muiden perään, mutta nyt hän ei jaksanut. Täysikuu olisi ensiyönä, ja susi iloitsi siitä, että pääsisi pian vapaaksi. Lisäksi Pax oli roikkunut koko päivän hänen kimpussaan, eikä se taas ollut tehnyt yhtään hyvää pojan jo muutenkin kiristyneelle pinnalle. Ja nyt vielä tämä kilpailu. Remusta häiritsi suunnattomasti muutama kohtaa esitteessä.

”... pulppuaa puhdasta Felix Felicista, voittaja saa...”

Miksi ihmeessä voittaja oli yksikössä? Eikö pelin pitänyt olla joukkuepeliä? Remus ei kuitenkaan pystynyt keskittymään enempää tuon ajatteluun, sillä valtava päänsärky oli saanut pojan kouriinsa ja tämä lähti hitaasti maleksien etenemään kohti makuusaleja.

#  #  #  #  #

”Pax, Pa-ax!” Sirius huudahti heti kirjastoon päästyään ja sai vihaisen silmäyksen matami Prilliltä.

”Hiljaa tyhmä rakki!” James murahti vihaisesti.
”Samaa mieltä Jamesin kanssa! Prilli heittää meidät muuten ulos, ja sitten emme ainakaan löydä häntä, jollet nyt pidä sitä suurta suutasi ummessa!” Peterkin tiuskahti.

Sirius mulkaisi kumpaakin poikaa nopeasti ja katosi sitten kirjojen sekaan.

James ja Peter katsoivat hetken pojan perään ja pelästyivät pahasti kuullessaan tutun ylipirteän äänen selkiensä takana.

”Moi taas! Mitä te täällä teette?” Pax kysyi iloisesti.
”Itse asiassa etsimme sinua”, Peter kertoi pojalle, joka todella sädehti.
”Etsitte minua?” Pax kysyi ja hymyili (jos mahdollista) vieläkin leveämmin kuin äsken.
”Joo, meillä olisi sinulle ehdotus... katso kun me... me ajattelimme... en oikein tiedä, miten selittäisin”, James sanoi vaivaantuneena Paxin suorasta tuijotuksesta.
”Ha-haa, Sarvihaara! Veikö hirvi kielesi?” Peter naurahti, saaden suorastaan murhaavan tuijotuksen Jamesilta.
”No ei vienyt! Pax tuletko sinä meidän joukkueeseemme siinä suunnistuskilpailussa?” James kysyi suoraan mulkoillen edelleen Peteriä.

”Mikä suunnistuskilpailu?” Pax kysyi hämillään.
”Tällainen”, Sirius sanoi ilmestyessään kirjojen seasta valkoinen paperilappu kädessään. Hän heilutteli lappua hetken muiden edessä ja tyrkkäsi sen sitten Paxin kouraan. Lappu oli kilpailun esite. Lähes samanlainen kuin oleskeluhuoneessa oli ollut.
”Mistä sinä tuon sait?” Peter kysyi ymmällään.
”Tuolta kirjaston ilmoitustaululta tietenkin”, Sirius sanoi, kuulostaen siltä, kuin asian olisi pitänyt olla aivan ilmiselvä.
”Tietenkin, miten en tullutkaan ajatelleeksi”, Peter mumisi hyvin hiljaa, Jamesin aukaistessa suunsa samaan aikaan.

”Hei Pax, oletko sinä lukenut sen jo? Ei meillä ole koko päivää aikaa odottaa”, poika tuhahti.
”Melkein, melkein...” Pax mumisi samalla, kun hänen silmänsä liikkuivat riveillä, ja hän muodosti sanat huulillaan ääneti.

”Missäköhän McGarmiwa on? Onko Kuutamo sinulla mitään hajua asiast-” James oli kysymässä, mutta huomasikin yhden heistä puuttuvan taas, ja kirosi syvään. Myös Sirius yhtyi pojan mielipiteeseen.
”Mihin helvettiin se susi on taas kadonnut? Juuri sekunti sitten hän oli vielä tässä, mutta nyt näyttäisi siltä, kuin maa olisi niellyt hänet!” poika tuhahti.

Valituksen keskeytti kuitenkin Pax, joka  oli salamannopeasti nostanut katseensa paperista ja katsoi nyt hämillään Siriusta.

”Susi? Miten niin missä se susi on?”Pax kysyi, aiheuttaen muille kolmelle pienen sydänkohtauksen ja valkoisesti valahtamisen. James katsoi vihaisesti Siriusta ja potkaisi tätä mahdollisimman huomaamattomasti nilkkaan. Sirius aukoi pienen hetken suutaan ja vastasi sitten nopeasti.
”Niin, katso meidän sellainen oma sisäpiirivitsimme”, Sirius selitti hieman haparoiden ja katsahti Paxiin, joka näytti siltä, ettei ollut uskonut sanaakaan edellisestä.
”Juuri näin! Katso, kun välillä tuntuu, että Kuutamo vain on välillä nopea kuin susi ja hänellä on vähän niin kuin sudenkuulo ja -näkö” Peter selitti yrittäen auttaa Siriusta pelastamaan tilannetta.
”Jaa”, Pax totesi yksinkertaisesti, vieläkin hieman epäilevänä.

”No, kerro nyt aiotko sinä osallistua siinä kilpailussa meidän joukkueeseemme, vai et”, James kysyi yhtäkkiä, toivoen saavansa pikkupojan ajatukset pois susista.
”Totta kai!” Pax kiljahti innoissaan, todellakin unohtaen sudet hetkeksi.

”Hyvä, asiahan on sitten sillä selvä! Nyt me lähdemme suoraan McGarmivan luokse ilmoittautumaan, ja sitten etsimme Kuutamon ja pidämme hänelle puhuttelun tuosta katoilusta!” Sirius sanoi, ja lähti talsimaan muut perässään pois kirjastosta.

Heidän onnekseen he törmäsivät tuvanjohtajaansa, jo parin käytävän kuluttua, ja jättivät tälle ilmoittautumislappunsa, jossa luki heidän kaikkien viiden nimet. Sitten Sirius, Peter ja Pax lähtivät kohti rohkelikkotornia, ja James suuntasi kulkunsa takaisin kirjastoon. Hänen oli tarkoitus hakea sieltä kirja, joka auttaisi häntä hänen taikajuomien esseensä kanssa, mutta matka keskeytyi kuitenkin jo puolivälissä. James huomasi ikkunalaudalla istuvan yksinäisen punahiuksisen hahmon.

”Lily?” poika kysyi varovaisesti ja astui lähemmäs ikkunalautaa. Jamesin sydän meinasi hypätä kurkkuun saakka, kun tyttö, Lily, nosti kasvonsa häntä kohti. Lilyn silmät olivat punaiset hiukan turvonneet ja kyyneleiset.

”James?” tytön äänestä kuuli paniikin ja hän nousi lähteäkseen nopeasti paikalta.

 
« Viimeksi muokattu: 08.06.2012 23:05:35 kirjoittanut Myself »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

MiNi

  • Vieras
Uusi lukija ^^.

Tulin lukee tätä, koska sinä kirjoitat (EiJohduSiitäEttäSinäKommentoitMinulleJotenAjattelinOlevanReiluaEttäEdesLuenSinunJaTämäOnHyvä!!)

Eli pidän ideasta todella paljon ja odotan kisaa jo innolla ;D. Pax on ihana ♥. Sympatiapisteitä täältäpäin :D.

Mutta hei jatkoo ja vähän äkkiä!! Sillä nyt ois hyvä aika lukea, kun on kesä ^^.

MiNi

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Chelsey: On todella mukavaa, jos ainakin tähän mennessä ilmestynyt teksti on ollut sujuvaa ja selkeää, yritän pitää sen sellaisena jatkossakin! ;D Ja mukava myös kuulla, että Sirius ja James ovat olleet omat itsensä. Remus jotenkin taitaa olla hieman erilainen, mutta jos ei paljon haittaa niin on hyvä vain! Kiitos paljon kommentistasi!

MiNi: Kiitos todella paljon myös sinun kommentistasi! Ja kesällä on todellakin paljon aikaa sekä lukea, että kirjoittaa, joten toivotaan, että saisin julkaisuvauhdin pysymään n. samana kuin ennen, ettei kauheasti venyisi!

A/N: Jatkoa on tulossa pian, kunhan ensin onnistun päättämään lähetänkö julkaistavaksi luvun sellaisena kuin se nyt on, eli aivan ylipitkänä, vai pätkäisenkö sen kahtia... Joka tapauksessa jatkoa on siis tällä viikolla tulossa!
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Oih mahtava ficci.Voi Remus parkaa kunon joutunut pakenemaan Paxia.
Ideasi on muuten tosi hyvä,pidän siitä kovasti
Joo ei taida tulla kovin rakentavaa kommenttia mutta jään innolla odottelemaan jatkoa ;D

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Herkkuoone

  • Vieras
Tämä näkyi etusivulla uusissa viesteissä, joten mielenkiintoisen otsikon vuoksi päätin sitten avata tämän ja kurkata millainen on Suuri Suunnistuskilpailu kelmien tapaan :D Heti ensimmäiseksi täytyy sanoa, että ideasi on todella mielenkiintoinen ja omaperäinen, enkä ole ikinä törmännyt samankaltaiseen ideaan missään. Varsinkin tuo sääntö, että joukkueessa täytyy olla myös yksi ekaluokkalainen seitsemäsluokkalaisten lisäksi on tosi huippu, ja vielä vain paranee, kun vain tällä ekaluokkalaisella saa olla sauva, eivätkä osallistujat saa ottaa omia tavaroitaan mukaan.  Lähtökohdat tälle ficille ovat siis todella, todella, todella upeat! :) Ja niin vielä! Se pisti silmääni tuosta prolosta vielä, että ”voittaja saa”. Voittaja? Whut? Eikö tää ollutkaan joukkuekilpailu? :o

Kirjoitustyylisi on kiva ja tykkään käyttämästäsi kuvailusta ja siitä, kuinka olet saanut tekstiisi hauskojakin kohtia ilman, että tuntuu siltä, että ne olisi ängetty joukkoon väkisin. Oma hahmosi Pax on tosi hienosti kirjoitettu ja heti luettuani kohdan, jossa hän tuli mukaan ensimmäistä kertaa syntyi päähäni mielleyhtymä Coliniin. Mielleyhtymä tuli tosi vahvasti tuossa kohdassa, kun Remus kertoi pakoilleensa sitä koko päivän, kun se on roikkunut sen kimpussa – aivan niin kuin Colinkin kameransa kanssa seurasi Harrya! :D

Lainaus
Miksi ihmeessä voittaja oli yksikössä? Eikö pelin pitänyt olla joukkuepeliä? Remus ei kuitenkaan pystynyt keskittymään enempää tuon ajatteluun, sillä valtava päänsärky oli saanut pojan kouriinsa ja tämä lähti hitaasti maleksien etenemään kohti makuusaleja.
Uuuu! Remus on tehnyt saman huomion kuin minäkin! Tämä alkaa käymään kyllä todella jännittäväksi! :)
Voi Sirius, Sirius, Sirius.. Sinä se et sitten koskaan osaa pitää suutasi kiinni. Melkein taas paljastit Remuksen salaisuuden! :< Pax vaikuttaa todella viisaalta ja kekseliäältä ensiluokkalaiseksi ja varmasti pian keksii (ellei ole sitten keksinyt jo), että Remus on ihmissusi. Toivottavasti tuosta Siriuksen susi-lipsahduksesta ei aiheudu harmia Remukselle. :<

Kirjoitusvirheitä en pongaillut kauheasti, enkä niitä edes yrittänyt etsiä, kun tarina vei niin täydellisesti mukanaan. Kuitenkin huomasin muutamissa kohdissa puuttuvia isoja alkukirjaimia ja muuta sellaista pientä. Näin pikasilmäyksellä löysin kaksi virhettä tuosta 2. luvusta:
Lainaus
Sirius mulkaisi kunpaakin poikaa nopeasti ja katosi sitten kirjojen sekaan.
kunpaakin -> kumpaakin

Lainaus
”Hei pax, oletko sinä lukenut sen jo? Ei meillä ole koko päivää aikaa odottaa”, poika tuhahti.
pax -> Pax

ja yhden ensimmäisestä luvusta:
Lainaus
"Siksi, koska sinun suojeliuksesi on koira, niin nimesi on Anturajalka, koirillahan on anturat. Samalla logiikalla myös Matohäntä ja Sarvihaara. --”, Pax selitti näyttäen vielä enemmän ylpeältä itseensä.

2. luku päättyy todella jännittävään kohtaan ja nyt jään innolla odottamaan jatkoa. :) Kiitos ihanasta ficistä ja koukuttamisestani, toivottavasti jatkoa on tulossa pian!

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Kuolotar: Kiitos paljon kommentistasi!  Ja eihän sitä aina tarvitse olla rakentavaa... ;)

Herkkuoone: Oho! Pisin kommentti minkä olen ikinä saanut! Kiitos todella paljon myös sinun kommentistasi ja siitä, kun olet jaksanut noita virheitä bongailla tuolta! Ja ihanaa, että edes joku huomasi Remuksen lisäksi sen yksikössä olevan voittaja sanan, minkä olin sinne laittanut vinkiksi!

A/N:Elikkäs, elikkäs nyt olisi sitten jatkoa tarjolla! Tämä luku on sitten ihan ylipitkä noihin edellisiiin verrattuna, mutta tulin siihen tulokseen, että puolitettuna taas olisi liian lyhyt. Niin, ja tämän luvun alussa on sitten sellainen fluffy-kohtaus mikä ei omasta mielestäni oikein sovi tarinan luonteeseen, mutta ihan omin lupinensa se siis siihen tuli ja siihen jäi. Nyt pidemmittä puheitta: Enjoy!

3.luku


”James?” tytön äänestä kuuli paniikin ja hän nousi lähteäkseen nopeasti paikalta. James oli kuitenkin nopeampi ja tarrasi Lilyä kädestä ennen kuin tämä ehti livistää paikalta.
”Mikä hätänä?” Pojan ääni oli täynnä huolenpitoa ja rakkautta, mikä aiheutti sen, että Lily purskahti uudestaan itkuun.

”Kerro minulle” James pyysi ja veti tytön mukanaan takaisin ikkunalaudalle istumaan.
”S-se vain k-kun... tuntuu, että kaikilla on jotain minua vastaan!” Lily puuskahti hieman hysteerisesti, yhä itkien.
”Ei minulla ainakaan ole mitään sinua vastaan”, James lohdutti, ottaen Lilyn lämpimään halaukseen.
”N-niin, mutta juuri sinä olet se, joka tekee minun elämästäni niin hemmetin paljon hankalampaa”, Lily nyyhkytti, mutta silti sanojensa vastaisesti vastasi Jamesin halaukseen tiukasti.

”Ai... minä en tiennyt, että ahdistelin sinua noin pahasti...” James sanoi muistellen tuhansia ja tuhansia kertoja, kun oli pyytänyt tyttöä mukaansa Tylyahoon ja ties minne muualle. Poika värähti, kun ajatteli niitä uudessa näkökulmassa, jossa hän oli se pahis, joka ahdisteli viatonta tyttöä. James värähti vielä uudestaan ajatuksen takia, ja katsoi Lilyä suoraan silmiin.
”Jos se kerran sinua noin paljon häiritsee, niin minä kyllä häivyn, sanot vaan”, poika sanoi hiljaa. Hän todella rakasti tyttöä ja jos tämä ei voisi millään olla onnellinen hänen kanssaan, hän päästäisi tämän vapaasti lähtemään.

”Ei! T-tai siis en kai minä sitä halua”, Lily sanoi, saaden itseään jo hieman paremmin hallintaan.
”Kai?” vastasi James ja katsahti tyttöön.

”N-niin se oikeastaan... se on aika pitkä juttu...” Lily mutisi hiljaa, ja hänen silmänsä levisivät, kun hän tajusi puhuneensa liikaa.
”Pitkä juttu? Minulla on kyllä aikaa”, James sanoi yrittäen piilottaa äänessään silti kukoistavan kiinnostuksen.
”Joo... Öh” Lily sanoi hiljaa, ottaen yhden hiuksen sormiensa väliin, ja alkaen pyöritellä sitä hermostuneesti.

”Kerro nyt”, James aneli ja loi kasvoilleen kaikista hellyttävimmän koiranpentukatseensa.
”Kai minun pitäisi... Varmaan sinä tiedät Celinen?” Lily myöntyi kertomaan hetken kuluttua.
”Celinen? Kyllä... Rohkelikko, tummat hiukset ja oliko ruskeat silmät? Etkös sinä yleensä ole hänen kanssa?” James kysyi muistellen.
”Joo, juuri hän. Katso, joskus toisella- tai kolmannella luokalla minä tein hänen kanssaan sopimuksen, että jos jompikumpi meistä ihastuu johonkin poikaan, silloin siitä pojasta tulee toiselle kielletty, tajuatko?” Lily kysyi hennolla äänellä, muttei jäänyt odottamaan toisen vastausta vaan jatkoi suoraan.
”Celine ihastui sinuun ensin”, tämän sanottuaan tyttö painoi päänsä alas vältellen pojan katsetta.
”Täh? Onko Celine siis... ihastunut minuun?” James kysyi yrittäen sulattaa äsken kuultua asiaa. Lily nyökkäsi, mutta poika ei enää huomannut sitä. Hänen ajatukset pyörivät Lilyn äskeisessä lauseessa.
”Hetkinen... Celine ihastui minuun ensin, tarkoitatko, että sinäkin olet... ?” Jamesin ääni laski radikaalisti viimeisten sanojen kohdalla.

Lily katsoi nopeasti ja varovaisesti Jamesia suoraan silmiin ja nyökkäsi. Nyökkäys oli vain ihan pieni päänheilautus, eikä sitä olisi edes erottanut, ellei James olisi katsonut tyttöä todella tarkkaan. Kun ymmärrys valtasi pojan, tämän kasvoille nousi niin sädehtivä hymy, että aurinkokin loisti sillä hetkellä himmeämmin.

Varovaisesti poika kohotti kädellään Lilyn kasvoja ja antoi huultensa valua tytön pehmeille huulille.

#  #  #  #  #

”Kuutamo! Kuutamoo!” Sirius huusi oleskeluhuoneeseen päästyään.
”Ei Kuutamo täällä ole”, Peter sanoi annettuaan katseensa ensin hetken kiertää ympäri oleskeluhuonetta.
”Mennään kurkkaamaan makuusalista sitten”, Sirius sanoi, tarkastettuaan vielä itsekin, että huoneessa ei todellakaan ollut Kuutamoa.
”Saanko minäkin tulla?” Pax kysyi iloisesti ja näytti siltä, että olisi voinut hyppiä paikoillaan innostuksesta.
”Totta kai! Sinähän olet jo melkein yksi meistä”, Sirius vastasi ja lähti kohti makuusaliin vieviä portaita.
”Melkein... yksi teistä? Melkein... yksi Kelmi?” Pax kysyi jähmettyen hetkeksi paikoilleen.

”Sirius, en minä tiedä kannattaako meidän, kun Kuutamohan...” Peter mumisi hiljaa Siriukselle, yrittäen jättää Paxin keskustelun ulkopuolelle.
”Totta kai kannattaa! Kyllä Kuutamokin oppii vielä pitämään tuosta pikkukakarasta. Mutta... ei kai Pax pääse mukaamme tuosta noin vaan? Meidän pitää järjestää hänelle koeaika!” Sirius sanoi innostuen kovaan ääneen, huomioimatta Peterin äskeistä toivomusta kahdenkeskisestä keskustelusta.
”Pax täten ristin sinut Puoli-Kelmiksi! Enpäs, kuulostaa liian typerältä. Entäs Kelmipuoli? Ei, ei todellakaan! Pax, sinä olet nyt yksinkertaisesti Alokas!” Sirius totesi juhlallisesti väiteltyään ensin hetken itsensä kanssa.

”Mikä Alokas?” kysyi Remus, joka oli ilmestynyt heidän makuusalinsa ovelle. Pojan hiukset olivat pystyssä, mikä kieli siitä, että poika oli joko nukkunut tai (kuten tässäkin tapauksessa) pyörinyt sängyssään, yrittäen saada unta.
”Haa, Kuutamo siinähän sinä olet! Olet siis ollut... nukkumassa? Idiootti! Me ollaan taas oltu etsimässä sinua ja sinä vetelet sikeitä täällä sillä aikaa”, Sirius melkein murisi.

Remus tyytyi mulkaisemaan Siriusta pahasti, viestien ettei jaksaisi häntä tällä hetkellä yhtään ja kääntyi sitten takaisin makuusaliin. Peter katsahti myös Siriusta ja lähti sitten Remuksen perään Siriuksen ja Paxin seuratessa häntä.

Makuusalissa seurasi pari minuuttia kestävä kohtaus, jonka aikana Remus selitti hänellä olleen liian kova päänsärky, ettei ollut jaksanut tulla toisten perään ja Sirius taas sanoi Paxin olevan koeajalla heille. Keskustelua seurasi hiljaisuus, kun molemmat pojat miettivät toistensa sanoja, mulkoillen toisiaan samalla.

”Mitä, jos otettaisiin erä Räjähtävää näpäystä neljästään?” Peter kysyi lopulta, menetettyään hermonsa hiljaisuuteen.

#  #  #  #  #

”Hei kaverit, Ette ikinä arvaa mitä äsken tapahtui!” James huudahti rynnistäessään makuusaliin  muutaman tunnin kuluttua.
”No?” Pax kysyi ilahtuneena siitä, kun James oli tullut takaisin.
”Katsos, minä olin menossa kirjastoon, niin sit- hetkinen. Mitä sinä täällä teet?” James kysyi Paxilta.
”Minä olen nykyään Alokas!” Pax vastasi kuulostaen todella älykkäältä.
”Jaa...” James sanoi ja katsahti epäilevänä muihin Kelmeihin.

”No kuitenkin, ettehän te kerro kenellekään? Hyvä! Minä siis olin menossa kirjastoon, kun törmäsin Lilyyn...” James selitti ja upposi kertomukseensa täysin. Myös muut Kelmit olivat niin kertomuksen pauloissa, että he eivät huomanneet miten Celinea mainittaessa yhden pojan virne muuttui vähintään väkinäiseksi.

#  #  #  #  #

Seuraavat päivät sujuivat Kelmeillä nopeasti. James ja Lily tapasivat usein pitäen seurustelunsa ”visusti salassa muilta”, eikä muilla kuin Kelmeillä ollut hajuakaan, että kun Lily käski Jamesin painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, oikeasti tyttö vain pidätteli naurua koko ajan.

Myös muilla Kelmeillä aika kului kuin siivellä: Siriuksella oli kiire liehitellä tyttöjänsä, koska väitti ettei kestäisi kuutta päivää metsässä vain poikaseurassa, jollei keräisi tyttöjä nyt niin sanotusti ”muistiin”.

 Remus opiskeli hiki hatussa, koska jos heidän joukkueensa pääsisi mukaan kilpailuun jäisi heiltä pois kuusi koulupäivää, joten hän ajatteli opiskella niiden päivien asiat varmuuden vuoksi ennakkoon.

Peter taas käytti aikaansa paljon Paxin valmentamiseen. Hänestä, jos he pääsisivät kilpailuun tärkeintä olisi ehdottomasti ensiluokkalaisen (eli ainoan, joka saisi kantaa sauvaa) opettaminen.

Pax oppikin Peterin opissa yhtä sun toistakin ja pikkupojan tai nykyisen ”Alokkaan”, kuten Kelmit häntä kutsuivat suurin osa vapaa-ajasta menikin tähän. Loppuosan hän tuijotti ihailevasti, kun James ja Sirius posauttelivat sontapommeja kesken ruokailun tai katseli, kun Remus ja Peter nauroivat katketakseen jollekin poikien vanhalle kepposelle.

Näin ollen aika kului nopeasti ja ennen kuin ehti ajatellakaan, Kelmit huomasivat istuvansa Suuressa salissa joukkueidenjakoseremoniassa.

#  #  #  #  #

”Olemme laittaneet joukkuejäsenten nimillä varustetut laput näihin neljään lasikulhoon, joista jokainen edustaa yhtä tupaa”, Dumbledore luennoi salin edessä, näyttäen opettajien pöydälle nostettuja neljää isoa läpinäkyvää lasikulhoa.
”Jokaisen tuvanjohtajan tehtävä on nostaa oman tupansa lasikulhosta sen joukkueen lappu, joka pääsee osallistumaan kilpailuun.”

”Höh! Ja minä kun luulin, että kaikki joukkueet arvioitaisiin jotenkin ja sitten paras pääsisi osallistumaan kilpailuun. Tai sitten, että jokaisella tuvalla olisi oma äänestys, mutta tuollainen tapahan on ihan typerä tapa...” Sirius mutisi muille, mutta Remus hyssytteli hänet nopeasti hiljaiseksi.

”Ensimmäisenä Luihuisen joukkueen tulee arpomaan professori Kuhnusarvio!” Dumbledore sanoi kuuluvasti, samalla kun Kuhnusarvio kumartui ottamaan oman tupansa lasikulhosta yhden taitetun lapun. Hän avasi sen ja ryki.
”Luihuisen joukkueen jäsenet ovat...” Kuhnusarvio piti dramaattisen tauon.
”Bellatrix Musta, Katie Tokent, Rodolphus Lestrange, Severus Kalkaros sekä ensiluokkalainen Sasha Winders!

Luihuisen tupapöytä tuntui melkein repeävän aplodeista, mutta lopulta äsken mainitut henkilöt pääsivät kävelemään salin etuosaan ja kättelemään tuvanjohtajaansa.

”Mitä, häh? Pääsikö Ruikuli mukaan kilpailuun!” James kysyi silmät pyöreinä.
”Nyt meidänkin on ihan pakko päästä mukaan ja voittaa!” Sirius sanoi yhtyen Jamesin mielipiteeseen.
”Todellakin!” Peter myönteli.

”Kuka ihme tuo Katie on?” Pax kysyi Remukselta, joka oli ainoa jokseenkin järjissään oleva Kelmi äskeisen ilmoituksen jälkeen.
”Tokent, vai? Se on Bellatrixin paras kaveri, jos niin voisi sanoa. Ovat joka paikassa samaan aikaan”, Remus selitti mulkaisten Paxia nopeasti.
”Jaa... Sinä olet kyllä viisas, tunnut tietävän aina kaiken”, Pax kehui Remusta nopeasti, mutta Remus ei näyttänyt kuulevankaan vaan syventyi keskusteluun muiden Kelmien kanssa. Pax huokaisi. Hän oli turhaan yrittänyt voittaa Kuutamon ystävyyttä itselleen jo kauan.

”Ja nyt on aika arpoa Puuskupuhien joukkue!” Dumbledore kuulutti samalla, kun Puuskupuhien tuvanjohtaja työnsi kätensä lasikulhoon.
”Puuskupuheja edustavat kilpailussa...” hän luki kirkkaalla äänellä, pitäen samanlaisen tauon kuin Luihuisen tuvanjohtajakin oli pitänyt.
”Josh Harrington, Samantha Williams, Chris Alderton, Miranda Parker sekä ensiluokkalainen Eva Combe!”
Nyt oli Puuskupuhien pöydän vuoro hurrata.

”Eivätkös nuo molemmat, Alderton ja Harrington meinaan, ole puuskujen huispausjoukkueessa?” Sirius kysyi, tökkäisten Jamesia kipeästi kylkeen.
”Au! Joo, ovat ne molemmat”, James sanoi hieroen kylkeään.

”Seuraavaksi Rohkelikkojen joukkue”, Dumbledore selosti salin edestä, heti kun Puuskupuhien osallistujat olivat ehtineet asettua aloilleen riviin luihuisjoukkueen jatkoksi.
Nyt McGarmiwa kohotti kättään ja nosti vuorostaan lasikulhosta lapun ylös.
”Rohkelikkojen joukkueen muodostavat...” hän sanoi ja antoi katseensa kiertää ympäri salia. Kelmeistä tauko tuntui kestävän kokonaisen vuoden.
”Seitsemäsluokkalaiset: Sirius Musta, James Potter, Remus Lupin, Peter Piskuilan ja ensiluokkalainen... Pax?” McGarmivan ääni muuttui hieman kysyväksi viimeisen nimen kohdalla, mutta kukaan ei ehtinyt kuulla sitä, ennen kuin Rohkelikkojen pöytä räjähti. Kuvainnollisesti tietenkin. Kaikki taputtivat Kelmejä selkään ja onnittelivat heitä. Pian he kuitenkin pääsivät nousemaan ylös ja lähtivät kävelemään salin eteen.

”Miksi te kirjoititte Alokkaan nimeksi vain Pax?” Remus kysyi kuiskaten muilta matkalla kohti salin etuosaa.
”Mistä minä olisin voinut tietää hänen oikean nimensä kirjoittaessani sitä lappua?” Sirius kuiskasi nopeasti takaisin, ennen kuin kätteli tuvanjohtajaansa. Lopulta kaikki Kelmit pääsivät onnellisesti riviin muiden kilpailijoiden luo.

”Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä Korpinkynnen joukkue!” Dumbledore selosti ja jälleen tuvanjohtaja nousi ja otti paperilapun käteensä.
”Korpinkynnen edustajat ovat...” Korpinkynnen tuvanjohtaja kuulutti.
”Jocelyn Smith, Stacey Connors, Dolly Walker, Polly Walker ja ekaluokkalainen Amanda Bird!”
Jälleen tupapöydästä kantautuivat suuret aplodit ja lopulta edustajat kättelivät tuvanjohtajansa sekä asettuivat riviin muiden osallistujien seuraksi.

”Annetaan vielä kerran suuret aplodit kaikille osallistujillemme!” Dumbledore sanoi hymyillen iloisesti.

« Viimeksi muokattu: 08.06.2012 23:02:06 kirjoittanut Myself »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Chelsey: Kiitos kommentistasi! Wou, ensimmäinen ns. "ihkutuskommentti" minkä olen ikinä saanut, ja vielä noin pitkä... Veti aika sanattomaksi!

Mukavaa, että olet alkanut pitää Paxista! Pax on kyllä suhteellisen ristiriitainen hahmo, kun  alkaa miettimään, mutta mukavaa, kun olet alkanut lämmetä hänelle! Ja, kyllähän se Remuskin ehkä jossain vaiheessa lämpenee...

Ja kiitos vielä erikseen, kun mainitsit kommentissasi tuon Celine/James/Lily-kuvion, koska itselläni oli aika epävarma olo siitä.
Ja Peter... Mukavaa, että pidit "minun versiostani" hänen suhteen! Mä olen vaan ajatellut sillai, että kun se kerran pääsi mukaan  Kelmeihin, niin ei kai se ihan puupää voinut olla...
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
A/N: Olen pahoillani, mutta uuden luvun saapumisessa voi kestää vielä jonkin aikaa, joten laitan teille tälläisen pienen ekstran Korpinkynnenjoukkueesta. Muutenkin mielestäni on hankala pysyä mukana ficeissä, joissa on paljon omia/toisen keksimiä hahmoja, joten toivottavasti tämä vähän auttaisi selittämään millaisia ihmisiä on tulossa mukaan kilpailuun.

Bonusmateriaalia: Esittelyssä Korpinkynnenjoukkue!


Nimi:
Stacey Connors
Luokka:7.lk
Verisääty: Puoliverinen. Äiti noita, isä jästi.
Pituus:165cm
Ulkonäkö: Staceyllä on vaaleanruskea polkkatukka, hieman vaaleampi, kuin Jocelynillä. Staceyllä on usein itsetehty panta päässään ja paljon itsetehtyjä koruja sekä vaatteita. Stacey on laihempi kuin Jocelyn, muttei läheskään yhtä laiha kuin Dolly ja Polly. Hänellä on suuret ruskeat silmät, eikä tyttö käytä ollenkaan meikkiä.
Henkilöhistoriaa: Staceyn vanhemmat erosivat tytön ollessa 4-vuotias, koska hänen isänsä sai tietää vaimonsa olevan noita ja piti tätä pahana. Stacey alkoi silloin tehdä käsitöitä, hukuttaen kaiken surunsa niihin. Vielä nykyäänkin hän rakastaa kutoa, virkata, tehdä koruja, ommella ym.

Staceyn äiti alkoi seurustella uudestaan, tällä kertaa velhon kanssa Staceyn kolmantena lukuvuonna ja meni runsaan vuoden päästä uudestaan naimisiin. Hän antoi tyttären ommella hääpukunsa. Aluksi Stacey oli jyrkästi vastaan uutta isäpuoltaan, mutta heltyi lopulta kokonaan. Asiaan vaikutti myös Amanda Bird, josta tuli nyt hänen sisarpuolensa.


Nimi: Jocelyn Smith
Luokka: 7.lk
Verisääty: Jästisyntyinen
Pituus:172cm
Ulkonäkö: Jocelynillä on vaaleanruskea polkkatukka, hieman tummempi, kuin Staceyllä. Jocelyn on ruumiinrakenteeltaan vanttera ja rakastaa olla pidempi, kuin muut ystävänsä. Hänellä on paksut kulmakarvat ja pienet tummanruskeat silmät.
Henkilöhistoriaa: Jocelyn harrasti pienenä uintia ja hänen vanhempansa toivoivat tästä kuuluisa ammattiurheilijaa. Saadessaan 11-vuotiaana kutsun Tylypahkaan oli tyttö syvällä sisimmässään onnellinen, koska sai koulun aloittamisen takia lopettaa uintiharrastuksensa. Jocelyn on aina ollut älykäs ja oli nuorempana oman sarjansa shakkimestari.

Pienempänä hänellä ei ollut yhtään ystävää, mutta, Koulussa tyttö ystävystyi läheisesti Dolly ja Polly Walkerin sekä Stacey Connorsin kanssa.

Nimet: Dolly ja Polly Walker
Luokka: 7.lk
Verisääty: Puoliverisiä. Isä velho, äiti jästi.
Pituus: Molemmilla 152cm
Ulkonäkö: Dolly ja Polly ovat identtiset kaksoset. Heillä molemmilla on todella vaaleat pitkät hiukset, joita he pitävät mielellään korkealla poninhännällä tai nutturalla. Molempien silmät ovat siniset ja iho kalpea. Molemmat käyttävät runsaasti meikkiä ja on lähes mahdotonta nähdä kumpaakaan kaksosta ilman korkokenkiä.
Henkilöhistoriaa: Dolly ja Polly ovat molemmat olleet pienestä saakka todella turhamaisia sekä aina yhdessä. Heillä oli aina samat harrastukset ja samanlaiset vaatteet. Kerran heidän äitinsä ehdotti, että toisen tytön hiukset olisi leikattu lyhyemmiksi kuin toisen, mutta kaksoset eivät suostuneet edes kuuntelemaan mitään väitettä, mikä tekisi heistä erinäköiset.

Kerran 5.luokalla Polly sai näkyvän finnin otsaansa, päivää ennen tärkeitä treffejänsä, joita oli odottanut jo monta viikkoa. Tällöin Dolly tuli siskonsa avuksi ja meni treffeille hänen sijastaan. Kyseinen poika luulee edelleen olleensa treffeillä Pollyn kanssa.

Kaksoset ovat turhamaisuudestaan huolimatta todella helposti lähestyttäviä sekä sydämellisiä. Heidän kanssaan on helppo olla ja heillä on yhteinen suuri ystäväpiiri. Dolly ja Polly ovat todella viisaita ja rakastavat mm. arvoitusten ratkomista ja sudokuiden tekemistä. Kaksoset on kasvatettu todella kilpailuhenkisiksi, eivätkä tytöt pelkää käyttää älyään sääntöjen rikkomiseen, mikäli se auttaa heitä voittamaan.

Nimi: Amanda Bird
Luokka: 1.lk
Verisääty: Puhdasverinen
Pituus: 119cm
Ulkonäkö: Amandalla on tummanruskeat hiukset, juuri niin lyhyet, että ne saa kuitenkin laitettua letille. Amanda on siro ja hänellä on usein päällään siskopuolensa Staceyn tekemiä vaatteita. Hänellä on siniset silmät ja pienet kulmakarvat, mitä ei kuitenkaan usein erota otsatukan alta.
Henkilöhistoriaa: Amandan äiti kuoli tyttärensä synnyttämiseen, jolloin hänen isänsä oli murheen murtama. Pian Amandan isä kuitenkin alkoi seurustella ja meni uusiin naimisiin.

Amanda rakastaa uutta isosiskoaan yli kaiken ja on aina halunnut olla samanlainen kuin hän. Kun Stacey kysyi Amandaa mukaan ryhmäänsä suunnistuskilpailussa, tyttö ei epäröinyt hetkeäkään olla käyttämättä tilaisuutta.
« Viimeksi muokattu: 16.06.2012 17:11:20 kirjoittanut Myself »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Vs: Suuri Suunnistuskilpailu, Kelmit, K13, TAUOLLA
« Vastaus #16 : 06.07.2012 20:14:12 »
Chelsey: Kiitoksia paljon kommentistasi! On todella mahtavaa kuulla (melkein epäuskoista), että joku todellakin olisi nauranut minun tekstilleni, niin kuin sinä mainitsit nauraneesi noille kaksosille. Kieltämättä tästä joukkueesta he ovat lempihahmojani myös... Mutta, siis jokatapauksessa kiitos kommentistasi jälleen, ne piristävät aina päivääni!

A/N:Ilmoittelisin vain, että tämä menee nyt ainakin toistaiseksi tauolle, koska ei yksinkertaisesti löydy inspistä jatkamaan. Jatkoa tulee luultavimmin joskus, kun koulut alkaa.
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Suuri Suunnistuskilpailu, Kelmit, K13, TAUOLLA
« Vastaus #17 : 06.07.2012 23:07:38 »
ooh monta uutta ihanaa lukua!

On jotenkin ihanaa että kelmit ottaa kilpailuunsa mukaan  Pax.Kirjoitat tätä hyvin,ööh mitäs vielä.
Tuo exstra korpinkynnen joukkueesta tuo tähän mukavasti valoa,siis sillä lailla että tietää näistä henkilöistä jotain.Tuo Jamesin/Lilyn ja celinen välinen kolmiodraama tuo ihanan maun tähän ficciin.
Taullo vetäytyminen on fiksua jos inspis katoaa kokonaan.No palaan taas seuraamaan ficciäsi kun se palaa tauollta

Jatkoa jään odottelemaan

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Vs: Suuri Suunnistuskilpailu, Kelmit, K13, TAUOLLA
« Vastaus #18 : 25.12.2012 23:42:53 »
Kuolotar Ihanaa, että tykkäät tästä ja myös tuosta kolmiodraamasta. Sitä sitten ehkä mahdollisesti onkin nyt tulossa pikkuisen... Kiitoksia kommentistasi!
Chelsey Olen todella pahoillani, jos jouduit pettymään! Ja myös siitä, että tämä tauko venyi vähän pidemmäksi kuin oli alunperin tarkoitus! Silti oli ihanaa kuulla, että olit odottanut uutta lukua noin innolla, ja toivottavasti jaksat edelleen seurata vaikka tauko toisaan venyi hieman odotettua pidemmälle.

A/N: Pyydän vielä yhteisesti kaikilta lukijoilta anteeksi sitä, miten pitkäksi tämä tauko loppujen lopuksi venyi. Koitan parhaani tulevaisuudessa vältellä yhtä pitkiä pausseja. Kuitenkin, nyt nauttikaa neljännestä luvusta!



4.luku

”Ihan mahtavaa, että meidät valittiin edustamaan Rohkelikkoa!” Sirius hehkutti, kun Kelmit viimein pääsivät seremoniasta takaisin oleskeluhuoneeseen.
”Ei meitä varsinaisesti valittu. Sehän oli arvonta, muistatko?” Remus kysyi aavistuksen verran huvittuneesti.
”Ei tarvitse katsoa pikkumaisuuksia, Kuutamo. Pääasia on kuitenkin se, että me osallistumme ja rökitämme Ruikulin kunnolla!” Sirius totesi iloisesti.

Remus pyöräytti silmiään ja Peter tukahdutti naurunsa, kun he katsoivat miten Sirius ja James tanssivat voitontanssia ympäri oleskeluhuonetta.

”Miten ihmeessä nuo kaksi jaksavat?” Remus päivitteli samalla, kun muut rohkelikot auttoivat Siriuksen ja Jamesin takan edessä sijaitsevalle pöydälle.

”Tänään illalla pidetään niin suuret bileet, että ne muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin!” Sirius huusi samalla, kun oleskeluhuoneessa kaikui kannustava huuto: ”Kelmit, Kelmit!”

Huudon kuullessaan kaikki Kelmit virnistivät.

# # # # #

Seuraava aamu nousi Tylypahkan mailla kirkkaana ja lämpimänä. Kello löi kymmentä vaille kuutta aamulla ja lähes kaikki oppilaat olivat kerääntyneet Kielletyn metsän reunalle. Suurin osa oppilaista vaikutti olevan vieläkin hieman unten mailla ja näin ollen vain pieni määrä oppilaita olivat oikeasti virkeitä. Virkeisiin oppilaisiin kuului mm. valtaosa kilpailun osanottajista.

”Kuka helvetin älykääpiö keksii aloittaa kilpailun kuudelta aamulla?” Sirius valitti.
”Niin ja kuka helvetin älykääpiö keksii pitää bileet juuri edeltävänä iltana?” James valitti takaisin, mulkaisten Siriusta samalla.
”Niin ja ketkäköhän helvetin älykääpiöt keksivät juoda itsensä tuliviskiä täyteen niissä bileissä?” Kysyi Peter, joka pidätteli naurua yhdessä Remuksen kanssa.

”Soo, soo pojat. Kiroilu on rumaa”, Pax sanoi muka toruvana ilmestyessään väkijoukosta. Peter ja Remus naurahtivat uudelleen, mutta Sirius ja James eivät jaksaneet reagoida mitenkään. Molempien edellinen ilta oli ollut täynnä viskipulloja ja tanssia.

”Missä sinä muuten olit, kun tulit nyt vasta?” Peter kysyi kulmiaan rypistäen.
”Dumbledore kokosi meidät ekaluokkalaiset äsken kokoon ja laittoi sauvoihimme loitsun, että ne tottelevat ainoastaan omistajaansa”, Pax selitti edelleen hymyillen.

”Minä näin kyllä jo viisi minuuttia sitten luihuisen Sasha Windersin”, Remus sanoi epäillen Paxia.

”Ehkä, koska minä törmäsin äsken Lilyyn”, Pax aloitti.

”Lilyyn? Evansiin? Minun Lilyyni?” James kysyi avaten salamana silmänsä.
”Juuri häneen. Hän lähetti teille kahdelle lahjan sekä sinulle kirjeen”, Pax lopetti osoittaen sanansa Jamesille ja Siriukselle.

Poika kaivoi laukustaan kaksi pientä termospulloa sekä kirjekuoren, jonka pulleus viesti täydestä sisällöstä.

”Mitä ihmettä tämä on?” Sirius kysyi nuuhkaisten pullonsa sisältöä. Pojan ilmeestä päätellen tuoksu ei ollut paras mahdollinen.
”Sen pitäisi selvittää pää. Lily arveli, että voisitte tarvita sitä”, Pax selitti.

Sirius katsoi vielä hetken juomaa puntaroiden eri vaihtoehtoja. Hän voisi kaataa juoman kurkustaan alas, mutta eli mahdollisuus, että se oli myrkytetty. Tai sitten se ei toimisi ollenkaan. Mutta, jos se todella toimisi hän pystyisi keskittymään kunnolla peliin. Lopulta Sirius teki päätöksensä: otti nenästään kiinni ja joi juoman.

”Hyi saamari, kuinka pahaa!” Sirius ähkäisi ja muut Kelmit Jamesia lukuun ottamatta olivat revetä naurusta. James oli niin keskittynyt kirjeeseen, ettei huomannut Siriuksen show´ta. Kun hän hetken päästä nosti katseensa oli pojalla ihmettelemistä, kun Remus, Peter ja Pax nauroivat katketakseen ja Sirius kakoi tyhjää.

”Sinä joit sen jo?” James kysyi Siriukselta.
”Sherlock”, poika mutisi vastaukseksi.

”Ai jaa... Ajattelin vain, kun Lily lähetti tämän kirjeen mukana uutetta, millä juoman pahan maun saisi pois”, James sanoi pidätellen nauruaan.

Sirius katsoi toista hetken ilmeettömänä ja hyökkäsi sitten Jamesin kimppuun, muiden nauraessa yhä taustalla.
”Sinä senkin”, poika murisi.

”Arvoisat oppilaat! Pyytäisin huomiotanne!” Kuului samalla Dumbledoren taialla vahvistettu ääni. Se sai pojat nopeasti irti toisistaan. James kaatoi vikkelästi uutteen juomaansa ja juomansa kuskusta alas.

”Enää muutama minuutti ja on aika aloittaa Tylypahkan ensimmäinen Suuri Suunnistuskilpailu!” Rehtori jatkoi kuuluttamista ja ansaitsi suuret aplodit.
”Pyytäisin joukkueita tulemaan tänne hakemaan omat karttansa, nyt.”

Kelmit lähtivät kuin yhteisestä sopimuksesta etenemään kohti metsänreunaa ja opettajia. McGarmiva viittoi oman tupansa joukkueen luokseen.
”Jättäkää omat ylimääräiset tavaranne tähän. Vain vaatteet, jotka on päällänne saatte pitää”, professori sanoi ja osoitti suurta tyhjää valkoista laatikkoa.

Kelmit alkoivat latoa omia tavaroitaan laatikkoon. Pax tiputti laukkunsa sinne. Peter kaatoi    takintaskujensa sisällön (purkkaa, karamelleja, linkkuveitsi, kaksi kynää ja limsapullon korkki). Remus tyhjensi housuntaskujensa sisällön (kaksi kumia, tyhjä punainen lompakko, pieni peili ja iso neula). James tyhjensi taas sekä housun- että takintaskujensa sisällön (kaksi kirjettä, veitsi, avaimet, kultainen kaulaketju ja yksi jokamaunrae). Sirius taas laittoi laatikkoon ensin takkinsa taskujen sisällön (avaimet, hieman vihertävä pulla, linkkuveitsi ja sakset) sitten housujensa taskut (lankakerä, lusikka, nappi, muovinen voikukka ja suklaakonvehti) tämän jälkeen hän otti vasemman kenkänsä käteensä ja tyhjensi sen (yksi kirje ja veitsi) ja viimeisenä nosti lahjettaan sen verran, että otti sukkansa sisältä toisen yhtä mustan sukan.

Muut tuijottivat epäuskoisina Siriusta.
”Sinulla oli sukkasi sisällä toinen sukka?” James kysyi epäuskoisena.

”Totta kai! Eikö sinulla muka ole? Kuvittele nyt jos sukkasi kastuu ja joudut ottamaan sen pois. Sitten saat kengistäsi rakot. Egoni kärsisi, jos joutuisin nilkuttamaan pari päivää joidenkin rakkojen takia”, Sirius sanoi vakavana käsittämättä mille muut oikein tyrskähtelivät.

Professori McGarmivakin pyöräytteli silmiään huvittuneesti.
”Tarvitsisin teidän sauvat nyt”, hän sanoi hetken kuluttua tiukasti. Kaikki muut, paitsi Pax, antoivat taikasauvansa opettajalle jokseenkin epämieluisasti.

”Tässä on teidän karttanne”, professori sanoi ja ojensi noin yhden neliömetrin kokoisen paperin kelmeille.
”Tämä näyttää reilut 20 kilometriä ympäriltänne joka suuntaan. Jos siis liikutte, kartan kuva liikkuu myös. Ensimmäisen rastin näette kaikki varmasti täällä”,tässä kohtaa hän näytti punaisena vilkkuvaa ykköstä kartan yläreunassa.

”Tällä ensimmäiselle rastille mentäessä tekin näytte kartassa näinä vaaleansinisinä täplinä. Varmasti huomaatte nämä täplät, jotka ovat tässä metsänreunan kohdassa nyt. Tämä on siis vain alkuun pääsemiseksi tehtyä helpotusta, joten ensimmäisen rastin jälkeen teidän täplänne katoavat kartasta. Huomatkaa, myös, että eri joukkueilla voi olla eri rastit. Neljän päivän kuluttua sen joukkueen, joka on käynyt siihen mennessä vähiten rasteilla kartta pyyhkiytyy ja heidät autetaan metsästä pois. Tässä on kaikki tieto, mitä tällä hetkellä tarvitsette”, McGarmiva lopetti vuodatuksensa ja asetti Kelmit riviin muiden joukkueiden luokse.

”Arvoisat oppilaat, oletteko valmiita? Ilolla minä ilmoitan ensimmäisen Suuren Suunnistuskilpailun alkaneeksi!” Dumbledore kuulutti ja kovan pamauksen saattelemana lähetti kilpailijat metsän siimekseen. Eikä mennyt kauaa, kun he katosivat jo kokonaan näkyvistä.

# # # # #

”Jännittävää! Toivottavasti rohkelikko voittaa”, yleisössä seisova punahiuksinen Lily sanoi ystävälleen.
”Niin, no jaa”, hänen ystävänsä Celine vastasi.

”No jaa? Onko kaikki ihan hyvin? Yleensä sinä kannatat rohkelikkoa aina kaikessa henkeen ja vereen”, Lily sanoi katsoen huolestuneena ystäväänsä.

”Hm... Joo... Minä vain... Minä luulin, että olemme ystäviä, jotka kertovat toisilleen kaiken!” Celine puuskahti. Lilyn katseeseen eksyi pieni kauhu.
”Miten niin luulit? Totta kai me kerromme toisillemme kaiken.”

”Sinä olet paras ystäväni. Ja olen tuntenut sinut niin pitkään kuin muistan. Miten voit muka väittää, ettei mitään muka ole tapahtunut vaikka olet kulkenut edelliset pari viikkoa pää pilvissä? Minä olen miettinyt ja tullut siihen päätökseen, että sinä, Lily Evans, seurustelet jonkun kanssa”, Celine sanoi itsevarmasti kääntyen kokonaan Lilyn puoleen.

”Öh”, Lilyltä loppuivat sanat.

”Jos et kerran kerro minulle suoraan sinun on luultava, että minä suutun. Siksi kysyn nyt suoraan: onko se Severus?” Lily naurahti hermostuneesti kuullessaan Celinen kysymyksen.
”Ei todellakaan! Minä ja Severus ollaan vain ystäviä”, Lily vastasi ja kääntyi nopeasti kävelemään linnalle päin, toivoen, että Celine unohtaisi koko jutun.

”Hei, odotas nyt! Minä en lopettanut vielä. Epäilin Severusta, koska tiedän, että sinä tiedät minun pitävän luihuisen kanssa seurustelua vääränä. Sanopas, onko se sitten se ekaluokkalainen, Pax?”
”Mitä!? Ei todellakaan. En seurustelisi niin paljon nuoremman kanssa”, Lily sanoi pysähtyen yllätyksestä paikoilleen.

”Jaa. Ajattelin vain, kun näin sinun juttelevan hänelle ennen kilpailun alkua. Hetkinen! Sinähän annoit hänelle kirjeen, ehkä se oli rakkauskirje sille ´salaisella seurustelukumppanillesi´? Mutta jos annoit sen Paxille, niin hän luultavasti veisi sen... Kelmeille? Hetkinen, nyt tiedän se on Sirius! Luulet, että suutun, koska puhun aina miten kamala sydäntensärkijä hän on”, Celine sanoi taputtaen käsiään yhteen.

”Ei, ei se ole Siriuskaan”, Lily sanoi hermostuneesti, koska Celinehan oli osunut jo melkein oikeaan.

”Sitten sen on pakko olla... Remus! Sinähän olit ihastunut häneen silloin kolmannella. Alkoiko vanha suola janottaa? Sitä en vain tajua, että miksi luulit, että suuttuisin”, Celine sanoi ihmeissään.
”Ei ole Remus! Remus on yksi parhaista ystävistäni enkä voisi kuvitellakaan suhdetta hänen kanssaan”, Lily sanoi toivoen hartaasti, että Celine lopettaisi utelun.

”No, sinä se et paljon vaihtoehtoja jätä. Sen on siis pakko olla Peter”, Celine totesi.
”Ei, ei se Peterkään ole”, Lily vastasi hiljaa.

”No sitten minä en tajua, koska Jamesistahan me sovittiin...” Celinen ääni hiipui loppua kohden ja Lily nielaisi.
”Hän se on. Myönnä pois, seurustelet hänen kanssaan ja vähät välität siitä, että minäkin pitäisin hänestä”, Celine sanoi ja tytön silmistä lensi kipinöitä tämän mittaillessa katseellaan Lilyä.

”Mi-minä olen pahoillani, mutten mahda omille tunteilleni mitään!” Lily puuskahti itku kurkussa.

”Se oli siis totta... Minä en usko, että minulla on enää mitään asiaa täällä. Näkemiin!” Celine puuskahti ja lähti juosten kohti linnaa, jättäen taakseen punahiuksisen tytön yksin nieleskelemään kyyneleitään.
« Viimeksi muokattu: 31.12.2012 17:11:36 kirjoittanut Myself »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

MiNi

  • Vieras
Viimein tähänkin jatkoa! ^^ Luvun alku oli hauska ja Pax on aivan ihana n_n Lopussa taas olin ilmeellä mikä mikä mikä ihmeen sopimus!? :o (and that is true story! kelasin alemmas ja sieltähän se löytyi) Olen laiska kommentoija heh... (nyt vihdoin ymmärrän jos joku sanoo, ettei jaksa kommentoida x) ) (tässä välissä kävin pelaamassa Angry Birds Rio:a ♥ jonka pikkuveli sai jouluna... Pelaan sitä enemmän kuin veli x) juu siis ficciin...)

Luku oli lyhyempi kuin edelliset(?) Tai siltä se ainakin vaikutti todellisuutta en tiedä. Mutta sisällöltään luku oli hyvä (kuten jo sanoin) ja pidän kovasti tyylistä jolla kirjoitat :) Mutta se suuri lista mitä pojat laittoivat pois oli minusta ihan hyödytön ja tuntui vain olevan siellä tekstin venyttämisen takia  :-\

Mutta juu... Jatkoa mahdollisimman nopeasti ja jos tavoitteen haluat niin vielä tänä vuonna ;) ;D