Kirjoittaja Aihe: Lunan vuosi || S, raapaleita 17kpl  (Luettu 4292 kertaa)

Iero-Way

  • Vieras
Lunan vuosi || S, raapaleita 17kpl
« : 14.03.2010 20:58:50 »
Osallistuu haasteeseen Vuosi raapalehtien vol. II, epävirallisesti aiheena Luna Lovekiva, ja tapa jolla hän näkee maailmaa.

//Olin raukkis ja jättäydyin pois, päivittelen tätä silti toisinaan.

Kirjoittaja: Iero-Way
Ikäraja: S (laskin k-7:stä alemmas)
Paritus: ei vielä suunniteltu, saattaa olla jotain myöhemmin
Genre: raapale? en osaa vielä sanoa muuta
A/N: Ensimmäinen raapale ikinä. Eli ei ole kokemusta näiden kirjoittamisesta.

Aamuaurinko

Aurinko paistaa sinisten tähtiverhojen läpi, jotka ympäröivät sänkyäni. Nousen istumaan, peittoni putoaa puoliksi lattialle. Heilautan jalkani sängynlaidan ylitse, astelen ikkunalle. Pihalla sataa lunta, vaikka luulin että siellä olisi niin lämmin että sataisi vettä. Aamun ensimmäiset auringonsäteet pilkottavat Kielletyn metsän massiivisten puiden takaa. Kohta kukat alkavat kasvaa jälleen lumen alta. Minäkin ansaitsen uuden alun.

Tänään Lunasta tulee uusi Luna.

”Huomenta, oletkin jo aikaisin hereillä”, huonetoverini Cho Chang tervehtii. Hän näyttää hyvin levänneeltä.

”Narskut herättivät”, vastaan. Cho astelee vierelleni, ja hänkin katsoo ikkunasta ulos.

”Onpa siellä kevät.”

Kevät.

”Hyvää kevättä!” hihkaisen Cholle pirteästi ja halaan tätä.

Sitten suuntaankin aamupalalle piristämään lisää ihmisiä.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 21:47:08 kirjoittanut Pops »

Metkuilija

  • ***
  • Viestejä: 1 304
  • Ilon kautta ♪♫
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #1 : 15.03.2010 14:25:35 »
hmm... jooo... hyvältä vaikuttaa... Lunamaista Lunaa :)

PAhoittelen aivoni ovat talvilomalla.

Kyllä, täällä ollaan!

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #2 : 15.03.2010 20:31:10 »
Joo, Luna joka ei ole Luna ei Luna olekaan! Ja kun tyttönen on noin valloittava jo omana itsenään, niin mihinkäs sitä muuttamaan. :D

Banaanikärpäsiä

Istun järven rannalla Tylypahkan pihalla. Ulkona on vielä lumista, mutta minulla on pitkä ruutukuvioinen takki, jonka päällä voin istua ilman että hörhelöinen hameeni ja raidalliset sukkahousuni kastuvat sulasta lumesta. Minulla on eväsretki, kaivan takkini taskusta rapisevan pussin jonka avaan.

Banaaneita, nam.

Siinä samassa kun banaanintuoksu valtaa tajuntani, pussista karkaa pieniä kärpäsiä. Ne eivät surise, kuten isot lajitoverinsa, vaan lentelevät äänettöminä ympärilläni. Tunnen oloni suosituksi, joku haluaa selvästi valloittaa sydämeni. Hihitän.

”Tuo on se hullu josta varoitin”, joku selkäni takana sanoo toiselle.

Hymyilen ystävällisesti, vaikka loukkaannuin. Kärpäsilläkin on tunteet.

”Ystäväni, älkää välittäkö noiden sanoista. Ette te ole hulluja, vaan minun ystäviäni.”
« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 21:39:53 kirjoittanut Iero-Way »

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #3 : 16.03.2010 12:19:39 »
Saatte tuplaraapaleen koska olen kotona kipeänä.

Menetelmiä

Liemien tunnilla minä istun reunarivissä, tarkkailen luokkatovereitani. Professori Kalkaros selittää mustalla äänellään taikajuomasta, joka voi parantaa lähes mitkä tahansa taudit. Oppilaat kuuntelevat, kirjoittavat muistiinpanoja pergamenttipapereilleen. Sulkakynien rapina karheaa paperia vasten on aina yhtä rauhoittavan kuuloista.

Minä piirrän paperille kukkasia ja perhosia. Kalkaroksen ääni saa minut uneliaaksi.

”Neiti Lovekiva, millä menetelmällä hankkisitte salamanterin silmämunia juomaa varten?”

”Kutittaisin sitä kunnes se nauraisi silmät päästään. Se toimii ainakin kyklooppisisiliskojen kanssa.”

”Kyklooppisisiliskoja ei olekaan.”

”Pöydällä on yksi, katsokaa itse, professori.”

Kalkaros astelee pöytäni luo. Hänen musta viittansa hulmuaa dramaattisesti, ja kengistään lähtee kolkko kopina kivilattiaa vasten.

”Siltä puuttuu toinen silmä, sillä joku on tarinoinnin sijaan irrottanut sen silmän.”

Katson salamanteriparkaa. Se näyttää onnettomalta, kun Kalkaros roikottaa sitä hännästä peukalon ja etusormen välissä. Professori ei tunnu tuntevan lainkaan sääliä roikotellessaan tuota kuollutta olentoa.

”Mutta miksi tappaa raa’asti kun sen voi naurattaa hengiltä, ettekö te ymmärrä?”

”Väitättekö, että minä en ymmärrä? Tyttö hyvä, minusta tuntuu että teillä on vikaa ymmärryksessänne.”

”Mutta…”

”En jaksa teidän naurettavia tarinoitanne.”

”Professori…”

”Ulos luokastani”, Kalkaros korottaa ääntään. Hän taitaa olla todella vihainen, hänen naamallaan näkyy puna, jota en ole nähnyt koskaan ennen.

”Selvä”, vastaan, ja nousen pöydän äärestä.

Minulla onkin paljon uusia mehukkaita juoruja Kalkaroksesta kerrottavana pölynsyöjäetanoille, jotka suorastaan rakastavat kertomuksiani.
« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 21:40:47 kirjoittanut Iero-Way »

Spirit M

  • Söpöilijä
  • ***
  • Viestejä: 111
  • Korpin kynsi on päästään terävä
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #4 : 16.03.2010 12:34:50 »
Tykkään. Minäkin olen kipeä ja hypin täällä.

Ihania. Tässä järjestyksessä: 3,1,2. Tykkään, edelleen. ^^
Vuoden  päivät etsimme sadetta ja emme sitä löydä. Kun luovutamme ja toivomme auringon paistetta, niin sade alkaa. Asiat tapahtuvat aina, jos niihin oikeasti uskoo, ehkei tänään, ehkei huomenna, ehkei viikon päästä, mutta joskus.

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #5 : 16.03.2010 12:52:46 »
Hienoa, että pidät. Itsekin olen yllättävän tyytyväinen, vaikka koko ajan kamalat paineet että ei näin lyhyestä tekstistä tunnu saavan hyvää sitten millään, kun olen tottunut tekemään aivan liian monimutkaisia juonenkulkuja ja ihan mahdottomia kuvailuja.

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #6 : 17.03.2010 20:30:14 »
Tämä osa oli pakkopulla. Pakotin itseni kirjoittamaan, ilman pienintäkään ideaa. Tänään ei suju kirjoittaminen.

Rotta

Ystäväni Harry Potter on kutsunut minut Rohkelikkotorniin auttamaan tähtitiedon läksyjen kanssa. Minä tiedän tähdistä yhtä sun toista, usein iltaisin vaellan koulun pihalla ja katselen tähtitaivasta. Se on rauhoittavaa, avartavaa.

”Mitä tähtiä on Ison Koiran tähdistössä?”

”Ainakin Sirius…”

”Mitä Siriuksesta?” Ron kysyy. En tiennyt että hänkin on samassa huoneessa. Hänen rottansa Kutka juoksee syliini. Otan sen kämmenelleni ja silittelen sen karkeaa, kullanruskeaa turkkia.

”Sirius on kirkas tähti”, vastaan.

”Harry, mitä tuo tekee täällä?”

”Auttaa minua läksyissä, jotka sinä minulta kopioit.”

”En minä halua tuon läksyjä. Ei siis millään pahalla Luna, mutta en aina luota tietoihisi, kun olet vähän… no, höppänä”, Ron punastuu. Hän näyttää söpöltä punastellessaan. Kutka on silti söpömpi kuin omistajansa, rapsutan rottaa lisää. Sen pienet tassut tuntuvat hassulta kämmentäni vasten, kynnet kutittavat tassujen heiluessa.

”En minä sinun mielipiteestä välitäkään, kunhan rottasi pitää minusta, se riittää.”

Kutka puraisee minua sormenpäästä. Hymyilen rotalle ystävällisesti, hyvää hän vain tarkoittaa. Ei kukaan noin pieni ja kaunis voi toivoa ikävää kellekään.

”Ei se pidä sinusta. Miksi se purisi sinua, jos pitäisi sinusta?” Ron kysyy, ja hymyilee omahyväisesti, hän viittoo rottaa luokseen, mutta se ei tule. Sormeni vuoroittainen pureminen ja nuoleminen näyttää kiinnostavan sitä enemmän.

”Ihmisetkin purevat niitä joista pitävät. Mikä poikkeus rotat muka olisivat?”

« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 21:41:32 kirjoittanut Iero-Way »

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #7 : 18.03.2010 11:38:29 »
En oikeasti ole varma, mikä pointti tässä on. Ajatuksena se toimi paremmin.

Muroja

Aamiaispöydässä sataa lunta. Kurotan kättäni suurta lasikulhoa kohti, jossa on muroja. Suurella hopeakauhalla pudotan muroja aamiaiskulhooni. Seuraavaksi katselen ympärille, etsien katseellani maitokannua, se on kaukana. Kaivan taikasauvani esille.

”Tulejo maito.”

Lasinen maitokannu saapuu. Kaadan maitoa riisimuroille. Murot ritisevät. Niillä on tuskia, en minä voi syödä niitä.

”Anteeksi, mutta minun on nälkä”, sanon muroille säälien. Ne pitävät yhä pahempaa melua.

Ne pitivät minua hirviönä.

”Hyvä on, te voititte tällä kertaa”, huokaan viimein.

Kurotan, ja otan itselleni kulhon vaniljakiisseliä. Se on mukavan pehmeää, murot olisivat sattuneet hieman kipeään kurkkuuni jos olisin syönyt ne. Kuitenkin periaatteen vuoksi katsoin muroihin.

”Vielä minä teidät syön.”
« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 21:41:51 kirjoittanut Iero-Way »

Spirit M

  • Söpöilijä
  • ***
  • Viestejä: 111
  • Korpin kynsi on päästään terävä
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #8 : 18.03.2010 15:09:12 »
Oi voi Lunaa, kun se ei voi syödä muroja. Noh, ne säästyivät sentään kammottavalta kohtaloltaan. ^^
Vuoden  päivät etsimme sadetta ja emme sitä löydä. Kun luovutamme ja toivomme auringon paistetta, niin sade alkaa. Asiat tapahtuvat aina, jos niihin oikeasti uskoo, ehkei tänään, ehkei huomenna, ehkei viikon päästä, mutta joskus.

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #9 : 20.03.2010 15:44:38 »
Jep, tosin joskus myötäelämisestä saa kärsiä. Syökööt sitten kiisseliä. :D

En eilen ehtinyt päivittämään tänne, koska nettiyhteyteni oli mitä oli. Tässä siis elisen ja tämän päivän osat.

Värityskirja

Istun Korpinkynnen oleskeluhuoneessa, katselen takkatulta. Se lämmittää mieltä, ulkona sataa lunta ja se onnistuu laskemaan keväistä mielialaani. Vieressäni kai ensimmäisen, korkeintaan toisen vuoden oppilas, joka värittää värityskuvia.

”Anteeksi tyttö, mutta minkä värisiä paprikoita on olemassa”, pikkutyttö kysyy. Rapsutan päätäni. Mietin vastaustani.

”En suosittele syömään sinisiä.”

”Sinisiä? Vau. Oletko aivan varma? En ole ikinä nähnyt sinistä paprikaa.”

” Isäni varoitti niistä, ne kuulemma kasvavat vain kellareissa, ja ovat kovia piilottelemaan.”

”En minä taida uskoa sinua. Minkä muun värisiä paprikoita on? Ainakin punaisia, mutta olen kadottanut punaisen liituni.”

”Loitsulla paprikasta saa minkä värisen vain”, vastaan, ja tyttö värittää onnellisena kirjansa paprikaa violetiksi.

***

Poika on siis Draco. :D

Tinasotamies

Vaellan pihalla, en jaksa mennä oppitunnille. Pilvet tiputtavat kevyitä lumihiutaleita maahan, ne leijailevat kauniisti alas. Ulkona on hiljaista. Jos minulla olisi maalaustarvikkeet, ikuistaisin tämän maiseman, niin kaunis se on. Huomioni kiinnittää poika, joka seisoo keskellä valkeaa hankea. Hän vain katselee, kuin tinasotamies konsanaan.

Menen hänen luokseen, hän taitaa olla eksynyt.

Hanki on upottavampaa kuin muistan.

”Oletko eksynyt? Linna on tuolla”, kysyn, ja osoitan kohti linnaa. Poika painaa kädet puuskaan.

”Sauvani katosi tähän pahuksen lumeen.”

”Pahoitteluni. Auttaisin, etsinnöissä, jos ehtisin.”

”Jaa.”

Tuo vaalea poika katsoo minua ylimielisesti. Tuossa katseessa on jotain tuttua, en kuitenkaan muista pojan nimeä. Joku hiukan vieraampi se taisi olla, sellainen, jota ei voi lausua tuntematta halua halveksia. Poika kuitenkin vaikuttaa mukavalta. Hänellä on kauniit silmät, tavallaan hän muistuttaa maanpäälle tipahtanutta enkeliä.

”Voin kyllä olla muuten avuksi.”

”No? Aiotko kutsua tänne lauman olemattomia örkkimörkkejä auttamaan etsinnöissä?”

”Ei, aioin lainata sinulle lapasia.”

”Todellako? Tai siis, jaa.”

Nyökkään. Poika hymyilee. Jos hän hyväksyisi sen, että hän on onnellinen, hänellä voisi olla kaunis hymy.

Otan lapaset pois kädestäni. Poika hieroo jäätyneitä käsiään yhteen.

Toinen lapaseni on violetti, siinä on kukkanen. Toinen lapanen on oranssimusta, se näyttää tiikeriltä. Ojennan ne pojalle. Hän katsoo hämmentyneenä.

”Toivottavasti löydät sauvasi”, sanon hymyillen, lähden takaisin koululle.
« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 21:42:54 kirjoittanut Iero-Way »

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #10 : 21.03.2010 23:09:29 »
Inspiraation puutteessa sana on kaverilta pyydetty. Teksti kirjoitettu muutamassa minuutissa, viittäkymmentä minuuttia ennen huomista.

Vesimelonijuoma

Kurkkuani kuivaa. Yritän lukea yrttitiedon läksyjäni, mutta se ei onnistu, sillä joka kerta, kun nielen, tuntuu että nieluani pitkin valuisi hiekkaa, niin kovin suutani kuivaa. Kirjassa selitetään vesimeloneista. Voi kunpa saisinkin jostain moisen käsiini.

”Cho? Onko sinulla juotavaa?”

Puhuminenkin sattuu kurkkuuni.

”Mitä sinä sitten haluaisit?”

”Vesimelonijuomaa.”

”Olen kovin pahoillani, mutten ole kuullutkaan moisesta koskaan. Et kai puhu omiasi?”

”En minäkään. Minun vain tekee mieli.”

”Niin minunkin, nyt kun mainitsit.”

”Mennäänkö katsomaan, saisiko sitä Tylyahosta?”

”En usko että Verso huomaa jos emme lue.”

Lähden yhdessä Chon kanssa Tylyahoon. Tiedän, etten saisi, mutta ihmisen on tehtävä hulluja asioita pysyäkseen järjissään. Kuten minä.

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #11 : 22.03.2010 18:17:30 »
Taas väkisin kirjoitettu. Sana taas kaverilta.

Sateenkaarirusetti

Minua ei nukuta. Chotakaan ei nukuta. Istumme hänen sängyllään ja pelaamme korttia. Olen häviöllä, en ole koskaan ollut hyvä korttipeleissä. En oikeastaan muissakaan lajeissa, jotka vaativat keskittymistä. Katseeni alkaa aina kuin itsestään vaellella ympäriinsä, etsien jotain pientä ja kaunista. Pidän pienistä yksityiskohdista.

Cholla on kauniin väriset helmet kaulassa. Ne ovat ikään kuin turkoosin ja sinisen välimuoto.

Ulkona on kaunis tähtitaivas, kuu paistaa pyöreänä. Taivaalla ei ole pilviä.

Cholla on seinällään juliste. Kuvassa on mies, jolla on kädessään kolmikaulainen kitara. Housut kimaltavat. Hiukset ovat sekaisin kuin pyörremyrsky jäljiltä. Kaulassa hänellä on sateenkaaren värinen rusetti.

”Vau, kunpa minäkin voisin vangita sateenkaaren kengännauhoihini…”

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #12 : 24.03.2010 18:15:46 »
Tässä taas eilisen ja tämän päivän, kun en saanut eilen aikaiseksi postata.

Kukkakuosi

Olen piknikillä. Lämmin tuuli puhaltelee otsahiuksiani sekaisin yhä uudelleen. Aurinko porottaa silmiini aina välillä, toisinaan se on pilven takana piilossa minulta.

”Luna, mitä sinä siellä pihalla teet? Eikö sinun tule kylmä?” Ginny huutaa minulle vähän matkan päästä.

”Minä olen piknikillä, eikä minun ole lainkaan kylmä.”

”Mutta kun sinä istut siellä kinoksessa.”

Kinos? Missä täällä kinoksia on? Allani on vain kauniita, kesäisiä kukkasia.

”Minä istun niityllä. Tule sinäkin.”

Ginny astelee luokseni hiukan epävarman näköisenä. Hänen oranssit hiuksensa ovat kauniinväriset auringonvalossa.

”Kaunis kukkakuosi sinun viltissäsi.”

”Eikö olekin? Yritän uskotella lumelle, että on kevät, jotta se sulaisi pois.”

”Tee tilaa. Onko sinulla keksejä?”

Masennusmusiikki

Radio on auki, kuuntelen sitä, koska Cho neuvoi. Radiosta tuli hänen lempibändinsä konsertti. He tekevät parempaa musiikkia kuin muistin, vaikka se hiukan apean kuuloista onkin. Musiikki raikaa autiossa luokkahuoneessa.

”Mitä sinä oikein kuuntelet?”

Ron saapuu luokkaan. Hän kävelee hitaasti, katselee ympärilleen.

”Kohtalottaria. Ystäväni suositteli kuuntelemaan tätä. Mitä sinä haet?”

”Laukkuani, unohdin sen tänne.”

Ron nostaa laukkunsa lattialta, se näyttää raskaalta. Hän joutui nostamaan sen kaksin käsin, ja hän käveli hieman kyyryssä kantaessaan laukkua. Pitäisikö minun mennä avuksi?

”Miten jaksat näin apeaa musiikkia?”

”Cho pitää tästä.”

”Siksikö hän on niin surullinen aina?”

”Miten niin?”

”Minua ainakin harmittaisi kuunnella näin huonoa musiikkia.”

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #13 : 26.03.2010 20:35:05 »
Taas eilinen ja tämänpäiväinen samassa, eilen ei vain jaksanut.

Luokka numero 10

Istun samassa luokassa kuin eilen. Luokan numero oli 10. Kuuntelen jälleen samaa radiokanavaa, heillä on parhaat uutiset kerrottavana.

Ron saapuu luokkaan, kuten eilen.

”Sinä taas.”

”Oleskeluhuoneessa ei saa kuunnella Peikkoradiota.”

Se on totta, jos olin kääntämässä tuolle radioasemalle, joku aina levitoi radion pois ulottuviltani.

”Se on huono”, Ron toteaa.

”Niin sinä luulet, kunnes Peikot kaappaavat sinut pikkuruiseen luolaansa.”

”Olet outo. Siis ihan todella outo.”

”Outous on katsojan silmässä. Ihan tosi, sinulla on oudot silmät.”

Katson Ronin silmiä. Ne ovat oudot. En edes tiedä, minkä väriset ne ovat olevinaan.

Ron juoksee huolissaan pois. Voi raukkaa. En kai minä ollut jotenkin ilkeä?

Sadepäivä

Sade ropisee kattoa vasten. Makaan sängyllä. Jalassa minulla on vaaleanpunaiset, todella lämpöiset pörrösukat.

Oloni on levoton.

Nousen sängyltä, kipitän Korpinkynnen parvekkeelle. Sen kivilattia on märkä, minun tekee mieli hyppiä noissa lätäköissä joita lattian pinnalle on kertynyt. Voi miten minun tekikään mieli.

Läts.

Sukkani litisevät märkää lattiaa vasten. Se yllyttää minut hyppimään lätäköissä vielä enemmän.

”Luuletko että ostin sukat sinulle siksi, että kastelet ne?” Cho kysyy. Hän oli ostanut sukat minulle joululahjaksi. Ystävällinen ele.

”En.”

”Miksi sinä sitten kastelet ne?”

”Minun teki mieli hyppiä lätäkössä.”

”Nyt vilustut”, hän sanoo huolestuneena, huokaa, laittaa kädet puuskaan rinnalleen.

”Ilman sukkia olisin voinut vilustua enemmän.”
« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 21:44:53 kirjoittanut Iero-Way »

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #14 : 28.03.2010 10:16:31 »
Eiliseltä, en ehtinyt postaamaan silloin.

Aurinkolasit

Kirkas auringonpaiste. Siitä minä pidän, se saa minut hymyilemään, tunnen olevani vielä enemmän elossa kuin yleensä. Lumi on lähtenyt jo vähän sulamaan, näen melkein jo maan sen alta.

”Katso Harry, maa melkein näkyy.”

”Siltä näyttää. En kyllä huomannut, kun aurinko häikäisee silmiäni.”

Katsahdan taivaalle. Minulle on aina opetettu, ettei aurinkoa pidä katsoa, mutta juuri siksi nytkin katselen sitä.

”Taidan tarvita aurinkolasit”, Harry mutisee, suojaa silmiään kädellään.

Räpellän takkini vetoketjun kimpussa, siinä roikkuu suuri avaimenperä. Pujotan sen irti.

”Lainaa lasejasi.”

Harry ojentaa lasinsa minulle, laitan avaimenperän roikkumaan sankaan kahden linssin välissä.

”Tässä ovat aurinkolasisi.

Harry laittaa lasit silmilleen. Laseista tuli hienot.
« Viimeksi muokattu: 01.05.2010 21:45:16 kirjoittanut Iero-Way »

Fell

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #15 : 28.03.2010 12:11:15 »
Voi, minä niin pidän näistä! Kalkaros-juttu, toinen raapale ja Sadepäivä olivat ihan ehdottomia suosikkejani... Vaikka Kukkakuosi ja Masennusmusiikkikin olivat ihania. Lisäksi näitä ilmestyy kivaan tahtiin (totta kai, sehän on haasteen vaatimuskin :D). Kiitoksia.

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #16 : 28.03.2010 12:35:28 »
Hienoa että pidät. Kiva piristää toisen päivää jollain näinkin pienellä.

lolita-chi

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #17 : 05.04.2010 15:53:13 »
Lunalla on näköjään tossa alussa harmillista , onneksi sillä on sellana "jokaisella pilvellä on hopea reunus " asenne .

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #18 : 01.05.2010 21:37:15 »
Vaikka Vuosi raapalehtien haaste jäikin jo kauas taakse, postailen tänne silti satunnaiseen edelleen raapaleita aiheeseen liittyen iloksenne.

Hilsesade

Ulkona sataa lunta. Kävelen pihalla, katselen taivaalle. Aurinko ei paista, koko taivas on pilvien peittämänä, se on haalean harmaa. Voi miten ikävystyttävä väri. Miksei se ennemmin voisi olla vaikka sininen, tai jokin jännittävä, kuten purppura tai pinkki.

”Tältäkö se näyttää, kun tähdet taivaalta tipahtelevat?” hyräilen itsekseni.

Lumihiutaleet ovat tähtien ja kukkasien muotoisia. Ne ovat kauniita.

”Tähdet aiheuttavat suurta tuhoa pudotessaan maahan, neiti Lovekiva”, Kalkaros vastaa kuivasti selkäni takaa. Hänen äänensä on niin synkkä, että se saa päivänkin muuttumaan yöksi.

”Anteeksi. Mutta kun se on vain laulu…”

”Luuletko että minua kiinnostaa. Tähtiä ne eivät silti ole.”

”Sataako täällä sitten sinun hilsettäsi?”

Minttutee

”Huomenta Luna”, Cho sanoo, kun istuudun häntä vastapäätä aamupalalle. Suuressa salissa on meteliä, se on kotoisaa, siitä tiedän, että asiat Tylypahkassa ovat kuten pitääkin.

”Huomenta Cho. Mitä sinä juot, tuoksuu todella herkulliselta.”

Tuoksu on hieman minttuinen, todella lämmin, hyvin kotoisa sekin. Tuota tuoksua nuuhkiessa mieleeni tulee kesäaamut kukkaniityllä.

”Tämäkö? Ihan tavallista kissanminttuteetä.”

”Kissanminttu?”

”Kissanminttu. Kai sinä tiedät mitä se on?”

”Toki. Se on kissojen minttua.”

Kyllähän minä tiesin. Hermionen kissa, Koukkujalka, meni kissanmintusta aivan sekaisin.

”Eh, Luna…”

”Miksi sinä juot kissanminttuteetä?”

”Koska se on hyvää.”

”Mutta eihän kissakaan vie sinun maksalaatikkoasi jos syöt sitä… Miksi sinä sitten syöt sen minttua?”

Pollomuhkun mätäpaise

Vaellan koulun porraskäytävällä, en ole aivan varma minne olen menossa. Aluksi olin aikeissa mennä kirjastoon, mutta joku oli heitellyt siellä sontapommeja, joten en sitten viitsinyt mennä sinne.

”Väistä siitä, senkin hihhuli”, joku murahtaa.

Draco.

”Ai kuinka?” kysyn hämilläni. Hän oli tönäissyt minua.

”Niin, sinä juuri, senkin pollomuhkun mätäpaise.”

”En minä sellainen ole. Oletko koskaan nähnyt sellaista?”

”En. Mutta on se varmasti nätimpi kuin sinä.”

Miksi hän on niin ilkeä? Hän taisi tarvita halin?

Ojensin käteni häntä kohti.

”Irti, minuun voi tarttua mätää!”

”Mätää? Eivät sinunkaan sisuksesi kukkasia ole, vaan suolenpätkiä ja verta, jotka joskus mätänevät.”

Draco asteli happamana pois. Puhdasveriset…



Metkuilija

  • ***
  • Viestejä: 1 304
  • Ilon kautta ♪♫
Vs: Lunan vuosi
« Vastaus #19 : 18.05.2010 22:52:25 »
Hymyäni ei kukaan enää poista tältä illalta, luin kaikki nuo ja jee. Hymyn sain ja aion nukahtaa se huulillani ;)

Kyllä, täällä ollaan!