Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: It's to you I will always return | Johnlock | S | raapale, oneshot  (Luettu 1717 kertaa)

flöjt

  • ***
  • Viestejä: 6
Otsikko: It's to you I will always return
Kirjoittaja: flöjt
Kieli: englanti
Paritus: John/Sherlock
Tyylilaji: raapale, oneshot, kai myös fluffy?
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Arthur Conan Doylelle ja  BBC:lle, hahmojen kasvonpiirteet heille itselleen. Minulle kuuluu vain syvä ihailu ficin päähenkilöiden kemioita kohtaan. Ficin otsikko lainattu Spirit: Stallion of the Cimarron -leffan soundtrackilta, Bryan Adams esittäjänä. Mistään en saa rahaa.

A/N: Sijoittuu The Empty Hearsen aikoihin. Ei varsinaisesti spoilaa.

Ensimmäinen fic, jonka uskaltaudun täällä julkaisemaan (apua). Kaikki kommentit äärimmäisen tervetulleita. Ihan kaikki: ruusut ja risut, kielioppipilkunviilaukset, onko tää nyt kauheen kliseinen jne jne. Halu kehittyä kirjoittajana alkaa nostaa päätään ja siksi rohkaistuin julkaisemaan tekeleeni  ;D

***

It's to you I will always return

John had told Mary that he needed to talk with Sherlock. It wasn't a lie but it wasn't the full truth either.

After hours of Sherlock explaining John everything in detail they snuggled in Sherlock's bed. John held Sherlock so close it was almost difficult to breathe. He pushed his nose among Sherlock's dark hair and inhaled deeply, enjoying the familiar scent of the curls.

”I'm sorry I punched you so hard.”

”I'm sorry I gave you a reason for it.”

”I missed you. So much.”

”I know.”

”Please don't do it again.”

”Never.”

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Pitkästä aikaa taas Johnlockia lukemassa. :D

Olen shipannut Johnlockia varmaan siitä asti, kun aloin kyseistä sarjaa seuraamaan, mutta ficcejä en silti ole kaksikosta paljoa lukenut. Nyt piti lähteä korjaamaan tuota pientä erhettä ja tämä ficceröinen sattui ensimmäisenä pomppaamaan esille. :D Tämä oli lyhyt, mutta niinhän ne raapaleet tuppaa olemaankin. Raapaleissahan parasta on juuri se, ettei kaikki asiat selviä vaan lukijan pääteltäväksi jätetään osa niistä. Tässäkin jäi monia asia avoimeksi, kuten esimerkiksi se, mistä John ja Sherlock puhuivat, mutta ei se kuitenkaan ollut oleellisinta tässä - tai en koe sen olleen niin. :D

Tämä oli oikein söpö, pieni hetki kaksikon välillä anteeksipyyntöineen kaikkineen. Olen aina ollut heikkoina tällaisiin kohtiin, joissa toinen on syystä X satuttanut toista tavalla A, ja joutuu sitten pyytämään anteeksi toiselta ja toinen hyväksyy sen. Sitten siihen vielä se, että hahmot on ikävöineet toisiaan, niin awws. ♥

Mun mielestä tässä ei ollut mitään järisyttäviä kliseitä, mutta itse en ole pitänyt kliseitä koskaan pahana asiana. Kunhan niitä ei ole liikaa niin kaikki on OK. Tässä oikeastaan ehkä tuon lopun -- ”Please don't do it again.” / ”Never.” -- saattoi ehkä jollain tapaa mieltää kliseiseksi, mutta se on yksi niistä kliseistä, jotka toimii aina. Tai ainakin ne uppoo muhun. :D

Mun englannin taidot eivät ole parhaimmasta päästä, mutta en bongannut mitään virheitä tästä. Täysin luettavaa ja ymmärrettävää tekstiä. Rakastan söpöilyä ja tämä oli kyllä söpö hetki ihanan parin välillä. :3 Tykkäsin aivan hirmusesti. ♥

Hienoa, että rohkaistuit julkaisemaan tämän, ja jatka ihmeessä kirjoittamista. :D

Kiitos ja kumarrus! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

flöjt

  • ***
  • Viestejä: 6
Felia: Suuret kiitokset kommentista! ♥ Joo, tässä lasketaan aika paljon sen varaan, että lukija tietää, mistä puhutaan ;D Lisäksi sata sanaa on uskomattoman pieni määrä varsinkin englanniksi, joten lukijan tietämyksen/tulkinnan varaan jää runsaasti yksityiskohtia (ainakin mulla vielä).
Musta myös tuntuu, että sorrun vielä aika herkästi kliseisiin, varsinkin jos tekstiin sisältyy yhtään söpöilyä. Mutta kuten sanoitkin, se ei automaattisesti ole huono asia - kohtuus kaikessa :)

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 166
Sherlockista en olekaan koskaan lukenut ficciä, vaikka BBC:n sarjaa olenkin katsonut ja siitä myös pitänyt. Ja täytyy myöntää, että on Johnlock kyllä aika ihana pari :D

Tämä oli oikein suloinen raapale! Finissä ei kauheasti törmää englanninkielisiin teksteihin enkä muualla kauheasti lue raapaleita, joten tämä oli piristävää vaihtelua. Sata sanaa on tosiaan erittäin vähän, mutta tämä muodosti oikein kivan pienen kokonaisuuden! Minusta tämä on erittäin toimiva ja yhteinäinen teksti. Toki vaatii hieman tietoa tapahtumista, mutta niinhän kaikki ficit vaativat fandomin tuntemusta, joten ei haittaa lainkaan!

Tykkäsin tämän rakenteesta: siitä että ensin tuli tapahtumien kertomus ja sitten dialogi. Dialogi oli suloinen ja vaikka siinä ei mitään kovin mullistavaa keskusteltu, oli selvää, että tämä pieni keskustelu oli miehille merkityksellinen. Kokonaisuudessaan tekstistä välittyy tunne, että tämä pieni hetki, joka saataa vaikuttaa aivan tavalliselta arjelta, on todellisuudessa jotain hyvin spesiaalia.

Kieli on sujuvaa eikä varsinaisia kielioppivirheitä osunut silmään. Aina kohta, joka kiinnitti huomion oli tämä:

Lainaus
He pushed his nose among Sherlock's dark hair and inhaled deeply

Tässä mielestäni "in" olisi idiomaattisempi prepositio kuin "among", mutta ei tuokaan varsinaisesti virheellinen sanavalinta ole.

Kliseitä mielestäni pelätään turhankin paljon ja itse ihan kyllä tykkään kliseistä! Ei tässä edes kliseitä mitenkään ihmeemmin ollut, mutta ei haittaisi vaikka olisikin. Kliseistä on kuitenkin tullut kliseitä juuri siksi, että ihmiset pitävät niistä ja ne toimivat. Ja kyllähän söpöilyssä varsinkin saa olla läsnä kliseitä :D

Tämä on todella kiva teksti ja tämä oli myös hauska tutustuminen fandomiin, josta en ole ennen lukenut ficcejä. Kiitos tästä!

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros

flöjt

  • ***
  • Viestejä: 6
Kiirsu: Kiitokset kommetista! <3 Ja tervetuloa fandomin ficcien pariin  ;)

Joo, tosiaan vaatii jonkin verran fandomin tuntemusta, jotta saa selville edes sen, kumpi puheenvuoro on kumman :'D  Mutta kiva kuulla että teksti toimii, vaikka paljon jääkin lukijan tietämyksen varaan. Ihanasti olit osannut pukea sanoiksi sen, millaista tunnelmaa tekstilläni tavoittelinkin - pieni, tavallisen tuntuinen hetki on jotain äärimmäisen merkityksellistä.