1
Saivartelija / Vs: Kysymyksiä Potter-kirjoista, # 2
« Uusin viesti kirjoittanut kalmakettu tänään kello 21:05:19 »Kiitos super paljon, Sisilja! <3
Hänen sydäntään kuitenkin lämmitti se, että äiti kietoisi mustan silkkinauhan hänen pitkiin vaaleisiin hiuksiinsa.Vaikka silkkinauha onkin tarinassa mukana haasteen sanalistan myötä, on se kiva pieni yksityiskohta! Ja siitäkin tykkäsin tosi paljon, että se ei esiintynyt vain ensimmäisessä raapaleessa vaan mainittiin myöhemminkin. Hienoa symboliikkaa siinä, miten Lucius yhdistää sen äitiinsä. Tosi surullista vain että äiti sitten kuoli 😭 Hän oli selvästi Luciukselle hyvin tärkeä.
Lucius ei ollut ainoa puhdasverinen seitsenvuotinen, joka oli kihloissa.Tyhmä minä luin tämän lauseen eka niin, että Lucius olisi seitsemänvuotias 😂 Vaikkei se sopisi aikajanaankaan mitenkään.
Lucius halusi suojata vaimoaan muilta, heidän ilkeiltä sanoiltaan ja katseiltaan.Tääki pätkä oli niin äääää ihana 🥺♥
”Ehkäpä sinä olet liian kiireinen, poikani. Minähän voisin siittää vaimosi, kun et itse selkeästi pysty siihen”, sammaltavat sanat soljuivat ulos vanhan miehen suusta.Hyi saatana 😬 En yhtään ihmettele, että Luciuksella lopulta palaa pinna ihan totaalisesti! Pitkään kärsineet Narcissan kanssa ja yrittäneet sietää Abraxasin puheita ja käytöstä, niin katkeaahan se kamelin selkä lopulta. Ja siis tuollaisesta toteamuksesta se varmasti katkeaisi heti, ihan sama miten on alkoholilla osuutta asiaan. Toki Luciuksen reaktio oli todella vahva ja niin lopullinen, mutta sitä ymmärtää... (Ja siis ihan oikein hänen isälleen!) Ja Narcissa tietysti tukemassa aviomiestään tuossakin tilanteessa. Kyllä heidän välinen siteensä on ihailtavan vahva ♥ Se tulee hyvin esiin näissä raapaleissa. Pienellä sanamäärällä olet saanut kerrottua paljon, niin heidän suhteestaan kuin kaikesta muustakin! Kiitos hienosta lukukokemuksesta.
Rose on erittäin kaunis hymyillessään. Albus vähän haluaisi, että tämä kuolisi ennen häntä.Tää mikro numero 14 oli ehkä mun suosikki näistä. Yksinkertaisuudessaan niin hirveän karu ja lohduton Mutta ymmärrän erittäin hyvin miksi Albus tätä toivoo.
“Minä en olettanut sinun joutuvan tänne näin pian”, Fred kuuli tutun, pehmeän äänen jostain läheltään.Loppu tuli jostain syystä vähän yllätyksenä, ja ehkä vasta tarinan puolivälin tienoilla tajusin, että hetkinen, tämähän kertoo tosiaan Fredistä, jolla Cedricin tavoin elämä jäi hyvin lyhyeen. Loppu oli todella katkeransuloinen, kun Fredin kuolemaan liittyi luonnollisesti surua, mutta toisaalta hän pääsi nyt Cedricin luo.
”Ja minun venäjän puhumisetko sitten eivät kuulosta tarpeeksi kivalta vai?”Tämän kaksikon välinen dynamiikka ihastuttaa minua myöskin. Aina parasta, kun voi lasketella pilke silmäkulmassa ja antaa vähän takaisinkin.
”Eivät tietenkään”, Yuri sanoi heti reippaammalla äänellä, helpottuneena siitä, että sai turvautua sarkasmiin pelkän pehmoilun sijaan. ”Aksenttisi on aivan hirvittävä.”
”Kiitos, olen ottanut sinusta mallia”, Otabek vastasi takaisin välittömästi. ”Ai anteeksi, rahmet, piti sanomani.”