Kirjoittaja Aihe: Jos vain uskaltaisin... (Alice/Frank, S)  (Luettu 1538 kertaa)

Ria

  • ***
  • Viestejä: 241
Jos vain uskaltaisin... (Alice/Frank, S)
« : 11.10.2010 18:53:50 »
Name: Jos vain uskaltaisin...
Author: Ria
Beta: LillaMyy
Rating: S
Genre: fluff, pikkuisen angst
Pairing: Alice/Frank
Disclamer: Kaikki, mitä J.K Rowling tunnistaa omakseen on hänen, muu on minun. En hyödy tästä rahallisesti, kirjoitan vain omaksi (ja muiden) iloksi.
Summary: Mitä käykään yhtenä iltana Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa?
A/N: Osallistuu Het10-haasteeseen ja FF50 sanalla Alku.

Miksi et ikinä huomaa minua? Olen katsellut sinua jo vuoden päivät. Olen yrittänyt kiinnittää huomiosi, mutta turhaan. Olen sinulle kuin ilmaa. Monesti olen sinulle yrittänyt tulla puhumaan, mutta aina olen jänistänyt. En tiedä mistä keräisin rohkeutta tulla juttelemaan kanssasi. Ehkä se olisi helpompaa, jos olisit hetken ilman ympärilläsi parveilevia ystäviäsi. Nytkin, kun katselen sinua täältä oleskeluhuoneen toiselta puolelta, olet kavereidesi ympäröimä. Totta, minäkin olen yleensä ystävieni seurassa, mutta kunpa vain saisin jostain kerättyä rohkeutta tarpeeksi, jotta voisin tulla juttelemaan sinulle.

Katsahdan seinällä, aivan yläpuolellasi, roikkuvaa kelloa. Se näyttää jo kymmentä, kohta täytyisi mennä nukkumaan. Lily, joka on istunut vierelläni tässä sohvalla, nousee juuri ylös ja ilmoittaa minulle menevänsä jo nukkumaan. Nyökkään hänelle vastaukseksi ja katson hänen loittonevaa selkäänsä. Hän ei edes pyydä minua mukaansa sillä hän tietää, että haluan jäädä tänne vielä hetkeksi, vaikkei hän sanokaan sitä ääneen. Joka ilta olen takiasi jäänyt iltaisin tänne. Joka ilta olet ollut ystäviesi ympäröimä. Tänä iltana ystäväsi ovat menneet aikaisemmin nukkumaan. Seurassasi on enää Joseph ja Chris. Ehkä nyt saisin kerättyä rohkeutta tarpeeksi. Katseeni kiertää ympäri oleskeluhuonetta, se on paljon normaalia tyhjempi. Kaikki ensi- ja toisluokkalaiset ovat menneet jo nukkumaan jo tunti sitten. Viidesluokkalaisten V.I.P:t lähestyvät, he ovat joko lukemassa rauhassa omissa makuusaleissaan tai nukkumassa. Samoin seitsemäsluokkalaiset. Muilta vuosiluokilta täällä on vain muutama henkilö.

Unohdan hetkeksi ympäröivät maailman katsellessani takkatulta. Tuli loimuaa kauniisti ja lämpimästi. Se näyttää vaarattomalta, vaikka tiedän, että jos se tuosta pääsisi irti, se tuhoaisi koko koulun hetkessä. Mutta silti tuo loimuava takkatuli näyttää kauniilta punaisena ja keltaisena, jotenkin todella romanttiselta. Havahdun yhtäkkiä, kun joku koskettaa olkapäätäni. Nostan katseeni ja katson sinua suoraan silmiin. En saa sanaa suustani, tässä olisi tilaisuuteni puhua kanssasi.

”Alice?” kysyt minulta. Äänesi on tumma ja matala, mutta silti todella lempeä. Täydellinen.
”Niin?”, kysyn takaisin esittäen rauhallista, vaikka sydämeni lyö monta ylimääräistä lyöntiä. Jos joku pääsisi nyt pääni sisään, hän varmasti menisi tajuttomaksi kaikkien ajatusteni keskellä. Sinä hymyilet minulle lempeästi ja kysyt: ”Tulisitko kanssani Tylyahoon viikonloppuna?” Äsken, sydämeni löi monta ylimääräistä lyöntiä, mutta nyt olen varma, että se jätti muutaman lyömättä. Oletko tosissasi?
”No, lupasin kyllä mennä Lilyn kanssa?” vastaan tahallisesti ilkikurisesti. Huomaan huolen häivähtävän katseessasi. Olit varmasti suunnitellut tätä jo jonkin aikaa eikä sinulla ole ketään kenen kanssa menisit Tylyahoon.
”Mutta tuskin Lilyä haittaa, jos joutuu viettämään muutaman tunnin Jamesin kanssa”, naurahdan sinulle. Lilyä ei todellakaan haittaisi, tiedän sen. Hän haluaa viettää yksin Jamesin kanssa aikaa, edes välillä. Leveä hymy nousee huulillesi.
”Hyvä”, saat sanottua. Huomaan, että olet onnessasi ja hymyilen sinulle ikään kuin vastauksena ja istuudut vierelleni sohvalle. Istumme aivan hiljaa. Arasti nojaan sinua kohden ja otat minut halaukseen.
Tiedän, että kuulun tähän, sinun syliisi. Lasken pääni olkapäällesi ja painan silmäluomeni kiinni. Kaikki kuluneen viikon stressi valuu minusta ulos ja oloni on kevyt. Tunnen väsymyksen alkavan painaa ja päätän, että on aika lähteä nukkumaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta nousemme sohvalta ylös ja saatat minut kuudesluokkalaisten tyttöjen makuusalin eteen. Puristat hellästi kättäni. Käännyt minua kohti ja halaan sinua. Tiedän, että tämä ei ole meidän viimeinen halauksemme, niitä tulee olemaan vielä monta.
”Hyvää yötä”, toivotat minulle, kun irtaudumme toisistamme.
”Yötä”, toivotan sinulle takaisin ja käännyt mennäkseni omaan makuusaliini. Avatessani ovea vilkaisen vielä olkani yli sinuun päin. Samalla hetkellä myös sinä katsot minua ja hymyilet. Hymyilen sinulle takaisin ja astun sisään makuusaliin.
”Lily”, huhuilen ystävääni. Haluan jakaa äskeisen kokemuksen parhaan ystäväni kanssa.
Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara
esittävät: Kelmien Kartta.
Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.
Ilkityö onnistui!

ava by Toujors pur

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 004
  • Clara, my Clara
Vs: Jos vain uskaltaisin... (Alice/Frank, S)
« Vastaus #1 : 11.10.2010 20:22:22 »
Alice/Frank sai tämän lukemaan, sillä en ole tainnut törmätä aikaisemmin heistä kertovaan tekstiin. Ja ihanan mukava teksti olikin.
Huomasin yhden virheen - tai no, ei se nyt ihan virhekään ole vaan pikemminkin sanan toistoa. Heh. "... menneet jo nukkumaan jo tunti sitten...", toinen jo-sanoista vain pois. Tuskinpa väliä, että kumpi. Itse varmaan ottaisin ekan.
Mutta joo, tämä oli todella suloinen. Alicesta tuli jotenkin Neville mieleen (mutta mikäs ihme se on, hänhän on pojan äiti).
Tässä oli ihana tunnelma koko ajan. Eniten tykkäsin tuosta, miten Alice kuvaili sitä tulta takassa.
Aivan ihana pikku pätkä. :)
-tirsu

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 180
  • Until you believe
Vs: Jos vain uskaltaisin... (Alice/Frank, S)
« Vastaus #2 : 17.10.2010 18:05:22 »
En olekaan varmaan koskaan lukenut Alice/Frankia. Johtuen kyllä varmaan ihan siitä, etten oikein välitä Longbottomeista yleensäkään, mutta se on aina välillä hyvä tehdä jotain uutta, ja tämähän oli miellyttävä kokemus, joten hyvä niin. Anteeksi, en osaa enää kommentoida ja muutenkin hieman sekava olo.. n.n

Kärsimättömänä ihmisenä pidin ensin ficcisi rytmiä todella hitaana, ja jopa hieman ärsyynnyin sen laahaavuudesta. Kuitenkin, kun luin toistamiseen, tajusin sen olevan oikeastaan aika kiehtovaa. Pieneenkin hetkeen ja tilanteeseen mahtuu paljon, ja olit kuvaillut asioita kivasti. Alicen tuntemuksia, mietteitä, tapahtumia.. Ja yleensäkin, että kuvailua oli paljon, on minusta hyvä asia. Usein vain kiirehditään asiasta ja tilanteesta toiseen, ja helposti sitten itse asioiden kuvaileminen unohtuu. Tässä niin ei käynyt, ja se pienoinen ”hitauskin” oli lopulta mukava tekijä, ja itse asiassa rauhoittikin ihan kivasti tekstiä.

Hahmoista en juurikaan osaa kommentoida, mutta Alicesta sain ainakin suloisen, tosiaan aika nevillemäisen kuvan. Samoin Frankin vaikutti aika omanlaiseltaan, mitä nyt kirjoissa muistaakseni hänestä on sanottu. Tunnelmasta pidin myös todella paljon. Tuollaiset yhden pienen hetken kuvaukset ovatkin ihania, koska niihin saa niin helposti mahdutettua suuria tunteita ja kaikkea kaunista. Tässä olikin todella suloinen tunnelma, odottava ja myös jännittynyt. Ja vaikka tiesi, mitä lopussa tapahtuu, nousi silti hymy huulille, kun kaksikko halasi portaissa. Ahh, suloista. (:

Muutamissa kohdissa olin huomaavani lauseiden pienoista mutkikkuutta ja ehkä paikoittain pientä töksähdystä, ja lopetus tuli ehkä liian nopeasti, ja olisi kaivannut ehkä pienoista pehmeyttä. Nämä ovat kuitenkin osittain kirjoittajan omia näkemyksiä, eikä niistä oikeastaan voi sen enempää moittia. Tämä kokonaisuudessaan kuitenkin oli tosi suloinen ja mukava ficci, ja tästä jäi hymy kyllä huulille. (:

Ja äh, pahoittelen surkeasta kommentista! Pidin tästä kyllä paljon, ja voisin jatkossa vilkaista muitakin tekstejäsi. Kiituksia siis! (:
All I wanted was you

Ava by Sinderella