A/N: Spurttisana: juosta.
5.
(250 sanaa)
Seuraavana päivänä yllätän Nikolain ja Alvarin syleilemässä keittiössä, kun tulen takaisin kotiin kalastamasta saaliina vadillinen merilohta.
Minä pysähdyn juurilleni, kun Nikolain punaiset, ohuet huulet irrottautuvat Alvarin omista. Lohduton sydämeni tuntuu kytevältä pommilta rinnassani.
“Edvard!” Alvar sanoo, kasvot punehtuneina, kun minä tuijotan heitä. “En huomannut sinua.”
Nikolai vain katsoo minua, harmaissa myrskysilmissään jotain kummallista, mutta samalla tärkeää. Alvar ottaa askeleen minua kohti, selvästi hämmentyneenä siitä, että minun pähkinänruskeat silmäni ovat hieman kostuneet. Pudotan vadin kädestäni ja käännyn kannoillani ja olen ulkona ovesta ennen kuin kumpikaan heistä ehtii sanoa mitään muuta.
Juoksen takaisin meren kyteen viiman tuulettaessa minun vaaleita hiuksiani. Istun alas kivellä, enkä kuule Nikolain kävelevän luokseni sään läpi, ennen kuin hän seisoo vieressäni ja sanoo:
“Sinä rakastat veljeäsi.”
Hätkähdän kuullessani Nikolain äänen, mutta en käänny katsomaan häntä - sen sijaan katson, kuinka marraskuun meri velloo ja vääntyilee. En ole varma, onko sää Nikolain tekemisiä vai ei.
“Totta kai”, vastaan, enkä ole lainkaan katkera, sillä se on totuus.
Nikolai on hiljaa, ja minä viimeinkin käännyn tarkastelemaan häntä. Hän vaikuttaa mietteliäältä, ja hänen silmänsä ovat täysin mustat, valkuaisetkin, kun hän katsahtaa minuun nyt.
“Mutta olet myös kateellinen,” Nikolai sanoo, ja sydämeni nyrjähtää kylkiluiden alla ja minulle tulee vähän paha olo, “minusta.”
Nielaisen sisääni Nikolain merisuolan tuoksua, melkein haluaisin valella itseni sillä. “Pääsen siitä yli,” sanon lopulta tukehtuneesti, “älä huolehdi.”
“En ole huolissani,” Nikolai vastaa, ja tiedän hänen tarkoittavan sitä.
“Miksi sitten seurasit minua?” kysyn hieman hämmentyneenä.
“Koska olet kiinnostava,” Nikolai sanoo hiljempaa kuin taivas. Hän on kääntänyt katseensa pois. “Ja minä pidän kiinnostavasta.”