Kirjoittaja Aihe: Jonah Hex: Täti Monika (K-11)  (Luettu 1235 kertaa)

Mythofan1

  • ***
  • Viestejä: 217
Jonah Hex: Täti Monika (K-11)
« : 25.06.2018 09:11:21 »
Nimi: Täti Monika
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Jonah Hex
Ikäraja: K-11
Paritus: ei ole
Genre: toimintaseikkailu, western
Yhteenveto: Voivatko Jonah ja Kate Hex pelastaa tätinsä ranchin rikollisilta.
Disclaimer: En omista Jonah Hexiä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Tulitaistelua.

Joillekin hän oli sankari, joillekin roisto. Mihin hän ratsastikaan, ihmiset lausuivat nimensä kuiskaten. Hänellä ei ollut ystäviä – tällä Jonah Hexillä – mutta hänellä oli kaksi kumppania – toinen oli itse kuolema ja toinen oli kitkerä ruudintuoksu.

                       Jonah Hex
                      Täti Monika

Colorado 1876. Kaksi hahmoa ratsasti preerian halki polttavan kuuman auringon alla. Heistä kummastakin tuntui, että he olivat kuin polttolasin alla. Tyttö pyyhkäisi kädellä otsaltaan hikeä.
- Paljonks on vielä matkaa? Meinaan vaan, et mä alan kohta tietää millasta olis olla keitetty kananmuna, hän huokaisi.
Tyttö oli Kate Hex. Jonah Hexin pikkusisko, jonka Jonah oli nähnyt viimeksi, kun heidän vanhempansa erosivat.
- Älä ny hikeenny systeri. Vielä muutama maili niin ollaan perillä, Jonah sanoi.
- Noin sä sanoit viimeks 7 minuuttia sitten, senkin lumikko, Kate mutisi.
Jonah puisteli huvittuneena päätään. Hän oli 9 viikkoa sitten törmännyt siskoonsa eikä ollut sen jälkeen päässyt tästä eroon. Kate oli palkkionmetsästäjä kuten hänkin. Heitä kumpaakin yhdisti myös se, että heillä molemmilla oli kasvoissaan paha arpi. Jonahin kasvoja olivat intiaanit polttaneet kuumennetulla tomahawkilla. Katen kimppuun oli käynyt pentujaan suojeleva naaraspuuma.
- Mitä muuta vois odottaa, kun joutuu olemaan turkismetsästäjien kanssa metsällä, kuului Katen yksinkertainen ehkä hiukan tympääntynyt vastaus.
Jonah heräsi mietteistään, kun hän huomasi edessä päin olevan ranchin.
- Kate hei. Me taidettiin löytää Monika-tädin ranchi, Jonah sanoi.
- No vihdoinkin. Mä alan jo olla ihan poikki ja niin on Tornadokin, Kate hymähti ja pyyhki hikeä otsaltaan.
Kaksikko ratsasti kohti ranchia, kun äkkiä kuului laukaus ja sitten vanhan naisen huuto:
- Se oli varoituslaukaus! Ei askeltakaan lähemmäksi, senkin lännenalankogorillat! En myy tätä ranchia vaikka se olisi viimeinen tekoni!
- Olin melkein unohtanut miten kovapäinen Monika-täti osaa olla, Jonah mutisi Katelle.
Kate ratsasti lähemmäs ja huusi:
- Monika-täti! Mehän tässä! Jonah ja Kate!
Terassilla seisova vanha nainen laski kiväärinsä ja näytti hiukan yllättyneeltä, mutta alkoi sitten hymyillä.
- Lapsikullat! Tämäpä iloinen yllätys! Anteeksi, että säikytin. Luulin, että olitte ne vaivaislepakot, jotka yrittävät päästä käsiksi ranchiini, Monika sanoi.
- No ei me nyt enää mitään pentuja olla, Jonah sanoi.
Monika hymyili.
- No, tulkaa nyt kuitenkin sisälle. Muuten, mitä kasvoillenne on sattunut? hän kysyi.
Kate huokaisi.
- Älä saa slaakia. Tota poltti intiaanit. Mua raateli puuma, hän sanoi.
Monika henkäisi, mutta ei alkanut päivitellä. Hänellä oli suurempiakin huolia kuin sisarenlasten kasvojen arvet. Kolmikko siirtyi sisälle. Hetkistä myöhemmin Jonah, Kate ja Monika istuivat keittiön pöydän ääressä syömässä.
- Muuten, mitä sä tarkotit niillä, jotka yrittää viedä sun ranchin? Jonah kysyi.
Ennen kuin Monika ehti kertoa tarkemmin ikkunan läpi lensi kivi. Kate loikkasi pystyyn ja syöksyi ikkunalle vetäen samalla aseensa esiin. Pihalla ei kuitenkaan näkynyt ketään.
- Ne pääs livahtamaan, Kate ilmoitti ja työnsi pistoolin takaisin koteloonsa.
Jonah otti kiven lattialta ja huomasi sen ympärille sidotun viestin. Hän irrotti viestin ja alkoi lukea:
- Me ei aiota varoittaa enää yhtään kertaa. Sun olisi parasta myydä ranchisi tai saattaa sattua jotain ikävää. Nimimerkkinä on virginianopossumin tassunjälki.
- Virginianopossumi jengi! Nekö sua uhkailee? Kate huudahti.
- Kyllä. Ovatko he jotenkin tunnettuja palkkionmetsästäjien keskuudessa? Monika kysyi.
- Ai että onko. Ne on vaarallisin rikollisporukka tällä puolen Coloradoa! Kate huudahti.
- Jeah. Niiden johtajasta maksetaan 83000 dollaria, Jonah sanoi.
Monika ei sanonut hetkeen mitään.
- No, mikä sitten mahtaa olla suunnitelma? hän lopulta kysyi.
Jonah katsoi Katea ja alkoi hymyillä ovelasti.
- Mä tiedän mitä sä ajattelet ja mä en ole mukana, Kate sanoi.
- Kate hei. Me saadaan tästä vähintään 83000 dollaria, Jonah sanoi.
- Ääh okei. Missä se mekko on? Kate puuskahti.
Hetken päästä Kate laskeutui portaita pukeutuneena punamustaan mekkoon, jonka kaula-aukko oli aika syvään uurrettu. Hän oli kammannut osan hiuksistaan peittämään osan kasvoistaan ja varsinkin toisen silmänsä yli menevän arven. Sen lisäksi hän oli pistänyt hiuksiinsa punaisen sulan.
- Näytän ihan ääliöltä, Kate mutisi.
- Ei, kun just kaupunkilaistytöltä, Jonah sanoi.
- Just joo, senkin kalju-uakari, Kate hymähti.
Juuri silloin kuului ovelta koputus.
- Ne taitaa olla täällä, Monika kuiskasi.
- Selvä juttu. Hoida homma Kate, Jonah sanoi ja sujahti näkymättömiin Monikan kanssa.
Kate puisteli päätään ja käveli avaamaan oven. Ovella seisoi 8 miehen porukka, joista yhden Kate tunnisti helposti julisteiden perusteella. Miehellä oli melko vaaleat hiukset, siniset silmät ja kasvoillaan sen verran flirttaileva hymy, että Katea ällötti. Hän ei kuitenkaan näyttäny sitä.
- Päivää neiti. Voisimmeko tavata rouva Fennickin, mies kysyi.
Hänen nimensä oli Ray Hill.
- Sori vaan, mut täti on kaupungissa. Mikä ois asia? Kate kysyi.
Katen viileä ilme ei kuitenkaan hetkauttanut Rayta. Hän hymyili entistä iskevämmin.
- Tuota niin. Me haluttaisiin ostaa tää ranchi, Ray sanoi.
Kate nojasi oven pieleen ja hymyili itsekin flirttailevasti.
- No arvaas mitä. Sun edessäs seisoo just se henkilö, joka on just nyt vastuussa rahoista, hän sanoi.
- Sovitaanko, et tavataan yhel vanhal kultakaivoksel ja jutellaan täst vähän tarkemmin? Ray kysyi.
- Se on sitten sovittu, poju, Kate sanoi hymyillen.
Miehet nousivat hevostensa selkään ja häipyivät. Jonah ilmestyi Katen viereen.
- Sähän olet hyvä näyttelemään, hän sanoi.
- Et ota tätä tavaksi, Kate tokaisi.
Monika tuli myös paikalle.
- Mitä te nyt aiotte tehdä? hän kysyi.
- Kate saa ratsastaa niiden piilopaikkaan ja mä seuraan jonkin matkan päässä perässä, Jonah sanoi.
Kate nyökkäsi ja näytti hetkeksi unohtaneen, että hänellä oli yllään puku joka toi enimmäkseen mieleen saluunan tanssitytön. Myöhemmin Kate ratsasti Tornadolla kohti hylättyä kultakaivosta. Jonah ratsasti jonkin matkan päässä perässä. Pian Kate saapui kaivokselle. Suuaukolla seisoi imelästi hymyilevä Ray. Katen teki mieli pyyhkiä tuo omahyväinen hymy pois Rayn naamalta paljastamalla, että hän oli palkkionmetsästäjä, mutta hän piti suunnitelmasta kiinni ja oli olevinaan kaupungissa saluunassa työskentelevä tyttö, joka oli tullut tervehtimään tätiään.
- Vihdoinkin säkin saavuit, kaunokainen, Ray sanoi.
- Piti hoitaa pari juttua, Kate heitti kommentin ilmaan kuin ei mitään ja laskeutui satulasta.
Ray näytti epäilevältä, mutta ei sanonut mitään. Hän ohjasi Katen sisälle kaivokseen. Jonah sujahti heidän peräänsä. Hetken päästä he saapuivat suureen luolaan. Rayn porukka ympäröi hänet ja Katen. Ray kääntyi Kateen päin.
- No suostuks myymään sen ranchin? hän kysyi.
- Ekaks mä haluan tietää miks te haluutte sen? Kate sanoi ja laittoi kädet lanteillen.
Jonah hiipi lähemmäs kuulakseen mitä Ray sanoisi. Hän ei kuitenkaan huomannut takanaan olevaa miestä ennen kuin tämä iski häneltä tajut kankaalle pistooli kahvalla.
- Hei tyypit! Meillä on täällä salakuuntelija tai oli, mies sanoi ja heivasi tajuttoman Jonahin ringin keskelle.
Ray laskeutui katsomaan Jonahin kasvoja ja hänen ilmeensä muuttui hämmästyneeksi.
- Jonah Hex!? Mitä se täällä tekee? Tiiäks sä tästä jotain? Ray kysyi Katelta.
- En mä tiedä tästä yhtikäs mitään? Kate sanoi ja yritti näyttää yllättyneeltä.
Ray nousi seisomaan.
- Ja arvaas mitä, muru. Mä luulen et sä valehtelet. Jack pistä tää palkkionmetsästäjä pakettiin ja huolehdi sit tytöstä, Ray sanoi.
Kun kaveri, jolla oli variksen sulka hatussaan, tarttui Katen käsivarsiin sitoakseen ne tämän selän taakse Kate päästi hänelle jo tutuksi tulleen murahduksen:
- Voi rähmä!
Paljon myöhemmin Jonah alkoi palata tajuihinsa auttamattoman päänsäryn saattelemana.
- Olo on kuin ois joutunut vastakkain ahma lauman kanssa, Jonah ajatteli ja yritti viedä kätensä ohimolle.
Silloin Jonah huomasi, että hänen ranteensa oli sidottu kiinni tukipalkkiin. Samalla hän huomasi edessään seisovan Rayn. Tämän takana kaksi miestä piteli Katea käsivarsista.
- Johan säkin heräsit, Ray hymähti.
Jonah ei viitsinyt sanoa mitään. Hän vain mulkoili Rayta. Ray kääntyi kavereidensa puoleen.
- Jack. Sä jäät vahtimaan tota arpinaamaa. Tyttö otetaan mukaan. Tää mimmi saattaa olla loistava neuvotteluvaltti, Ray sanoi ja nosti Katen leukaa.
- Tehkää mulle mitä haluutte, mut päästäkää tyttö menemään! Jonah ärähti.
- Ai miks? Onks se sun tyttöystävä? Ray kysyi virnistäen.
- Anteeks mikä?! Kate huudahti.
Hänet oli luokiteltu Jonahin seurassa vaikka miksi, mutta ei kyllä vielä tyttöystäväksi. Roistot lähtivät Kate mukanaan.
- Katotaas miten nopeesti sun tätis mieli muuttuu, kun sä olet panttivankina, Ray sanoi.
- Niinhän sä luulet, senkin vesiantilooppi, Kate ajatteli.
Samaan aikaan Jonah tarkkaili häntä vahtimaan jäänyttä miestä. Miehen nimi oli Jack Crow, mutta hän ei ollut yhtä arvokas kuin Ray. Palkkio oli vain 8600 dollaria. Jack vahti Jonahia, mutta alkoi näyttää väsyneeltä. Lopulta hänen päänsä nuokahti eteenpäin ja mies alkoi kuorsata.
- On siinä mulla vartija. Nyt pitää vaan päästä vapaaks ja lähtee niiden perään. Toivottavasti ne keisaritamariinit ei löytäny mun puukkoa, Jonah ajatteli ja ravisti hetken toista käsivarttaan. Hihasta putosi hänen käteensä veitsi. Jonah alkoi leikata sillä ranteitaan pitäviä köysiä. Hetken päästä hän pääsi irti ja livahti Jackin taakse. Jack heräsi hätkähtäen ja tuijotti pöllämystyneenä paikkaa, jossa Jonah oli hetki sitten ollut. Samassa hän tunsi veitsen terän kurkullaan ja kuuli hiljaisen äänen korvansa juuressa:
- Turha yrittää mitään, senkin aasianleijona.
Jack ei saanut sanaa suustaan, mutta sai kuitenkin nielaistua. Jonah tönäisi Jackin eteenpäin ja säntäsi ulos kaivoksesta hevoselleen. Hän loikkasi sen selkään ja lähti ratsastamaan kohti Monikan ranchia.
Samaan aikaan roistot olivat päässeet jo ranchille. Ray piteli Katea ranteista ja painoi pistoolin piippua hänen ohimolleen.
- Okei eukko! Viimeinen varoitus! Myy ranchis tai tyttö kuolee! hän huusi.
- Nyt riitti neito hädässä oleminen, Kate ajatteli ja tallasi Rayn varpaille korkokenkänsä korolla. Ray parkaisi ja sadatteli samalla, kun päästi irti Katesta. Kate onnistui vapautumaan köysistään iskettyään lähellä seisseeltä mieheltä ilmat pihalle niin, että tältä putosi veitsi. Sitten hän juoksi ranchille ja onnistui liukumaan sisälle Monikan avaamasta ovesta juuri ennen kuin roistot alkoivat ammuskella
- Mitä nyt tehdään? Monika kysyi huolestuneena.
Kate nosti hameensa helmaa sen verran että sai napattua sen alle piilottamansa pistoolin, pyöräytti rullaa ja katsoi sitten Monikaa
- Nyt taistellaan, Kate sanoi.
Monika nyökkäsi ja otti esiin kiväärinsä. He molemmat syöksyivät keittiön ikkunalle ja alkoivat tulittaa.
- Syökää lyijyä, senkin mustakarhut! Kate huusi.
Kate kampaus oli vauhdissa auennut ja nyt hänen pitkät mustat hiuksensa olivat villisti sekaisin. Se ei kuitenkaan Katea häirinnyt. Jonah ratsasti paikalle ja näki tilanteen kääntyvän tyttöjen eduksi. Suurin osa Virginianopossumi jengistä oli jo ottanut jalat alleen. Vain Ray ja muutama muu porukasta oli vielä paikalla. Yksi miehistä vilkaisi taakseen ja huomasi Jonahin.
- Ööh pomo, mies sanoi.
- No mitä nyt? Ray ärähti ja kääntyi katsomaan.
Hänkin huomasi Jonahin. Rayn ilme muuttui järkyttyneestä raivostuneeksi nopeammin kuin liikennevalot.
- Grrh. Ammu se, Ray ärähti toiselle miehelle.
- Mä häivyn, mies sanoi ja hyppäsi ratsunsa selkään.
- Sama täällä, sanoi myös toinen.
Kumpikin lähti käpälämäkeen.
- Kaikki pitää tehdä itse, Ray murahti ja aikoi ampua Jonahin, mutta tämä ehti ampua aseen Rayn kädestä.
Ray nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi.
Hetken päästä Jonah ja Kate olivat lähdössä lähimpään kaupunkiin Ray mukanaan.
- Kiitos, kun pelastitte ranchini, Monika sanoi.
- Ei ongelmaa Monika-täti, Jonah sanoi.
- Nähdään taas joskus. Ai joo ja Ray..., Kate sanoi ja iski miestä kunnolla päin näköä.
- Ei tule kauppoja.
- Sä se osaat Kate, Jonah naurahti.