Kirjoittaja Aihe: Kuka minä olen? | Tom Valedro, S, oneshot, angst  (Luettu 2952 kertaa)

Utukuva

  • *
  • Viestejä: 2
Title: Kuka minä olen?
Author: Utukuva
Rating: S
Genre: angst, one-shot
Disclaimer: Hahmo(t) + maailma kuuluvat tietysti Rowlingille, enkä saa minkäänlaista taloudellista korvausta tästä.
Summary: Tom Valedrolle esitetään hankala kysymys, joka saa hänet pohtimaan omaa olemustaan.
A/N: Eli olen kirjoitellut muille ficejä jo parisen vuotta muille foorumeille, mutta tänne en ole ennen postannut ainuttakaan ja päätin aloittaa tällä one-shotilla. Siis yhm... hei kaikki, ja olisi hauska saada kommenttia :).

                         -Utukuva

Kuka minä olen?

“Kuka sinä oikein olet?”

Kuka minä olen? Mietin sitä itsekin, mutta nyt kun hän asettaa sen noin silmieni eteen, en voi jättää pysähtymättä ajattelemaan. Helppo vastaus olisi Tom Lomen Valedro, sillä se on minun nimeni. Tuo nimi ei kuitenkaan kuulu minuun lainkaan sen enempää kuin vaatteet, joita kannan ylläni tai esineet, joita kosketan. Enhän minä enää voi olla Tom Valedro, sillä Tom Valedro on kuollut. Hän kuoli sillä hetkellä, kun sai kuulla olevansa pelkkä lemmenjuoman sivutuote, hedelmä rakkaudesta, jota ei koskaan ollutkaan. Ei, minä en ole Tom, vaikka hänkin kutsuu minua yhä sillä nimellä.
 
Kuka olen? Eräs vastaus minulle opetettiin jo lapsena. Sana, joka on tarkoitettu lapselle, jolla ei ole vanhempia: orpo. Minä olen orpo. Isäni hylkäämä, äitini jättämä. Olen juureton ja turvaton, yhteiskunnan alinta luokkaa. Minua on helppo sääliä, surkuttelevat katseet ovat minulle suorastaan arkipäivää, mutta olen tuon sanan mukana myös jotakin muuta: minä olen vapaa. Minulla ei ole ketään, johon kiinnittyä, enkä tahdokaan sellaista. Minun elämässäni ei ole esteitä, ei sitoumuksia, joita minun pitäisi rikkoa. Kai minä olen orpo, mutta en siksi että muut olisivat hylänneet minut, vaan siksi että minä olen hylännyt heidät. Vai tarkoittaako tämä päätelmä, että olenkin jättäjä enkä jätetty? Jos niin on, en kai siis olekaan orpo.

Kuka minä siis olen? Voisin vastata lyhyesti olevani velho, sillä se olisi ainakin totta. Olen velho yhtä varmasti kuin taivas on sininen ja vesi märkää. En silti tahdo määritellä itseäni tuolla taikuuden taitajaan viittaavalla sanalla, sillä meitä on useita, enkä minä ole kuka tahansa. Minä olen velho, taikuri, maagikko, millä sanalla ikinä haluatkaan kutsua, mutta se ei ole koko totuus. Olen myös jotakin enemmän.

Niin, kuka minä olen? Opettajani määrittelevät minut koulun lahjakkaimpana oppilaana, mikä on sekin totta. Se on minulle itseoikeutetusti kuuluva arvo, sillä tuskinpa taitavampaa velhoa on ollut tässä koulussa ennen minua, ja tuskinpa sellaista tulee jälkeenikään. Minä päihitän jo nyt kuudesluokkalaisena monet opettajat taikani mahdissa ja istun tympiintyneenä oppitunneilla seuraten opetusta muka-kiinnostuneena, kasvoillani sellainen ihailua kuvastava ilme, jollaisista tiedän opettajien nauttivan. Lahjakas oppilas kuulostaa kuitenkin mitättömältä kuvaukselta minun kaltaiselleni pojalle, enkä mielelläni käytä sitä määritelläkseni omaa olemustani.

Kuka minä olenkaan? Yksi vastaus - vastaus, joka on myös tosi, mutta jota en voi hänelle antaa - olisi että minä olen rikollinen ja vieläpä pahimman sorttinen. Että minä olen murhaaja. Minä olen aiheuttanut ihmisen kuoleman, en ehkä täydellisen suunnitellusti, mutta täydessä ymmärryksessä ja tieten tahtoen. Ja se oli jotakin, josta minä pidin. Jos kertoisin tämän, hän sanoisi minun olevan mielipuoli, hullu, sairas tai sekopää. Mielenterveydessäni ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Minä tapoin, koska halusin ja koska minun täytyi. Niin, minä olen murhaaja, mutta se ei ole vastaus, jota tämä kysymys kaipaa.

Vielä kerran, kuka minä olen? Vastaus, josta saattaisin olla ylpeä, kuuluisi itsensä Salazar Luihuisen perillinen, sillä hänen sukuunsa minä kuulun, hänen vertaan minun suonissaan virtaa.  Hänen erikoinen taitonsakin on kulkeutunut aina minulle asti läpi sukupolvien. Selvästikin minä olen hänen perillisensä, valittu hänen jälkeläistensä joukosta toteuttamaan tuon suurmiehen ajatukset eräänä päivänä tavalla tai toisella. En vastaa tuohon filosofiseen kysymykseen tälläkään tavoin, sillä en katso olevani ainoastaan toisen ihmisen elämäntyön jatkaja, jolla ei ole itsellään mitään arvoa. Minä kyllä tiedän oman arvoni.

“Kuka sinä oikein olet?”
“Voldemort.”

Ja minä tiedän että tämä vastaus on kaikin tavoin oikea. Se ei ole varsinaisesti nimi, eikä arvo. Se ei ole vain kunniamerkki tai joukko viehättäviä kirjaimia, vaan myös paljon muuta. Se on totta ja ennen kaikkea minun omani. Nuo yhdeksän kirjainta kertovat kaiken siitä mitä minä olen, mitä olen ollut ja mitä tulen olemaan. Niihin minä saatan vuodattaa sieluni, ajatukseni ja unelmani. Niiden varaan minä luottaisin elämäni.

Voldemort on minä ja samalla hän on vielä täysin tuntematon minulle. Hän on toinen persoonallisuus, ulkoasu, luonne ja elämä, joka on kasvanut minusta ja jota kohti minä kehityn. Hän on uusi tuttavuus ja samalla hän on ollut minussa aina. Hän pääsi vasta hiljattain ensi kertaa esille, eikä ole tuon ensiesiintymisensä jälkeen tahtonut poistua. Minäkään en tahdo hänen lähtevän, sillä hän on kaikki se mitä minä olen koskaan ollut tai tahtonut olla. Tiedän että se mikä ei ole mahdollista minulle on helposti hänen saavutettavissaan. Hän on minun ja minä olen hänen.

Hän puistaa päätään vastaukselleni ja näyttää surulliselta. Toisaalta, mitäpä hän voisi ymmärtää? Hän ei ole kuten minä, hän ei tunne Voldemortia, eikä siksi voi koskaan saavuttaa ajatuksenjuoksuani. Jokin hänen silmissään saa minut kuitenkin epäröimään, aivan kuin hän näkisi minusta jotakin muuta kuin ne sanat, joilla olisin voinut hänen kysymykseensä myös vastata.

“Kuka minä sinusta sitten olen?”

Tietenkin minä olen utelias. Haluan tietää millainen versio hänellä on olemuksestani tarjottavana. En siksi että olisin valmis muuttamaan omaani, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Mieltäni kaihertaa kysymys, kuinka hyvin minut voi arvioida ihminen, joka luulee tuntevansa minut, vaikka tosiasiassa ei voi ikinä ymmärtää minua.

Toivon ettei hän aio väittää minua ystäväkseen - sellainen en hänelle ole - tai määritellä minua jonkin yksittäisen ominaisuuteni perusteella, sillä hänen näkemänsä ei kuitenkaan vastaisi todellisuutta.  Hän ei tunne minua, hän ei voi, sillä en ole paljastanut itseäni hänelle. En ole uskonut salaisuuksiani koskaan ainoallekaan elävälle, enkä aio tehdä niin vastakaan. Ja silti hänen silmänsä tuijottavat minua niin tietäväisinä ja hänen mielensä vaikuttaa tällä hetkellä rauhalliselta ja selkeältä, mitä en valitettavasti voi sanoa omastani.

“Sinä.”

Naurettava, lapsellinen vastaus. Pelkkä typerä sanaleikki persoonapronomineilla. Ja samalla siinä on myös toinen syvällisempi taso. Onko tämä “sinä”, josta hän puhuu sama “minä”, jota minä tarkoitan? Onko “sinä” Voldemort, Tom Valedro, orpo, murhaaja, huippuoppilas tai Luihuisen perillinen? Onko “sinä” nuo kaikki tai ei mitään niistä? Kumpi on todellinen, “sinä” vai “minä” ja onko niillä eroa?

En vastaa enää mitään, koska minulla ei ole enää mitään sanottavaa.  Minun on myönnettävä, että arvioin hänet jälleen kerran väärin. Hän näyttää ymmärtävän paremmin kuin arvasinkaan sen epävarmuuden, jota tunnen omasta itsestäni. Ainoa mitä hänen kysymyksestään jää minulle selväksi on, että tämä “minä” tai “sinä” on todella olemassa. Minä olen kukaan niin kauan, kun minulla on mahdollisuus esittää tuo kysymys omasta identiteetistä itselleni. Siispä olemassaolo on ainoa, minkä avulla saatan pitää itsestäni kiinni - minkä takia minun on myös pidettävä kiinni siitä. Minä en saa lakata olemasta, sillä muutoin en koskaan saa vastausta siihen, kuka minä olen.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:34:02 kirjoittanut Unrealistic »
"Samoin kuin päiviä määrittävät yöt, jotka erottavat ne, rajoittaa tähtiä mustuus, jonka läpi ne kiitävät."
-Matthew Stower

Julma-Nala

  • Alfanarttu
  • ***
  • Viestejä: 3 093
  • Ia cen Alphasuttans' waalii, sen yxin on onni.
Vs: Kuka minä olen?
« Vastaus #1 : 31.03.2009 15:24:59 »
*tuijottaa mykistyneenä*
Wau....Filosofista
Ja niin TomLomenValedro-tyyppinen vastaus ;D Voldemort, kuka muukaan...
Tom Lomen Valedro. On aivan sama pelkäätkö Häntä, vihaatko Häntä, rakastatko Häntä tai Hänestä viis veisaat, Hän on voima, jota ei sovi sivuuttaa...
Kiitos paljon :D
*poistuu kumartaen isäntäänsä, Häntä, jonka nimeä ei pidä mainita

"Raiskaus? Check. Paha ikäero? Check. Graafista lapsipornoa mielellään raiskauksena? Check. Insestiä? Check.
Verta ja suolenpätkiä? Check. Raiskaajaan rakastuminen? Check... JULMA-NALA TÄÄ ON SUN!!!"

Indith

  • Pitsinen kultatyttö
  • ***
  • Viestejä: 116
  • I was only three years dead...
Vs: Kuka minä olen?
« Vastaus #2 : 03.04.2009 16:40:16 »
*sitäkuuluisaaheinäsirkkojensiritystä*
Ööh... joo tota mun aivot ei kykenis tollaseen tekstiin. Oikeesti hyvä ja toooooosi filosofinen (jota minä siis en ole).
Mikä vastaus Tomilta taas,voi hyvä luoja "Voldemort". Itse olisin sanonut, että minä olen minä enkä muuksi muutu vaikka sipulia syöttäisit.
Joo nyt aivot huutaa hoosiannaa ku luin tän. :)
Hyvä teksti.

Ruusa kiittää aivojensa sotkemisesta. :D
Indith raapustaa
___________________________

putoilee penkeiltä

Mortti

  • Vieras
Vs: Kuka minä olen?
« Vastaus #3 : 03.04.2009 19:06:11 »
Minusta parituksettomat Voldemort-ficit ovat aina olleet todella hyviä. Voldemort - varsinkin Tom Valedrona - on todella mielenkiintoinen hahmo. Olit tässä kuvaillut todella hienosti hänen aatteitaan ja pidin hänen vastauksistaan. Jotenkin se että Valedro tavallaan etsi edelleen omaa identiteettiään oli hyvin... mielenkiintoista luettavaa. Se että hän oli vielä itse epävarma ja kuin Voldemort olisi ollut aivan toinen henkilö - tai hänen puoliskonsa joka olisi vasta asettumassa syvemmälle. Pidin tästä paljon, virheitä ei ollut. Myös tämän salaperäisyys piti mielenkiinnon yllä.

Toivon että laitat finiin enemmän kirjoittamiasi tekstejä.  :)

- Mortti

Utukuva

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: Kuka minä olen?
« Vastaus #4 : 15.04.2009 08:23:33 »
Kiitos kovasti kommenteista!

Kiitos nalinea piristävästä kommentista :). Filosofisuus vain tuli mukaan, ehkä johtuen siitä että olin juuri tätä kirjoittaessa lukenut n. 200 sivua FF:n oppikirjaa (ei sillä että mitään olisi jäänyt päähän...).
Kiitos komentista BlackRose. Itse asiassa vähän pelotti mitä ihmiset pitävät tuosta Tomin vastauksesta. Mietin koko ajan että mahtaako olla liian suoraa, voisiko hän todella sanoa noin jne. Kiva jos miellytti.
Kiitos Ginervè kommentistasi. Haa, tiesin että  joku mainitsisi kursivoinnista... No, rehellisesti sanottuna en itsekään pitänyt siitä miltä se näytti, mutta muutamissa kohdissa oli oleellista erottaa tämä kysyjä-hän toisista häneistä. Englannissa tai ruotsissa olisi ehkä ollut helpompaa... No, itseasiasa tämä on toisaalla kirjoittamani Tom-ficin sivutuote ja kysyjänä kuvittelin alunperin erästä tuon ficin hahmoa, mutta tässähän sillä ei ole suurtakaan merkitystä...
Kiitoksia myöskin sinulle Mortti :). Kiva kuulla että tykkäsit. Kyllä tarkoitus olisi laittaa muitakin ficejäni, vaikka vielä en olekaan tänne täysin sopeutunut tälle foorumille (kaveri ainakin painostaa koko ajan tähän joten...).

Iso kiitos vielä kaikille kommenteista
                                                                           -Utukuva
"Samoin kuin päiviä määrittävät yöt, jotka erottavat ne, rajoittaa tähtiä mustuus, jonka läpi ne kiitävät."
-Matthew Stower