Ficin nimi: Siihen nyrkkini on liian hauras
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama, angst
Haasteet:
Originaalikiipeily (sana 132. hauras), Louise Clück
-sitaattihaaste (The bland /
misery of the world /
bounds us on either side, an alley lined with trees; we are /
companions here, not speaking, /
each with his own thoughts; /
behind the trees, irongates of the private houses, /
the shuttered rooms /
somehow deserted, abandoned, /
as though it were the artist’s /
duty to create /
hope, but out of what? what?)---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Joskus mietin miten joku voi pitää tällaista kulissielämää elämisen arvoisena. Tai paskat, mietin sitä aika usein. Ennen en tehnyt sitä vain kovinkaan vakavasti. Sitten koin, kuinka hauras kudos todellinen onni on.
En tiedä minne isä on karkottanut Anyan ja Davinin, hän ei suostu kertomaan. Ovatko he yhdessä, sitäkään en tiedä ja onko vauva elossa? Sinun lapsenlapsesi, sanoin isälle yrittäessäni pakottaa hänet puhumaan.
”Se äpäräkö? Ei koskaan”, isä vastasi. Oli totta, ettemme Davinin kanssa olleet perillä kumpi varsinaisesti oli isä, mutta ei sillä ollut meille väliä. Rakastimme toisiamme kaikki kolme ja lapsi olisi täydentänyt sen rakkauden.
Tuijotan kadulle, jossa näkyvät naapuritalojen takorautaiset portit ja tonttien ympärysaidat. Kaikki on puhtaaksi puunattua, aitojen yli nuokkuvat puutkin on leikattu halutun mallisiksi. Pikkusiistit rouvat ja neidit käyskentelevät kadulla herrain ollessa töissä konttoreissaan tai työhuoneissaan. Minua oksettaa ja haluaisin iskeä kaiken palasiksi. Mutta siihen nyrkkini on liian hauras.
Muistan, kuinka pidimme hauskaa Davinin vuokramurjussa. Tai ei se mikään murju ollut muuten kuin minun ylellisyyteen tottuneissa silmissäni. Siitä muodostui meidän yhteinen kotimme, jossa saimme toteuttaa halujamme. Muistan miltä Davinin iho maistui hänen rakasteltuaan ensin Anyan kanssa. Tai miten Anyan silmät hehkuivat tämän ottaessa Davinin kalun suuhunsa, kun minä olin ensin ottanut hänet takaapäin. Muistan myös valtavan ilon tunteen sinä päivänä, kun Anya kertoi odottavansa. Davin oli aina halunnut lapsia, mutta minä olin suoraan sanottuna pelännyt, mitä tunteeni paljastaisivat, kun olisi aika puhua lastenhankinnasta tosissaan. Joka tapauksessa olimme kaikki tiedosta onnellisia.
Isän pikkuvarikset olivat seuranneet minua siitä asti, kun aloin elostella ehkä 15-vuotiaana. Olin saanut heidät lahjuksilla ja hyvällä näyttelemisellä olemaan paljastamatta, millainen laatu oli suhteellani Daviniin ja myöhemmin mukaan tulleeseen Anyaan. Mikään määrä ihmisen ahneutta tai taitavaa teatteria ei kuitenkaan estänyt tietoa Anyan kasvavasta vatsasta leviämästä isäni korviin.
Variksille oli painotettu kahta asiaa: saisin elostella vain alempisäätyisten mitättömyyksien kanssa ja etten saisi saattaa alulle avioliiton ulkopuolisia lapsia. Olin rikkonut toisen kultaisen säännön ja he lavertelivat kaiken senkin, mistä heidät oli kalliilla rahalla ostettu olemaan hiljaa.
Isä oli sulkenut minut taloonsa ja lähettänyt viranomaiset ottamaan Anyan ja Davinin tekaistuin syytöksin kiinni. Jotenkin hän oli onnistunut saamaan karkotuspäätökset saman tien, vaikka sen olisi pitänyt olla mahdotonta jopa hänen vaikutusvallallaan.
Siksi minä siis nojaan ikkunaan ja katson epäystävällistä maisemaa. Kihlajaiseni järjestetään kuukauden kuluttua ja tapaan tulevan vaimoni huomenna ensi kertaa. Isä kävi ilmoittamassa minulle nämä asiat aamulla yksipuolisesti kuin minulla ei olisi niihin mitään sanavaltaa. Eikä hänen mielestään olekaan.
Tuijotellessani ajatuksissani on kuitenkin paisunut suunnitelma ja tiedän aikovani paeta. Jätän nämä ihmiset teeskentelemään ystäviä, vaikka he todellisuudessa ovat yksinäisiä lukituissa huoneissaan. Etsin Anyan ja Davinin. Siirtokunnissa voimme elää yhdessä, siellä kukaan ei välitä.
Virnistän ulos suu hampaat paljaana hullunhymyssä. Ehkä onnistunkin tekemään tähän kiiltokuvaan särön, vaikka vain hauraan.