Title: Hengitä minua
Author: Kielletty
Beta: H.P Luvcraft
Raiting: S
Genre: Drama, Romance, One-shot
Pairing: Ginny/Draco
Summary: Ginny tuntee palavaa rakkautta kiellettyyn hedelmään.
Disclaimer: J.K Rowling omistaa hahmot ym. enkä saa tästä minkäänlaista palkkiota tai rahaa.
A/N: Tämä oli ensimmäinen ficcini, joten nyt on pienen jännityksen vallitessa lisännyt tämän tänne. Suuri kiitos betalleni, ilman häntä olisin vaipunut häpeästä maanrakoon, sen verran järkyttäviä lauseita oli ensimmäisessä versiossani! Suuri kiitos siis hänelle.
Hengitä minua
Pojan hiukset pyörivät tuulen mukana kaikkiin ilmansuuntiin. Hän nuolaisee tuulen kuivattamia huuliaan ja katsoo kaukaisuuteen. Minun tekee niin mieli koskettaa häntä olkapäälle, kietoa kainalooni ja kysyä, mitä hän miettii. Tiedän sen kuitenkin olevan mahdotonta, kiusallista ja vaarallistakin. Ei Rohkelikko voi kaveerata Luihuisen kanssa. Niin ei ole käynyt moneen vuoteen, miksi siis rikkoa tätä pyhää ajatusta? Olisihan se silti jännittävää, mutta saisin varmasti kaikkien Rohkelikkojen sylkäisyt niskaani tuvan häpäisemisestä. En uskalla ottaa sitä riskiä, vaikka pidän hänestä päivä päivältä enemmän. Havahdun mietteistäni, kun huomaan eleistäsi, että olet lähdössä. Kyyristyn enemmän puskan sekaan painaen pääni polviin. Kuulen askeleesi, kun menet ohitseni, tietämättä, että minä olen ihastunut sinuun, että olet mietelmissäni aina.
Päivät kuluvat oppitunneilla, yöt menevät pyöriskellessä. Yleensä sängyssä maatessani letitän samalla punaisia hiuksiani, ajatellen sinun niitä letittävän. Miten olisin niin lähellä sinua, että pystyisin kuulemaan sydämen lyöntisi, kuulemaan hengityksesi ja haistamaan tuoksusi. Miten sormesi kulkeutuisivat pitkin hiuksiani kuin tuulen henkäys, niin suloisesti ja rauhallisesti. Kyyneleet purkautuvat luomieni alta kuunnellen sitä tuskaa, mikä sisälläni jyllää. Yritän hengittää syvään, laskea kolmeenkymmeneen lampaaseen ja unohtaa sinut. Mutta viimeistään kolmannenkymmenennen lampaan kohdalla muistan kasvosi jälleen. Tuskan yltyessä nukahdan poski vasten märkää tyynyä.
Käytävillä tulet vastaan, vilkaisten samalla halveksivasti. Katson sinua silmiin surullisesti. En tiedä huomaatko katsettani, mutta yhden sekunnin ajan pystyn havaitsemaan jotakin muuta, kuin ivaa ja pilkkaa. Sitten se on ohi. Painan pääni ja katseeni kohti lattiaa, tuijotan pieniä pölyhahtuvia joita ihmisten askeleet tanssittavat. Suunnistan kohti Rohkelikkojen tornia miettien kuumeisesti. En olisi saanut katsoa sinua sillä tavalla. Käytävät ovat autioita, ihmiset menneet jo omiin tupiinsa. Kiirehdin vielä enemmän, en halua olla käytävillä yksin. En halua olla yksin.
"Weasley!"
Pysähdyn ja käännyn. Seisot edessäni. Olet hengästynyt ja poskesi ovat punaiset. Minun omenaposkeni, ajattelen hiljaa mielessäni ja säikähdän hieman. En minä sinua ole omistamassa.
"No mitä?" kysyn niin halveksivasti kuin kykenen. En halua näyttää sinulle tunteitani, tein sen virheen jo aikaisemmin.
"Älä viitsi. Tiedän, mitä sinä ajattelet."
"No varmaan tiedät, miten kivisydän Malfoy voi tietää mistään mitään?"
"Ginny..."
Kohotan kulmiani korkealle ylös. Näytän varmaan täydelliseltä idiootilta, olen niin hämmästynyt.
"Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu. Ja olen ollut typerä. Olen katsonut sinua halveksuvasti, kovettanut itseni ja piilottanut tunteeni. Kyllähän sinä ymmärrät, emmehän me ole koskaan tulleet kunnolla toimeen. Mutta Ginny... minä pidän sinusta."
Olen aivan hiljaa. Katsot suoraan silmiini.
"Draco... niin minäkin sinusta."
Lähestyt minua hiljaa. Huulemme koskettavat toisiaan. Enkä ole koskaan ollut yhtä onnellinen.
A/N2: Olisi ilo saada kommenttia ja palautetta, jotta pystyn sitten seuraavan kerran parempaan. Kiitos kaikille ketkä jaksoivat lukea!
