Kirjat & kirjasarjat #3

[Fiorella]

Kun nyt psykologisista trillereistä puhutaan, luin uudestaan omasta hyllystä S.J. Watsonin Kun suljen silmäni, ja edellisestä lukukerrasta oli sen verran sopivasti kulunut aikaa, etten muistanut sitä liian tarkkaan, vaikka toki pääjuoni harvoin unohtuukaan. Se oli myös sellainen, joka piti kiinnostuksen yllä loppuun saakka, ja uusintalukemiskerrallakin jaksoi kiinnostaa, vaikka ratkaisu ei enää ollutkaan yllätys.

[Abarat]

Osaisiko joku suositella kirjoja, jotka sijoittuu Ranskaan? Romantiikkaa, ranskalaisen muodin maailmaan sijoittuva tai muuten vaan tosi hyvä? Löytyis e-kirjana tai vaikka kirjakaupasta? Haluan löytää hyviä kirjoja Ranska-vivahteen kera! 

[Crys]

Pitääpäs laittaa nuo Hiljainen potilas ja Kun suljen silmäni lukulistaan, koska psykologiset trillerit ja mysteeri on mun lempigenre Oon nyt kuunnellu iltaisin sängyssä muumeja kirjaston valikoimista, ne on sopivaan chilliä kuunneltavaa nukahtaessa. olen myös kokeillut dekkareiden kuuntelua, mutta se ei kyllä toimi, varsinkin kun pari viimestä kirjaa ovat olleet aiheiltaan vähän ahdistavia. Parisuhdeväkivalta/manipuloivat suhteet ei nimittäin oikein iske edes fiktiossa, toista kirjaa en edes voinu kuunnella kokonaan. Mutta Camilla Läckbergin Kultahäkki oli lopulta kuitenkin ihan kiinnostava lukukokemus, vaikkakaan ei iltakuunneltavaksi. Siinä oli lopussa sellanen twisti että kirja jää mieleen pitemmäksi aikaa.

Abarat: Jos melodramaattinen romantiikka ja runsas ranskalaisen maaseudun ja pikkukylien kuvailu 1800 luvulta iskee, niin suosittelen sellasta klassikkokirjaa kun Gustave Flaubertin Madame Bovary. Mulla on myös suositella psykologista trilleriä, joka sijottuu Ranskaan, Pierre Lemaitren Verihäät, siinä on myös romantiikkaa, tosin vähän twistillä. Kuuntelin tämän kirjaston valikoimasta viime kesänä ja oli muuten hyvin miellyttävä lukijakin.

Kiinnostaisi lukea Nabokovin Kalvas hehku kun olen kuullut siitä suosituksia että siinä piisaa twistiä, mutta kiinnostaisi tietää onko tämä kuinka vaikea luettava tämä todellisuudessa on kun rakenne on haastava ja myöhäismodernismia/postmodernismia kuitekin on. Onko kukaan lukenut sitä?

[Kelsier]

Abarat: Mää suosittelen Nina Georgen kirjoja Pieni kirjapuoti Pariisissa ja Pieni bistro Bretagnessa. Niistä löytyy ranskalaisen kesän kuvailua, pikkukyliä ja myös romantiikkaa. Kevyitä ovat luonteeltaan, mutta eivät missään nimessä höttöä vaan löytyy vakavampaakin sisältöä.
Toinen on Claudie Gallayn Tyrskyt. Se kertoo Normandian rannikolla sijaisevasta piskusesta kylästä.
Näistä olen kaikista itse tykännyt paljon. 

[Abarat]

Kiitos kaikista suosituksista! Joku Ranska-vaihe nyt meneillään... Onko joku lukenu kirjan Sydämeni kissat? Niin koskettava että jäi kerran kesken!  Varsinkin kirjan kohta nimeltä Jasper. Oon harkinnut käyttäväni kirjaston varaa&nouda-palvelua kun oon niin kirjanälkäinen. Kirjastothan avautuu kuitenkin kokonaan kesäkuussa. 

[summerblue]

Oletteko te käyneet jo kirjastossa? Täällä aukesivat isot kirjastot viikko sitten ja juuri äsken huomasin, että oma lähikirjastoni on huomenna auki kolmen tunnin ajan ja siellä seisoo noudettavissa ainakin puoli tusinaa varausta. Jotenkin jännittää koko kirjastoasia.

Abaratin Ranska-asiasta tuli mieleen, että mulla on ollut jo pitkään samanlainen Englanti-vaihe ja tekee mieli fiilistellä sitä paikkaa kirjojen kautta. Mikä tosin tarkoittaa sitä, että luen taas uudelleen niitä samoja Agatha Christien kirjoja kuin aina ennenkin, kun nirsoilijana mitään uutta ei tietenkään voi kokeilla

Huomasin tässä muutenkin pari päivää sitten, että oikeastaan luen todella paljon samoja kirjoja jatkuvasti. Esimerkiksi Agatha Christien "At Bertrand's Hotel" on sellainen, jonka kahlaan läpi varmaan joka vuosi. Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?

[Odo]

Huomasin tässä muutenkin pari päivää sitten, että oikeastaan luen todella paljon samoja kirjoja jatkuvasti. Esimerkiksi Agatha Christien "At Bertrand's Hotel" on sellainen, jonka kahlaan läpi varmaan joka vuosi. Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?

Ennen "paluutani" lukuharrastuksen pariin, tunnuin vuosia lukevani vain samoja. Pääasiassa Potteria ja Nälkäpeliä. Nyt vuosi sitten uudelleen lukemiseen heränneenä löytyykin koko ajan uutta ja kiinnostavaa luettavaa!! Joten nyt vuoden verran pääasiassa vain uusia teoksia, eikä vanhan kertausta ja uusien kirjojen lista on pitkä.

[Abarat]

Nyt tulee lyhyt viesti mutta onko kukaan lukenu Terry Pratchettin Discworld-sarjaa englanniksi? Mua kiinnostaisi kokeilla! Lukeeko joku Pratchettin kirjoja?

[Fiorella]

Minä en oikein tykännyt Pratchettin tyylistä. Luin joitakin silloin kun ne olivat pinnalla.

Oletteko te käyneet jo kirjastossa? Täällä aukesivat isot kirjastot viikko sitten ja juuri äsken huomasin, että oma lähikirjastoni on huomenna auki kolmen tunnin ajan ja siellä seisoo noudettavissa ainakin puoli tusinaa varausta. Jotenkin jännittää koko kirjastoasia.

Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?

Kävin jo! Oli jotenkin ihanaa, että viimein pääsi kirjastoon, vaikkakin vain rajattua reittiä noutamaan varauksen. Tulipa kotoisa olo.

Minä luen sekä että; yleensä on aina jokunen uutuuskirja meneillään ja lisäksi luen omasta hyllystä tai muuten vastaan tulleita vanhoja kirjoja. Tässä kuussa olen lukenut Torey Haydenin kirjat, jotka itseltä löytyvät, ja sen uusimman, joka tuli kirjastosta varauksesta. Huomaan, että en niistä niin pidä, ja taidan pistää muut paitsi ehkä yhden kiertoon. Mikä mielenkiintoista, monessa arvostelussa, keskustelussa ym Lapsi muiden joukossa on rankattu heikoimmille sijoille, mutta edelleenkin se oli niistä eniten minun makuuni.

Tuokin uusin, Satutettu lapsi, oli sellainen, jonka luki nopeasti läpi, mutta ei se kovin syvää vaikutusta tehnyt. Nyt etenkin, kun luki monta peräkkäin, sen juonikaavan huomasi niin selvästi että se vähän tökki.

[Thelina]

Abarat, minä olen joskus vuosia sitten lukenut Pratchettin kirjoja suomeksi. En usko, että jaksaisin lukea niitä englanniksi, en tosin ole kokeillut. Muistan tykänneeni eritoten niistä Kiekkomaailma-kirjoista, joissa oli päähahmoina Kuolema tai konstaapeli Porkkana. Näkymätön yliopisto -jutut sen sijaan olivat mielestäni tylsempiä. Olisi kiinnostavaa kokeilla, iskeekö Pratchettin huumori enää yhtään, ensi pitäisi vain tutkailla, mitkä kaikki hänen kirjoistaan minulla olikaan vielä lukematta.

Kirjastossa ei ole tullut vielä käytyä, pitääkin katsoa jos kävisi ensi viikolla! Olen lukenut tavallisia kirjoja viime aikoina tosi vähän, äänikirjat ovat sen sijaan vieneet mennessään, kun niitä on hyvä kuunnella lenkillä sekä sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Omassa kirjahyllyssä odottaa kyllä lukemista kirjankierrätyshyllystä napattu Barbara Woodin Domina. Barbara Wood on siitä hassu kirjailija, että kaikki hänen kirjat näyttävät kannen perusteella ihan kammottavilta roskaromaaneilta, mutta ovat oikeasti todella viihdyttäviä ja mukaansa tempaavia (ainakin minun mielestäni). Aikaisemmin on tullut luettua häneltä sellaiset kirjat kuin Sielun liekki ja Lumottu maa.

[summerblue]

Oli pakko tulla tuosta Pratchettista kirjoittamaan Abarat, oletko siis lukenut noita kirjoja aiemmin suomeksi? Mikäli olet, niin toki omiin lemppareihin saa uutta sävyä englanniksi lukemalla, enkä noita kirjoja itse jaksaisi enää suomeksi lukea. Jos taas Pratchettia ei ole aiemmin englanniksi lukenut, niin Tiffany Aching on ehkä sellainen sarja, josta on helppo aloittaa.

Nimeän aina Pratchettin omaksi lempikirjailijakseni, mutta en minä oikeasti tykkää kaikesta tuotannosta. Nykyään en enää oikein pidä City watch-kirjoista. Pyrin pitämään lukemisen positiivisena asiana, ja noissa kirjoissa on sellaisia elementtejä, jotka häiritsevät tätä positiivisuuttani. Moist von Lipwigiä suorastaan inhoan, kun siinä siirryttiin jo pois vanhan koulukunnan tutusta ja turvallisesta. Munkin sydäntä lähellä on Pratchettin Kuolema henkilönä. Itse tykkään noista Näkymättömään yliopistoon sijoittuvista kirjoista. Muistan joskus viime vuonna googlanneeni kuinka paljon kustantaisi hankkia Last Continent omaan hyllyyn ja löytäneeni vain jonkun yhden kymmeniä euroja maksaneen käytetyn kirjan, mutta näitä järkevän hintaisia kappaleitahan on vaikka kuinka paljon. Ehkä en vain ole huomannut

[Abarat]

Kiekkomaailmaa oon lukenut hiukan suomennoksina. Esim. Naamiohuvit suomennettuna oli lukukokemuksena ok. Englanniksi en oo lukenu ollenkaan, vielä. Moni netissä sanoo, että kannattaa tarttua heti niihin kirjoihin alkuperäiskielellä eli englanniksi, huumori muuttuu suomeksi käännettäessä toisenlaiseksi. (Luonnollisesti).

Haluaisin testata pääsenkö kiinni Pratchettin kirjoittamaan maailmaan englanniksi, esim. Lainaamalla kirjastosta kirjan Maskerade. Mitä mieltä ootte siitä ihan ensimmäisestä Discworld-kirjasta The Colour of Magic? Entä mikä on juuri se paras osa, te jotka ootte sarjaa lukenut?

[summerblue]

Kommentoin ensin tuota The Colour of Magic-asiaa. Tässähän tulee heti esiin kaksi koulukuntaa, eli ihmiset, jotka haluavat lukea kirjat järjestyksessä ja ne, joille asia ei ole niin tarkkaa. Itse edustan jälkimmäistä ryhmää. Mun mielestä nämä kirjat ovat sellaisia, että niitä voi lukea hyppimälläkin, eikä tarvitse mennä järjestyksessä, mutta joku muu voi olla sitten aivan eri mieltä ja sekin on ok

Mun mielestä tuo The Colour of Magic on tylsä kirja, eikä ollenkaan tämän miehen parhaimmistoa, mutta nämä ovat aina henkilökohtaisia mielipiteitä. Mieluummin aloittaisin vaikka siitä Maskeradesta, joka on paljon antoisampi lukukokemus. Mun kaikkien aikojen Pratchett-lemppari, jonka nimeän edelleen myös yleisesti lempikirjakseni on jouluparodia Hogfather. Tykkään paljon myös The Last Continent-kirjasta, jonka jo mainitsin, vaikka kaikista sen Australia-viittauksista en saakaan kiinni, kun Australia ei ole niin tuttu elementti. Kuoleman hahmoon keskittyvä Reaper Man on hieno myös, aika surullinenkin.

[Arte]

Olen lukenut Pratchettiltä vain muutaman kirjan. Lapsena luin niitä noitasiskoksista kertovia kirjoja, joita oli kai pari kolme, ja tykkäsin niistä hahmoista. Muuten olen lukenut Pratchettilta vain tuon Colours of Magic (suomeksi, mikä olikaan), enkä tykännyt siitä. En ole juuri huumorin ystävä kirjallisuudessa.

Huomasin tässä muutenkin pari päivää sitten, että oikeastaan luen todella paljon samoja kirjoja jatkuvasti. Esimerkiksi Agatha Christien "At Bertrand's Hotel" on sellainen, jonka kahlaan läpi varmaan joka vuosi. Halusinkin kysyä, että miten tämä teillä menee? Keskityttekö napsimaan uusia kirjoja, vai palaatteko usein myös jo aiemmin lukemienne kirjojen pariin?

Uudelleen lukeminen on ihanaa <3 Luen joka vuosi joitain kirjoja uudestaan. Viime vuonna aloitin Pottereiden uudelleenluennan - se on vielä kesken - ja nyt huhtikuussa starttasin uudelleen Anna-kirjojen kanssa. Ostin myös itselleni uuden painoksen Pikku naisia, jonka olen lukenut joskus teininä, ja sen aion kans piakkoin lukea uudelleen. Monesti saatan myös omalla vuorollani valita lukupiiriin kirjan, jonka itse olen jo lukenut, koska pidin siitä, haluan lukea uudestaan ja jutella muiden kanssa. Uudelleenlukeminen on myös ihana tapa rakastua lukemiseen uudestaan, koska tietää, että tarina on hyvä. Hankin kirjahyllyyni pääasiassa vain sellaisia kirjoja, jotka haluan lukea uudestaan.

[Kaarne]

Mäkin rakastan kirjojen lukemista uudelleen! ❤️ Nyt en ole hirveästi lukenut vanhoja suosikkeja, vaikka alkuvuodesta luinkin kahdesti The Defence or Gueneveren ja sittemmin myös sarjakuvakirjan nimeltä Waves, mutta joitakin kirjoja luen kyllä muutaman vuoden välein. Tällaisia ovat lapsuuden ikisuosikkini, Alki Zein Villikissa katsoo lasin takaa, Diana Wynne Jonesin Noidan veli ja Tuli ja myrkkykatko, Suzanne Collinsin Nälkäpelit ja pari muuta kirjaa. Siinä missä Potterit ovat monelle tällainen sarja, mulle Nälkäpelit oli ehkä merkittävin spefisarja nuoruudessa, koska siinä fandomissa olin vahvemmin mukana sarjan uuden osan ilmestyessä. (Pottereissa en voinut olla, koska ne oli meillä lapsena kielletty, ja muutenkin Maameri ja Chrestomancin maailmat olivat mulle fantasiamaailmoina rakkaampia jo lapsena ja nuorena.)

Nälkäpeleihin liittyen: Tänään pitäisi ilmestyä Ballad of Songbirds and Snakes, eli uusi ennakko-osa Nälkäpeli-sarjaan. Odotan sitä hurjasti, vaikka jännittääkin lukea edeltävän sarjan pahiksen näkökulmasta. Toisaalta uskon, että se on varmasti todella mielenkiintoista, ja Collins on tähän mennessä yllättänyt mut positiivisesti joka kerta. Matkijanärhi tosin vaati paljon sulattelua, koska se ei ollut yhtään sitä mitä odotin, mutta minusta se oli silti oivallinen kirja.

Ja nyt tätä viestiä kirjoittaessani kirja napsahtikin tilille ja Audibleen, joten !!!

[Abarat]

Mikä on teidän suosikkikirja Jane Austenilta ja miksi? Mulla on kesken tosi monet kirjat, ainakin nyt Emma. Iso pino Austenin kirjoja lainassa kirjastosta!  Entä mitä mieltä ootte Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-kirjan jatko-osista?

[Odo]

Entä mitä mieltä ootte Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-kirjan jatko-osista?

Minusta ne oli ihan ookoo! Ensimmäinen osa iski itseeni sen verran lujaa, ettei kaksi jälkimmäistä tehneet niin vaikutusta. Kolmannesta pidin ehkä enemmän kuin kakkosesta, että kannattaa se koko sarja tsekkailla. Sen sijaan Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia ei niin iskenyt, mutta harkitsen lukevani sen, kuinka Painovoimaa uhmataan Moyesin muista teoksista.

Jane Austenia en ole kyllä koskaan lukenut.

Ah, viikonlopun pyhitän uudelle Nälkäpelille. Balladi laululinnuista ja käärmeistä on fyysisenä hersiona odottamassa huomiotani.

[Fiorella]

Minä pidin Moyesin jatko-osista, mutta se erillinen hevosteemainen kirja jäi kesken aika alkumetreiltä.

Abarat, minä taidan pitää kaikista Jane Austenin kirjoista, mutta Emma on sellainen, jota aina suosittelen ekaksi Austeniksi, koska se on kevyt ja hilpeä.

Riemuitsin kovasti viime viikolla, kun pääsin lopulta kirjastoon! <3 Vain varauksien noutaminen on mahdollista, mutta sain jo useamman. Aloitin innokkaana Sophie Kinsellan uusimman Sitä saa mitä antaa, vain huomatakseni että olin lukenut sen jo tuoreeltaan englanniksi iät ajat sitten. En edes hahmottanut että se oli se sama! No, menihän tuo uudestaankin. Nyt on lukuvuorossa Sujata Masseyn Satapurin jalokivi, joka on samaa sarjaa kuin Murha Bombayssa - Perveen Mistry tutkii. Pidän tästä sarjasta enemmän kuin Rei Shimurasta, päähenkilö on jotenkin lähestyttävämpi ja vaikka en ole suuri Intia-fani noin yleensä, niin kaikki tuollainen kulttuurillinen kiehtoo ja kiinnostaa, varsinkin kun tämä sarja sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle.

[Iloinen Sipuli]

Olen löytänyt uuden mainoin genren, josta janoan lisää luettavaa. Nimittäin suomi-scifi/suomi-dystopia! Siis kirjoja, jotka sijoittuvat jollain tavalla poikkeukselliseen, mahdollisesti dystooppiseen Suomeen. Olen lukenut tähän "genreen" laskettavia hyviä ja vähemmän hyviä kirjoja, ja kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon, että pelkästään kirjoista, joissa Kehä 3:n ympärillä on jonkinlaiset muurit, voisi muodostaa oman genrensä.

Jo lukemiani ja hyviä mainittakoon
- Johanna Sinisalo: Auringon ydin
- Piia Leino: Taivas
- K.K. Alongi: Kevätuhrit-trilogia (!!!)
- Helena Waris: Entropia

Ja sitten genreen kuuluvia, mutta ei ihan niin hyviä
- Esa Mäkinen: Totuuskuutio
- Antti Tuomainen: Parantaja
- Jemina Kuisma: Terra Antiqua

Mutta onko lisää suosituksia suomidystopialle, tälle uudelle mainiolle genrelle?

(Oma lukunsa ovat sitten toki ne suomalaiset scifi/dystopiateokset, jotka sijoittuvat kuvitteelliseen maailmaan, kuten Siiri Enorannan Nokkosvallankumous (ehkä paras ikinä) tai Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli)

[Kaarne]

Noh, en nyt suoraan osaa lonkalta heittää kuin kaksi dystopiaa:

Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa on metka dystopiahko romaani. Leena Krohnilla taas on useampiakin, kuten vaikkapa Unelmakuolema, mutta erityisen hyvin hän loistaa novelleissa ja pienoisromaaneissa. J. Pekka Mäkelän Nedut on myös hauska suomalainen vaihtoehtohistoriateos.