Tykästyin kyllä todella tähän sun pieneen tekstinpätkääsi. En ole kovinkaan usein tullut lukeneeksi tuosta lyhyestä ajasta ennen Voldemortin kirousta, Harryn ollessa vielä normaali pikkupoika, joten tämä toi kivasti syvyyttä aiheeseen ja oli muutenkin mukavaa vaihtelua.
Kirjoitustyylisi on ihanan kuvaileva, ja pidin siitä, kuinka väijyvästä pelosta huolimatta pidit tekstin jotenkin puhtaan ja viattoman kuuloisena. Koko ficin ajan vallitsi sellainen autuus ja rauhallisuus, johon pystyi helposti upottautumaan. Lilyn ajatukset olivat hyvin äitimäisiä, ja tuollaiseksi voin Lilyn kuvitellakin eli mulle hahmo oli todella IC:n tuntuinen.
Pari virhettä sanoista löysin. Olin myös huomaavani muutaman ylimääräisen taikka poisjääneen pilkun, mutta koska en ole varma niiden oikeinkirjoituksesta, en ala niitä tähän listaamaan. Mutta tällaiset pari pientä virhettä löysin:
---ei osannut vielä aavistaakkaan kuinka suureen vaaraan oli joutumassa.
aavistaakaan
Hän tiesi miltä kuolonsyöjät näyttivä
näyttivät
Mutta ei sen kummempia siis.
Alku oli suosikkikohtani tekstistä, ja se koukuttikin mut välittömästi ja toimi motivaationa lukea tämä loppuun saakka. Olen hyvilläni, että satuin tähän törmäämään, sillä tykkäsin kyllä tositosi paljon
kiitoksia tästä!
