Ficin nimi: Tunnelissa kaikuu
Tyylilaji: Drama, joku unenomainen juttu
Ikäraja: K-11
A/N: Tämä on kirjoitettu yhdelle sulkasadon nettikirjoituskurssille. Harjoituksessa tarkoituksena oli hakea inspiraatiota lyhytelokuvasta. Elokuva käsitteli kuolemaa ja tällainen syntyi. Ajattelin jakaa tämän nyt kanssanne
Tunnelissa kaikuuMetrotunnelissa askeleet kaikuvat. Huuto kaikuu. Saatan huutaa. Olen yksin. Näyttötaulu ilmoittaa illan viimeisestä metrosta Vuosaareen. Viisi minuuttia ja kohta enää neljä. Seison laiturin reunalla ja tuijotan alas raiteelle. Puoli metriä, ajattelen, se ei ole pitkä matka. Otan askeleen eteen päin. Jalkani tärisevät hieman, mutta en anna sen häiritä. Lähden juoksemaan kohti pimeää.
Kävelen pimeydessä. En ole ennen vieraillut metrotunnelissa. Ei kai kukaan ole ja silti joku on. Sehän on kiellettyä. Annan jalkojen viedä ja katson ympäröivää mustuutta. Tunnelma on maaginen ja kohta sitä ei enää ole.
Istun alas ja jään katsomaan menosuuntaan. Vihreät ja keltaiset tulet tanssahtelevat ympärilläni. Sellaisia alkaa nähdä kun on liian kauan pimeässä. Käännyn tulosuuntaan ja odotan. Kaukaa kuuluu kolinaa. Valo viistää raiteita edessä päin. Pian se on ohi, ajattelen ja suljen silmäni. Valot sammuvat.
Silmäni rävähtävät auki. Edessäni vain muutaman metrin päässä seisoo kirkkaanoranssi metro. Sen valot ovat sammuneet. Se on kuollut.
