Kirjoittaja Aihe: Sanaton tappelu, K11, originaali, paritukseton  (Luettu 1202 kertaa)

Miusamo

  • Vieras
Nimi: Sanaton tappelu
Ikäraja: Mielestäni tää on K11 modet voi korjata, jos olen väärässä :)
Yhteenveto: Ne oli saatana isä ja poika, samaa verta ja lihaa. Miks ne käyttäyty noin? Mun mielessä virtas hyviä hetkiä, hetkiä, jollon veli ja iskä oli ollu hyvissä väleissä. Äkkiä kaikki oli toisin.
Omat kommentit: Tositarina. Kauhea perjantai-ilta, jollon olin iskän kanssa kahdestaan kotona ja me ootettiin veljee kotiin. Kirjoitin tämän lähinnä omaksi ilokseni, jotta saisin tunteitani ulos, mutta lopulta tajusin, et haluun laittaa tän tänne. Pitkästä aikaa sellanen fic, joka ei osallistu mihinkään haasteeseen. Ommauksen annan taas Crissille koska se on tukenu mua ja kuunnellu mua kun valitan veljestäni pus pus oot ihana  :-*

 Sanaton tappelu

Oli perjantai. Olin jutellut isän kanssa pitkän aikaa takkahuoneessa. Se oli ollu niitä unohtumattomia iltoja, jutteluhetkiä, joita rakastin. Me oltii istuttu takkahuoneessa, koiran leikkiessä ympärillämme. Me oltii ootettu mun kaksoisveljee kotiin. Iskä oli soittanu sille varmaa tunti-kaks sitte eikä se vielkää ollu kotona.

 Mä sain tarpeekseni ja lähin kohti omaa huonettani ja just sillon ulko-ovi mun huoneen vieressä aukes. Kaksoisveli tuli sisään, umpihumalassa, vaikka se on viistoista.

”Missä helvetissä sä oot ollu?” iskä kysy huutaen ja mä melkein pelkäsin sitä, koska kumpikin oli humalassa. Mä tiesin, mitä tulis tapahtumaan. Iskä oli sanonu, et se hakkaa mun veljen tänään, koska äiti oli poissa kotoo. Äiti oli viettämässä työkavereiden kanssa pikkujouluja.

 Iskä passitti mut nukkumaan ja sit parin minsan päästä viereisestä huoneesta alko kuulumaan kauheeta tappelunhytinää. Mä seisoin hetken paikallani, keskellä omaa huonettani tietämättä ollenkaan, mitä mun pitäis tehdä. Mennä vaa nukkumaa? Lopulta mä sain tarpeekseni, heitin tyynyn kovaa seinään ja kävelin viereiseen huoneeseen.

 Siellä ne oli. Veli makas isän päällä, toinen käsi sen rinnan päällä ja toinen lyöntiasennossa. Isällä oli kädet veljen hartioilla, valmiina työntämään se helvettiin. Mä kiljasin, mut kumpikaan ei kääntäny katsettaan toisen silmistä. Ne oli saatana isä ja poika, samaa verta ja lihaa. Miks ne käyttäyty noin? Mun mielessä virtas hyviä hetkiä, hetkiä, jollon veli ja iskä oli ollu hyvissä väleissä. Äkkiä kaikki oli toisin.

”Lopettakaa!” mä kiljuin.

 Ei tapahtunu mitää.

”Iskä!” mä kiljaisin. ”Lopeta!” mä jatkoin ja seisoin siinä; keskellä veljen huonetta, kädet lanteilla, vanha kulahtanu yöpaita päällä.

”Miki!” mä huusin veljen nimee. ”Lopeta ees sä!” mä jatkoin.

”Sulla on kaks vaihtoehtoo; joko mä hakkaan sut tässä ja nyt, sun siskos katseen alla tai sit sä lopetat ton saatanan kaljan kittaamisen ja tupakan polton”, iskä sano ja mulla valu kylmät väreet mun selkäpiitä pitkin.

 Veli ei sanonu sanaakaan, mut se irrotti ottensa iskästä, katto mua hetken suoraan silmiin, silmät kertoi, miten paljon se vihas tätä maailmaa ja sit se vaan katos. Meni vessaan. Mä jäin siihen seisomaan.

 Käännyin ovea päin ja sanomatta sanaakaa isälle menin omaan huoneeseeni ja kastelin taas tyynyni kyynelillä. Mielessäni pyöri yks ainoo kysymys: Miksi?
« Viimeksi muokattu: 24.04.2012 22:47:24 kirjoittanut Nemethys »