Title: Talven hellekausi
Author: Sierra
Genre: Fluffy, draama? Vaikea sanoa, kertokaa te.
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11
Summary: ”Ja ovatko minun hiukseni seksikkäät, silloin kun ne ovat sekaisin?”
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot.
Warnings: Siellä täällä perus kliseitä, ja on sitten ensimmäinen ikinä, joten älkää arvostelko liian rankasti. *leveä hymy*
A/N: Tällainen oneshot, kertokaa mitä mieltä.
*
Talven hellekausi
“Harry, syö jotain.”
“Ei ole nälkä.”
“Äh, ihan totta! Et ole syönyt kunnolla moneen viikkoon!”
“Ihan sama, ei se ole sinun asiasi.”
“Harry! Tiedän, että sinulla on rankkaa…”
“Hermione”, Harry lausui ääni raivosta täristen, “Ei viitsitä puhua tästä juuri nyt?”
“Niin, mutta… Tiedän että on vaikeaa kuunnella Pimennon valheita ja muiden piikittelyä, mutta asenteesi vain pahentaa tilannetta!”
“Aijaa, väitätkö, että minulla on asennevamma?”
“Mitä jos väitänkin! Sinä olet laihtunut viime kuukausina hirveästi ja jos et rupea syömään tilanteesi huononee entisestään!”
“Kuule. Älä viitsi leikkiä jotain kaikkitietävää, minä päätän itse itsestäni.”
Harry nousi nopeasti pöydästä ja suuntasi tiluksille, jättäen Hermionen varoitukset taakseen.
Hän kaivoi laukustaan lämpimän viitan, mutta jätti kaulahuivin, lapaset ja punaisen pipon laukkuun.
Pureva kylmyys pakotti Harryn työntämään kätensä taskuihin. Kohmeiset sormet osuivat johonkin kovaan. Harry muisti jättäneensä mustepullonsa taskuun. Se oli räsähtänyt rikki ja sirpaleet saivat Harryn sormet verille. Hän kaivoi laukustaan taikasauvan ja heilautti sitä. Polttava tunne levisi hänen käteensä, ja hetken kuluttua haavat olivat kadonneet. Harry päätti mennä kävelemään järven ympäri, taikaolentojen hoito alkaisi vasta tunnin päästä.
*
“Missä ystäväni ovat kun tarvitsen heitä?“ Harry ärähti potkiessaan jäisiä kiviä pois tieltään.
Hänen elämäonsyvältä-tuulensa oli alkanut heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Harry harppoi rivakasti eteenpäin, takaisin kohti Suurta Salia. Hänellä olisi vielä viisitoista minuuttia aikaa juoda kahvia ennen ensimmäistä tuntia.
“Aih!” Harry parkaisi ja haki katseellaan lumipallon heittäjää. Lunta valui hänen niskaansa ja se sai aikaan useat kylmänväreet. Harry kohtasi Malfoyn ilkikuriset kasvot ja tuhahti. Olisihan hänen pitänyt arvata.
“Mitä Potta, särkeekö arpea? Onko sinulla taas jokin uusi tarina keksittynä sinun sekavassa päässäsi? Mitäköhän tällä kertaa?”
“Painu syvimpään helvettiin Malfoy!” Harry karjaisi ja alkoi kerätä lunta palloa varten. Hän huomasi liian myöhään Malfoyn vetävän taikasauvansa esiin.
“Keholeijus”, Malfoy sanoi virnistäen.
Harry tunsi nousevansa ilmaan ja pudottavansa laukkunsa ja taikasauvansa.
“Mistä sinä olet oppinut tuon loitsun? Ja päästä minut alas!”
“Kuulin kun Kalkaros puhui siitä. Ja mitä vaatimukseesi tulee, niin en päästä, haluan pitää hauskaa .”
“Äh älä viitsi! En jaksa tällaista tällä hetkellä!”
“Voi voi, minäpä jaksan. Katsotaanpa mitä Potter piilottelee laukussaan.”
Malfoy harppoi Harryn luokse taikasauva yhä koholla ja penkoi pojan koululaukun.
“Mikäs tämä on? Päiväkirja?” Malfoy naurahti laiskasti.
“Älä, ole kiltti… Se on henkilökohtainen…”
Malfoy kohotti toista kulmaansa kuullessaan Harryn anelevan äänen, mutta avasi päiväkirjan.
Sisäkannessa oli kaksi valokuvaa. Toinen oli Harrysta, Ronista, Hermionesta, Fredistä, Georgesta ja Ginnystä, nauramassa Kalmanhanaukio 12 makuuhuoneessa. Toinen oli kuva Harryn vanhemmista.
“Onpa suloista, katsotaanpa mitä olet kirjoittanut tänne”, Malfoy sanoi ilkeästi.
Harry oli iloinen, että hän oli kirjoittanut siihen vasta kymmenisen sivua, eikä ollenkaan Feeniksin Killasta. Siellä luki kuitenkin paljon sellaista, josta kukaan ei tiennyt. Ja nyt Harryn inhoama ihminen aikoisi lukea sen.
“Malfoy! Ihan totta!”
“Hys, ole hiljaa.”
Harry ei voinut kuin seurata Malfoyn silmien liikettä. Veri alkoi pakkautua Harryn päähän, onneksi Malfoy paukautti viimein kirjan kiinni ja alkoi tuijottaa Harrya. Harry varautui pahimpaan. Pahinta ei kuitenkaan tullut. Malfoy päästi Harryn alas, mutta otti tämän taikasauvan.
“Siis oikeasti Potter, onko elämäsi noin kurjaa? Ja ovatko minun hiukseni seksikkäät, silloin kun ne ovat sekaisin? Hahhah, oletko sinä joku hinttari vai?” Malfoy ilkkui ja pörrötti hiuksiaan. “Näin vai?” Malfoy alkoi nauraa vedet silmissä ja vatsaansa pidellen.
“Pää kiinni kun et mitään ymmärrä! Luuletko tosissasi, että minulla on helppoa? Ja mitä sitten vaikka hiuksesi olisivat seksikkäät pörröisinä? Ei se tee minusta homoa! Ja sitä paitsi, hiuksesi ovat hyvän näköiset miten vain laitettuna.” Harry letkautti ja paiskasi kätensä heti suulleen tajuttuaan mitä oli juuri sanonut.
“Hoohhohoo, Potter ei ole homo, vuosisadan paras vitsi!” Malfoy käkätti pyyhkien naurun kyyneleitä silmäkulmistaan.
“Pää kiinni”, Harry toisti.
“Itketkö sinä vieläkin vanhempiasi?” Malfoy kysyi näyttäen puoliksi ilkeältä ja Harryn hämmästykseksi puoliksi surulliselta.
“Helvetti Malfoy, mitä väliä? Sinä kuitenkin kerrot kaikille! Lisää harmia mustaakin mustempaan elämääni, kiitos sinun. Anna sauvani ja päiväkirjani.”
“En.”
“Anna”
“En todellakaan anna.”
“No kyllä varmasti annat.”
Harry syöksähti Malfoyta kohti ja sieppasi sauvansa ja päiväkirjansa.
“Ja nyt”, Harry huohotti, “minä menen takaisin linnaan odottamaan tunnin alkua.”
Hän käänsi selkänsä Malfoylle ja alkoi kahlata vaivalloisesti lumen läpi kohti ovia.
Malfoy tuijotti Harryn selkää, ja päätti kokeilla jotain uutta nöyryytystapaa. Hän lähti Harryn perään.
Harry kuuli lähestyvät askeleet ja aikoi kääntyä. Hän kuitenkin jähmettyi tuntiessaan vahvat kädet kiertyneenä lantionsa ympärille.
“Mitä -?” Harry kysyi, mutta keskeytti tuntiessaan Malfoyn lämpimän hengityksen niskassaan. Harry henkäisi terävästi ja veti jääkylmää ilmaa keuhkoihinsa.
“Ma-malfoy? Mitä sinä teet…?”
“Hys”, Malfoy sanoi ja painoi huulensa Harryn niskaan. Harryn huulilta purkautui voihkaisu. Malfoy virnisti itsekseen. Kuin veisi pikkulapselta tikkarin. Hän jatkoi matkaansa kohti Harryn korvaa.
“Sinä tuoksut hyvälle”, poika sihahti tummatukkaisen korvaan, ja kuljetti toisen kätensä Harryn vartaloa pitkin sekaisiin hiuksiin. Ne olivat ihanan pehmeät. Viimeistään siinä vaiheessa Malfoy unohti tehtävänsä nöyryyttää Harrya. Hän näykkäsi Harryn korvaa ja tunsi kiharatukkaisen värähtävän ilmeisesti nautinnosta.
“Draco, mitä sinä oikein y-yrität…?”
“Harry, miten niin yritän, hyvinhän minä näytän onnistuvan.”
Draco käänsi Harryn itseään kohti, he olivat nyt kasvotusten.
“Dracooh…” Harry haukkoi henkeään toisen pojan laittaessa kätensä taas hänen ympärilleen. “I-ihan oikeasti. Mitä sinä pelaat…”
“Sinä olet niin komea”, Draco vain sanoi tuijottaen Harryn silmiin, jotka olivat huurtuneiden lasien takana. He painautuivat enemmän toisiaan vasten. Harry työnsi kätensä Malfoyn silkkisiin hiuksiin, varvisti, koska oli vähän lyhyempi ja painoi varovaisen suudelman pojan huulille.
Draco vastasi suudelmaan intohimolla. Harry hämmästyi hieman ja raotti suutaan. Draco ei aikaillut. Hän livautti kielensä Harryn suuhun ja alkoi tutkia sitä hellästi. Harry teki samoin Dracolle, tosin hieman epävarmemmin, olihan tämä hänen ensisuudelmansa.
Alkoi sataa lunta, se tarttui poikien hiuksiin ja vaatteisiin, mikään ei saisi heitä eroamaan kuumasta, tulisesta suudelmasta, ei mikään, paitsi…
“Harry?!”
“Draco?!”
Pojat irrottautuivat toisistaan posket punottaen ja hengästyneinä.
“Ai niin, taikaolentojen hoito…” Draco mutisi.
Ronilta meni jalat alta, ja hän otti Hermionesta tukea.
“Mitä tuo oli olevinaan?” Ron ja Pansy kysyivät yhteen ääneen, Ronilla hämmästynyt ilme, Pansylla raivostunut.
Harry ja Draco katsahtivat toisiinsa. Draco nyökkäsi Harrylle.
“Ei tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Talven hellekausi vain alkoi”, Harry sanoi seesteisesti ja veti Dracon uudelleen kuumaan suudelmaan muutaman rohkelikon vislausten saattelemana.
*
A/N: Siinä se, kertokaa vaan ihan suoraan mitä mieltä.
