Nimi: Huono päivä
Ikäraja: k-11
Genre: Romance, fluffy
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: En omista hahmoja, J.K.Rowlingin ovat.
Summary: Draco käveleskelee yksikseen Tylypahkassa, ja Harry bongaa tämän. Pojat sopivat aselevon, ja juttelevat ja pian tämä johtaa muuhunkin...
A/N: Päätin eräs kaunis "ilta" (yö) kirjoittaa käsin tälläisen klisee H/D ficin
toivottavasti tykkäätte, valitettavasti tätä ei ole betattu, ja jatkoa ei näillä näkymin ole tiedossa...
kommentteja toivoisin hartaasti...
ja virheitä varmasti löytyy, kirjoitin tämän puhtaaksi koneelle sairaana
tekosyyt haisee...
Draco Malfoy käveli Tylypahkan autiolla käytävällä apeana ystäviensä ollessa Tylyahossa. Hän epäili olevansa ainoa, jolla ei ollut lupaa mennä sinne tänään.
Hän manasi mielessään isänsä joka ei ollut suostunut allekirjoittamaan lupalappua!
Typerä paska, poika ajatteli potkaistessaan ajattelemattomasti suuren portaikon yhtä lukuisista kiviportaista. Hän kirosi ja istui portaalle haudaten kasvonsa käsiinsä.
"Mitäs sinä täällä raivoat Malfoy?" kysyi ääni, jonka Draco tunnisti heti. Tämä tästä vielä puuttui. Potter!
"Ja mitähän se sinua liikuttaa Potter? Mikset ole kuraverisesi ja verenpetturi pisamanaamasi kanssa Tylyahossa?" Draco yritti heittää nasevasti, mutta hautasi kasvonsa uudelleen käsiinsä.
"Koska typerä setäni ei antanut lupaa." Harry sanoi katsoen epäuskoisena Dracoa ja istui tämän viereen.
"En minä jaksa aina riidellä kanssasi Malfoy. Eikö voitaisi edes täksi päiväksi tehdä aselepo?" hän kysyi sovittelevasti.
Draco katsahti poikaan yrittäen tuntea inhoa, mutta siinä onnistumatta nyökkäsi.
"Aivan sama. Tämä on niin huono päivä, että sama suoraan tehdä sovinto sinun kanssasi." Olisi varmaan sama tunnustaa sinulle rakkautenikin sinuun, hän lisäsi mielessään.
"No siinä olen samaa mieltä kanssasi. Kerrankin." Harry tuhahti.
"Pah."
"Mikset sinä ole Tylyahossa?"
"Koska idiootti isäni ei antanut lupaa." Draco mumisi.
"Onko isäsi idiootti?" Harry kysyi yllättyneenä.
"Yllätys yllätys." Draco hymähti. "Myös hänen ideansa minun varalleni ovat idioootteja."
"Vai niin. Minun ei varmaankaan kärsi kysyä mitkä ideat?"
"Älä ole masokisti Potter. Se sattuu." Draco tuhahti saaden Harryn nauramaan heitolleen.
"Tiedätkö, en tiennyt että olet näin hauska."
"Ai et vai? Johtuisikohan siitä ettemme me yleensä keskustele näin?
"Ehkä."
Pojat hiljentyivät, toisilta tietämättään ajatellen juuri samaa kysymystä: Mitä toinen ajatteli hänestä?
"Kuule Potter. Me tuota.. Minusta meidän ei tarvitsisi aina riidellä, tai siis..." Draco sopersi.
"Tai siis mitä?" Harry kysyi jännittyen.
"Tai siis..." Draco änkytti ja katsoi Harryn vihreisiin silmiin, ja aivan kuin silmien käskystä nojautui eteenpäin ja suuteli Harryn huulia.
Jättäen Harryn hämmästyneenä yksin istumaan portaalle Draco juoksi pois. Hän juoksi ja juoksi kunnes tuli johonkin salakäytävään jota ei ollut ennen nähnyt.
Väsyneenä hän vaipui istumaan kivilattialle. Ja juuri kun Harry saavutti hänet hän purskahti itkuun.
Tummahiuksinen poika istahti toisen viereen ja lohdutti:
"Draco hei, ei se haittaa vaikka sinä suutelitkin minua."
"Ai ei vai!? Sehän tarkoittaa että minä olen homo!" Draco valitti itkunsa lomasta.
"Ei meidän tarvitse kertoa kenellekään." Harry kuiskasi ja käänsi hellästi Dracon kasvot puoleensa.
"E-eikö?" blondi kysyi nieleskellen.
"Ei." toinen vastasi ja soi Dracon huulille suudelman.
Tämän jälkeen Draco katsoi häntä pitkään ennen kuin valahti selälleen lattialle antaen päänsä levätä Harryn sylissä.
Ja sitten hän kertoi tälle kaiken, aivan kaiken. Kuinka hän vihasi isäänsä ja Voldemortia ja kuolonsyöjiä. Kuinka hän oli jo kuusi vuotta ollut rakastunut Harryyn.
Nämä tiedot kuullessaan Harry yllättyi, sillä miten Malfoy voisi rakastua häneen?
Mutta nyt sillä ei ollut väliä, koska nyt he olivat kaksin.
"Kuule Draco, minäkin olen ihastunut sinuun..." hän tunnusti ujosti.
"Ai olet vai?" Draco kysyi naurahtaen. "Sepäs sattui."
"Hah, niin."
Aika kului, ja he olivat jutelleet jo melkein tunnin kun Harry ehdotti siirtymistä tarvehuoneeseen, kivilattia ei ollut järin mukava alusta istua enää hetkeäkään pidempään.
Niinpä he menivät tarvehuoneelle ja toivoivat hyvää huonetta tutustumiseen.
Sinne ilmestyi kaksi mukavan näköistä nojatuolia, kivitakka, matto, pöytä tuolien väliin ja pöydälle kristallipallo.
Draco istui toiseen nojatuoliin ja Harry toiseen.
"No, kumpi ennustaa ensin?" Harry kysyi leikillään.
"Sinä!" Draco naurahti.
"No hyvä on." toinen tuhahti ja nojautui kristallipallon ääreen.
"Minä nään... tuota..öh..." hän takelteli nähdessään itsensä suutelemassa Dracoa huulille.
"No? Veikö kissa kielesi, Potter?" Draco kiusasi.
Harry tuhahti ja katsoi uudestaan, tällä kertaa nähden Dracon istumassa hänen sylissään suudellen hänen kaulaansa.
"No minä nään sinut suutelemassa minua nojatuolissa! Siinä, saitko!?" Harry parahti saaden Dracon räjähtämään nauruun.
"Vai että haluat sinä minua Potter?" hän kysyi pyyhkiessään naurun kyyneleitä silmistään.
"Äh, älä viitsi Draco, minähän vain katsoin sinun tulevaisuuteesi!" Harry pihahti naama tulipunaisena.
"No hyvä on hyvä on. Minun vuoroni." toinen sanoi virnistellen ja kumartui krisallipallon puoleen, nähden saman kuin Harry.
"No huh huh!" hän naurahti.
"Mitä sinä näit?" Harry kysyi jännittyneenä.
"Saman kuin sinäkin." Draco sanoi nousten virnistellen Harryn syliin. "Ehkä meidän pitäisi toteuttaa se.."
