Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Jäljellä vain hiljaisuus |K11| Sherlock/Moriarty, angst  (Luettu 1764 kertaa)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 439
  • Loveatar
Nimi: Jäljellä vain hiljaisuus
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Sherlock (BBC)
Ikäraja: K11
Paritus: Sherlock/Moriarty
Genre: angst
A/N: Tää triplaraapaloinen on mun mielestä ehkä mun parhaita Sheriartyjani. Tän kirjottaminen sujui yllättävän jouhevasti, kun sain tosi nopeesti tän sellaseen muotoon, joka miellytti mua. Tän kirjottaminen ei ollut helppoa, mulle Sheriartyn kirjottaminen ei oo koskaan helppoa. Enkä ole koskaan varma siitä onnistuinko tekstin kanssa vai en. Siispä kommentit ovat äärimmäisen tärkeitä ^^ Tää on BBC:n Sherlockin osalta mulle vaikein (ja nykyään myös rakkain) paritus.


Sherlock seisoo katolla ja hymyilee raastavaan tuuleen. Hänen tummat kiharansa ovat sotkuiset ja muutama kuriton kiehkura valahtaa hänen poskipäilleen. Jos John olisi paikalla, tämä valittaisi etsivän näyttävän siivottomalta, ja että tämän pitäisi leikata hiuksensa. Katolla pärähtää soimaan Bee Geesin Stayin’ Alive ja Sherlock huokaisee. Jo pelkkä kappale saa Sherlockin ajatukset kiertymään Jimiin ja Sherlock istuutuu katon reunalle. Silmät suljettuna Sherlock pystyy melkein näkemään tummaan Westwoodin pukuun pukeutuneen miehen, jonka tummat hiukset ovat siistillä kampauksella ja jonka jokaisesta sanasta kaikuu tämän pakkomielle Sherlockiin. Sherlock tietää Jimin pakkomielteisyyden, hän pystyi näkemään sen yhdellä katseella jo ensimmäisellä kohtaamisella eikä hänen tarvinnut katsoa toista kertaa.

”Eläminen on tylsää. Ainaista paikallaan pysymistä. Stayin’ Alive, pysytään elossa, pysytäänpysytäänpysytään, kun ei päästä eteenpäin.”


Sherlock huokaisee. Hän pystyy vieläkin kuulemaan Jimin äänen, kuulemaan tämän kuumeiset, hypnoottiset sanat, jotka kehräsivät verkon toisensa jälkeen – vain hänelle.

o

John hämmästelee, kun Sherlock säveltää uuden kappaleen viululle. Täysin uuden taideteoksen, jossa on tummia sävyjä, vaaraa ja viettelevää älykkyyttä. John tietää, ettei ole kappaleen innoittaja, Sherlockin John-sävellykset ovat elämänmakuisia, valoisia, hieman laiskoja. Niissä ei ole samaa vaaraa ja nopeutta kuin näissä uusissa. John ei kuitenkaan kysy, hän tietää. Hän tietää, että James Moriarty on ottanut Johnin paikan muusana. Sherlockilla on tapana ivata Johnia, moittia tämän älykkyyttä, mutta John on kyllin älykäs ymmärtääkseen, että Moriartyn ja Sherlockin välillä on enemmän – ja Jimin kuoltua Sherlock on tyhjä kuori.

o

Sherlock ratkaisee rikoksen viidessä minuutissa. Lestrade avaa suunsa esittääkseen kysymyksen, mutta Sherlock pudistaa päätään ja kääntää selkänsä. Hän marssii rikospaikalta pitkän takkinsa helmojen heiluessa ja alutta ympäröivän teipin luona Donovan tuijottaa häntä äkeästi.

”Kuka murhaaja oli, friikki?” nainen kysyy.

Sherlock pysähtyy ja kääntyy katsomaan, kun Lestrade ja John tulevat hänen luokseen.

”Ji-”

Sherlock pusertaa silmänsä kiinni ja hieroo ohimoitaan. Lupaa lähettää tiedon tekstiviestillä, mutta hän unohtaa tehdä sen. Ihan vain sen takia, että sanoisi rikoksen olevan Jimin käsialaa ja Jim on kuollut, murhattu.

o

Kuollut. Kuollut. Ei hautakiveä. Ei sellaisella paikalla, jolla kukaan voisi päästä sinne. Ainakaan kukaan muu kuin Sherlock, sillä hautakivi on Sherlockin mielessä. Hänen mielenpalatsissaan on Jimille lahjoitettu siipi ja synkkiä varjoja. Hänen hautakivensä on siellä ja Sherlock vierailee sen luona joka päivä. Sherlock ei osaa hyvästellä.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 20:34:53 kirjoittanut Beyond »
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Funtion

  • Vieras
Lainaus
Tää on BBC:n Sherlockin osalta mulle vaikein (ja nykyään myös rakkain) paritus.
Oon niin iloinen et mullon nyt joku toveri jonka kanssa jakaa tän shipin myötä- ja vastatuulet. <333

Hän tietää, että James Moriarty on ottanut Johnin paikan muusana. Sherlockilla on tapana ivata Johnia, moittia tämän älykkyyttä, mutta John on kyllin älykäs ymmärtääkseen, että Moriartyn ja Sherlockin välillä on enemmän – ja Jimin kuoltua Sherlock on tyhjä kuori.
Oon itkenyt tänään ihan naurettavan paljon (oon ollu masentunut yksinäisyyteni vuoks) ja tämä sai sit mut itkemään uudestaan, kyyneleet valu (valuu yhä) vähä liian helposti poskillani. Oon täydellisen angstisessa mielentilassa tätä tekstiä varten. Tää kohta... aaa, mitä mä voin sanoa? Oon pettynyt. En näihin virkkeisiin, en todellakaan, mut... Sori, en osaa muodostaa ajatuksiani sanoiks tässä mielentilassa. Mut tää kohta vaikutti muhu tosi paljon ja siks halusin lainata tän, tykkään tästä ihan älyttömästi.

Kuollut. Kuollut. Ei hautakiveä. Ei sellaisella paikalla, jolla kukaan voisi päästä sinne. Ainakaan kukaan muu kuin Sherlock, sillä hautakivi on Sherlockin mielessä. Hänen mielenpalatsissaan on Jimille lahjoitettu siipi ja synkkiä varjoja. Hänen hautakivensä on siellä ja Sherlock vierailee sen luona joka päivä. Sherlock ei osaa hyvästellä.
Ja tässä kohtaa aloin itkemään vähä lisää. Hyvä kun ees nään tätä näyttöä vetisten silmieni takaa.

Oh gosh, Reichenbach-angstia mä just kaipailinkin. Tää oli tosi kaunis teksti. Hahmot oli onnistuneita, jälleen kerran, ja tää täytti sen aukon mun sydämessäni jota kolmas kausi ei täyttänyt (en voi vieläkään uskoa et Sherlock ei näyttänyt minkäänlaista reaktiota Jimin kuolemaan. En vaan voi uskoa sitä). Toisaalta mua vähän hymyilyttää toi Sherlockin kärsimys -- siinä missä kaikki on ollut ihan :c koska Sherlock oli niin yksinäinen 3. kaudella, mä oon ollut ihan c: samoissa kohdissa. Jos se vaan olis nähnyt Jimin kuolemantoiveen... huoh. Vähän ehkä dissaan tässä tekstissä tota, et Donovan kutsuu Sherlockia friikiks, koska oikeesti, musta tuntuu et joka ikisessä Sherlock-tekstissä Donovan on läsnä vaan, jotta se saa sanottua sen f-sanan. Joka. Ikinen. Kerta. En tiedä, toivon vaa et fanfiction pystyis vähä parempaa kuin toi sarja. Mut älä huoli, tää on siis ihan pieni miinus vaan! Oon vaan yleisesti ärsyyntynyt tästä.

Pidin siitä miten Sherlock sävelsi Jim muusanaan. <3 Sehän sävelsi silloin kun Ireneki "kuoli". Tuntuu siis loogiselta. Lisäks mullon kans headcanonina se, et Sherlockin mielenpalatsissa on Jimille paikka -- siipi, kerros, ihan sama, mulla se on kokonainen kerros lol -- eikä se paikka oo mikää vitun asylum. Oon kiitollinen siitä, miten kirjoitit sinne ton hautakiven. <3 Mua kyllä hämää tosi paljon Jimin ruumis... haluun vaan tietää missä se on, sen jälkeen oon ihan done tän sarjan kaa. Olis ollut kiva lukea sun näkemykses. Olis myös ollut kiva lukea mielenpalatsivisiittejä! Niiku, Sherlock menee Jimin luokse vierailemaan. Oih, se olis ihanaa. ♥

Aahh, sydämeni on raskas etkä yhtään keventänyt sitä, mutta kyllä mun oloni jotenkin koheni, ees hetkeks. Kiitos tästä upeasta tekstistä. Paranet koko ajan näiden sun Sherlock-tekstien kaa, se mun on myönnettävä. Älä lopeta näiden kirjoittamista. <3

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 439
  • Loveatar
sensi, jos sie kyynelehdit mun tekstiä lukiessa niin mie meinaan kyynelehtiä lukiessani sun kommenttia ♥ Ääk, oon tällä hetkellä muutenkin erinäisistä syistä ihan sanaton ja nyt oon vielä enemmän, joten tyydyn vain kiittämään ja kumartamaan ja antamaan sulle oikein ison halin.

Ja Donovanin kohdalla mietin pistänkö sen friikin sinne vai en, jostain syystä se sinne päätyi. Enkä oikeestaan miettinyt tota hautakivijuttua ollenkaan, kirjotin sen vaan ja sit törmäsin Sisin Shakespearekin sen tiesi -ficciin ja sun kommenttiin siellä ja aloin hymyileen, koska tunnistin jollain tavalla siitä kommentistä/tekstistä (en muista, luin sen junassa) oman tekstini.

Älä huoli, en jätä näistä kahdesta ficcaamista. Enenenenenen! En enää nyt, kun sie ja muutama muu on mut tähän rakastuttanut ja oon oppinut näitä kirjoittamaan edes jotenkin. Mut oon ylionnellinen siitä, et just sinä oot sitä mieltä et mun Sherlockit paranee koko ajan, koska ähw, olet ihana♥ Ääää, voisin vaan seota, koska oot liian ihana sun kommentties kanssa, mutta kiitos :3
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

skylar

  • ***
  • Viestejä: 201
Very nice.

Muhhah. Tässä ficissä oli jotain ratkiriemukasta. Hauskoja oivalluksia ja pieniä narsistisuuden säikeitä. Ensimmäinen kappale oli aika jykevä, se olisi voinut olla soljuvampi, kuten loput ficistä. Johnin-kappale oli ehkä parhaimpia yleisesti. Donovanin-kappale oli ehkä heikoin, se oli liian klisee monella tavalla, mutta olen aina valmis arvostamaan sitä kun BBC Sherlock ficeissä mainitaan hänen ratkovan rikoksiakin.  ::)

Viimeinen oli siitä syystä kiva, että mielenpalatsit ovat parhaita. Olisin ehkä käyttänyt jotain muuta sanaa "vierailee" tilalla. One does not simply... Ehkä viipyy tai jotain olisi kuulostanut paremmalta. Otsikko on hauska, koska Moriarty oli totta vie aika äänekäs heppu.
When the sun has set, no candle can replace it.