Title: Menneitä muistoja
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Padma/Astoria, Padma/OMC
Beta: Saappaaton
Genre: hurt/comfort, drama
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Padma lukee aamulla ennen töihin lähtöä Päivän profeettaa, kunnes eräs kuva kiinnittää hänen huomionsa.
Challenges: Lyrics Wheel 15
A/N: Kun sain LW-lyricsini, pyörittelin niitä jonkun aikaa paperilla ja aloin pallotella ajatuksia. Sain sieltä sitten kimmokkeen tähän aloitukseen ja pariin muuhun kohtaan, mutta muutoin tämä tuli aika lailla vahingossa.
Suunnitelmat olivat siis tosi karkeita missään välissä ja sitten vaan aloin naputtaa ja pikkuhiljaa muodostui tämä. Kiitoksia sinulle, kuka ikinä laitoitkaan nämä sanat haasteeseen, oli kiva kirjoittaa pitkästä aikaa Potteria. (:
Menneitä muistoja
Padma istui keittiössä ajatuksissaan ja höyryävä kahvikuppi käsiensä välissä. Hiljaisuus oli jälleen laskeutunut asuntoon Astorian ilmiinnyttyä töihin. Padman oma työvuoro Pyhässä Mungossa alkaisi vasta tunnin päästä, mutta hän oli tottunut heräämään yhtä aikaa Astorian kanssa. Niinpä hänen aamukahvinsa tuppasivat venähtämään työaamuina.
Astorian lämpimien huulten kosketus tuntui vielä keveänä Padman poskella, kun hän käänsi laiskasti Päivän profeetan sivua. Vasta tutun pojan kuva “
Oletko nähnyt tätä velhoa?” -tekstin alla sai Padman laskemaan hetkeksi kupin kädestään. Jutun mukaan poika oli kadonnut, mutta miten tai miksi, sitä ei lehtikään kertonut.
Lehti ei myöskään kertonut, epäiltiinkö poikaa rikoksesta, vai muuten vain. Sen Padma kuitenkin ymmärsi, että nyt oli oltava tosi kyseessä, muutoin ei brittiläisessä lehdessä etsittäisi ranskalaista poikaa. Jos tätä nyt saattoi enää kuuden vuoden jälkeen kutsua pojaksi.
Padma muisti vieläkin, kuinka tuo nuori poika oli kuusi vuotta sitten pitänyt ystävänsä kanssa hänelle ja Parvatille seuraa, kun heidän oikeat tanssiparinsa olivat olleet tylsiä. Nyt Padma jaksoi jopa nauraa ajatukselle hänestä ja Ron Weasleystä Joulutanssiaisissa, mutta silloin oli ollut kova pala joutua hylätyksi, kunnes Beauxbatonsin pojat olivat pelastaneet hänet ja Parvatin pulasta.
Marceau Perrault oli ollut Padman ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) poikaystävä. Hän oli antanut ranskalaiselle pojalle kaikkensa, mutta siitä huolimatta pari vuotta Joulutanssiaisten jälkeen he erosivat. Se oli ollut vaikea viikko, kun Padma oli matkustanut Ranskaan setvimään parisuhdettaan Marceaun kanssa, ja viimeisenä iltana poika olikin halunnut erota.
Padma ei vieläkään ollut aivan varma, mikä heillä oli mennyt pieleen, mikseivät he olleet kestäneet, vaikka välimatka ei ollut koskaan vaivannut kumpaakaan. He olivat vain yhtenä iltana lakanneet olemasta. Nyt, katsoessaan noita lehdestä tuijottavia kasvoja, ei Padma voinut olla palaamatta takaisin siihen hetkeen.
Padma istui Marceaun sängyn laidalla pojan ullakkohuoneessa nojaten käsiinsä. Itkusta punaisten silmien takana odotti uusi aalto puhkeamistaan, mutta vielä ei ollut niiden aika päästä valloilleen.
“Padma, minä… Minusta meidän olisi parempi vaan erota.”
“Miksi?”
“Koska tämä ei vaan toimi. Me halutaan eri asioita. Sinä olet kiva tyttö, ihan oikeasti olet, mutta minä… Niin, minä haluan jotain muuta.”Enempää ei Padma ollut ikinä saanut Marceausta irti. Mandy oli aikoinaan ehdottanut Marceaun tajunneen olevansa homo, kun taas Lisa oli väittänyt pojan pettäneen Padmaa ennen eroa. Oli syy mikä tahansa, Padmalle se ei ollut ikinä selvinnyt, mutta se oli vaikuttanut häneen pysyvästi siitä huolimatta. Sen jälkeen hän ei ollut uskaltanut luottaa muihin niin paljon kuin ennen.
Kunnes hän oli tutustunut sairaanhoitajakoulussa Astoriaan. Astoria oli jotenkin onnistunut tunkeutumaan Padman suojamuurien taakse ja tekemään itselleen pesän sinne. Nyt Padma ei voinut enää kuvitellakaan elämäänsä ilman Astoriaa.
Padma oli aina tiennyt pitävänsä tytöistä ja pojista. Silloinkin kun muut tytöt puhuivat, kuinka hyvältä Cedric oli näyttänyt lentäessään siepin perässä, tai kuinka söpö Harry varmasti oli ilman lasejaan, oli Padma pikemminkin katsonut kuinka suloiselta Hermione näytti, kun hänen otsansa rutistui hänen lukiessaan oppikirjoja tarkkaavaisena kirjastossa. Ei Padma nyt ollut ennen Astoriaa ikinä varsinaisesti seurustellut tytön kanssa, mitä nyt vähän tapaillut tätä tai kokeillut tuota jonkun seikkailuhenkisen kanssa.
Silti Astorian seura tuntui Padmasta jotenkin oikeammalta kuin Marceaun aikoinaan. Liekö syynä sitten ollut yhtenäisempi tausta tai sitten se, että Padma oli enemmän tyttöihin päin, mutta nyt hän ei voisi enää kuvitellakaan olevansa pojan kanssa. Marceau oli ollut hänen menneisyytensä, mutta Astoria oli hänen nykyisyytensä, ja toivottavasti tulevaisuutensakin.
Padma taitteli Päivän profeetan takaisin kasaan selattuaan sen loppuun, nosti kahvikupin huulilleen ja irvisti, kun viilentynyt kahvi ehti hänen suuhunsa. Hän kuitenkin kulautti sen alas ja laski sitten kuppinsa tiskipöydälle. Vielä viimeisen kerran hän vilkaisi lehteä, pudisti sitten päätään, käveli peilin luokse tarkistamaan ulkonäkönsä ja ilmiintyi sitten Pyhään Mungoon.
Irina - Kaaoksen keskellä
En tuntenut eilen sinua
Nyt mielessä oot ja olemassa
En edes uneksinut, että vielä voisin
Näin tuntea, mut samalla mua pelottaa
Että mä hukun kuitenkin
Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan
En kestä ajatusta kivusta
Enkä ketään tahtois kaivata
Eilen kaikki oli selkeetä ja helppoo
Asioilla oli paikat ja järjestys
Nyt kaaoksen keskellä seison
Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan
Ajatus, taas se karkaa
Ei uni tuu
Nälkä, mitä se on?
Aika hidastuu
Mä hengitän
Sisään, ulos, rauhoitun
Monimutkaisen voi yksinkertaistaa
Rutiinit, luojan kiitos ne pelastaa
Mä hengitän mut ajatus harhautuu
Järjessä roikun vielä kiinni
Pelkään miten käy, jos päästän irti
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan
Tunteilta tilaa koittanut kutistaa
Nyt en mitään hallitsekaan