Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)  (Luettu 2295 kertaa)

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Title: Galaktinen tasapaino
Author: Riika
Genre: sekoilu
Rating: S
Fandom: BBC!Sherlock
Pairing: Sherlock/Jim mahdollisesti
Summary: Jos Kuun vei pois, Maapallon tasapaino hävisi.
Disclaimer: Sir Arthur Conan Doyle ja BBC. Kumartakaa.

A/N: Alunperin mun piti kirjoittaa sekavalla tappelen-kielioppisääntöjä-vastaan -tyylilläni The Crawl-biisistä, mutta lopulta tästä tulikin jotain vähän muuta. Koska katottiin fysiikan tunnilla video, josta sain tietää, että jos kuu katoaisi niin sitten maapallo alkais vaan kieppua ympäriinsä. Näköjään teki muhun suuren vaikutuksen :---D Eli joo, tällainen kliseinen (?) Jimlock-sekoilu. Tykkään tästä silti taas vaihteeks hurjasti, joten jos vaikka jollain muullakin ois hauskaa tän parissa.



Galaktinen tasapaino


I

Sherlockin makuuhuoneen seinällä oli kehystetty kuva alkuaineiden jaksollisesta järjestelmästä. Hän ei koskaan muistellut näkemiään unia; ne eivät olleet hyödyllisiä, sillä ne huijasivat muistia.

M -

Mutta asiat muuttuivat. Se oli kuin virustauti, joka eteni hänen sisällään esteettä, pysäyttämätön - sitä hänkään ei voinut kontrolloida. Vuorovettä ei voinut pysäyttää ilman Kuun hävittämistä. Kuu, Kuu - Sherlock nukkui yhtä hyvin täysikuulla siinä missä uusikuullakin, sellainen oli ihmisten hölynpölyä. Mutta vuorovesi. Jos Kuun veisi pois, koko Maapallon tasapaino olisi mennyttä. Vuorovettä ei voi pysäyttää. Hurrikaaneja. Tuuli ei ollut Sherlockin hallittavissa, vaikka hän pystyikin kahlitsemaan tunteensa.

Hän oli virustauti. Hän oli vuorovesi. Hurrikaani. Kylmä tuuli viilentävä tuuli? Moriarty. Muuttiko hän Sherlockin vai muuttiko Sherlock itse itsensä?

Muuttuiko oikeastaan mikään?

Moriarty ei ollut tuuli. Sherlock ei voinut hengittää. Kaikki alkoi kun hän sitä vähiten odotti nopeutui huomaamatta liikaa liikaa ÄLÄ TUKEHDU. Se ei ollut hihna kaulan ympärillä, mutta kyllä se vei mukanaan.

Sillä mikään ei muuttunut. Kaikki muuttui, mutta vain koska kaikki loksahti paikalleen, kuin palapelin puuttuvat palat. Kuva oli olemassa. Jim täytti sen. Sherlock oli kieltänyt kuvan koko elämänsä ajan, taukoamatta, sillä kukaan ei arvostanut sitä (ei hän itsekään? vaiko sittenkin?), mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että kuva oli olemassa. Jim pakotti Sherlockin katsomaan kuvaa; katsomaan peiliin. Jos ei tunnistanut peilikuvaansa, oli hukassa. Päivät kadottivat itsensä ja yöt venyivät liian pitkiksi, tiet olivat loputtomia ja päättyivät itseensä ja kiertyivät ympyröiksi - millä oli merkitystä, kun sitä ei voinut heijastaa itseensä? Peilata itsestään... peilata jostakusta muusta.

Se ei ollut maailmanloppu. Se oli alku. Se oli löytäminen, kun et edes tiennyt etsiväsi, tiesitkö sittenkin?

Tuuli ei ollut Sherlockin hallittavissa. Jos Kuun vei pois, Maapallon tasapaino hävisi.

Pimeä puoli.

Mutta mitä oli maailma? Ennakkoluuloja. Oliko Sherlock koskaan välittänyt siitä, mitä ihmiset ajattelivat? Kuva oli olemassa; monet olisivat katsoessaan sitä väittäneet sen olevan välinpitämätön. Jimin maailmassa oli yksi ainoa päättäjä, yksi ainoa jonka mielipiteet merkitsivät: hän itse. Eikö Sherlock... eikö hän työskennellyt oman päänsä sisällä, käyttänyt muita vain putsatakseen väärät oletukset oikean päältä? Kuuntelijat. Kuuntelisiko Jim häntä? Olisiko sillä väliä? Kaikki olisi toisin, jos hän antaisi periksi ja seuraisi.

Ja äkkiä Sherlock huomasi olevansa polvillaan sen edessä, kunnioittavansa jokaista liikettä. Hän, joka ei kunnioittanut mitään muuta kuin puhdasta erehtymätöntä älykkyyttä, ajatusta, ja silti: Jim oli ajatus. Jim oli maailmankuva.

Mitä hän oli sen edessä? Pelkkä sivuhuomautus.

Sherlock ei koskaan tiennyt tarvitsevansa sitä - toista -- mutta mitä jos ei nähnyt peilikuvaansa ollenkaan? (Pimeässä? Valossa? Niitä oli niin vaikea erottaa toisistaan. Eihän niin pitäisi olla!)

Hän ajatteli paremmin puhuessaan ääneen, ja sitä jokainen oli hänelle - kuuntelija. Kaikupohja. Kuuntelisiko Moriarty häntä?

Valetta kaikki. Mutta lopulta mikään ei ollut muuttunut.

Sherlock näki unia, joissa ei ollut järkeä, sillä Jim oli niissä. Jim, Jim - sinä olet hullu! järjetön lakkaa kiusaamasta minua mutta hänen... hänen hengityksensä oli lämmin. Sudenhampaat. Täysikuu. (Jos Kuun... Maan tasapaino...)

Helvetti oli ihmisten käsitys. Kuka tiesi, oliko siellä tulta? Sherlock ryömi, ryömi, kurkotti - ota minut mukaasi. Vie! Pois täältä, minä en välitä.

Huomasi ajattelevansa, että mieluummin Helvetti hänen kanssaan kuin Taivas koskaan. Milloin siinä niin kävi?

Väistämättä.


II


Jos luuli olevansa kuningas, oli varottava putoamista.

Jim tiesi, ettei elänyt sadussa. Vaikka maailma olikin valetta. Saduissa oli yksi asia pielessä - ne loppuivat aina onnellisesti. Täällä mikään, mikään ei loppunut onnellisesti. Jos ei hänelle, miksi kenellekään muulle?

Mitä ylemmäs nosti itsensä, sitä nopeammin putosi. Jim tiesi sen unohti sen muisti sen, kaikki vuoronperään ja piirileikissä hänen päänsä sisällä. Jos nosti itsensä korkealle, piti rakentaa pitävät perustukset. Jim tiesi sen (unohti sen, muisti sen).

Hän ei

mennyt rikki.

Mitä turhia! Alusta asti selvää: hän oli voittaja, vastustajasta riippumatta. Sillä vain hän uskalsi kiivetä tarpeeksi korkealle (vieraillut taivaassa, turhaa, siellä ei ollut nähtävää. Mutta -

oliko ainoa tie alaspäin?)

niin korkealle, että sieltä näki kaiken selvästi. Hän näki, mitä Sherlock oli. Enkelit olivat valehtelijoita, niin puhtaita että luulivat voivansa tuomita jokaisen muun; kun raaputti maalipintaa, paljastui oikea Sherlock.


III

Päätös oli jo sanana vaarallinen, se kertoi kaiken tarvittavan. Paitsi ratkaisu, se oli aina jonkin loppu. Toisen alku. Ei tarvittu kuin yksi päätös yksi päivä yksi ihminen, ja Sherlockin maailma oli romahtamispisteessä.

Mutta kaatuiko se?

Tarvittiin vain pieni mielenliikahdus. Sherlock tarvitsi vain ne silmät ja ne sanat jotka kaikuivat (kuin valhe! olematta sitä) hunajaisina ja tahmeina, jotka viettelivät mukaansa tahtomattaankin. Tiesikö hän voimansa? Tiesikö Jim... olevansa vuorovesi?

Maailman muuttamiseen ei lopulta tarvita paljoa

sinä
minä

sinä tiedät, mitä siitä seuraisi.

Sherlock kuuli. Sherlock ryömi edelleen.

Jos Kuun vei pois, Maapallon tasapaino hävisi. Tunnista peilikuvasi. Väärinpäin käännetty piirros itsestäsi.

Sinä aioit tehdä tämä alusta asti, joten oletko nyt tyytyväinen? Sherlock ei valinnut, mutta se oli päätös. Alku; Jim.
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Funtion

  • Vieras
Vs: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)
« Vastaus #1 : 02.01.2013 10:16:47 »
Annathan mulle anteeks etten oo vielä kommentoinut tätä? Okei, great. ♥

I

Sherlockin makuuhuoneen seinällä oli kehystetty kuva alkuaineiden jaksollisesta järjestelmästä. Hän ei koskaan muistellut näkemiään unia; ne eivät olleet hyödyllisiä, sillä ne huijasivat muistia.
Whoot? Tätä mä jäin vähän hämmästelemään. Koska tykkään kyllä siitä, että eka sanotaan X ja sitten perään Y, jos siihen X:ään palataan vielä. Tässä sanottiin eka X, sitten Y ja sitten ei enää koskaan palattu X:ään -- joten mikä X:n tarkoitus oli? Tää olis alkanut luontevammin, jos tuon ekan virkkeen kokonaan deletois ja aloitettas tuosta toisesta: "Sherlock ei koskaan muistellut näkeminään plaaplaaplaa". Halusin nyt ottaa tän tähän esille, en siksi että sun pitäis muokata sitä enää tässä vaiheessa, vaan siksi että muistaisit sen vastasuudessa. Kyllähän kuvailu ja paikan ja tunnelman luominen on ihan okei, mut jos sitä on yhden virkkeen verran, niin sitten se on aika turha. :--D

M -
Tämä on hämärä, enkä oikein tajua tän merkitystä/tarkoitusta -- en tarkoita ettenkö pitäisi siitä, mutta en vain ymmärrä. M niin kuin Moriarty? Miksi se on tuossa kohtaa? Vai tarkoittaa M alkuainetta? (Kato kuinka hyvä fysiikka mullon.) Okei googletin "M alkuaine" ja sain vastaukses: M · magnesium mangaani mendelevium molybdeeni. Niin mitä?? Miksen mä vaan tajua tätä? Onko se siinä koska Moriarty? Jos on niin miksi? Selitä tää mulle!

Hän oli virustauti. Hän oli vuorovesi. Hurrikaani. Kylmä tuuli viilentävä tuuli? Moriarty. Muuttiko hän Sherlockin vai muuttiko Sherlock itse itsensä?
Nyt alan entistä enemmän epäillä että M on kuin Moriarty mutta toisaalta M voi olla niin kuin Muutos. Sitten toisaalta..... sijhbthajenbtukail. En vaan ymmärrä. Mut tää kohta oli hieno! Virustauti, vuorovesi. Rakastan vertauskuvia. ♥

Sillä mikään ei muuttunut. Kaikki muuttui, mutta vain koska kaikki loksahti paikalleen, kuin palapelin puuttuvat palat.
No mulle tää ei loksahda paikoilleen kuin palapeli. Mikään ei muuttunut -- kaikki muuttui. ?!?! Mikä tää ristiriitaisuus on olevinaan? Kyllähän "mikään" sisältyy "kaikkeen" jos "kaikki" on kaikki. EN YMMÄRRÄ.

(ei hän itsekään? vaiko sittenkin?)
?!?!+ MIKÄ IHMEEN EPÄILYSTEKSTI TÄÄ ON. Kaikki on totta mutta mikään ei ole totta. 2 + 2 on 4 vai onko sittenkään entä jos se 2 + 2 onkin 5?? Mun aivot ei sulata tällaista hulluutta heti kymmeneltä aamulla.

Okei tää ensimmäinen pätkä oli pelkkiä kysymyksiä, joiden tarkoitusperä oli mun silmissäni epälooginen, jotka sai mut epäilemään kaikkea ja olemaan uskomatta mihinkään ja hetken jopa mietin, että kuka mielisairaalasta karannut on kirjoittanut tämän tekstin. Tämä oli hyvin hyvin hyvin hyvin sekava kaikkine kysymyksineen. Jimlock-sekoilu nimenomaan, sekoilu. Sekoilu. Mä alussa vielä pysyin hetken kärryillä tässä ajatustenjuoksussa, mutta sitten tipuin ja kolhin jalkani ja se on sun syys. Musta tuntuu että tässä ei kerrottu tarpeeks asioita lukijalle. Sun päässäs tää on ehkä yhtä selkeä kuin suora tie, mutta mulle, lukijalle, ei edes tarjottu mitään tietä, mut käskettiin oikaisemaan jonkun suon ja kuran ja veden läpi niin että jäin kiinni mutaan. Kiitti vaan. No mut, kaikesta hämäryydestään huolimatta siinä oli paljon hienoutta ja asioita joista pidin. Mieluummin otan sekavan ja hienon tekstin josta en tajua sanaakaan kuin tavallisen ja tylsän ja kuluneen tekstin, josta tajuan kaiken. Mutta mieluiten kyllä ottaisin hienon ja sekavan tekstin, josta tajuan kaiken -- tai edes osan...

II

No tämäkin oli vähän ajthsijktauaitujoa mutta ei yhtä paha kuin edellinen. :DD Sä todella oot kikkaillut tässä äidinkielen sääntöjä vastaan... pieni alkukirjain... puolipisteen väärinkäyttöä... pilkuttomuutta.... ihme rivinvaihdoksia... Noooo, se oli sun valintas enkä mä aio kritisoida sitä. Mutta en mä myöskään mitenkään erityisesti rakastunut siihen, koska vaikka se olikin vähän erikoista, niin se ei silti tarjonnut mitään uutta. Siksipä keskityin enemmän sisältöön, josta sai onneks paremman otteen kuin edellisestä pätkästä.

Enkelit olivat valehtelijoita, niin puhtaita että luulivat voivansa tuomita jokaisen muun; kun raaputti maalipintaa, paljastui oikea Sherlock.
Tää idea oli hirveen kiva, mut jotenkin ton virkkeen loppu vähän tökkii. Sen ois voinut muotoilla paremminkin. Ja mä vihaaaaaan sanaa enkeli ja enkeleitä yleensäki, mut tää nyt meni hyvin alus kun "olet enkelten puolella" on canonia. Mut silti.

III

usrthusjiaetkjaisto

Tää koko teksti jäi vähän häilymään tonne jonnekin niin että en saanut paljoa puristettua irti. Loppusanoista pidin kovasti, joskin se olis ollut (mun mielestä) tyylikkäämpi jos siinä ois ollut puolipisteen sijaan kaksoispiste. Puolipiste on jotenkin aina vähän kaoottinen. Tää koko teksti oli kaaottinen, joten siksipä tuohon loppuun olisi sopinut edes ripaus järkeä: "Alku: Jim." Ai että kuinka olisinkaan rakastanut sitä! Huomaatko minkä eron yksi merkki voi aiheuttaa? Mutta kuten sanottua, tää on vain mun mielipide...

Alussa oli paljon asioita ja selityksiä, mutta ei silti tarpeeksi kaikkea. Alussa jotenkin ängettiin kaikki siihen yhteen pätkään, vaikka tää ois voinut olla tasapainoisempi jos asioita ois kerrottu joka pätkässä aina vähän. Ekassa pätkässä vaan kerrottiin faktat: tämä on näin, tämä on näin, tämä on näin, älkääkä unohtako että tämä on näin. Sitten kahdessa vikassa pätkässä ei enää annettukaan faktoja vaan muuten vaan oltiin asdtoyhjskolkasy. Jonkinlainen harmonia ois ollut mukavaa.

Yhtä kaikki, pidin tästä -- totta kai. Jimlock: ihanaa. Kirjoittaja: ihana. Ja plussaa sekavuudesta, joskin tää oli mun makuun vähän liiankin vinksinvonksin. Otsikko on hassu, koska mä todellakin luulin että se sana ois galaksinen... kaikkea sitä oppiikin kun vanhaks elää. Kiitos tästä opetuksesta, vastasuudessa tiedän että se on galaktinen. (En vain ymmärrä miksi. Jos galaksi on kerran galaksi, miks se on sit galaktinen eikä galaksinen? Älä nyt vaan sano mulle et galaksi ei ookaa galaksi.....)

En osaa sanoa tämän enempää, mut yritin nyt jotain vuodattaa. Kiitos tästä kovasti! Jimlockia ei voi olla koskaan liikaa. ♥

// Googletin. Taitaa se olla galaksi -- no hyvä että ees oon jostain oikeessa! Mutta sitten googletin "galakti" ja hakutuloksissa tuli ekana "JIM GALAKTI". Oh my god. :DDD
« Viimeksi muokattu: 02.01.2013 10:19:38 kirjoittanut fierté »

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Vs: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)
« Vastaus #2 : 03.01.2013 19:51:49 »
Jeremy, hihih oot ihana. Mustakin avaruus on mahti juttu joten hauskaa et iski johonkuhun muuhunkin, ja kiva kun tykkäät tosta summarylauseesta - jollain hassulla tavalla se kyl on aika sopiva vertaus tähän paritukseen. Hmm. Ja jep, tää teksti on aika tajunnanvirtaa, tosin muokattua sellaista, mutta hienoo jos sekään ei haitannu. Kiitos hurjasti ihanasta kommentista, johon en osaa taas vastata kunnolla, mutta kuitenkin ♥

fierté, hihhihihi. Oonko ilkee ku kiherrän vaa täällä tolle kommentille. Okei onhan se ikävää jos sekotin sut noin pahasti raukan, mutta kun :----D Oot vaa tiiäkkö liian fiksu tälle tekstille, huomaat heti kaikki heikot kohdat D: Ja/tai ajattelet niin eri lailla asioista kun mun pää. Koska joo siis myönnetään, tässä on heikkoja kohtia, ja niinku sanoitkin niin tappelin kielioppisääntöjä vastaan, esim puolipisteestä en oikeasti tajua hölkäsen pöläystä krhm (tossa lopussa kaksoispiste ois ehkä joo ollu parempi. Jotenkin halusin vaan liittää alun ja Jimin enemmän yhteen, joten puolipiste. Onko tässäkään mitään järkee? Ei.), joten sekin toi tähän sen oman hölmöytensä. Tai siis et kyllä tässä mun päässä on järkeä (mutta sekin on suurelta osin sellaista fiilispohjaista enemmän kuin sellaista jonka osaisin selittää järkevästi) - se ei kai sitten vaan tullut läpi lukijalle asti, ainakaan sulle. Harmi.

Alun alkuainejuttu oli yritys viitata Sherlockin rationaalisuuteen - sillä ei oo seinällä jotain, en tiiä, valokuvia tai maalausta, vaan alkuaineita. Get it? Ja M on tosiaan M niin kuin Moriarty, se on random kohta mutta mikäpä tässä ei olisi - halusin sen sinne. Syystä X joka saattaa olla vaan se että Jim hämmentää Sherlockia ja tunkee sen aivoihin väkisin. TÄÄ ON HYVIN PALJON EPÄILYSTEKSTI :------D Anteeks. Ja tiiän et tän rakennekin on vähän epätasapainoinen, ajattelin että jättäisinkö koko tarinan tohon ekaan pätkään, mut loppukin vaati päästä kuulluksi. No can do.

JIM GALAKTI XD Hahaha. Mutta siis totta kai se on galaksi, mutta jostain syystä galaktikin kuulostaa ihan kelpo sanalta. Argh. Kumma otus. Pitää mennä kysymään joltain kielitietäjältä et miks se taivutetaan noin.

Mutta all in all hienoo et tykkäsit tästä kaikesta huolimatta :--D Toivottavasti valotin edes joitain asioita tällä vastauksella, joka on ihan kiitettävän sekava sekin. Kiitos ihan hurjasti kommentista, se oli hyvin avartava! :--D Ja piristävä, vaikka musta tuntuu edelleenki että en sais nauraa sille et joku ei tajuu mun tekstiä. Krhm.

the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 279
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Vs: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)
« Vastaus #3 : 30.03.2013 19:43:34 »
Teki mieli kommentoida jotakin tekstiäsi. :> Vähän antiBBC!Sherlock-lukijan kommentti, pahoittelen vilpoista suhtautumista fandomiin mutta sitäkin palavammin pidän tekstistä, joka loikkii tulisilla hiilillä ja hätkähtää hereille aamuyöstä pää sekaisin, on kai kuin Moriarty Sherlockille?

Sillä päät tässä todellakin sekoittuivat, lukijan aivot solmiintvat hyvällä tavalla, kun hän yrittää päätellä, milloin puhuu Sherlock ja milloin Moriarty, mutta tämä oli toden totta kuin uni, jota haluaa muistella eikä silloin järjestyksellä ole niin väliä, kunhan vain kahmii ja ahmii. Sellaiset asiat kuin järkiperäinen jaottelu kuuluvat luonnontieteeseen, järjestelmiin.

Oli mahtavaa lukea Moriartysta ja rakkaudesta (mikä lie, sen kaltaisesta) luonnonvoimana, eräänlaisena fysikaalisena ilmiönä jota ei voinut tieteellisesti mitata, punnita eikä näin ollen Sherlockilla ollut oikein aseita eikä ilmeisesti haluakaan hallita sitä. Jaksollisen järjestelmän sijasta Sherlockilla on pian James Moriartyn kuva makuuhuoneensa seinällä. :>

Meniköhän tappelu-kielioppisääntöjä-vastaa tarkoituksella kuinka pitkälle? Isolla kirjoitetut asiat (Maapallo, Kuu) olivat mukavia kuitenkin ja tykkäsin hassuista puolipisteitä ja sanoista todella paljon. Lennokas teksti oli samalla kevyt lukea, todella ihana. Sherlockista tulee tässä kiva, helposti vieteltävissä oleva kuva, jopa vivahdus kohtalon uskoa oli mukana, mikä on tietysti helppoa, kun mukaan pääsevät enkelit ja helvetit ja taustalla ajaa ajatus toisen jumalaisista (päättely)kyvyistä jotka johdattavat luomakuntaa, Maapalloa.

Monissa tämän fandomin teksteissä mua vaivaa kritiikittömyys menneisyyksiä, tekoja ja moraalia kohtaan mutta tässä peli oli menetetty alusta alken, epäilylle ei jäänyt sijaa, kaikki muut vaihtoehdot oli suljettu pois saman tien. Tämä oli kaunis teksti! En lainaa mitään kohtaa, koska tykkäsin melkein kaikesta.

Mä tosin en taida koskaan oppia ymmärtää tapaasi käyttää avaruussanoja. En oikeasti ymmärrä, mitä galaktinen tarkoittaa noin niin kuin adjektiivina, tuntuu vähän suuremman luokan jutulta ja siksi hassulta, kun tekstissä puhutaan Maapallosta ja Kuusta, mutta en mene väittämään vastaan. Se on siis ihan oikea sana, mutten tajua sitä tässä konteksissa. :D

Loput ja alut, ne ovat tärkeitä saduissa, ja tässä ne toimivat, alun alkuainetaulu ja lopun alku; Jim, joka on päässyt M:stä.
perhosen siivenisku


Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Vs: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)
« Vastaus #4 : 12.04.2013 21:51:59 »
Renneto! Hei! Hienoo kun anti-sherlockistikin päätyi lukemaan tällaisen tekstin (: Ja vielä tykkäsitkin. Tämä on tosiaan melko sekainen teksti, ja kielioppejakin vastaan taistelu oli hyvin tarkoituksellista - vaikka oonkin hyvin hämmentynyt siitä, kirjoitetaanko maa ja kuu virallisesti isolla vai pienellä... Krhm. Ja joo, galaktinen on ehkä vähän iso sana vaan maapallolle, sehän liittyy koko Linnunrataan, mutta se on mukava sana ja en tiennyt mitä muutakaan käyttää. Avaruudellinen? Mutta kun sekin on niin iso. Mutta mukava tietää jos tarina susta silti toimi, ja nuo moraalit ja muutkin oli kohdillaan! Jee. Kiitos hurjasti kommentista! ♥

ps.
Lainaus
Jaksollisen järjestelmän sijasta Sherlockilla on pian James Moriartyn kuva makuuhuoneensa seinällä. :>
kiitos mielikuvasta! :--D haha.
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Vs: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)
« Vastaus #5 : 03.06.2013 11:11:26 »
Vanilla M., huii. Hauskaa että tykkäsit tästä vaikka ajatus olisikin jäänyt vähän hämäräksi. Tämä on vähän tämmöinen. Ja (minun makuuni) liian monet Jimlock-ficit sisältää sen Johnlock-aspektin, joten itse tulee jätettyä se vähän väliä pois, vaikka ymmärrän kyllä että Johnkin on tärkeä hahmo tässä fandomissa. Mutta kun Jimlock!! Jes, oon ilonen myös et tykkäsit tosta lopusta! Kiitos paljon kommentista :3
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Vs: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)
« Vastaus #6 : 20.06.2013 11:42:36 »
*kumartaa* Okei, omituinen viittaus Disclaimeriisi on hoidettu, joten voin siirtyä alustuksesta itse kommenttiin (hyvä niin, koska alustuksia on kamala kirjoittaa)

Tämän otsikko on mielenkiintoinen, sehän miut tänne alunperin vetikin. Näin fanaattiselle avaruusfanille (menee oikeasti välillä sen fanaattisuuden puolelle) sanat "galaktinen tasapaino" on jotain niin kiehtovaa. Plus, kun siihen yhdistää sen, että fandomina on Sherlock ja parituskin on ihan mukiinmenevä (koska olen ikuinen Johnlock-shipperi), niin on varmaa, että eräs Vladdy haluaa hyppienpomppien päästä lukemaan.

En ole tainnut ennen muita tekstejäsi lukea (paitsi Janon ja senkin niin kauan aikaa sitten, että en muista enää), joten en osaa sanoa siitä mitään, onko tämä siulle tyypillistä tyyliä vai ei, joten skipannen sen ihan mieluusti. Tykkään kuitenkin tyylistä, jolla tämä teksti on kirjoitettu. Jotenkin hengästyttävä, melkein välillä jopa maaninen nopeus, mutta samaan aikaan se on herkullinen kokoelma kiehtovia ilmauksia ja kielikuvia. Ja tämä on jälleen kerran teksti, jonka lukemisen jälkeen jään kamppailemaan alemmuuskompleksien kanssa, koska oh my gosh, tää on mahtava!

Tykkäilen kaikista pienistä vertauksista, joita tekstiin on päässyt mukaan, kaikesta kivasta pikkusälästä ja yksityiskohdista, jotka tekevät hahmoista hyvin omia itsejään. En halua lähteä lainailemaan erityisiä suosikkikohtia tekstistä, koska varsin pian huomaisin lainanneeni koko tekstin :)
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Vs: BBC!Sherlock: Galaktinen tasapaino (S, Jimlock)
« Vastaus #7 : 20.06.2013 12:31:20 »
Oottepas te kivoja kun kommentoitte tätä nii paljon. Vlad, hihi aina on hyvä kumartaa BBC:lle :--D Ja jee, avaruusfani! Avaruus on kyl jännä. Tää ei oo ihan mun tyyppillisin kirjotustapa, en kirjota koko ajan ihan näin kaoottisesti (sopii ainakin toivoa... heh), mutta ei tää nyt niin paljon loppujen lopuks varmaan eroakaan. Hienoo jos tykkäsit kuitenki! Mukavaa jos yksityiskohdatkin oli kohdallaan jne ((: Kiitos kommentista! ♥
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.