Melodie, Siriuksella on keinonsa pehmittää kiukkuisimmatkin komentajat! Se, onko Remuksen mielestä oma pehmittymisensä hyvä asia, onkin sitten asia erikseen Kiitos kommentista! ♥
Vendela, Minustakin jotenkin Siriukselle sopivaa vain ilmestyä paikalle ilmoittamatta (ja kutsumatta, jopa epätoivottuna) ja erittäin rämällä ja kyseenalaisella avaruusaluksella. Se tuo minusta myös hauskaa vastakkainasettelua hänen ja Remuksen välille. Kiitos kommentista ja kirjoitusinnon toivotuksista!
Fairy tale, Ehkäpä joku näistä seuraavista hieman valottaisi Remuksen, öh, käärmeisyyttä Kivaa, että sinäkin olet tätä lukemassa. Kiitos kommentista ♥
Thelina, Yhteistä menneisyyttä hyvinkin! Tapani mukaan en tietenkään voi paljastaa kaikkea heti ensimmäisissä raapaleissa Kiitos sinullekin kommentista ♥
3.100 sanaa– Johan on, Sirius vihelsi, – eivät ne ole ainakaan komentajan sviitistä säästelleet.
– Ei tämä ole mikään sviitti, Remus mutisi ja johdatti Siriuksen peremmälle toimistoonsa.
– Missä sinä nukut?
– Tuon oven takana.
– Saanko käydä katsomassa.
– Et.
– Miksen?
Remus hengitti syvään hillitäkseen hermonsa. – Ne ovat minun
henkilökohtaiset tilani.
Sirius kohautti olkiaan ja kävi koputtamassa työpöydän puuta. – Jykevää tekoa.
– Mitä sinä teet täällä, Sirius?
Sirius istuutui työpöydän laidalle. Hän näytti paikalleen sopimattomalta nuhjuisen takkinsa ja liian pitkän tukkansa kanssa. Sirius oli antanut sänkensäkin kasvaa suttuiseksi.
– Kuulin, että palkkasit Harryn komennukselle neljänteen sektoriin, Sirius sanoi, eikä peitellyt tyytymättömyyttään.
Remus hengitti taas syvään. Tästä tulisi pitkä päivä.
4.100 sanaa– En voi uskoa, että palkkasit sen Malfoyn pojan Harryn pariksi.
– Hän on taitava pilotti ja ampuja ja valmistui huippuarvosanoin kadettikoulusta. Ja tulivathan he Harryn kanssa ihan hyvin juttuunkin kouluaikoina eikä …
– Remus.
– … Harry ainakaan näyttänyt kamalan järkyttyneeltä, kun kerroin hänelle, vaikka Draco taisikin hieman kalveta ja –.
–
Remus.– Mitä?
– Haluaisin mieluummin kahvia. Onko sinulla kahvia?
– Mutta pyysit teetä.
– Ja nyt pyydän kahvia. Etkö voisi käskeä jotain kadeteistasi keittämään meille pannullisen?
– Se ei kuulu heidän työtehtäviinsä.
– Sinä olet heidän komentajansa, Remus. Voit käskyttää heitä, miten haluat.
– Se ei… hemmetti soikoon, Sirius.
Minä keitän sinulle kahvia. Haluatko tumma- vai vaaleapaahtoista?
– Tarvitseeko sinun edes kysyä?
5.100 sanaaHeitä oli ollut aina kolme: hän, Sirius ja Harry. Sen jälkeen, kun James ja Lily olivat kuolleet SS Godrickin tulituksessa, heistä oli tullut kummallinen, mutta tiivis perhe. Remus oli Siriuksen kanssa kasvattanut Harryn ja onnistunut siinä tehtävässä ihan mallikkaasti, vaikkei heistä ollut aina ollutkaan täydellisiksi vanhempien korvikkeiksi.
Ja yhtäkkiä oli ollut vain Remus: Harry oli seurannut Jamesin jalanjäljissä kadettikouluun ja Sirius… no, Sirius oli aina tullut ja mennyt miten huvitti. Ja kun tästä ei ollut kuulunut mitään kuukauteen, Remus oli hyväksynyt paikan varakomentajana.
– Miten olet voinut?
Remus tuijotti Siriusta kahvikuppinsa yli ja mietti, ettei oikeastaan halunnut vastata.
Miksi sinä lähdit?