Vielä joskus te käsistäni palatte (S) Tom Valedro ficlet

[Ansa]

Nimi: Vielä joskus te käsistäni palatte
Kirjoittaja: Ansa
Genre: Angst, horror
Ikäraja: S
Hahmot: Tom Valedro eli Lordi Voldemort
Varoitukset: Maininta murhasta ja vahingoksi naamioidusta väkivallasta.
A/N: Ensimmäistä kertaa kirjoitan rakkaasta Mestaristani, ja hieman jännittää että raiskaan hahmon pahasti. Pieni pätkä Valedron nuoruuden kesälomasta orpokodissa.


Sanamäärä: 117

Orpokodissa kaikki ovat outoja poikia, mutta jopa heidän joukossa hän, 12-vuotias Valedro, on se oudoin. Typerät jästilapset ymmärtävät silti kiertää hänet kaukaa, jopa häntä vanhemmat, sillä mystisesti kadonneet kiusaajat kyllä muistetaan.

Eikä häntä vastaan saada koskaan todisteita.

Loman kohokohta on retki karuille merenrantakallioille, joiden piilotetuilla luolilla lepää kaksi vuotta mädänneet typerysten ruumiit.
Ei, hän ei saanut jäädä kesäksi Tylypahkaan, ja koston saisi kokea orpokoti, sillä ylpeys estää kerjäämästä rehtorilta toistamiseen ja taidot eivät riitä aikuisten velhojen rankaisuun. Vielä. Sitä paitsi jo ensimmäinen anomus oli liikaa. Hänen olisi pitänyt tietää.

Kotimatkalla pisamainen pullea poika liukastuu ”vahingossa” lyöden päänsä kiviseen maastoon, eikä sekään riitä. Mikään ei riitä. Mutta jääköön jatko tulevaisuuteen. Hyvä ottaa aikansa, ja odottavan aika kyllä palkitaan.

[Camiela]

Olipas... synkkää.

Musta oot saanu tähän ficciin aikaseksi hienon tunnelman. Synkän, niin ku Voldemort ficin kuuluukin olla. Pilkutukselle ja kappalejaoille kiitos siitä. Et todellakaan raiskannut Mestariasi. Mulle piirty just se pikkunen tummatukkanen, pelottavan hiljanen, poika mieleen, mitä tältä ficiltä odotinki.

Mikään ei riitä. Mutta jääköön jatko tulevaisuuteen. Hyvä ottaa aikansa, ja odottavan aika kyllä palkitaan.

Huh. Tää oli jotenkin niin hyvä, koska tässä oli ehkä tiivistetty Tomin lapsuus kolmeen lauseeseen, jotka toimii kaikessa synkyydessään loistavasti.

Otsikosta mulle tuli vähän kaksinainen fiilis. En tiiä oliko tarkotuski, mutta siis ekana virnistin sille. Koska (saattaa toki olla leffojen syytä tämä) ekana mulle tuli mieleen Voldemort naureskelemassa "ilkeästi" voitolleen. Sekä tieto, ettei mitään voittoa koskaan tullut eikä tule mun canonissa. Mutta ficin luettuani, tää mielikuva muuttu täysin. Kiitos tunnelman ja mielikuvan creepystä pikkupojasta. Eli ehkä mä sanoisin otsikon olevan tosi hyvä ja onnistunut. Koska nyt se herättää minussa tietynlaista ristiriitaa ja saa pohtimaan mun mielikuvaa pimeyden lordista vähän toiselta kantilta. Sekä tietty luo tähän ficciin sisältöä vielä parikymmentä sanaa enemmän.

Toki tässä oli melko paljon sitä, mikä jo Tom Valedrosta tiedetiin. Eli sinänsä mitään 'uutta ajatusta' ei ficin mukana tullut, jota ehkä jäin hieman kaipaamaan. Siis jotain sellaista pientä näkemystä, piirrettä, joka susta saattais Valedrossa ihan 'luonnostaan' olla. Toisaalta taas tässä uuden luominen ei ollut ehkä se pääidea. Ficissähän korostettiin just sitä oikeaa Voldermortia, sen lapsuutta ja ajatuksia. Joten miksi tässä pitäis olla mitään ylimäärästä... Ja just siks tää myös toimi.

Nii. Tää siis on vaa tällasta mun pohdintaa sun ficistä, koska yritän päätellä näköjään koko kommentin mittaisesti että mitä kaikkea sait noihin lauseisiin sisäistettyä. Paljon, näköjään.

Jäi jotenkin vähän tyhjentynyt fiilis, koska niinhän se on. Kaikki haluaa kiertää Valedron kaukaa. Etenkin loman kamaluus ja synkkyys on saatu tosi hienosti upotettua tähän ficiin. Ääh. Tää oli ihan täys Tom Valedron ficci, jonka se synkkyydellään täytti. Toivottavasti sait jotain irti tästä esseistisestä kommentistani.

Kiitos kuitenkin hienosta ficistä!
Camiela

[Ansa]

Camiela: Kiitos kommentistasi. <3 Synkkyys oli tarkoituksellista, ja koko ajan kirjoittaessa oli tunne, että 'tämä ei ole tarpeeksi synkkää'. Hyvä että kuitenkin oli. (:

Otsikosta mulle tuli vähän kaksinainen fiilis. En tiiä oliko tarkotuski, mutta siis ekana virnistin sille. Koska (saattaa toki olla leffojen syytä tämä) ekana mulle tuli mieleen Voldemort naureskelemassa "ilkeästi" voitolleen. Sekä tieto, ettei mitään voittoa koskaan tullut eikä tule mun canonissa. Mutta ficin luettuani, tää mielikuva muuttu täysin. Kiitos tunnelman ja mielikuvan creepystä pikkupojasta. Eli ehkä mä sanoisin otsikon olevan tosi hyvä ja onnistunut. Koska nyt se herättää minussa tietynlaista ristiriitaa ja saa pohtimaan mun mielikuvaa pimeyden lordista vähän toiselta kantilta. Sekä tietty luo tähän ficciin sisältöä vielä parikymmentä sanaa enemmän.

Se otsikon tarkoitus tavallaan olikin. (: Elän siinä uskossa, että Tylypahkasta päästyään tai heti taikalakien mukaan täysi-ikäistyttyään Tom tuhopoltti orpokodin. Syntymäpäivänään, uudenvuoden yönä, ja lopulta siitä syytettiin ilotulitteita. Kaikki kuolivat, tietenkin. (: Hyvä että Tom on IC. Kiitos! *pus*

-Ansa!

[Mixiuu]

Heih! =)

Tämä kyllä oli todellakin oli synkkää. Mutta se oli vain hyvä asia, sillä ainakin tunnelma välittyi tästä kirjoitelmasta. Varsinkin tuo merenrantakallio-kohta oli hyytävää, mutta myös oivallinen keksintö, koska se mainittiin PP:ssäkin.

Mun mieleen Tom on jäänyt kylmänä ja pelottavana poikana, joka tekee muille pahaa. Ehkä tämän takia aloin säälimään noita Tomin kiusaajia, kun ajattelee mitä heille tapahtui. Mutta kuitenkin, olit tässä onnistunut kirjoittamaan Tomin täydellisesti, joten siitä paljon plussaa. c:

Ei, hän ei saanut jäädä kesäksi Tylypahkaan, ja koston saisi kokea orpokoti, sillä ylpeys estää kerjäämästä rehtorilta toistamiseen ja taidot eivät riitä aikuisten velhojen rankaisuun.

Tästä kohdasta pidin paljon, sillä on tosi ominaista kostaa jollekkin toiselle, ellei hän saa tahtoaan lävitse.

Mut jooh, ei mulla muuta, tää oli sujuvasti kirjoitettu ja kuvailtu, muutenkin kaikilla tavoilla onnistunut ficci, johon en voi sanoa muuta kuin että tykkäsin! Kiitos siis hyvästä ficistä! <3
-Mix

[Ansa]

Mixiuu; Aaw, kiitos kommentista. Mukavaa että teksti miellytti ja eksyit tämän lukemaan. (:

-Ansa!

[Orenji]

Kommenttikampanjasta tervehdys! Tarvitsin nähtävästi hieman kannustusta, että sain viimeinkin tartuttua tähän, siinähän meni jopa ruhtinaalliset kuusi tuntia. Oli miten oli, yritän saada jotain syväluotaavaa tai hieman kepeämpää mielipiteen ilmaisua aikaiseksi, etten epäonnistu aivan surkeasti... Tämä on kuitenkin kiehtova ja huomion kiinnittävä teksti, eikä ihmekään, kun kyse on kerran Pimeyden Lordista, iästä viis.

Otsikko. Otsikko on niin täydellinen, etten voi kuvitellakaan miten asian saisi ilmaistua paremmin sanankääntein. Juuri hetkinen sitten harjoitin pahalaatuista nimeämis-kriiseilyä, joten on aivan ihanaa, jos joku onnistuu välttämään sen. Tuossa nimessä kiehtoo lähinnä maininta palamisesta ja sana "joskus". Outoa sanoa näin, mutta tekisi mieleni napata tuo yksi sana pois tieltä, mutta toisaalta en halua missään nimessä tehdä sitä, koska jos en keksisi otsikosta mitään negatiivista, se ei olisi enää täydellinen. Havaitsetko jonkinlaista logiikan puutetta?

Ennakko-odotuksia en edes vaivautunut miettimään, koska sä osaat yllättää ja Tom antaa hyvät puitteet mille vain. (Jos ei siis lasketa mukaan aivan epätodenmukaisia ideoita.) Ensinnäkin, kiitos aivan valtavasti siitä, että mainitsit hänen ikänsä. ^^ Olisin luultavasti arvannut sen aivan väärin ja lopulta päätynyt kyselemään sitä epätoivoisesti kommenttien välityksellä, joten hyvä kun teit sen helpoksi. Tuntuu hassulta kiinnittää huomio noin mitättömään yksityiskohtaan, mutta koska kokonaisuus toimi, silmät nauliutuivat epäolennaisuuksiin.

Tomin luonne on toimivasti esillä, suhtautuminen kouluun, orpokotiin, muihin ihmisiin, itseensä. Yksi suosikkikohtani liittyykin siihen.
Sitä paitsi jo ensimmäinen anomus oli liikaa. Hänen olisi pitänyt tietää.
Mahtavaa, itsekritiikkiä! Olisi pitänyt tietää sopii oivallisesti nuoren Valedron suuhun, miellyttävä sävy koko virkkeessä, itse asiassa. Nuoren pojan ajatuksia ja odotuksia, olisin voinut lukea näitä paljon pidemmällekin, koska ne kiehtovat itseäni kovasti.

Mutta kyllä, synkeää ja lähes ahdistavan odottavaa tunnelmaa, varsin mielenkiintoinen luettava!

[Ansa]

Orenji: Whii, lisää kommentteja. <3 Jeps, Tom on tekstissä 12-vuotias, eli on päättänyt juuri ensimmäisen vuotensa Tylypahkassa. (: Periaatteessa tajusin tuon sinun otsikko/kritiikki-jutun. Pieni kritiikki hyvästä on parempi vaihtoehto kuin mitäänsanomattomuus? Mitä, mä osaan yllättää? Aaw, oletpas sinä ihana! <3 Kiitos piristävästä kommentistasi. *pus*

-Ansa!

[Sirina Black]

Hmmm. Sanoisin, että olet päässyt melko hyvin Mestarimme nuoremman minän pään sisälle. Uskoisin, että hän on todella pitänyt yhtä ainoaa kysymiskertaa liian paljona ja ylpeyden päälle, sillä eihän Luihuisen perillisen (vaikka hän ei sitä vielä tässä vaiheessa varmasti tiennytkään) ja ultimate Pimeän lordin tule madellen kyselläkään mitään keneltäkään. Etenkään rehtoreilta, sillä who cares mitä ne sanovat. Pimeän lordi ei sääliä kaipaa (eikä sitä edes pyydä), edes lapsena.

Pimeän lordi (Tom ei vaan sovellu edes nuorena poikana hänen nimekseen) kyllä keksii keinonsa kostaa epäreiluudet, jota häntä kohtaan on tehty ja jo lapsena on ollut niin fiksu, ettei kukaan ole koskaan voinut todistaa häntä syypääksi, vaikka epäilyjä olikin paljon. Jästien orpokoti oli kyllä väärä paikka kasvaa hänelle, mutta toisaalta taas minkälainen hänestä olisi tullut jos hän olisi saanut kasvaa taikaperheessä syntymästään lähtien? Olisiko hän ollut aivan yhtälailla pimeyden voimia kohti suuntautunut vai olisiko hän kasvanut aivan toisenlaiseksi? Onneksi emme koskaan saa tietää, sillä mitä elämämme olisi ilman Pimeän lordia ja hänen ultimaattisen seksikkäitä kuolonsyöjiään (miinustetaan joukosta Matohäntä, Crabbet ja Goylet sekä muutamat muut not so good looking men).

Tämä wannabe-hyvä kommentti oli tarkoitettu kertomaan, että tykkäsin kovasti ja sitä rataa. Olen surkea kommentoimaan mitään ja sen takia en yleensä pahemmin kommentoikaan lukemiani tekstejä. 

[Ansa]

Sirina Black: No aaw, luulin et lyttäät mua henkisesti yksärillä, mutta käy se näinkin. ♥ Joo, on ihan väärin, että mestari joutui elämään jästien luona.Ja totta kai Voldemort olisi sama mies, vaikka olisikin saanut erilaiset lähtökohdat, koska haloo, me puhutaan nyt viimeisestä luihuisen perillisestä. :3 ♥ Välillä leikittelen kylläkin ajatuksella, että Merope ei olisikaan kuollut, vaan kasvattaisi pojan katkeruudella ja jästivihalla, minkä syypää on tietty vanhempi Valedro, koska kehtasi hylätä 'rakastamansa' naisen. (: Kiitos arwoisasta kommentista. (:

-Ansa!

[Mort]

Iltaa. Komppailen, että olipa synkkää, mutta todellakin hyvällä tavalla - epärealistista olisi ollut lukea nuori Valedro nauttimassa kesästä, perhosista ja auringosta jästien seassa. Ja siis se oli ihan uskomaton, että se synkkyys valtasi ainakin minut heti parin ensimmäisen sanan jälkeen. Olet kyllä upeasti saanut tiivistettyä hyvin pieneen sanamäärän Tomin pahuuden ja ilkeyden - nostan pipoa.

Lisäksi teksti oli todella helppolukuista ja sujuvaa, mikä sopii oikein hyvin väsyneille aivonystyröilleni. Lisäksi tämä pituus sopi tälle tekstille mainiosti, sillä se ehkä vielä lisäsi omalla tavallaan tekstin tummaa sävyä. Pidin tästä kyllä todella, todella paljon.

Kiitän ja kuittaan.

[Ansa]

Aaw, kiitoksia Mort! :3 <3

-Ansa!

[Larjus]

Ficit Voldemortin lapsuudesta on kyllä kiehtovia - miten hän ei vielä ole se täysiverinen pimeän velho, jollaisena hänet opitaan tuntemaan, vaikka pimeyttä täynnä onkin jo. Tässä tulikin mun mielestä kivasti esille se, miten hän jo janoaa valtaa, kaiken yläpuolella olemista, mutta nuoren iän ja kokemattomuuden takia ei kaikkeen kykene. Kostolle etsitään sijaiskärsijä, kun Tylypahkan henkilökunnan kiduttaminen ei vielä onnistu, Valedro kun ei suostu vain tyytymään kohtaloonsa. Pakko kyl myöntää et ymmärrän häntä, kun orpokotiin palaaminen kesälomien ajaksi on vaikeaa, siitä paikasta ei kovin kivaa kuvaa annettu. Voi kai sanoa, että Valedrokin kärsii omalla tavallaan (vaikka tietenkin hänen tapansa kostaa harminsa viattomille ja vielä niin verisesti on väärin).

Tällä on kyllä ihan mielettömän hieno otsikko. Se sopii Valedrolle niin erinomaisesti. Sen takia mä tän alkujaan avasinkin, ja hyvä että tein niin. Tää oli oikein kiva ficlet.