Kirjoittaja Aihe: Yöstä yöhön, aamua odottaen, S  (Luettu 2502 kertaa)

pieni ficcityttö

  • Puhdasverinen
  • ***
  • Viestejä: 41
  • Jäätelöä ja vesisadetta
Yöstä yöhön, aamua odottaen, S
« : 10.06.2011 12:17:52 »
// Alaotsikko: sallittu, H/G

Nimi: Yöstä yöhön, aamua odottaen
Kirjoittanut: Minä
Ikäraja: sallittu
Paritus: H/G
Beta: ei ole
Gengre:  Angst, lievä fluffy
Vastuunvapaus:  Rowling omistaa hahmot, enkä saa tästä rahaa, en vaikka pyytäisin.
Yhteenveto: “Silti kaikki oli hyvin niin kauan kuin Harry vain nukkui vieressäni”
A/N: Tämmönen idea tuli. Kommenttia saa laittaa. Nauttikaa! :D


YÖSTÄ YÖHÖN, AAMUA ODOTTAEN

Huoneessa oli pimeää. Pelko  kalvoi sisintäni ja kuristi kurkkuani kuin käärme. Harry oli työmatkalla. Sama toistui aina kun hän ei nukkunut vieressäni. Painajaiset. Pelko. Levottomuuden pistelevä tunne, joka salpasi hengityksen.
Nousin sängystä ja sytytin kynttilän. Oli turha yrittää nukkua. Heti kun suljin silmäni, näin mielessäni taistelun. Taistelun, joka voitettiin vuosia sitten. Taistelun, jonka olisi pitänyt haihtua mielestä jo vuosia sitten pelkäksi muistoksi. Näin ei ollut tapahtunut.
Silti kaikki oli hyvin niin kauan kuin Harry vain nukkui vieressäni. Silloin en nähnyt painajaisia verisistä ruumiista, vihreistä kirouksista, avuttomuuden tunteesta.
Sillä niinhän siinä kävi. Minut pakotettiin istumaan tarvehuoneessa, piilossa. Enkä ole antanut sitä anteeksi. Ehkä näen pahoja unia myös sen takia.
Vaelsin kynttilä kädessä huoneen toiselle laidalle, missä pieni Lily tuhisi kehdossaan, vailla maailman murheita.
Avasin varovasti oven ja hipsin hiljaa Jamesin huoneelle. Poika kuorsasi vaimeasti. Albuskin nukkui sikeästi. Peitto oli valahtanut lattialle. Nostin sen takaisin sänkyyn ja asettelin huolellisesti niin ettei varpaita näkynyt.
Aavistuksen täristen ja aamutakkiani päälleni kiskoen tassuttelin natisevat portaat keittiöön. Minun olisi pitänyt vain heilauttaa taikasauvaani ja kädessäni olisi jo höyrynnyt teekuppi, mutta käteni tarvitsivat tekemistä etteivät ne vapisisi.
Tunnin ja viiden teekupillisen jälkeen, juuri kun yö taittuu varhaiseksi aamuksi ja sumu verhoaa nummet, kuului vaimea poksahdus.
-Kulta, valvoitko odottamassa koko yön? Harry kysyi osin vihaisena, osin imarreltuna. En sanonut mitään. kyllä hän vastauksen tiesi. Harry otti pääni käsiensä väliin ja painoi hellän suudelman huulilleni.
- Ginny, minä suojelen sinua kaikelta. Mitä ikinä keksitkin pelätä. Hän kuiskasi ja keittiöön paistoi aurinko. Yö oli poissa, ja vaikka tiesinkin sen tulevan uudestaan, juuri nyt tämä riitti. Minä elin yöstä yöhön, aamua odottaen.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 12:09:42 kirjoittanut Eeyore »
"Kukassa, ihmisessä valtaa kaksi,
hyvä ja paha pyrkii voittajaksi;
ja missä pahan mahti hyvän lyö,
se kasvin pian kuolon toukka syö."