Kirjoittaja: Irkku
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: Severus Kalkaros Sivupar: Lily/James
Genre: Angst
Varoitukset: Itsemurha!
A/N: Toinen ficcini! Toivottavasti ei ole ihan karsee! Olisin todella kiitollinen kommenteista! Niin hyvää, kuin huonoa palautetta saa antaa! (:
Taivas on tumma ja myrskyinen, kuin enteillen tulevia vaikeita aikoja. Sade piiskaa kulkijan kasvoja ja kastelee tämän läpikotaisin. Mies ei välitä. Mies laahustaa katse maassa pitkin pientä vuoripolkua, huomaten tuskin mitään ympäriltään. Miehellä on yllään tumma matkaviitta ja hän kantaa selässään pientä reppua. Miehen pitkät mustat hiukset liimautuvat selkään. Mies tuijottaa eteensä mitään näkemättä.
Punainen tukka. Vihreät, salaperäiset silmät. Lumoava, helisevä nauru. Nainen juoksee minua kohti kädet levällään ja halaa minua. Silitän naisen hellästi naisen selkää. Kaukaa kuuluu huuto: ”Lily, mitä sinä siellä Ruikulin luona teet? Tule tänne, niin mennään rantaan eväsretkelle.” Nainen irrottautuu minusta ja juoksee pois. Katselen tämän loittonevaa selkää. Olen vihainen, ärsyyntynyt. Miksi hän rakastaa toista miestä? Miksei hän rakasta minua? Minä olisin parempi hänelle.
Mies suuntaa kulkunsa kohti pientä taloa. Talo on metsän keskellä, aivan syrjässä. Mies kulkee kohti taloa silmät vihasta leimuten.
Punatukkainen nainen kävelee pitkää käytävää valkoisessa puvussa. Käytävän päässä odottaa mies. Miehen olisi kuulunut olla minä. Mutta minä en ole odottava mies. Mies on Potter. James Potter. Nainen ja mies katsovat toisiaan rakastaen. Käännän katseeni pois. Kuulen, kuinka molemmat sanovat: ”Tahdon!” ja juhlaväki hurraa heidän suudellessaan. Taputan väkinäisesti. Tunteet kuohuvat sisälläni.
Mies sapuu ovelle ja ottaa taskustaan avaimen. Miehen nimi on Severus Kalkaros. Severus astuu sisään ja heittää viitan ja repun maahan. Sisällä on pimeää. Severus vetää taikasaivansa esiin ja kuiskaa: ”Valois!” Sauvan päähän syttyy valo. Mökissä on törkyistä, mutta Severus ei edes huomaa sitä.
”Herrani, älä... älä tapa Lilyä! Minä pyydän! Ei Lilyä!” rukoilen rakkaani elämän puolesta. Pimeän Lordi nauraa pilkallisesti. ”Nouse ylös, Severus!” Tottelen käskyä ja nousen vaivalloisesti seisomaan. ”Älä tapa Lilyä!” Pimeän Lordi matkii ääntäni pilkallisesti. ”Olet heikko, niin paljon minua heikompi. Sinun täytyy oppia kestämään tällaista.” Lyyhistyn maahan tämän kuullessani. Noustessani takaisin seisomaan, Pimeän Lordi on poissa. ”Eii...” parahdan ja vaivun pimeyteen.
Severus Kalkaros istuu tuolille ja kaivaa taskustaan pienen pullon, jossa on mustaa nestettä ja avaa korkin vapisevin sormin.
Dumbledore istuu minua vastapäätä. ”Lily on poissa.” hän kuiskaa. En reagoi mitenkään. Istun vain paikallani ja tuijotan eteeni. Dumbledore ymmärtää. ”Lilyn poika on elossa. Sinun täytyy auttaa minua suojelemaan häntä. Lilyn muiston tähden.” Nyökkään hitaasti. Tiedän, etten voi muuta kuin vihata poikaa. Poikaa, jolla on äitinsä silmät. Mutta voin suojella häntä.
Severus katsoo viimeisen kerran kuvaa vihreäsilmäisestä naisesta, joka on takan päällä ja kuiskaa: ”Anna anteeksi, Lily.” Hitaasti hän nostaa pullon huulilleen ja kallistaa sitä. Juoma maistuu pahalta, mutta Severuksen päässä on vain yksi ajatus: tulen luoksesi. Severus Kalkaros vaipuu ikuiseen pimeyteen.
