Violetu: Voi eii, ikävää, että avaruudesta tulee epämukava olo. Ymmärrän, ettei nuo grafiikat siis vedonneet. Onneksi löysit kaikkea muuta kivaa!
lurikko: Kiitos! Ihanaa, että tykkäät!
mursuhilleri: Ihana kuulla, kiitos!

---

A/N: Pitkästä aikaa grafiikkoja. Kiitos mursikselle inspiraatiosta teemalla "hyväntuulinen". Toivottavasti näissä olisi sellaista fiilistä! Yritin tällä kertaa tosissani kunnostautua bannereiden kanssa, koska niitä tulee yleensä niin vähän.

---

Tämäpä oli kiva, etenkin loppu! Lily ei vaikuta sellaiselta, joka viihtyisi Puddifootin äklömakeassa kahvilassa, vaan juuri ehkä mieluummin Kolmessa luudanvarressa. Varmasti molempien jännitys kahvilasta lähdön jälkeen hälveni ja treffit olivat onnistuneet! Oli uskottavaa, miten James kiinnittää jännityksissään huomiota pieniin yksityiskohtiin ja unohtaa kuunnella kunnolla, mitä Lily sanoo tämä paritus tuntui minustakin nostalgiselta, Lily/James-ficit olivat minullakin ensimmäisiä lukemiani ficcejä! Kiitos<3

Vilna: Haha, lukuajankohtasi sopii hyvin kirjoitusajankohtaani. Muistan olleeni ihan umpiväsynyt, mutta ajatelleeni maanisesti, että spurtin on jatkuttava! Oi, onpa kiva kuulla tämän kutkuttaneen. Tällaiset mysteerit ovat kovasti munkin mieleen. Ehkä palailen johonkin samantyyppiseen vielä! Kiitos, että luit ja jätit kommenttia!! ♥︎

Baww, olipas tämä söpö! Niin kesäinen, lämmin ja rakastava. Tyypillistä Ronia valittaa ja haaveilla paremmista ajanviettotavoista kuin rikkaruohojen kitkeminen, mutta Harrylle riittää paikka, jonne hän on tervetullut ja ihmiset, jotka rakastavat häntä ♥︎ Mutta pussailutauot ovat ehdottomasti tarpeen! Pidin kovasti heidän mutkattomasta läheisyydestään.

Kiitos, tämä sai hymyilemään!

Moikka Kommenttiarpajaisista! Sulla on kyllä niin laaja tuotanto ja olikin vaikeaa valita, että mitähän sieltä tällä kertaa lukisi. Valitsin kuitenkin tämän fikin siksi, että tämä on jostain syystä jäänyt vielä lukematta, vaikka The Good Place oli todellinen obsessio muutama vuosi sitten. Oli mukava yllätys löytää The Good Place -fikki Finistä. Tämä oli todellinen hyvän mielen tarina, joka vei ihanasti takaisin sarjan tunnelmiin.

Vaikka olitkin maininnut tuolla, että neljän hahmon pyörittely samaan aikaan dialogipainotteisesti oli haasteellista, niin lopputuloksesta ei kyllä sitä edes huomannut. Mielestäni hienosti tässä tuotiin jokainen henkilö tarpeeksi framille ja annettiin jokaiselle aikaa toimia hyvin omanlastensa taipumusten mukaisesti. Sitä oli todella hauska seurata ja oli mukava huomata, miten pystyi kuulemaan esimerkiksi Jasonin äänen mielessään ja näkemään sielunsa silmin kaikkien kauhistuneet kasvot tämän selittäessä pelin sääntöjä.

Toivoisin todella, että jatkat tällä aluevaltauksella ja kirjoitat joskus uuden pätkän tätä fandomia. Mielelläni lukisin näitä kyllä lisää sinulta! Kiitos tästä fikistä, tämä oli tosi hauska ja sai hyvälle mielelle!