Minervan silmin, osa 2 (S, ficlet)

[Vendela]

Nimi: Minervan silmin, osa 2
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Romanttinen jutustelu
Pituus: Ficlet ~ 550+ sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Miltä rakkaus näyttää Minerva McGarmiwan silmin, osa 2?


Vapaa sana: Tämä osallistuu 12 hahmoa -haasteeseen. Tarkoituksenani on rakentaa sarja missä kuvataan ’miltä rakkaus näyttää’ haasteen hahmojen silmin. Syyskuu hahmo on Minerva McGarmiwa. Olen kirjoittanut hänestä jo kesäkuussa (Minervan silmin S), joten tämä on suora jatko-osa tuolle tekstille. Toki tämän voi lukea myös itsenäisenä tarinana.
Teksti on oikolukematon, joten virheet ovat omiani.

Teksti osallistuu myös FFF1000 -haasteeseen sanalla tuliviski.



Miltä rakkaus näyttää -sarja
Tammikuu: Albuksen silmin, S
Helmikuu: Dracon silmin, S
Maaliskuu: Nevillen silmin, S
Huhtikuu: Luciuksen silmin, S
Toukokuu: Fleurin silmin, K-11
Kesäkuu: Minervan silmin, S
Heinäkuu: Lilyn silmin, S
Elokuu: Rolfin silmin, S
Syyskuu: Minervan silmin, osa 2, S
Lokakuu: Oliverin silmin, S
Marraskuu: Harryn silmin, S
Joulukuu: Fredin silmin, S

Miltä rakkaus näyttää MINERVAN SILMIN, osa 2

Minerva potkaisi juhlakenkänsä jaloistaan ja venytteli nilkkojaan. Siitä oli aikaa kun hän oli viimeksi tanssinut tällä tavoin. Mutta olihan hänellä ollut myös mitä parhain syykin juhlaan.

”Kuinka häät sujuivat?” Albus Dumbledoren ääni kuului Minervan selän takaa.
”Loistavasti Albus”, Minerva vastasi ja kääntyi katsomaan ystävänsä muotokuvaa.
”Kerro minulle kaikki”, Albus pyysi ja hänen silmänsä tuikkivat tulvillaan kiinnostusta.
”Odotahan hetkinen”, Minerva naurahti ja suuntasi kirjahyllyn luo.

Siellä hän arpoi hetken pohtien mitä hänen oikeastaan teki mieli. 70 vuotias skottilainen olisi aivan liian tiukkaa tähän hetkeen, punainen tonttuviini taas liian kevyttä. Lopulta Minerva päätyi tuliviskiin, siihen mitä hän muisti Sirius Mustan juoneen aina.

Kaadettuaan itselleen muutaman sormenleveyden, Minerva istahti sohvalle, nosti jalkansa rahille ja kohotti lasiaan Albuksen suuntaan.

”Harrylle ja Dracolle”, Minerva sanoi ja maistoi polttavan tulista juomaa. Sen lämpö levisi ympäri hänen kehoaan, ja hän totesi, että valinta oli ollut erinomainen.

”No niin”, Minerva sanoi kun oli hetken nauttinut juomansa aromeista. ”Mistähän aloittaisin?”

Albus pysyi hiljaa muotokuvassaan ja odotti kärsivällisesti, kun Minerva keräsi ajatuksiaan.

”Luulen, että pääsen pian juhlimaan toisiakin häitä”, Minerva aloitti. ”Näytti nimittäin siltä, että Daphne Greengrass on viimeinkin onnistunut kietomaan Terry Bootin pikkusormensa ympärille. Kun lähdin juhlista, he olivat kielet syvällä toistensa kurkussa keskellä tanssilattiaa. Mutta eivät he toki olleet ainoita, voisin melkein lyödä vetoa, että myös Weasleyt pääsevät pian pystyttämään hääteltan Kotikolon pihamaalle.”
”Niinkö?” Albuksen ääni oli kiinnostunut ja hän nojautui hieman eteenpäin. ”Luulin, että he ovat jo kaikki naimisissa… Niin mutta tietenkin!”
”Charlie”, molemmat professorit sanoivat yhteen ääneen ja nauroivat iloisesti.
”Hän on tosin vaihtanut kumppania tiuhaan, mutta tämä näytti vakavalta. He ovat seurustelleet jo aika pitkään”, Minerva kertoi ja maistoi taas juomaansa.

”Molly oli varmasti onnensa kukkuloilla”, Albus palautti puheen takaisin häihin.
”Tietenkin”, Minerva hymyili muistolle. ”Hän nautti juhlista ja siitä, että Harry oli niin onnellinen.”
”Kerro heistä”, Albus pyysi.
”Harrysta ja Dracostako?” Minerva kiusoitteli, mutta naurahti. ”Hyvä on.”

”He ovat onnellisia, täydellisen rakastuneita toisiinsa ja luulen, ettei mikään voi tulla enää heidän väliinsä. He eivät saaneet silmiään irti toisistaan koko iltana ja luulen, että he välillä jopa unohtivat missä olivat. Olisi jopa voinut luulla, että he keskustelivat toistensa kanssa äänettömästi, mutta Dracohan on ollut aina hyvä lukilitiksessa”, Minerva sanoi.

”Toisin kun Potter okklumeuksessa”, kuului äkkiä ääni Minervan selän takaa ja hän käännähti katsomaan.

”Hyvää iltaa Severus”, Albus sanoi kohteliaasti.
”Iltaa Dumbledore”, Severus Kalkaros nyökkäsi hieman hapan ilme kasvoillaan. ”Minerva.”
”Severus”, Minerva kohotti lasiaan tervehdykseen.

”Kuulin, että Potter on mennyt tänään naimisiin Dracon kanssa”, Severus sanoi hetken päästä kun hiljaisuus oli venynyt.
”Oi kyllä”, Albus sanoi innoissaan, ”Minerva oli häissä.”
”Niin arvelinkin”, Severuksen ääni oli neutraali. ”Kuinka rouva Malfoy jaksaa?”

”Narcissa oli hyvin onnellinen poikansa puolesta, hän suorastaan palvoo Harrya ja heillä on todella hyvät välit keskenään”, Minerva vastasi, mutta Severus rypisti tyytymättömästi kulmiaan. ”Mikäli kuitenkin haluat tietää, kuinka hän jaksaa asua hullun miehensä kanssa, voin pyytää että jokin muotokuvistasi siirretään kartanoon niin että voit itse kysyä asiaa häneltä.”

”Se ei ole tarpeen”, Severus sanoi jäykästi, mutta ei kuitenkaan lähtenyt muotokuvastaan.

”No niin, palataanpa sitten takaisin häihin”, Albus sanoi iloisesti. ”Kerrohan Minerva pääsitkö lainkaan tanssimaan ja pitivätkö huhupuheet paikkaansa, että hääkakku olisi ollut pienoismalli Tylypahkasta?”

Nauraen Minerva asettui jälleen mukavaan asentoon, siemaisi tuliviskiään ja jatkoi kertomustaan häistä. Aina silloin tällöin Severus tuhahteli omassa muotokuvassaan kun Albus puolestaan huudahteli ilahtuneesti juoruille, joita Minerva kertoi heidän entisistä oppilaistaan.

Tuliviski Minervan lasissa vajui sitä mukaa kun kuu kohosi taivaalle. Viimein kun lasi oli tyhjä ja kaikki juorut kerrottu, Albus nukahtanut muotokuvaansa ja Severus kadonnut omastaan, Minerva nousi ja suuntasi kohden makuuhuonettaan. Rakkauden taika oli todellakin ihmeellinen, Minerva ajatteli käydessään viimein nukkumaan.

[Fairy tale]

Ai että tämä oli ihana. Sellainen pehmoinen. 
Myönnän että ehdin hetken pohtia miten ratkaiset tämän, että Minerva on nyt kuukauden hahmona, mutta tämä jatko-osa oli vallan mainio. Näen sieluni silmin Minervan heittävän nuo kengät pois ja lepuuttavan jalkojaan ja nauttiva tuliviskiä. Ja sitten aikaisemmin alkanut keskustelu Dumbledoren muotokuvan kanssa jatkuu. Ja mahtavaa, että lisääkin häitä on tiedossa ja tulossa.

Ja kas, että Severuskin tupsahtaa muotokuvaansa. Eihän näin herkullisia juttuja voi jättää kuuntelematta. Ja hänen huolensa Narcissasta. Välillä mietin onkohan Severuksella ollut joskus hieman enemmänkin lämpimiä tunteita Narcissaa kohtaan.

Kiitos ja mukavaa syksyn alkua.

[Vendela]

Kiitos kommentista Fairy tale Täytyy sanoa, että itsekin mietin hetken, että mitäs nyt mutta sitten ajattelin, että kai tämmöisen jatko-osan voi kirjoittaa kun en kuitenkaan tahtonut lähteä kirjoittamaan Minervasta jotain uutta ja poiketa siten tästä tarinan perusideasta. Joten kiva kuulla, että tämä toimi
Severuksen tahdoin mukaan, sillä hän on ihana ja lisäksi häntä ei ole näkynyt tässä tarinassa vielä ollenkaan. Tuon, mitä Severus ajattelee Narcissasta, voi jokainen ajatella kuten tahtoo Mutta ehkä itse näen sen niin, että jotain siellä on. Mutta onko se puhdasta ystävyyttä vai mahdollisesti enemmän, sen taitaa tietää vain Severus itse.
Ihanaa syksyä sinullekin!

[Elfmaiden]

Ihanaa saada lukea näitä löytäny jatkiksena, ja tämä luku oli sitä ihan kunnolla! Aika ihanat häät, todella kiva kuulla niistä lisää. Muotokuvat ovat kyllä metka juttu, kun hahmot voivat tavallaan elää ikuisesti, ja jatkaa muiden kanssa seurustelua, ainakin jos sijaitsevat sopivassa paikassa. Mukavaa että Minervalla on edelleen kollegojensa seura (vaikka toivottavasti myös mukavaa elävääkin seuraa). Hauskaa miten Severus liittyi keskusteluun.  Toivottavasti hän tosiaan saisi muotokuvan myös Malfoyn kartanoon.

[Vendela]

Kivaa kun kommentoit tätäkin Elfmaiden Jotenkin tuntuu tosi kivalta huomata, että olet taas aktivoitunut täällä!
Totta, enpä ollut ajatellut tuota, että muotokuvat voivat tosiaan vähän niin kuin elää ikuisesti! Vaikuttaakohan niihin aika lainkaan? Ehkä siten, että mitä vanhempi maalauksen hahmo on, tai mitä vanhempi maalaus on, niin sitä enemmän hahmo nukkuu muotokuvassaan. Muistelen ainakin, että eikö jossain kirjassa ollut niin, että kun Harry meni Dumbledoren toimistoon niin kaikki vanhat rehtorit nukkuivat muotokuvissaan? Ja nehän myös liikkuvat muotokuvasta toiseen. Mutta nyt innostuin tästä Minervalla on varmasti myös elävää seuraa, mutta nämä olivat kuitenkin ne, joiden kanssa hän tahtoi jakaa kokemuksensa Harryn ja Dracon häistä Uskon, että Severus saa muotokuvan kartanoon! Kiitos vielä kommentistasi ja pohdinnoistasi

[Elfmaiden]

Kiitos kun vastasit taas niin antaumuksella meidän kommentteihimme! Mukavaa olla täällä taas, vaikka vähän satunnaisesti olenkin ehtinyt...

Kiinnostavaa miten jäit pohtimaan muotokuvia tarkemmin! Ehkä tosiaan oikein vanhat taulut voivat olla uneliaita, vaikka voisi se liittyä tekotapaan ja käytettyihin loitsuihinkin. Hmm, kerrotaankohan jossain netin syöverissä taikamaailman mutokuvista lisää? - Haa, minullahan on kirjastosta lainattuna järkälemäinen kirja "Harry Potter - Suuri maaginen arkisto",  jossa on kerrottu elokuvia varten tehdyistä lavasteista ja myös esineistä. Olen vasta alussa, mutta selasin eteenpäin ja siellä on pari sivua Tylypahkan maalauksista, täytyykin tutustua

Hauskaa myös kun Minerva, Albus ja Severus vähän pohtivat  käyttääkö hääpari osin lukilitistä. Ehkä. Rolfhan omassa pohdinnassaan ihmetteli näiden sanatonta viestintää

[Fiorella]

Onnea kommenttiarpajaisista!

Minultahan oli mennyt ohi tämä jatko-osa, ja kun tykkäsin edellisestäkin niin tartuin mieluusti tähän.

Oli jotenkin ihan huippua, miten Minerva voi käydä asioita läpi Dumbledoren kanssa kuten ennen aikaan, vaikkakin vain muotokuvan muodossa. Juoruilla vähän ja pohtia vaihtoehtoja "lastensa" elämää ajatellen. Sekin, miten Minerva muistaa tuollaisia juttuja, kuten Siriuksen lempijuoman, kertoo siitä, että näille omistautuneille opettajille eivät oppilaat olleet mitään massaa. Tavallaan myös surullistakin, kun ajattelee ettei Tylypahkan opettajilla juuri omaa elämää olekaan.

Severuksen ilmestyminen oli hauska yllätys. Totta kai hänenkin pitää päästä kuulolle, mistä puhutaan. Varsinkin kun puhutaan Harrysta ja Dracosta.

Aloin miettiä, että Severus on ehkä ollut Narcissankin puolesta tässä huolissaan, ja tahtoo kautta rantain saada selville, miten Cissy voi. Aloin miettiä, liekö molemmilla pojilla äiti, josta Severus on vähän tykännyt.

Tämä oli tosi herttainen ja lämminhenkinen hetken kuvaus, tykkäsin kovasti. Ihanaa kun kirjoitit edelliseen vähän jatkoa.

[hiddenben]

Minäkin päädyin lukemaan tätä Kommenttiarpajaisten kautta! Oli ihanaa, että arpaonni osui kohdallesi

Tämä on ihanan lempeä osa sarjaasi ja lukemistani osista tämä on kyllä suosikkini. Minerva on onnistunut löytämään paikkansa sydämessäni ja ilahduttaa kovin nähdä hänet näin onnellisena ja tyytyväisenä elämäänsä. Olisi ihana kirjoittaa itsekin Minervasta ficcejä, mutta koen hänen olevan niin itsepäinen ja monimutkainen hahmo, että olen vältellyt ideoiden pyörittelyä Mutta tämä on mielestäni oikein onnistunut kuvaus Minervasta "vanhoina päivinä" ja tilanteessa, jossa hänen ei tarvitse ylläpitää rehtorin tai tuvanjohtajan tiukkaa roolia. Olen aina ollut sitä mieltä, että Minerva on varsin inhimillinen ja sympaattinen ihminen, mutta se vaan jää hänen opettajan roolinsa varjoon.

Pidin erityisesti Albuksen ja Minervan dialogista, johon Severus pääsi heittämään muutamat kommentit ja tuhahdukset Keskustelussa tulee jotenkin ilmi näiden kahden ystävyys ja yhteisymmärrys ihmisten ja elämän suhteen, mitä voi jotenkin lukea rivien välistä kirjoissa, muttei mitenkään näin selkeästi. On myös hauska, millaisia viittauksia tässä on muihin Potter-maailman hahmoihin Charliesta Terry Bootiin, ja kuinka Minerva on tarkkasilmäisenä tietenkin huomannut kaiken. Olen Fiorellan kanssa samaa mieltä siitä, että on ihanaa, miten Minerva muistaa pieniäkin yksityiskohtia vanhoista oppilaistaan. Olet siis onnistunut saamaan tähän tekstiin paljon, niin tunteita, hahmojen välisiä suhteita kuin Tylypahkan kotoisuuttakin ja se tekee tästä ihanan!

Oi, tämä oli lempeä ja mieltä lämmittävä teksti. Kiitos tästä!

[Vendela]

Fiorella, kivaa että löysit tämän jatko-osan arpajaisten myötä
Ajatus siitä, että Minerva muistaa asioita oppilaistaan on muuten juuri se, kuinka itse ajattelen tästä hahmosta! Jotenkin näen sen niin, että oppilaat ovat niitä Minervan lapsia joita hän ei ole koskaan itse saanut ja Dumbledore se "kumppani" jonka kanssa jakaa juttuja. En siis ajattele mitän romanttista näiden hahmojen välille, vaan ajatus siitä, että Minervalla on joku aikuinen jonka kanssa pallotella ongelmia "lastensa" suhteen Mitä Severukseen tulee, niin ehkä asia on juuri noin kuten arvelet ja tällä on ollut tunteita myös Narcissaa kohtaan.
Kiitos paljon kommentista ♥

hiddenben, kivaa että päädyt kommentoimaan tätä ja että tämä on suosikkisi tuosta sarjasta
Minerva on kyllä hahmona varsin vaikeasti lähetyttävä ja itse koen ainakin haastavaksi sen, jos hänelle pitäisi jonkinlainen romanssi kirjoittaa! Kuten tuossa Fiolle jo yllä totesin, niin näen itse Minervan sellaisena hahmona, jonka elämä on Tylypahka ja lapsia kaikki sen oppilaat Ehkä se on hieman kärjistettyä, mutta mitäs on niin voimakas ja itsepäinen tämä tyyppi, vaikka hänestä löytyykin tuo mainitsemasi inhimillisempikin puoli. Mutta se pääseekin näkyviin vain tällaisina hetkinä, jolloin Minerva on niiden seurassa joihin hän eniten luottaa.
Kiitos kommentistasi, sinun pohdintoja on aina niin mukava lukea ♥

[Angelina]

Tää on oikeestaan ollu aika hauskaa lukee näistä suurin osa uudestaan! Oon siis oikeesti tämänkin lukenu jo aiemmin, mutta en tiedä missä mielenhäiriössä oon jättänyt kommentin kirjottamatta... Pitää varmaan tässä tän vuoden aikana oikeesti selata sun koko listaus :'D

McGarmiwa on yks mun suosikkihahmoista Pottereissa, joten en valita yhtään että hänen näkökulmastaan oli kaksi eri osaa! Ajatus Minervasta nauttimassa vähän tuliviskiä ja kertoilemassa Harryn ja Dracon häistä innokkaalle Dumbledorelle ja salaa uteliaalle Kalkarokselle on ihan loistava Ihana yksityiskohta tuo, että Narcissa oli aivan innoissaan häistä ja tykkää Harrysta - tykkään yleensä enemmän tällaisesta Narcissasta, versus kylmästä ja välinpitämättömästä, vaikka sillekin on ihan paikkansa.

Tässäkin olit ottanut kivasti myös muita hahmoja mukaan, Daphnen ja Terryn, sekä mahdolliset Charlien tulevat häät. Toistan itseäni, mutta nää on hieno ja toimiva kokonaisuus!

[Vendela]

Kivaa kun oot kahlannut tämän sarjan uudelleen läpi Angie, sain itsekin hyvän tekosyyn lueskella näitä osa uudelleen läpi Harmittaa vähän, että tämä jäi aikoinaan vajaaksi, mutta ehkäpä vielä jonakin päivänä kirjoitan sen viimeisenkin osan tähän Minerva on kyllä hyvä tyyppi ja minustakin oli kiva, että hän sai kaksi osaa tässä sarjassa. Hahaa, tuo kuvauksesi Severuksesta joka on salaa utelias kuulemaan juoruja osui kyllä niin oikeaan Minäkin pidän enemmän lempeästä Narcissasta jolla on Harryn kanssa hyvät välit. Kivaa kun kommentoit nämä viimeisetkin osat, kiitos joka kommentista!