Ruokapaketti | S, oneshot, Suomen sisällissota

[Nukkemestari]

Nimi: Ruokapaketti
Kirjoittaja: Nukkemestari
Ikäraja: S
Yhteenveto: Valkoisten puolen sotilas Taisto Ranta vie salaa ruokapaketin punaisten puolella taistelleelle, tällä hetkellä vankileirillä olevalle veljelleen Suomen sisällissodan aikaan Tampereella.

A/N: Sanataiteessa käytiin sisällissodasta kertovassa näyttelyssä, josta myös kirjoiteltiin teksti ^^Tampereen murre on tässä vähän wnb:ta, kun ei osaa, mut saa ehdottaa parempiakin versioita!


Ruokapaketti


Taisto Ranta käveli rehvakkaasti mudaksi tallottua tietä pitkin tapaillen erään riettaan juomalaulun sävelmää. Hänen valkokaartin takkinsa taskut pullottivat hiukan ruisleipää ja suolalihaa sisältävistä pakkauksista, joiden takia hän oikeastaan tätä lämmintä, paksua puuvillakankaista takkia päällään. Kiinnikin vielä. Ranta oli näitä paketteja Kalevankankaan vankileirille. Puhelinpylväät kohosivat kuolleiden puiden runkojen tavoin hänen yllään. Viestittelyn vankileirien ja ulkomaailman välillä saattoi melkein kuulla.

Toinen valkokaartin sotilas tuli hevosella vastaan.

”Lienee olleen samoissa puuhissa”, mietti Taisto, sillä sotilas huomasi hänen täydet taskunsa, muttei virkkonut mitään.

Toivo, hänen veljensä, maleksi piikilanka-aidan toisella puolen. Yllättävää kyllä vartiomiehiä ei näkynyt.

”Taisivat aloittaa ryyppäämisen vähän etukäteen”, mutisi Taisto ja kääntyi portille.
”Päivvöötä, velihyvä”, murahti Taisto ja teki kömpelöltä syleilynyrityksen piikkilankojen lomitse. Todellisuudessa hän pujotti veljensä taskuun toisen ruokapaketeista. Yksi piikki raapaisi hänen otsaansa haavan.

”Ole sää varovaisempi sielä rintamal, kuin tän airan kanssa tai päädyt viel oikosääristen rykmenttiin.”
”Ei tä mittää”, Taisto vastasi ja kaivoi taskustaan nenäliinan tapaisen harmahtavan kangasrievun. Hän tiputti vielä toisen paketin maahan.
”Sulla o kenkännauha auki”, Taisto totesi.

Toivon noustessa Taisto oli  jo lähtenyt.

[Daala]

Mielenkiintoinen aihe, eipä ole sisällissodasta kertovia ficcejä tullutkaan luettua, syystä tai toisesta. Pakko nyt yrittää kommentoidakin jotain, kun tulin lukeneeksi.

Teksti oli lyhyt (ei, en moiti, kunhan totean), mutta silti tästä välittyi monta asiaa; päällimmäisenä kenties se, kuinka sisällissota tosissaan jakoi perheet eri puolille, punaisiin ja valkoisiin, ja siksihän nimityksenä käytettiin myös veljessotaa. Tampereen murre ei nyt ihan puhdasta murretta ole, mutta sillä ei liene suurta merkitystä, hyvä näin, sillä kirjakieli olisi kuulostanut tässä tilannekuvauksessa kankealta ja epäluonnolliselta.

Pidin tästä pätkästä, pakollinen kirjoitusvirhevalitus seuraavassa: Ranta oli viemässä tätä pakettia oli viemässä näitä paketteja Kalevankankaan vankileirille - tuossa on toistoa.

Mutta kiitokset siis sinulle.

[Nukkemestari]

Kiitos, Theridia, toivoinkin että joku lukisija kommentoisi, kun pidän tätä varsin mainionapienenä pätkänä itsekin ^^ Tampereen murre oli tosiaan vaikeaa, ja pohdin tässä esimerkiksi äidinkielen opettajan nakittamista noiden parin vuorosanan hiomiseen. Ja kiitos toiston huomauksesta, näin käy kun lagaasamas kohdas ja miettii mitä pitikään kirjoittaa xD

[Vargr]

Oh <3

Pidin ihan kamalasti! Tykkään lukea Suomen sodista kirjoitettuja tekstejä ihan kamalasti ja pidin tästäkin, kovasti.

Toivon noustessa Taisto oli jo lähtenyt.

Rakastan tätä kohtaa <3

Ihana, ihana teksti. Hyvin kirjoitettu sekä sopivan lyhyt, pidempänä ei olisi välttämättä toiminut niin hyvin. :3

[yami]

Tämä oli kiva. Sisällissodasta harvemmin näkee kirjoitetun, ja vieläpä tälläisestä näkökulmasta.

Taisto ja Toivo niminä menivät vähän sekaisin (tai olivat liian samantyylisiä), ja onnistuin puusilmänä siten tippumaan täysin kyydistä viimeisen virkkeen kohdalla (joka tosin oli toisella lukukerralla mahtava).

”Ole sää varovaisempi sielä rintamal, kuin tän airan kanssa tai päädyt viel oikosääristen rykmenttiin.”

Tää oli kertakaikkisen ihana (tosin mietin, tarviiko tohon pilkkua...).

Kokonaisuutena tämä oli sujuva ja ajatuksia herättävä.

Kiitos tästä!