Nimi: Öinen kävelyretki
Kirjoittaja: Spirit M
Beta: Ei ole, en jaksanut odottaa.
Genre: Draama ja pienoinen fluff.
Ikäraja: Sallittu.
Paritus/Päähenkilöt: Draco, Grabbe, Goyle, Harry/Susan
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmot, ja minun tarinani ilman rahallista hyötyä.
Summary: Dracon porukat kiusailevat lopussa, mutta Susanin pelastaa salainen sankari. Tavallaan...
A/N: Tykkään, ihan okei. ^^
Öinen kävelyretki
Grabbe ja Goyle irvistelivät virnuilevan Draco Malfoyn takana. Heidän edessään Susan Bonesin silmät tähyilivät ympärilleen avun tarpeessa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Oli ilta ja Susan oli jostain syystä tullut ulos tuvastaan. Draco ja kumppanit olivat tavallisella lenkillä, ja onnekseen olivat huomanneet Susanin. Kaikki neljä olivat kolmannessa tornissa.
-Ai ai ai, pikku puuskupuh iltakävelyllä. Mites tämä selitetään? Draco virnuili.
-Mi-mi-mi-nä-nä... Susan yritti ja heitti uuden pelokkaan katseen kohti kolmea luihuista. Minkäänlaista myötätuntoa 13 vuotiailta pojilta ei kuitenkaan löytynyt.
-Sinä mitä? Draco kysyi ja Susan pohti yhä kuumeisesti. Hän ei mitenkään voisi kertoa matkansa todellista tarkoitusta. Susan meinasi itkeä. Hän oli ollut niin varovainen, mutta kuitenkin pahimmat olivat löytäneet hänet.
-Olin... Olin... Menossa vessaan! Susan piipitti ideansa. Sekuntti lauseen jälkeen hän ymmärsi ettei siinä ollut järkeä, koska tuvissa oli omatkin vessat. Dracon ilme oli ensin hämmästynyt ja sitten omahyväinen.
-Vessaan vai? Susan-kulta, etkö tiedä että tuvissa on omatkin vessat? Draco kysyi muka-kiinnostuneesti. Susan ajatteli hetken juosta pakoon, mutta Grabben ja Goylen ilmeet nähtyään kolmosluokkalainen puuskupuh hylkäsi ajatuksen heti. Tyttö kiemurteli seinää vasten ja pojat olivat hänen edessään, eikä missään ollut pakotietä.
-Ööö... Kyllä, vessaan ja tiedän, mutta.... Vessa on epäkunnossa! Susan keksi ja hymyili hetken voitonriemuisesti. Sitten hän tajusi olevansa yhä alakynnessä ja nielaisi hymyn kehittäen tilalle epävarman ilmeen. Draco kurtisti kulmiaan.
-Noh, voit sitten varmaan näyttää sen meille, poika keksi ja Susan irvisti.
-Anteeksi nyt vaan, mutta en voi. Epäilettekö rehellisyyttäni? Susan sanoi ylpeästi ja Draco purskahti nauruun. Grabbe ja Goyle yrittivät tajuta mistä oli kysymys, mutta heikoin tuloksin.
-Epäilen, rakas Susan, epäilen, Draco onnistui sanomaan naurunsa lomasta. Susankaan ei ymmärtänyt mitä nauramista asiassa oli. Mutta yhden asian hän ymmärsi. Nyt, kun Grabbe ja Goyle tuijottivat pomoaan ja Draco nauroi kyyneleet silmissä, Susan hivuttautui hitaasti heidän ohitseen ja juoksi pois. Tyttö oli jo kadonnut nurkan taakse, ennekuin luihuiset olivat huomanneet mitään. Susan läähätti. Juostessaan hän kuitenkin kompastui, ja oli kaataa harniskoja. Nurkan takaa ilmestyvä Harry sai hänestä kuitenkin kiinni.
-Mitä sinä täällä teet? Harry ihmetteli.
-Minä... Ööh... Minä olin menossa pöllölään, Susan kertoi Harrylle punastuen. Hän kun oli salaa ihastunut poikaan.
-Aijjaa. Rohkelikossa vessa oli epäkunnossa ja... Harry selitti ja Susan alkoi nauraa. Hän painoi suukon Harryn otsalle.
-Sinä sitten olet hauska, Susan sanoi ja heilautti kättään, samalla kun oli juoksemassa takaisin puuskupuhin tupaan. Ja voisi vaikka vannoa että Harrykin oli punainen.
