Kirjoittaja Aihe: Twilight: Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua K-11 (kuudes ja seitsemäs luku, 28.8.2010! COME BACK  (Luettu 14718 kertaa)

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (neljäs luku 30.3.2010)
« Vastaus #40 : 30.03.2010 16:40:08 »
Lovely! Siis eikös Alice nähnyt Bellan kuolevan? Vai onko minulta jäänyt jotain ohi?
 Mutta ihana luku oli! Mieleeni jäi "roikkumaan" monia kysymyksiä.  ;)
Jatkoa nopeasti! <3

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (neljäs luku 30.3.2010)
« Vastaus #41 : 11.04.2010 18:52:15 »
A/N: Olen kamala kirjoittaja, olen antanut teidän odottaa jo ties kuinka kauan - olen todella pahoillani, mutta jos kenellekkään kelpaa niin tässä viides luku. (:


Viides luku

Bella’s PoV.

Makasin mahallani, ilmeisesti olin yksin. Ei ollut ketään muita, enkä ollut varma, olinko olemassa itsekään. Pitkän ajan kuluttua tajusin, että minun täytyi olla olemassa, koska minä makasin selvästikin jollakin alustalla. Se alustakin, jolla makasin, oli olemassa. Kohottauduin istumaan ja selvittelin ajatuksiani, jotka päättyivät Charlien talon eteiseen, aseen laukaisuun. Hypähdin jaloilleni ja venyttelin kipeitä lihaksiani katsellen samalla ympärilleni. Olin metsässä.

Metsä oli täynnä iloa – se oli kirkas ja loisti värejä. Paikka hieman pelotti minua. Siellä oli aivan hiljaista, ellei laskettu luonnosta tulevia ääniä kuten puron lempeää solinaa, tuulta, joka leikki ilmassa, ja lintuja jotka sirkuttelivat ylhäällä puissa.

Olinko kuollut?

Jos tämä oli taivas, halusin sieltä mahdollisimman pian pois. Muuten olisin voinut jäädä tänne, mutta minun elämäni keskipiste ei ollut mukanani. Hän oli jossain muualla, enkä minä voinut odottaa. Minun täytyi tehdä jotain, koska jos minä todellakin olin kuollut, Edward kuolisi myös. Tai niin hän ainakin sanoi. Minun oli päästävä täältä pois.

Jatkoin kuuntelemista. Jostain kaukaa kuului hiljainen ääni, joka lauloi minulle tuttua sävelmää.

’’Suuntaa kotikaupunkiisi, matkailija.
Kukka joka on laulu kauniin maan…
tuo sen siemeniä lähdön aikana.
Laaksosta rakkauden, jonne pian palaa et.

Lennä lennä, perhonen, kauas kauas pois…
Missä on vain onnen siemeniä
ja aurinko paistaa koko pitkän päivän.
Lennä lennä, perhonen, kauas kauas pois’’.

Lähdin juoksemaan äänen suuntaan, halusin nähdä laulajan. Toivoin, että olin oikeassa arvauksessani.

Mummi istui keinutuolissa, pienessä puutarhassa lammen äärellä. Hän keinui hiljakseen vaaleansininen mekko päällään ja hyräili onnen laulua jota oli aina laulanut minulle ennen kuolemaansa – kun olin ollut pieni.

”Mummi”, sanoin ja kohotin käteni häneen päin. Mummi kääntyi puoleeni ja hymyili minulle,
”Bella rakkaani. En odottanut että tulet seurakseni näin pian mutta… tule tänne tyttö kulta”.

Kävelin hieman vapisevin askelin hänen luokseen ja istahdin hänen vierelleen. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni ja epätoivoisesti yritin pyyhkiä niitä pois.

”Minulla on ollut kamala ikävä sinua”, kuiskasin ja kurottauduin halaamaan mummia. Hän tuoksui kukille niin kuin aina. Haistelin hänen silkkisiä hiuksiaan ja nyyhkytin surkeana.

”Minulla myös, minulla myös”, hän hehkutti ja puristi minua lujaa itseään vasten.

Irrottauduin varovaisesti syleilystä ja katselin hänen hymyileviä kasvojaan. Juovia oli paljon, mutta ne eivät tehneet mummista rumaa vaan vielä entistä kauniimman ihmisen, koska ne kertoivat hänen tapahtumarikkaasta elämästään.

Painoin käteni sydämeni kohdalle ja säikähdin. Se löi. Minun sydämeni löi.

”Sinähän olet kuollut…?”

”Niin olen, pahoin pelkään”.

”…sittenhän minäkin olen kuollut?”, mumisin epävarmasti.

”Siinäpä onkin kysymys, tyttöseni. Kaiken kaikkiaan, et taida olla”, mummi sanoi ja hymyili entistä leveämmin. Nyt minä putosin kärryiltä, enhän minä millään voinut enää elää (vaikka sitä todellakin halusin), Nicholashan oli ampunut minua.

Mutta jos oletetaan että minä olin elossa, niin missä sitten olin? En ennen ollut nähnyt tätä metsää, puhumattakaan pienestä lammesta tai keinutuolista sen äärellä.

Oliko tämä kaikki minun mielikuvitukseni tuotetta, olinko unessa?

”Mutta missä me olemme?”

”Kultaseni, uskon että vain sinä tiedät vastauksen”, hän sanoi ja siirsi hetkeksi katseensa ohitseni sinne mistä olin tullut. Katsoin itsekin sinne ja huomasin suuren eron, jota hetkeä sitten en ollut hahmottanut. Takanani oleva maisema oli sumuinen, kun taas täällä sumua ei ollut. Käänsin katseeni takaisin mummiin ja sanoin hölmistyneenä oivallukseni takia: ”Minä pääsen tuota kautta takaisin?”

Mummi virnisti, ”Jos niin uskot”.

Nousin seisomaan ja kumarruin vielä suutelemaan hänen poskeaan samalla kuiskaten korvaan: ”Sanon Edwardille terveisiä”.

”Tee niin”, mummi kuiskasi minulle takaisin ja päästi minusta irti, jotta olisin vapaa lähtemään takaisin minun maailmaani.

”Olet minulle tärkeä”, sanoin vielä viimeisen kerran ennen kuin katosin takaisin utuiseen valoon.
« Viimeksi muokattu: 12.04.2010 14:48:18 kirjoittanut Midnight-Sun »

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #42 : 11.04.2010 19:54:16 »
Tykkäsin tästäkin luvusta.
Kuvailu oli todella kaunista, pidin siitä kovasti. <3
Ja niin öhh, joo. En saa taaskaan järkevämpää kommenttia aikaan, mutta pointti on:

Ihana. Tykkäsin. JATKOA! =)


« Viimeksi muokattu: 11.04.2010 20:40:58 kirjoittanut Twaikkari »
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

E_Bella

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #43 : 11.04.2010 20:23:31 »
Lainaus
” Minä pääsen tuota kautta takaisin?”
Yksi välilyönti liikaa.. (:

Ehdinkommentopimaan, ehdin kommentoimaa.. Niin, matkalaukku pitäisi pakata, viiden aikaan aamusta isä tulee hakemaan.. :o
   Joten, tykkäsin tästä luvusta. :D
Hieno kuvailu, ja ei haitannut vaikka hieman kesti (vaikka kyllähän sitä jatkoa odotti..) :D
Mutta toivottavasti tulee jatkoa piakkoin! ;)

I'm so sor, ei aikaa parempaan kommentiin.. :(


Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #44 : 12.04.2010 14:47:30 »
Twaikkari : olen iloinen että pidit, tosi iloinen ! ^__________^ kiitos kommentista, jatkoa tulee ! (:
E_Bella : olen todella pahoillani kun kesti, kaiken maailman kouluasioita ja niin edespäin mutta nyt lupaan laittaa jatkoa säännöllisesti. ihanaa että pidit, ja kiitos kommentista! (ja korjauksesta) (:

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #45 : 12.04.2010 19:06:40 »
Ui oli hyvä jälleen :D
Oli kyllä hieman lyhyehkö, mutta ei se minua paljoa haitannut...  :)
More please!
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #46 : 12.04.2010 20:33:20 »
Hyvä luku oli! Tuosta "kuolemanportilla" juttu oli erittäin samanlainen kuin kuoleman varjeluksissa oleva kohtaus. Olitko ottanut mallia?
En jaksa kirjoittaa 'olet hyvä kirjoittamaan' jne kommenteja, koska ne sinä tiedät!  ;)
Jatkoa nopeammin! Eli erittäin nopeasti! ;)

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #47 : 12.04.2010 20:39:44 »
Sarkku : YES ! Coming coming ^_______________^ kiitos kommentista, Midillä on kova vauhti menossa uuden osan kanssa >:''''D
Lööperiikka : Ei, en ole ottanut mallia vaikka aika saman tapainen se on. Kiitos kommentista, arvostan sitä todella (kuten kaikkien muidenkin). (:


Jaima

  • ***
  • Viestejä: 126
  • "love is the key that holds two hearts together."
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #48 : 13.04.2010 11:00:19 »
Uusi innokas lukia ilmoittautuu. (:

Jatkoaa... (:
I'm glad were together. Your love has shown me how beautiful the world is. Our love is the key to a lifetime and happiness ♥

nopparelli

  • ***
  • Viestejä: 26
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (viides luku 11.4.2010)
« Vastaus #49 : 14.04.2010 18:39:02 »
Täälläkin uusi lukija! :D
Tää on hyvä <3

jatkoa pian en jaksa oottaa! :)

-noppis

camppu

  • ***
  • Viestejä: 23
  • Where is My Edward Cullen?
Oi tää on tosi hyvä!  :D
Jatkoo piaaaaan!!!  :)

Anaid

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Jamie <3
uusi lukija palveluksessanne, sir/ma´am.*hovikumarrus*
Ihana ficci on, mutta häiritsi (niinkuin joitakin muita), että tossa "bella kuolemanporteilla"-jutussa jotkut vuorasanat oli lähes sanasta sanaan samat ku potterissa...
jatkoa!
Anaid
Draco/Harry<br />Harry/Ginny<br />Lily/James

_Bella_18_

  • ***
  • Viestejä: 28
  • Never give in~
UUSI LUKIJA ILMOITTAUTUU!! Mahtava ficci! luin just kaikki luvut putkeen ja pakko kysyä: Koska tulee jatkoa?Toivottavasti pian, koska kaikki lukemani Ficit odotta myös seuraavia osiaan...
kiitos ja kumarrus!

_Bella_18_
Rien n'est parfait~

Midnight-Sun

  • Vieras
Kuudes luku, Come back

Kylmä, teräksen luja käsi silitteli hiljakseen omaani, lohdutti minua – lohdutti itseään. Edward yritti rauhoitella omaa mielialaansa tietäen että olin hänen luonaan nyt, ja se myös rauhoitti minua. Nyt kukaan ei voisi satuttaa. Jos oikein ymmärsin itsekään, en ollut kuollut. En, olin melkein kuollut, sitten matkannut rajamaille mummia tapaamaan ja sitten leijunut takaisin oikeaan maailmaan. Huh huh, olinkohan sekoamassa. Edward hyräili kehtolauluani vierelläni.

Sitten hän suuteli otsaani ja sanoi minulle hiljaa, ’’Olen ylpeä sinusta’’. Yllätyin.

’’Hmh? Jokosh minä paljasstuin?’’, sammalsin pää pyörällä, silmät vieläkin kiinni. ’’SSitäpaissti, mitä minä olen tehnyt että ooen anssainnut tämän kunnian?’’

’’Sinä taistelit ja siksi sinä olet elossa’’, hän sanoi.

’’Ei sse nyt kovin vaikeaa ollut, muutama potku ssinne tänne ja kunnon vasen oikea pluss sssoitti sinulleh.’’

’’En minä sitä tarkoittanut. Tarkoitan sitä, kun sinä jaksoit pysyä elossa kaikesta huolimatta. Menetit paljon verta, olit mustelmilla  mutta silti, olosuhteet huomioon ottaen, jaksoit odottaa minua.’’ Edward oli pelastanut minut jälleen, niin kuin aina. Kuinka voisinkaan koskaan kiittää häntä tarpeeksi? Pukea tunteeni niin kauniisiin sanoihin, että ne ilmaisisivat kaiken sen mistä tahdoin kiittää.

Takerruin kädelläni Edwardin omaan ja muodostin huulillani sanan: ”Kiitos”. Se oli yksinkertaista, karua mutta totta kuitenkin.

’’Kiitos itsellesi'’ Avasin aristavat silmäni ja yritin tottua kirkkaaseen valoon. Käännyin Edwardiin päin ja ojensin käteni. Viileät sormet painautuivat omiani vasten, kylmät huulet hyväilivät ranteitani ja minä vain katselin ja hämmästelin hänen ikuista kauneuttaan. Edward erkaantui minusta liian pian ja hänen ilmeensä muuttui murheelliseksi, otsansa meni kurttuun.

’’Meillä on ongelma…’’ Edward aloitti surkeana. Katselin häntä ihmeissäni.

’’Mitä tarkotat?’’

’’Charlie aikoo erota.’’

’’Hä?’’ Ei kai Charlie aikonut erota sen takia, mitä sain kuulla Nicholakselta? Koska hän oli vaarantanut minua työnsä takia? Vaikka hän ei ollut sitä tarkoittanut. Se ei ollut hänen vikansa jos sadistinen, ylimielinen mies yritti minut tappaa. Olinhan elämäni muutenkin katkolla koko ajan.

’’Ei…’’, kuiskasin kauhuissani. Silmäni laajenivat ja suolapisara karkasi silmäkulmasta, valui poskelle - sieltä leualle ja itsemurha hyppynä alas peitolle.

’’Tiedän’’, Edward sanoi. ’’Mutta Charlie syyttää itseään, hän on aivan alamaissa Jasperin mukaan. Jasper ei kestä olla surullisten ihmisten lähellä, tietenkin hän voi olla heidän lähellään mutta on kurjaa tuntea muiden kauhu, suru ja tuska.''

Kiskaisin peittoni sivuun. Jokin nipisteli oikean käteni ihoa ja hämärästi tajusin että se on neula, tippa neula. Edward ponnahti pystyyn ja hellästi painoit minut takaisin petiin. Mutta minähän en luovuttanut. Taistelin uudelleen kunniakkaasti.

Hetken päästä, olin jo niin väsynyt että päätin antaa periksi. Ei se kuitenkaan mitään auttaisi kun vastassa oli yli-inhimillisen voimakas vampyyri. Miten onnistuin taas pilaamaan kaiken, ei se ollut oikein että kukaan sai kärsiä minun takiani!

’’Bella…’’, Edward aloitti mutta lopetti kun heitin tyynyn häntä päin.

’’Ei se vain ole reilua’’, nyyhkin ja kapusin piiloon peiton alle, ettei kukaan näkisi minua. En halunnut että varsinkaan Edward näkisi minua tällaisena.

’’Tule nyt pois sieltä’’, Edward aneli mutta en tahtonut tulla.  Puristin peittoa entistä lujemmin itseäni vasten kun taas ulkoinen taho veti sitä minulta pois. Kolmas taistelu, olin oikea ritari. Sotamies, ei, sotanainen.

’’Edward, soita Charlielle, ole niin kiltti.’’

Meidän piti toimia, ja pian.




Seitsemäs luku

Pääsisin tänään sairaalasta, olin siitä todella iloinen sillä en jaksanut enää pirteitä hoitajia, tai muutakaan roskaa jonka olin saanut kokea niin monta kertaa elämässäni. Edward oli uskollisena viettänyt yön vierelläni ja olin siitä iloinen sillä en millään olisi jaksanut yksin. Äitikin oli tullut tuekseni ja tietenkin Charlie myös jonka kanssa olin saanut asiat selvitetyksi. Myös Emmett, Alice, Esme ja Carlisle olivat vierailleet luonani. Vain Rose ja Jasper olivat jääneet kotiin, pitämään taloa silmällä mutta uskoin etteivät he tulleet koska Jasper ei pitänyt sairaaloista ja Rosalie ei pitänyt minusta.

Nyt kun olin saanut aikaa miettiä rauhassa, en ymmärtänyt miksi edes epäilin ettei rajamaa (siksi minä sitä kutsuin) ollut olemassa, totta kai se oli. Tiesin sen yhtä varmasti kuin sen että minun maailmassani oli vampyyreitä ja muodonmuuttajia, sekä ilmeisesti siellä oli ollut myös ihmissusia – niin olin kuullut. Rajamaa, kuoleman ja elämän välinen paikka jossa sai taistella tai antautua. Minähän taistelin, taistelin Edwardin puolesta, Jaken puolesta ja isäni, sekä äidin.
Sydämeni lepatti, kuin iloisen värikkään kolibrin siivet jotka takoivat ilmaa pienin nyrkein.
’’Sydämen ääni on ihmeellisintä musiikkia’’, Edward oli kerran minulle sanonut samalla kun hän oli ihmetellyt takovan sydämeni ääntä.

’’Pum pum pum’’, naurahdin karheasti kävelykeppien varassa.

’’Tiluliilu, nyt hänestä on tullut pähkähullu. Vaikka senhän me jo tiesimme.’’

’’Suu kiinni Emmett’’, tiuskahdin. Tiesin Emmettin olleen peloissaan silloin kun olin ollut tajuton, rajamailla, Edward oli kertonut niin. Siksi en voinut olla vihainen… nallekarhulla oli sydän paikallaan.

Haistoin vielä viimeisen kerran desinfiointi aineen katkeran hajun. Se ikään kuin nauroi minulle tyytyväisenä että olin päässyt jälleen sairaalaan, jälleen saisin desinfioida käteni siinä inhassa mönjässä – niin onnekas kuin olinkin.

Mutta en valittanut, olin elossa. Sydämeni takoi vahvana. Sinänsä tämä tilanne oli aivan päinvastainen mitä minä halusin, halusin kuolemattomuuden, halusin olla elävä kuollut… niin, sitä halusin mutta en tällä tavalla.

’’Et enää koskaan, et koskaan saa säikäyttää minua noin!’’ Alice nuhteli minua kun kävelimme sairaalan vastaanotto aulan lävitse.

’’Kuinka voisinkaan, jos nytkin ilmeisesti säikäytin sinut puolikuoliaaksi. Enhän minä halua menettää sinua, parasta tyttö ystävääni.’’ Alicen silmät laajenivat ja hän vielä kerran suuteli poskeani ja liisi sitten  kehräämään Esmen viereen.

Emmett vain nauroi, hän oli iloinen niinkuin minäkin. Astuin perheeni kanssa raikkaaseen ulkoilmaan ja haukoin kiitollisuutta tihkuen happea sisääni. Millainen maailma olikaan! Jälleen kerran, kun olin käynnyt lähellä kuolemaa, näin maailman aivan eri tavalla. Se oli kauniimpi, samalla pelottavampi. Osasin arvostaa yhä enemmän vanhempiani, osasin arvostaa enemmän Rosalieta ja Jasperia, ja muita Culleneita. Osasin rakastaa Edwardie yhä enemmän.

Edward hihitti ja iski minulle silmää. Pyöräytyin omiani ja kurottauduin suutelemaan häntä. Edward painoi huulensa omilleni, tunsin kuinka hänen suunsa oli hymyssä. Kellertävät silmät paistoivat kirkkaina ja niiden katseessa vilahteli monia tunteita. Onnellisuutta, iloa ja rakkautta. Ehdottomasti rakkautta.



A/N: Okei, nyt se on sitten todettu. Olen maailman surkein kirjoittaja, oikeasti! Miten ideani tähän lopahtivat niin äkkiä? Ylipäätään, miten se on mahdollista että jokainen ficcini jota olen kirjoittanut on kesken. Ärrin murrin, anteeksi kaikki.
Yritän parhaani mukaan jatkaa tätä aina kun ehdin, te lukijat, kommentit jotka luin uudelleen - ne kannustavat.
Kiitos että jaksatte minua, olette maailman parhaita. Siitä kiitokseksi saatte kaksi uutta lukua, ne ovat lyhyitä mutta vievät tarinaa kuitenkin eteenpäin.
Vielä kerran anteeksi.

mellonami

  • ***
  • Viestejä: 194
Ihana luku. Höpö Höpö, hyvä kirjoittajat olet. Itse aloitin yhden fictin ja jätin kesken.
Toivon, koska uskon
uskon, koska rakasta
ja rakastan, koska toivon

Midnight-Sun

  • Vieras
mellonami - kiitos, ihana olet itse ;___; <3

GoldenSunset

  • ***
  • Viestejä: 55
Aivan ihana luku! Toivottavasti jatkuu pian...

Ashmett

  • ***
  • Viestejä: 10
  • When a picture is worth a thousand words!
Tää on ihan hyvä ficci ja jotenkin tyylisi kirjoittaa muuttui ensimmäisen luvun jälkeen - luvuille tuli enemmän pituutta jne. Juonikin on ihan hyvä, mutta mielestäni ehkä jotkin asiat tapahtuivat vähän liian nopeaan tahtiin - kuten esimerkiksi Bellan oleminen isoäitinsä kanssa kohta.
Jotkin kohdat olivat vähän omituisia ja hyppivät tapahtumista toisiin ja jotenkin - ei osaa selittää :D .
Sitten oli vielä tuo ampumakohtaus.. Jotenkin omituista, että Bella melkein kuoli siihen, kun sitä ammuttiin jalkaan. Jalkaan ampumiseen ei periaatteessa ainakaan nopeasti kuole tai menetä edes tajuaan - paitsi viimeistään veren hukkaan.
Joitakin kirjoitusvirheitä pongailin - ei jaksa ettiä - mutta ei ihan hirmuisesti :) Jatko olisi ihan jees :D

Vähän tälläinen sekava mielipide :D Mutta ihan hyvä ficci - ei ihan lemppareitani, mutta hyvä  ;D
Marketing is not everything but everything is marketing!

Anaid

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Jamie <3
Joo, muakin jotenkin häiritsee tää nopeus. Olis kiva et tapahtuis enemmän jotain ns. sivujuttuja. :-\

Mutta muuten pidän kyllä. Toi, et se mikälie Nicolas oli normi-ihminen, ja halus kostaa Charlielle, oli mun mielestä tosi kiva. Olis ollu niin tavallista, jos se olis ollu joku vampyyri tai puoli vampyyri tai jotain ja halunnu kostaa Culleneille.

Et oo surkein kirjoittaja! Olen nähnyt huonompiakin!
Harmi, jos sun ideoiden keksiminen laantuu. :( 
Mä oon kirjoittanut vasta yhen ficin, ja sen kanssa kiinnostus vähän lopahti (mä kyllästyn niin helposti  ;D) se oli tosi ärsyttävää! Mutta jatkat milloin sopivaksi näet ja koet jne, me odotetaan täällä! :)

Anaid
Draco/Harry<br />Harry/Ginny<br />Lily/James

_Bella_18_

  • ***
  • Viestejä: 28
  • Never give in~
Et oo huono kirjoittaja!Ainahan niitä on paljon huonompiakin!
Mutta asiaan: ihanan romanttiset luvut! ;D  Ainahan kaikille tulee joskus
motivaatiokatkos,mulle ainakin tulee joskus kommentointimotivaatioon katkos
(joskus aika pahaan aikaan...  ;))!Joten ole huoleti,tällä ollaan,
jatkat sitten kun siltä tuntuu.Kitos ja kumarrus, jälleen kerran!



_Bella_18_
Rien n'est parfait~