A/N-Miccreeni: Joo, eli tässä olisi sitten ensimmäinen luku, jonka saimme tänään Narinan kanssa kursittua loppuun. Kiitos kaikille kommenteista ja ihanasta palautteesta. <3
1. luku: Alkukankeutta – ensimmäinen ilta
1.9.2019, klo: 19.57
Kun juna lähti tänään yhdeltätoista King’s Crossilta, tuntui kuin olisin lähtenyt viettämään aivan tavallista kouluvuotta Tylypahkassa. On todella jännä juttu, että ihminen voi erehtyä niin pahasti. Tai siis kuinka moni meistä muka olisi arvannut, kuinka paljon kuusitoista opettajaa käsittävä henkilökunta pystyisivät opinahjoamme parissa viikossa uudistamaan? Mutta joo, nyt minä kiirehdin asioiden edelle, eikä se ollut minun tarkoitukseni… Vaikka me oltiinkin kaikki paikalla, niin ajattelin, ettei kertaus olisi pahitteeksi kellekään – jos vaikka joku unohti nipistämällä varmistaa, oliko hereillä vai ei. Minä nimittäin ainakin nipistin – itse asiassa niin monta kertaa, että käsivarret on nyt ihan täysin arat – enkä kyllä millään tuntunut heräävän… Enkä minä oikeastaan edes tiedä, toivonko minä että olisin herännyt…
Joka tapauksessa me siis matkustettiin ihan tavallisesti junalla Tylyahoon saakka. Sitten ne kummallisuudet sitten alkoikin. No joo, ainoa kummallisuus varmaan oli se, ettei Hagrid ollutkaan vastassa ekaluokkalaisia, vaan että siellä oli joku suunnilleen yhtä kookas nuori jätkä, jolla oli ihan mahdottomat hymykuopat poskissa. ”Kaikki natiaiset tänne, seuratkaa minua”, se tyyppi huusi ja arvatkaa vaan, kuinka moni ’natiainen’ meni. Just niin – ei yksikään. Mutta sitten se tyyppi teki jonkun ihme taian ja jokaisen ekaluokkalaisen naamaan ilmestyi teksti ’ekaluokka’ ja ne kaikki vähän niin kun lensi sen kaverin luo. Se oli oikeasti pelottavaa!
Pelottavaa oli myös se seuraava homma – siis se että siellä laiturilla oli se meidän uusi huispausopettaja jakamassa meille kaikille luutia; näkymättömät hepat oli kuulemma laitettu eläkkeelle, koska sen ison kaverin mielestä niiden käyttö vetojuhtina oli yhteiskunnallista riistoa. Näin ollen me jouduttaisiin lentämään koululle – ekaa luokkaa lukuun ottamatta, joka pääsisi perinteen mukaan veneillä linnalle asti. Matkustaminen lentäen kuulemma tuki myös sitä, että meidän kuntoa yritettäisiin parantaa huispauksen kautta tulevan vuoden aikana ja kun tähän asti se oli ollut pakollinen oppiaine ainoastaan ekaluokalle, niin nykyään me kaikki jouduttaisiin huispaustunneille kerran viikossa.
Eli siispä me otettiin luudat käteen – kaikki huispaajat oli tietysti ihan intona – ja se huispaustyyppi käski lentää järven yli linnalle. Tavarat toimitettaisiin sinne kuulemma taikomalla tai jotain. Minä ainakin menin ihan paniikkiin, koska en ole lentänyt suunnilleen kolmeen vuoteen – siis ekan luokan huispaustuntien jälkeen – ja olin ihan täysin unohtanut, miten sitä pahuksen luutaa käytetään. Sitten se huispausjätkä oli siinä ja mä menin vielä enemmän lukkoon, kun se oli niin syötävän hyvännäköinen ja kaikkea… En edes muista, mitä se tyyppi selitti mulle, mutta joka tapauksessa selvisin linnalle hengissä – vähän taisin kieppua siellä ilmassa tuulen kanssa painiessani ja heti maahan päästyäni juoksi tyttöjen vessaan oksentamaan, mutta muuten sujui ihan hyvin…
Suureen saliin päästessäni menin vielä enemmän sekaisin – siellä kun ei enää ollutkaan niitä meidän ihania, rakkaita tupapöytiämme, vaan kymmenittäin jotain ihme pikkupöytiä. Sellaisia joihin mahtui suunnilleen kymmenen henkeä yhden ympärille. Eikä opettajien pöytäkään ollut enää oikealla paikallaan – siinä missä se oli vielä viime vuonna, oli nyt joku ihme pitopöytä, joka tyyliin pursuili kaikkia ihme herkkuja.
Seuraavaksi sitten huomasin, että oli ihan liian valoisaa – suuren salin valaistus oli aina iltaisin hämärä; jostain loitsusta se kai johtui – ja ikkunoiden puutteesta. Nostin silmäni pöydistä, joihin katseeni oli automaattisesti ovesta sisään astellessani liimautunut ja tajusin, että koko etelään päin antava kiviseinä oli poissa ja tilalla oli suunnaton näköalaikkuna.
Olin ihan äimänä, mutta niin tuntuivat olevan kaikki muutkin, koska me vaan seilattiin kaikki ihan päättöminä ympäri tai tuijoteltiin sitä ikkunaa ja siitä ulos, kunnes kuului kova ’kräks’ ja salin etuosaan ilmestyi komea, vaaleatukkainen velho – meidän rehtori. Ja ei hitto me pelästyttiin, koska me kaikkihan tiedetään ihan älyttömän hyvin, ettei Tylypahkassa voi ilmiintyä.
”Hyvää iltaa, oppilaat”, se tyyppi sanoi. En käsitä, miten se onnistui siinä kävellessään näyttämään vielä paremmalta kuin miltä se näytti MeNoitien kuvissa. ”Olettekin näköjään huomanneet suurta salia koskevat uudistuksemme. Ette uskokaan miten kivaa Emmettillä oli, kun hän pamautti tuon kiviseinän olemattomiin… Mutta mitä tässä nyt enempiä saarnaamaan ennen aikojaan – olkaa ystävällisiä ja hakekaa vain ruokaa – syödessä on sitten mukavampi kuunnella.”
Me kaikki rynnättiin hakemaan ruokaa ihan intopiukkana ja meidän porukka kulutti seuraavan varttitunnin kahden puuskupuhin kanssa riitelyyn – ne kun ei suostunut siirtymään, että meidän koko jengi olisi mahtunut siihen pöytään. Muilla taisi olla vähän samanlaisia ongelmia, koska ennen kuin me kaikki ehdittiin asettua aloillemme, yksi rohkelikko ja yksi luihuinen oli jo ehtinyt mukiloida toisensa sairaalakuntoon…
Rehtori alkoi puhua heti, kun me aloimme ahtaa ruokaa suuhumme. Oli mielenkiintoista, miten sitä jaksoikin kuunnella – McGarmiwan puheet kun yritti aina mahdollisuuksien mukaan nukkua. Ehkä tämäniltainen mielenkiinto johtui siitä, että kaikki oli niin uutta ja outoa ja kaikkea. Ja minä ainakin halusin kuulla selityksen, mihin tupapöydät olivat kadonneet.
”Kuten varmaan ehdittekin jo huomata, pöytiin ryhmäytyminen ei oikein tuntunut toimivan”, rehtori lausui leppoisasti. ”Mitä tästä siis voimme päätellä? Sen että rasismi rehottaa Tylypahkassa aivan järkyttävällä tavalla. On aivan hirvittävää, kuinka entinen opettajakunta on voinut antaa epäluuloisuuden eri tupien oppilaiden välillä jatkua näin pitkään – tämän laitoksenhan pitäisi olla yhtenäinen oppilaitos. Meillä pitäisi olla loistava yhteishenki, kun laitoksellamme on niin pitkälle historiaan pohjautuvat juuret.
Ekaluokka marssii sisälle aivan juuri lajittelua varten. Koska juuri tuvat ovat elementti, jotka rotusortoa luovat, olisimme kollegoideni kanssa halunneet lakkauttaa ne.”
Tässä vaiheessa saliin nousi ihan hirveä häly ja kaikki alkoivat suunnilleen kilpaa huutaa kaikkea älämölöä. Rehtori kohotti ääntään.
”Tuvilla on kuitenkin niin vankka osa Tylypahkan historiassa, ettei Taikaministeriö antanut lakkauttaa niitä.”
Helpotuksen huokauksia.
”Tästä lähin syötte kuitenkin yhteisissä pöydissä – jotta oppisitte tutustumaan toisiinne. Lisäksi kaikkien oppilaiden yhteistä oleskeluhuonetta on laajennettu, jotta yhä suurempi osa teistä pääsisi sinne viettämään laatuaikaa toisten tupien oppilaiden kanssa ja hajottamaan epäluulon seiniä. Tuo uusi ikkunamme kuvastaa juuri sitä – seinien hajottamista ja sitä että kun ne on hajotettu, on helpompaa nähdä todellisuus ja valo.
Mutta nyt – toivottakaamme ensiluokkalaiset tervetulleiksi riemukkailla aplodeilla!”
Blondi rehtorimme alkoi hakata käsiään ja me muut lähdimme käsien taputteluun mukaan riehakkaasti. Joku upea, kultakutrinen nainen johti koulumme keltanokat salin halki tarjoilupöytien eteen, jonne huispausprofessorimme oli kiikuttanut lajitteluhatun.
Lajittelu sujui ihan rutiininomaisesti – mitä nyt hattu vain vähän ylisti uudet professorimme maasta taivaisiin. Se oli kai saanut jonkun jännän pehmustetun hattutelineen itselleen rehtorinkansliaan.
Kun ekaluokka oli löytänyt paikkansa pikkupöydistä, rehtori jatkoi puhettaan. Koska en täysin muista sanasta sanaan, mitä se puhui, niin liitän tähän vain tällaisen listan tärkeimmistä asioista, mitä se puhui.
- Ruoka haetaan tästä lähtien seisovasta pöydästä. Kotitonttujen vapauttaminen kiellettiin, mutta jokaisella tylypahkalaisella on tästä lähin viikoittain yksi keittiövuoro, jolloin tarkoituksena on tiskata, laittaa ruokaa ja niin edelleen. Käytännöllistä ja kehittävää…
- Huispausotteluiden sääntöjä on kiristetty; mikä tahansa ei enää ole sallittua.
- Koulukiusaaminen on poissa muodista, joten toisien sorrosta rankaistaan ankarasti.
- Opettajat ruokailevat nykyään oppilaiden seurassa, jotta saataisiin poistettua opettajista pyhyyden leima.
- Opetussuunnitelma on laitettu uusiksi taikaministeriön nuoriin keskittyvän lautakunnan kanssa ja tiedossa on lisää tupien välisiä yhteisiä tunteja, lisää käytännöntaikutta, lisää teemapäiviä ja yhteishenkeä kehittäviä tapahtumia.
- Koululla vierailee tutkijoita tarkkailemassa uuden projektin sujumista; ellei ensimmäinen vuosi uusien opettajien kanssa toimi, entiset palautetaan virkoihinsa.
- Ruumiillisia rangaistuksia ei ole otettu käyttöön, mutta häiriköinnistä tunneilla, kiroilusta, temppuilusta ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan yhä jälki-istunnoilla ja käytännön töillä.
- Tasokokeet pidetään kuukausittain – ne kertovat kaikkein tehokkaimmin sen, kuinka uudet opettajat opiskeluun vaikuttavat.
- Nuorison liikunnan lisäämiseksi jokaisella luokalla on tästä lähin huispausta vähintään kerran viikossa.
- Terveystieteellisen sivistyksen laadun parantamiseksi parin kuukauden välein järjestetään terveystiedon oppitunteja
- Vapaa-ajan aktiviteetteja on nykyään aiempaa runsaammin, sillä kouluajan ulkopuoliset harrastukset ovat tärkeä osa nuoren elämää.
- Nukkumaanmenoaikoja tullaan tulevaisuudessa vahtimaan entistä tarkemmin, sillä uni on yksi kasvavan ihmisen perustarpeista.
- Loitsu joka estää poikien pääsyn tyttöjen makuusaleihin, on poistettu tasa-arvon nimissä; pojat saavat käydä katsomassa naispuolisia ystäviään, mutta väärinkäytöksistä rangaistaan ja loitsu palautetaan, jos syntyy ongelmia.
- Käytäville on ilmestynyt taialla varustettuja karttoja (pohjana käytetty maagisen kelmien kartan taikuutta), joiden tarkoitus on ehkäistä oppilaiden eksymistä alueille, joilla heidän ei ole suotavaa oleskella.
- Jästisyntyisten ja puhdasveristen välillä vallitsee tästä lähin tasa-arvo, eikä ketään suosita tai syrjitä syntyperän takia – säädöksen rikkomisesta rangaistaan.
- Linnan lämmitysjärjestelmää on tehostettu entisestään ja oleskeluhuoneet on Esme Plattin ja tuvanjohtajien toimesta uudistettu.
- Oppilaille joilla on ongelmia opiskelun kanssa, tullaan järjestämään tukiopetustunteja tarpeen mukaan jopa pari kertaa viikossa.
- Taideaineiden määrää on lisätty, joten tulevaksi vuodeksi jokainen oppilas valitsee kaksi taideainetta viidestä (vaihtoehtoina kuvaamataiteiden kurssi, näyttämötaiteiden kurssi, sisustuskurssi, musikaalinen kurssi sekä niille, jotka eivät niin välitä luovasta työstä – filosofiseettinen kurssi).
- Jotta kaikki uudetkin oppiaineet mahtuvat lukujärjestykseen, muiden valinnaisaineiden (ennustus, jästitieto, numerologia, taikaeläimet, riimut…) tuntimääriä on vähennetty.
Kun rehtori vihdoin sulki suunsa, me oltiin kaikki jo syöty ja meidät päästettiin nukkumaan tuvanjohtajien johdolla. Pakko kyllä sanoa, että pidän meidän tuvanjohtajasta – professori Weber saattaa olla hiljainen, mutta se on kuulemma tullut Ranskasta (sillä on ihana korostus!) ja se on ihan huippuälykäs. Keskustelin sen kanssa parin minuutin verran ennen kuin se häipyi meidän oleskeluhuoneesta, ja se vaikutti tosi mukavalta!
Saa tässä nyt sitten nähdä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan… Nuo uudistukset oikeasti pelottavat ja hämmentävät! Mihin meidän tuttu ja turvallinen McNutturaverkko katosi? Aika karmivaa, mutta mulla on tavallaan aika ikävä sitä… Tietääkö kukaan loitsua, jolla kuolleet herätetään henkiin?! Okei – vitsi, vitsi! Äh, tässähän väsyy käsi. XD
Muistiinpanon ”Oppilaiden kirja opettajista” –vihkoon kirjoitti Holly Walters, neljäsluokkalainen korpinkynsi
1.9.2019, klo: 20.13
Ei ole totta! Yritin vahingossa iskee opettajaa (Brandonia) tai en tienny, että se oli opettaja, se oli niin lyhyt, että luulin sitä oppilaaksi. Voi ei! Miten enää kehtaan mennä sen tunnille! Tämä nyt oli ehkä vähän henkilökohtaista, mutta oikeasti kaikki pojat varokaa!
Ja meidän uusi tuvan johtaja on todella pelottavan näköinen. Siitä varmaan on peräisin sanonta ”Jos katseet voisi tappaa.” Oikeasti se on varmaan yli kaksi metriä ja ne arvet on vielä vaikuttavamman näköisiä luonnossa!
Kommentin kirjoitti kuudesluokkalainen luihuinen Michael Wall
1.9.2019, klo: 20.21
Toi et opettajat syö oppilaiden kanssa on aivan hirveetä! Whitlock (joka siis istui mun ja muutaman muun tyypin kanssa samassa pöydässä) ei sanonut sanaakaan koko ruokailun aikana. Tosi kankee jätkä!
Ja se näytti ihan siltä, että se vihais meitä ja se mulkoili koko ajan niin ilkeästi, että voi varmuudella sanoa parin vieruspöydänkin pelästyneen. Sitten siitä tuli yhtäkkiä tosi pelokkaan näköinen ja kun rehtori tuli yhtäkkiä koputtamaan sitä olkapäähän, se pelästy ihan silmittömästi. Ne sitten lähti yhdessä jonnekin. Ei vitsi me kaikki revettiin!
Kirjoittanut Eric Tamaren, korpinkynsi, kolmas luokka
1.9.2019, klo: 20.29
Samaa mieltä Ericin kanssa! Tai siis ei siinä varmaan mitään pahaa ole, jos saa jonkun sellaisen kivan proffan samaan pöytään syömään – siis jonkun tyyliin Wolfen tai Brandonin – mutta me saatiin se Hale! Siis ei elämä… Eihän siinä pöydässä pystynyt edes läppää heittämään kun se ämmä oli heti meidän kurkuissa kiinni! Mä voisin vaikka vannoo, että sitten kun se on sellainen satavuotias kääkkä, niin se on joku seuraava McGarmiwa…
No, positiivinen juttu oli varmaan se, että mä ja kaverit ollaan vielä elossa. Läheltä kyllä piti kuoleminen, mutta tässä sitä vielä seistään… Saa nähdä, kuinka monta viikkoa vielä tämän maan kamaraa tulee tallattua – eihän ruokalaan enää uskalla edes mennä, jos siellä joutuu kohtaamaan tuollaisia hirviöitä!
Muistiinpanon kirjoitti Laura Williams, viides luokka, puuskupuh
1.9.2019, klo: 20.37
Jee! Lisää huispausta! Vähän me kuoltiin kavereiden kanssa, kun Carlisle kertoi! Ihan mahtia!
Ja mites ne yhteistunnit, joita tulee olemaan lisää? Viela mahdimpaa – päästään kiusaamaan luihuisia entistä enemmän! Varokaa vaan, kyykäärmeen sikiöt!
Kivaa, että opettajat syö nykyään meidän kanssa samoissa pöydissä – päästään kiusaamaan niitäkin!
Kotitontut rules! Vähän siistiä, että päästään keittiöön!!
Muistiinpanon kirjoitti Elliot Johnson, toinen luokka, rohkelikko
1.9.2019, klo: 20.47
Okei joo. Mä olen aika pettynyt noihin uusiin professoreihin. Mitä ihmeen uudistuksia ne on mennyt tekeen? Tästähän tulee joku idioottimainen pakkopullalaitos, kun kaikki on tästä lähin niin loistavan tasa-arvoista ja sivistynyttä ja terveellistä ja uudistuksellista. Mä ihan oikeasti inhoan sitä meidän uutta rehtoria – mikä ihmeen enkeli se luulee olevansa?! Siis mä niin aion anoa vanhemmiltani luvan kotiopiskeluun! Ei tänne voi hullukaan jäädä…
Kirjoitti viidennen luokan oppilas Norma Fox luihuisesta
1.9.2019, klo: 21.03
Löysin tuolta seinältä listan uusien valinnaisaineiden opettajista, joten ajattelin nyt sitten liittää sen tähän… Toivottavasti tästä on jollekin hyötyä – minusta tämä ainakin on ihan mielenkiintoinen.
Musiikki – Edward Masen, Alice Brandon
Kuvataide – Nessie Evenson, Seth Clearwater
Sisustus – Angela Weber, Esme Platt
Draama – Jessica Stanley, Leah Clearwater
Filosofia/etiikka – Carlisle Cullen, Jasper Whitlock
Niin ja sitten löysin jostain jonkun ihme lapun, jossa luki, että Hale vetää tästä lähin meidän kuoroa… Ja Masen nyt tietty huispausjoukkuetta, mutta sehän nyt olikin ihan ilmiselvä tieto.
Kirjoitti Miranda Starr, neljäs luokka, puuskupuh
1.9.2019, klo: 21.14
Öhöm. Minä täällä taas – suosikki nipottajanne. Minä ainakin olen ihan innoissani kaikista uudistuksista, joita uusi opettajakuntamme on Tylypahkaan lupaillut, ja on hienoa, että olette esittäneet ahkerasti mielipiteitänne ja kaikkea. Erityisesti haluaisin kuitenkin huomauttaa Elliot Johnsonille, että noiden lisättyjen tuntijakojen tarkoitus ei ole missään määrin kiusata luihuisia. Kiusaaminen on tästä lähin ehdottoman kiellettyä, ja jos saan sinut kiinni jostakin siihen viittaavasta, se tietää sinulle sekä jälki-istuntoa, jonka annan valvojaoppilaana sekä saarnaa, jonka annan sinulle siskonasi. Että jospa voisit, veli kulta, hillitä itsesi ja olla vahingoittamatta oppilastovereitasi. Kiitokset jo etukäteen ja tiedoksi kaikille, että tämä koskee sitten ihan jokaista.
Niin ja muuten – opettajia eikä rehtoria kutsuta etunimillä! Vaikka he nykyään aterioivatkin meidän kanssamme, se ei tarkoita sitä, että heihin saisi suhtautua kuin kavereihin!
Muistiinpanon ”Oppilaiden kirja opettajista” –vihkoon kirjoitti Emily Johnson, kuudes luokka, rohkelikko, valvojaoppilas
