Nimi: Rakkautta pääsiäisenä
Kirjoittaja: minä
Gendre: romance, fluffy
Paritus: Luna/Neville
Ikäraja: S
Varoitukset: Ei tällä hetkellä mitään
Tiivistelmä: Luna rakastuu, mikä on harvinaista. Onko tunteille vastakaikua?
A/N: Ideana on miten Neville ja Luna rakastuivat. Kirjoitinpa siitä sitten ficin. Luna on tällä hetkellä viidennellä. Loppu on hiukan outo ja muutenkin ficci hiukan tönkkö, mutta ei kai se niin paljon haittaa. Osallistuu Kerää kaikki hamot- haasteeseen Luna Lovekivalla.
---
Minä olin aivan sekaisin. En tiennyt mitä minulle oikein on tapahtunut, se sama tunne oli ollut sisälläni jo monta kuukautta. Sitä oli vaikea ilmaista, mutta helpoin tapa oli sanoa "Olen rakastunut Nevilleen". Tiesin, että olin liian nuori rakastumaan, mutta kuitenkin. Tiesin sen siitä, että aina kun koskimme ruumiini läpi kulki lämmin väristys, kuin sähköisku. Aina kun puhuimme, minua jännitti kuin olisin ollut opettajan kuulusteltavana, kun olisin räjäyttänyt vessan tai liiskannut narksuja.
Itse Neville ei tuntunut huomaavan sitä, miten arasti puhun hänelle niinä harvoina hetkinä kun olimme kahden. Neville vain... on hän. Minä en olisi kestänyt enää kauan, en kestänyt piilotella tunteitani. Sopiva hetki ilmaantui kun pelasimme pullonpyöritystä Tarvehuoneessa. Mukana oli Harry, Ginny, Ron, Hermione, Neville, minä, Patilin kaksoset, Anthony, Zardias, Cho, Michael, Dean, Seamus, ja muutama muu.
Pullo pyöri kun Harry oli pyörittänyt sitä ja se osui Nevilleen.
”Totuus vai tehtävä?” Harry kysyi vieressään istuvalta Nevilleltä.
”Totuus”, Neville vastasi itsevarmasti. Kaikki tuijottivat häntä.
”Oletko ihastunut johonkin tässä huoneessa olevaan? Ja kuka se on?” Harry kysyi virnistäen. Minua pelotti. Jos hän vastaisi, voi ei.
Neville vilkuili muita. ”Olen, mutta en kerro kuka se on. Kysy sitä ensi kerralla” Nevillestä oli tullut ihmeen itsevarma. Hän pyöritti pulloa ja se osui (tietenkin) minuun.
”Totuus vai tehtävä?” hän kysyi.
”Tehtävä”, vastasin pelokkaasti. Kukaan muu ei vielä ollut ottanut tehtävää, no, olimme pelanneet vasta viisi minuuttia.
”Pussaa sitä kenen haluaisit pussaavan sinua, Luna!” Ron hihkaisi vierestäni. Poskiani kuumotti. Mikäs tässä, ei se niin kamalaa ole.
Kumarruin lähemmäs Nevilleä, joka istui vastapäätä minua. Ja suutelin häntä kevyesti. Tunsin Nevillen yllättyneisyyden hänen huuliltaan, mutta hän vastasi suudelmaan hetken ajan ennen kuin joku huomautti:
”Hei, ei teille annettu lupaa nuoleskella!” Seamus sanoi ja minä erkaannuin punastellen Nevillestä, vaikka eihän Luna Lovekiva koskaan punastele.
Kun lähdimme Tarvehuoneesta Neville pysäytti minut. Muut tuijottivat meitä, mutta eivät kysyneet mitään. He lähtivät käytävästä ja jättivät meidät kahden. Neville oli laittanut kätensä nojaamaan seinää vasten eteeni niin etten päässyt eteenpäin.
”Mitä tuo äskeinen tarkoitti?” Neville kysyi minulta ja minä punastuin korviani myöten. Oli noloa puhua pojalle jostakin tuollaistesta. Minähän en ollut Luna Lovekiva ellen vastaisi.
”Ai se suudelma?” kysyin niin kuin en olisi ymmärtänyt. ”Sanon vain, että kun Ron sanoi: ”pussaa sitä jonka haluaisit pussaavan sinua”, tein juuri niin kuin ohjeessa sanottiin, eikä toiveeni koskaan toteudu tässä elämässä.”
Neville tuijotti minua hämmästyneenä. Hän antoi kätensä laskeutua alas niin, että pääsin taas eteenpäin.
Astuin askeleen ja toisen enkä vilkaissut taakseni, hypin vain iloisesti kohti korpinkynsien oleskeluhuonetta. Kun tulin kulmaan ja käännyin toiselle käytävälle (joka oli edelleen autio) kuulin juoksuaskeleita takaani. En pysähtynyt vaikka tiesin kuka juoksi takanani. Askeleet saavuttivat koko ajan minua.
Kädet tarttuivat minua vyötäröltä ja pyöräyttivät minut ympäri niin, että olin aivan kiinni hänen vartalossaan. Nostin katsettani rintakehästä ylöspäin ja tuijotin Neville Longbottomin vihreisiin silmiin. Nevillen kädet puristivat minua tiukasti itseään vasten ja hänen huulillaan oli lempeä, ystävällinen hymy. En sanonut mitään, en saanut sanaa suustani.
Kuitenkin Neville suuteli minua aivan niin kuin olin unelmoinut. Hän rutisti minua edelleen ja vastasin suudelmaan. Pikkuhiljaa huomasin miten toinen käteni vaelsi Nevillen vyötärölle ja toinen hänen mustiin, takkuisiin hiuksiinsa.
En yhtään kiinnittänyt huomiota siihen, että Nevillen käsi meni takaapäin paitani sisään ja hieroi selkääni. Oikeastaan, huomasin sen vasta kun Neville irtautui minusta ja vetäisi kätensä pois. Ohimomme koskivat toisiaan. Nenät olivat hipaisun päässä toisen nenästä.
”Tätäkö sinä halusit? Halusitko, että suutelen sinua?” Neville kysyi.
”Halusin… edes olla lähelläsi. Se riittää minulle mainiosti”, sanoin ja hymyilin hänelle.
”Juuri tuon minä halusin kuulla, ja nähdä”, Neville sanoi ja painoi suukon poskelleni. ”Meidän pitää varmaan mennä pois tästä käytävästä?” hän kysyi.
”Ehkä. Voinko, voinko… äh, voinko tulla rohkelikkotorniin iltapäiväksi? Kaikki muut korpinkynnet paitsi Cho ja Michael ovat kotona. Onhan nyt pääsiäisloma”, kysyin arastellen ja siirsin kädet taas alas, Neville teki samoin.
”Voit sinä tulla, ei kukaan siellä katso jos mukana on yksi korpinkynsi. Kaikki vain tuijottavat muita, Harry Ginnyä, Ron Hermionea ja Seamus-” Neville aloitti selostamaan, mutta hiljensin hänet.
”Okei, tuo riittää. Mennäänkö jo, minulla alkaa olla nälkä”, sanoin ja hieroin mahaani.
”Joo, Fredillä ja Georgella taisi olla jotkut bileet, he varmaan näpistivät ruokaa keittiöstä”, Neville sanoi ja lähdimme kävelemään eteenpäin kohti Suurta portaikkoa. Matka katkeili kylläkin aika paljon. Eihän meillä mihinkään ollut kiire.
