Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

6teen, Can you even look me in the eye, S

(1/2) > >>

Nasti:
title Can you even look me in the eye
author Nasti
rating S
pairing Nikki/Jonesy
fandom 6teen
genre "angst", romance/fluff?, songfic
disclaimer En omista 6teeniä, sen henkilöitä tai sen maailmaa. Minä vain leikin niillä.
summary Pidemmän päälle yksinäisyys oli synkkää.
A/N Älkää hei tappako! D: Tästä oli tarkoitus tulla täysin erilainen kuin mitä tuli. Ei varsinkaan mikään romantiikkahömppäangst... No, tehty mikä tehty, ei voi mitään.
Biisi, jota tässä käytetään, on P!nkin Dear Mr. President. En kyseistä artistia juurikaan kuuntele, mutta njoo, tuntuivat sanat jonkun verran natsaavan tähän :p


Can you even look me in the eye

Dear Mr. President
Come take a walk with me
Let's pretend we're just two people and
You're not better than me
I'd like to ask you some questions if we can speak honestly

Nikki huokasi ja heilutti kertakäyttölusikkaansa muutaman kierroksen kahvikupissaan. Turhaahan se oli, kahvi oli kylmennyt aikaa sitten eikä sitä joisi enää kukaan, ei edes Jude, joka oli addiktoitunut kahviin kupinpohjakisan jälkeen. Tyttö vilkaisi ostoskeskuksen aukiota, jolle oli hyvä näköala Sitruunasta. Huokaisten hän nousi ylös ja kävi kaatamassa kylmenneen kahvinsa roskikseen. Vähin äänin Nikki palasi takaisin istumaan vakiopöytään ja katseli kyllästyneenä ympärilleen. Ihmiset virtasivat ohi, puheensorina ympäröi kaiken, mutta kukaan ei pysähtynyt hengähtämään. Kaveritkin tuntuivat olevan kiireessä. Jen oli töissä, Caitlin matkalla vanhempiensa kanssa, Jude myöskin töissä, Wyatt myös, Jonesy... sitä ei koskaan tiennyt.

What do you feel when you see all the homeless on the street
Who do you pray for at night before you go to sleep
What do you feel when you look in the mirror
Are you proud

Niin, Jonesy. Tummahiuksinen kulmien komistus oli taas kadonnut jonnekin, todennäköisesti tyttöjahtiin. Kadonnut-sanaa Nikki käytti, koska Jonesy oli sillä hetkellä taas kerran työtön - viimeisin työpaikka oli ollut sama urheiluliike kuin Jenillä, mutta sieltä potkut olivat tulleet vielä nopeammin kuin yleensä, viidessä minuutissa. Ajatus tilanteesta sai hymyn karehtimaan violettihiuksisen tytön huulilla, mutta se kuoli nopeasti, kun Nikki muisti taas Jonesyn kunnolla. Pidemmän päällen yksinäisyys oli synkkää ja juuri eilisiltana poika oli taas vannonut rakkauttaan hänelle. Eipä sekään vaikuttanut kovin aidolta. Tänään Jonesy oli taas iskenyt tytöille silmää ja flirttaillut kaikelle liikkuvalle ihan kuin ennenkin. Tämä ei edes sanonut mitään tavallisuudesta poikkeavaa Nikkin kuullen - oikeastaan, hän ei edes sanonut tytölle mitään. Viha läikähti Nikin sisällä.

How do you sleep while the rest of us cry
How do you dream when a mother has no chance to say goodbye
How do you walk with your head held high
Can you even look me in the eye
And tell me why

Juuri silloin Jonesy päätti ilmestyä nurkan takaa - kainalossaan yksi ostarin blondeista. Ei, kaksi blondia, kun Nikki katsoi tarkemmin. Kolmikko nauroi ja Jonesy sanoi jotain, Nikki ei kuullut mitä. Jotain hauskaa se oli, uudesta naurunremakasta päätellen. Molemmat tytöt suorastaan liimautuivat Jonesyn kylkiin ja flirttailivat tälle selkeän avoimesti. Se sai mustasukkaisuuden läikkymään yksikseen istuvan Nikin sisällä, mutta se muuttui nopeasti suruksi ja lannistuneisuudeksi, kun hän näki, kuinka Jonesy flirttaili takaisin yhtä avoimesti. Poika kiersi molemmat kätensä tyttöjen lantioiden ympäri ja puhui taas jotain, uusi kikatusmeri. Jonesy nosti hetkeksi katseensa tytöistä ja kohtasi Nikin silmät. Tyttö laski katseensa nopeasti takaisin pöytään, tämä ei nähnyt, kuinka Jonesyn ilme oli sen pienen sekunnin surullinen ja kuinka tämä puri huultaan. Sitten kaikki oli taas niin kuin ennenkin, tummahiuksinen poika oli oma, flirttaileva itsensä.

Dear Mr. President
Were you a lonely boy
Are you a lonely boy
How can you say
No child is left behind
We're not dumb and we're not blind
They're all sitting in your cells
While you pave the road to hell

Nikki huokaisi ja nojasi päänsä kämmeneensä. Kai se oli pakko hyväksyä; hänestä ja Jonesysta ei ikinä tulisi ikinä mitään. Poika oli liian vapaamielinen ja sitoutumiskyvytön sellaiseen, ei tällä varmaan edes ollut mitään tunteita Nikkiä kohtaan. Aikanaan Jonesy löytäisi kivan tyttöystävän ja pettäisi tätä kolmen muun kanssa. Sitten he eroaisivat ja Jonesy kävisi jokaisen kolmesta muusta tyttökaveristaan läpi samalla tavalla. Ehkä oli vain hyvä, että Jonesy ei välittänyt Nikistä? Niin tyttö ainakin säästyi satuttamasta itseään henkisesti.

What kind of father would take his own daughter's rights away
And what kind of father might hate his own daughter if she were gay
I can only imagine what the first lady has to say
You've come a long way from whiskey and cocaine

Surullisissa ajatuksissa Nikki ehti velloa yhteensä viisi minuuttia. Sitten hän havahtui tuttuun ääneen takanaan ja vielä tutumpaan käteen olkapäällään.
- Nikki? epävarma ääni kysyi. Jonesy.
- Niin? tyttö kysyi yrittäen kuulostaa kalsealta. Hän epäonnistui yrityksessään surkeasti.
- Minä.. anteeksi, Jonesy sanoi hiljaa. Tämä katsoi sekunnin tai kaksi Nikkiä silmiin, kumartui ja painoi huulensa pehmeästi violettihiuksisen tytön huulille.

How do you sleep while the rest of us cry
How do you dream when a mother has no chance to say goodbye
How do you walk with your head held high
Can you even look me in the eye

Leeloo:
Iih, 6teeniä! Kiitos kun kirjoitit tämän. <3

En ole ennen tykännyt tästä parista, mutta tässä fikissä se toimi tosi hyvin. Jotenkin tuossa oli Nikkin ajatuksia syvemmin mitä sarjassa yleensä kuullaan. Jonesy oli oma ittensä, mutta tuossa lopussa se oli oikein ihana. :> En ole tuota biisiä ennen kuullut, mutta lyriikat näyttäisi sopivan ihan hyvin tähän. Hyvin olet kirjoittanut, ja vieläpä lyhyessä ajassa. Kirjotatko lisää 6teeniä? <3

Smarou:
Oikein sievä. :3 toimi hyvin sarjaan nähden ja näin tämän pätkän mielessäni animaationa. Eikä mikään tökkinyt.

Well done, well done. :3

hedelmäkarkki:
Hihii... 6teen rokkaa!

Ihana kun täältä löytyi tällainenkin... Minäkin sain tämän pätkän animaatioksi päähäni, en tiedä miksi...
Oikein hyvin kirjoitettu, ei tökkinyt minusta yhtään ja pidin. Myös tuo Pinkin biisi on mielestäni hyvä, näin sivukommenttina.

Kerrassaan mainio, lyhyesti sanottuna!

-hedelmäkarkki

neiti seko:
kaunis ja koskettava tarina. hyvin kirjoitettu.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu